Miten olet päässyt yli kateudesta?

Minäkin kaipaan vinkkejä, sama ongelma kuin aloittajalla. :) Mun ongelma on se, että oma rajallisuus on jo tullut vastaan, ja tämä elämä jota elän, on parasta mihin kykenen. Ja silti olen suoriutunut paljon keskivertoa huonommin. En vaan pysty tän parempaan. Ja näistä lähtökohdista se itsensä hyväksyminen on vieläkin vaikeampaa, kun tietää, että näitä puutteita henkisissä ja fyysisissä kyvyissä on niin paljon. 

Kypsymällä henkisesti ja löytämällä oman arvonsa yksilönä tässä maailmassa.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 09:55"]

Kypsymällä henkisesti ja löytämällä oman arvonsa yksilönä tässä maailmassa.

[/quote]

Tätähän aina toitotetaan... Mutta miten se oikeasti onnistuu? Miten voi hyväksyä oman osaamattomuutensa kun ympärillään näkee jatkuvasti niin lahjakkaita ihmisiä ja tietää mistä itse jää paitsi? Haluaisin näistä ajatuksista eroon, mutta en ole onnistunut pääsemään. -ap

Lopeta itsesäälissä ja itsekeskeisyydessä pyöriminen. Maailmassa on kyse muusta kuin sinusta ja sinun kateudesta. Elä omaa elämääsi ja hyväksy itsesi.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:07"]

Tätähän aina toitotetaan... Mutta miten se oikeasti onnistuu? Miten voi hyväksyä oman osaamattomuutensa kun ympärillään näkee jatkuvasti niin lahjakkaita ihmisiä ja tietää mistä itse jää paitsi? Haluaisin näistä ajatuksista eroon, mutta en ole onnistunut pääsemään. -ap

[/quote]

Lue itsehoito-oppaita, kirjallisuutta henkisestä rauhasta ja valaistumisesta. Kehitä itseäsi. Älä vertaa itseäsi muihin. Älä pidä yhteyttä ihmisiin, jotka tekevät sinulle huonon olon negatiivisuudellaan (itse lopetin yhteydenpidon osaan ihmisistä, jotka ovat kateellisia aina muille ja sen omaksuu sitä kautta jatkuvasti itse).

Joskus se tie on pitkä ja välttämättä en kateutta pysty hälventämään, ellei muuta perustavanlaatuisesti ajatusmaailmaansa. Kateus ei toisaalta ole ainoa negatiivinen tunne jonka siinä menettää, vaan yhtälailla huonommuudentunne, ahdistus, taipumus katkeruuteen...Olen ikionnellinen, että haastoin omat ajatukseni enkä enää vello siinä itsekeskeisessä katkeruudessa vaan olen avoin auttamaan muita, myös sinua.

Jos haluat lahjakkuutta, sun tulee kehittyä itse, omasta halustasi itseesi verraten. Ei muihin. Noin suurella negatiivisuudella varustettu ihminen, joka hakee onnea ulkopuolelta ei tule sitä koskaan löytämään vaikka olisi todistetusti maailman älykkäin, kaunein, lahjakkain ja rikkain.

99% tämän palstan kirjoittajista on kateellisia, toisin kuin aloittaja, ne ei vaan tunnusta sitä. Aloitukset, joissa haukutaan kauniita julkkisnaisia, viestit, joissa haukutaan modernit ja kalliit talot, kaikenlainen päteminen ja itsekorostus "meidän lapsilla on kympin todistukset" ym. Kaikki ne on itseensä tyytymättömien ja kateellisten naisten kirjoittamia. 

Olen itse 80-luvulla syntynyt ja muistan, kun yläasteikäisenä naispuoliset kaverit eivät enää halunneetkaan olla kavereita, kun aloin saada pojilta huomiota ja koulun käynnistä tuli vaikeaa, kun tytöt käyttäytyivät hyökkäävästi. Kävinkin lukion myöhemmin ja nyt jatko-opintoja ja olen viettänyt aikaa nuorempien 90-luvulla syntyneiden kanssa, ja myös lapseni isä on 90 syntynyt. 

Täällä taas huomaa, miksi on hyvä, etten ole hirveästi ollut tekemisissä oman ikäisten kanssa viime vuosina, kun muistaa, millaisi kateellisia haahkoja on paljon mun ikäisissä ja kuinka kömpelöitä yritykset peittää kateus kaikenlaisella haukkumisella ja vian etsimisellä on. 

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:07"]

Tätähän aina toitotetaan... Mutta miten se oikeasti onnistuu? Miten voi hyväksyä oman osaamattomuutensa kun ympärillään näkee jatkuvasti niin lahjakkaita ihmisiä ja tietää mistä itse jää paitsi? Haluaisin näistä ajatuksista eroon, mutta en ole onnistunut pääsemään. -ap

[/quote]

Lue itsehoito-oppaita, kirjallisuutta henkisestä rauhasta ja valaistumisesta. Kehitä itseäsi. Älä vertaa itseäsi muihin. Älä pidä yhteyttä ihmisiin, jotka tekevät sinulle huonon olon negatiivisuudellaan (itse lopetin yhteydenpidon osaan ihmisistä, jotka ovat kateellisia aina muille ja sen omaksuu sitä kautta jatkuvasti itse).

Joskus se tie on pitkä ja välttämättä en kateutta pysty hälventämään, ellei muuta perustavanlaatuisesti ajatusmaailmaansa. Kateus ei toisaalta ole ainoa negatiivinen tunne jonka siinä menettää, vaan yhtälailla huonommuudentunne, ahdistus, taipumus katkeruuteen...Olen ikionnellinen, että haastoin omat ajatukseni enkä enää vello siinä itsekeskeisessä katkeruudessa vaan olen avoin auttamaan muita, myös sinua.

Jos haluat lahjakkuutta, sun tulee kehittyä itse, omasta halustasi itseesi verraten. Ei muihin. Noin suurella negatiivisuudella varustettu ihminen, joka hakee onnea ulkopuolelta ei tule sitä koskaan löytämään vaikka olisi todistetusti maailman älykkäin, kaunein, lahjakkain ja rikkain.

[/quote]

Kiitos. Tämä itseni vertaaminen toisiin on niin syvällä luonteessani, että kuten aloituksessa sanoinkin, helpompi vain on luovuttaa kuin kärsiä kaikki vaiva ja olla lopulta silti huonompi kuin muut. Tuo unohtuu niin usein, että ei pitäisi verrata muihin kuin itseensä. 

On niin vaikea päästää irti, vaikka tietää, ettei tällainen negatiivinen ajattelutapa ole hyväksi minulle eikä siitä ole mitään iloa muillekaan. Päinvastoin. Luulenpa, että olen itse juuri noita ihmisiä, joihin ei ole kauhean kiva pitää yhteyttä, koska olen niin harvoin hyvällä tuulella ja kaadan muidenkin niskaan tätä katkeruutta... Olen ollut tällainen niin kauan, että en muutakaan osaa. Vaan eipä taida auttaa kuin opetella irti tästä. -ap

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:15"]

Lue itsehoito-oppaita, kirjallisuutta henkisestä rauhasta ja valaistumisesta. Kehitä itseäsi. [/quote]

Tämä on oikein hyvä neuvo. Paitsi että aika ajoin tuntuu, että jonkun miljoonia netonneen menestyjän antamat neuvot elämälle ovat niin kauakan omasta elämästä, että niistä ei vaan saa mitään irti. 

Luovu ylpeydestäsi ja sano rehellisesti lähipiirillesikin, että haluat muuttua. Turhia kehuja tuskin kaipaat vaan ohjausta oikeaan suuntaan. Pyydä heitä tukemaan sinua muutoksessa vaikkapa huomauttamalla aina kun sorrut itsesi vähättelyyn tai katkeraan valittamiseen. Älä pyri aina sanomaan viimeistä sanaa ja inttämään vastaan, vaan anna muillekin mahdollisuus muokata sinua parempaan suuntaan ja haastamaan ajattelutapasi.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:07"]

Tätähän aina toitotetaan... Mutta miten se oikeasti onnistuu? Miten voi hyväksyä oman osaamattomuutensa kun ympärillään näkee jatkuvasti niin lahjakkaita ihmisiä ja tietää mistä itse jää paitsi? Haluaisin näistä ajatuksista eroon, mutta en ole onnistunut pääsemään. -ap

[/quote]

Lue itsehoito-oppaita, kirjallisuutta henkisestä rauhasta ja valaistumisesta. Kehitä itseäsi. Älä vertaa itseäsi muihin. Älä pidä yhteyttä ihmisiin, jotka tekevät sinulle huonon olon negatiivisuudellaan (itse lopetin yhteydenpidon osaan ihmisistä, jotka ovat kateellisia aina muille ja sen omaksuu sitä kautta jatkuvasti itse).

Joskus se tie on pitkä ja välttämättä en kateutta pysty hälventämään, ellei muuta perustavanlaatuisesti ajatusmaailmaansa. Kateus ei toisaalta ole ainoa negatiivinen tunne jonka siinä menettää, vaan yhtälailla huonommuudentunne, ahdistus, taipumus katkeruuteen...Olen ikionnellinen, että haastoin omat ajatukseni enkä enää vello siinä itsekeskeisessä katkeruudessa vaan olen avoin auttamaan muita, myös sinua.

Jos haluat lahjakkuutta, sun tulee kehittyä itse, omasta halustasi itseesi verraten. Ei muihin. Noin suurella negatiivisuudella varustettu ihminen, joka hakee onnea ulkopuolelta ei tule sitä koskaan löytämään vaikka olisi todistetusti maailman älykkäin, kaunein, lahjakkain ja rikkain.

[/quote]

Kiitos. Tämä itseni vertaaminen toisiin on niin syvällä luonteessani, että kuten aloituksessa sanoinkin, helpompi vain on luovuttaa kuin kärsiä kaikki vaiva ja olla lopulta silti huonompi kuin muut. Tuo unohtuu niin usein, että ei pitäisi verrata muihin kuin itseensä. 

On niin vaikea päästää irti, vaikka tietää, ettei tällainen negatiivinen ajattelutapa ole hyväksi minulle eikä siitä ole mitään iloa muillekaan. Päinvastoin. Luulenpa, että olen itse juuri noita ihmisiä, joihin ei ole kauhean kiva pitää yhteyttä, koska olen niin harvoin hyvällä tuulella ja kaadan muidenkin niskaan tätä katkeruutta... Olen ollut tällainen niin kauan, että en muutakaan osaa. Vaan eipä taida auttaa kuin opetella irti tästä. -ap

[/quote]

Ainakin tiedostat puutteesi. Valtaosa ei edes itse tajua.

Mies

Vastoinkäymisten kautta (ei halua muille samoja tapahtumia), sekä olemalla onnellinen omasta elämästä, itsestään ja saavutuksista, ei vertaa muihin 'väärällä' tavalla, ottaa enemmänkin oppia.

Hyväksyt itsensä kaikkine vikoineen ja hyvineen, ja niistä johtuvat / puuttuvat seuraukset (tarkoitan jos oma laiskuus estää kovan työn teon esim rahallisiin saavutuksiin, hyväksyt sen että sulla ei ole kiinnostusta ns. Ylimääräiseen työhön , teen vain sen verran että pystyt elämään) 

Ehkä kaipaat pohjimmiltasi huomiota ja haet sitä katkeruudella ja kateellisuudella? Itsellä siis oli (ja välillä vieläkin on) näin. Mutta aiheettomia kehuja en siltikään kaipaa enkä ole koskaan kaivannut koska en niitä usko kuitenkaan. Ainut vaihtoehto on siis ihan oikeasti kehittää itseään niin, että saa sitä paljon kaipaamansa huomiota ja tunnustusta jostain, josta sitä oikeasti ansaitsee. Ja vaikkei lopulta saisikaan niin matkalla saattaa ainakin oppia päästämään irti siitä kateudesta, joka mädättää sielua eikä tee ihmissuhteillekaan hyvää.

Mieti mitä sinä oikeasti haluat ja mitkä ovat niitä pohjimmaisia motiiveja joiden takia käyttädyt niin kuin nyt käyttäydyt.

Opettele löytämään ja nauttimaan sellaisista asioista jotka eivät ole vertailtavissa muiden vastaavaan pärjäämiseen tai ominaisuuteen. Esim. lukeminen, kävelyretket luonnossa, kieltenopiskelu, käsityöt, sienestys, rock-konsertit, klassinen musiikki... Vaihtoehtoja on loputtomiin.

Mieti ja etsi kiinnostuksen kohteita jotka eivät rakennu sinun tai jonkun toisen ihmisen ominaisuuksien ympärille. Jos harrastuksiasi ovat muoti, laittautuminen, oman kehon muokkaus kuntoilemalla tai muuten, samoja harrastavien ihmisten blogien seuraaminen, julkkisten tyylien seuraaminen, kilpaileva tai jopa jokin luova harrastus jossa joudut jatkuvasti vertaamaan itseäsi muihin, niin vähennä noiden merkitystä itsellesi. Ja vaikket niistä haluaisi eroon niin vähennä "wannabe"-henkistä asennoitumista jossa haet omat tavoitteesi ulkopuolelta ja roolimalleista. Kehitä omaa persoonallisuuttasi kuunnellen, mikä sinusta itsestäsi on mukavaa. 

Tuohon edelliseen liittyy poispääsy jatkuvasta itsensä arvostelemisen ja muihin vertaamisen kehästä. Opettele havainnoimaan ympäristöäsi neutraalisti, ilman arvoarvostelmia kauneudesta ja onnistumisesta ja vastaavasti myös siitä tunteesta että olet parempi kuin joku muu.

Onko jokin kasvatuksessasi vahvistanut kateuden tunnetta? Vertailtiinko teillä kotona lapsia toisiinsa? Onko itsetuntosi jäänyt heikoksiP Jos jotain tuollaista on niin sekin on hyvä tunnistaa ja päättää, että haluat irti moisesta. Itsetunnosta löytyy tietoa ja jopa testi esim. vastaamo.fi/itsetunto osoitteessa.

Vanha poisehdollistamiskikka: laita kuminauha/kuminen hiuslenkki ranteen ympärille ja aina kun koet kateutta rämpsäytä kuminauhalla rannetta. 

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:07"]

Tätähän aina toitotetaan... Mutta miten se oikeasti onnistuu? Miten voi hyväksyä oman osaamattomuutensa kun ympärillään näkee jatkuvasti niin lahjakkaita ihmisiä ja tietää mistä itse jää paitsi? Haluaisin näistä ajatuksista eroon, mutta en ole onnistunut pääsemään. -ap

[/quote]

Lue itsehoito-oppaita, kirjallisuutta henkisestä rauhasta ja valaistumisesta. Kehitä itseäsi. Älä vertaa itseäsi muihin. Älä pidä yhteyttä ihmisiin, jotka tekevät sinulle huonon olon negatiivisuudellaan (itse lopetin yhteydenpidon osaan ihmisistä, jotka ovat kateellisia aina muille ja sen omaksuu sitä kautta jatkuvasti itse).

Joskus se tie on pitkä ja välttämättä en kateutta pysty hälventämään, ellei muuta perustavanlaatuisesti ajatusmaailmaansa. Kateus ei toisaalta ole ainoa negatiivinen tunne jonka siinä menettää, vaan yhtälailla huonommuudentunne, ahdistus, taipumus katkeruuteen...Olen ikionnellinen, että haastoin omat ajatukseni enkä enää vello siinä itsekeskeisessä katkeruudessa vaan olen avoin auttamaan muita, myös sinua.

Jos haluat lahjakkuutta, sun tulee kehittyä itse, omasta halustasi itseesi verraten. Ei muihin. Noin suurella negatiivisuudella varustettu ihminen, joka hakee onnea ulkopuolelta ei tule sitä koskaan löytämään vaikka olisi todistetusti maailman älykkäin, kaunein, lahjakkain ja rikkain.

[/quote]

Kiitos. Tämä itseni vertaaminen toisiin on niin syvällä luonteessani, että kuten aloituksessa sanoinkin, helpompi vain on luovuttaa kuin kärsiä kaikki vaiva ja olla lopulta silti huonompi kuin muut. Tuo unohtuu niin usein, että ei pitäisi verrata muihin kuin itseensä. 

On niin vaikea päästää irti, vaikka tietää, ettei tällainen negatiivinen ajattelutapa ole hyväksi minulle eikä siitä ole mitään iloa muillekaan. Päinvastoin. Luulenpa, että olen itse juuri noita ihmisiä, joihin ei ole kauhean kiva pitää yhteyttä, koska olen niin harvoin hyvällä tuulella ja kaadan muidenkin niskaan tätä katkeruutta... Olen ollut tällainen niin kauan, että en muutakaan osaa. Vaan eipä taida auttaa kuin opetella irti tästä. -ap

[/quote]

Entäpä jos alkaisit tehdä asioita, joissa itse tekeminen on tärkeämpää ja mukavampaa kuin lopputulos?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:07"]

Tätähän aina toitotetaan... Mutta miten se oikeasti onnistuu? Miten voi hyväksyä oman osaamattomuutensa kun ympärillään näkee jatkuvasti niin lahjakkaita ihmisiä ja tietää mistä itse jää paitsi? Haluaisin näistä ajatuksista eroon, mutta en ole onnistunut pääsemään. -ap

[/quote]

Lue itsehoito-oppaita, kirjallisuutta henkisestä rauhasta ja valaistumisesta. Kehitä itseäsi. Älä vertaa itseäsi muihin. Älä pidä yhteyttä ihmisiin, jotka tekevät sinulle huonon olon negatiivisuudellaan (itse lopetin yhteydenpidon osaan ihmisistä, jotka ovat kateellisia aina muille ja sen omaksuu sitä kautta jatkuvasti itse).

Joskus se tie on pitkä ja välttämättä en kateutta pysty hälventämään, ellei muuta perustavanlaatuisesti ajatusmaailmaansa. Kateus ei toisaalta ole ainoa negatiivinen tunne jonka siinä menettää, vaan yhtälailla huonommuudentunne, ahdistus, taipumus katkeruuteen...Olen ikionnellinen, että haastoin omat ajatukseni enkä enää vello siinä itsekeskeisessä katkeruudessa vaan olen avoin auttamaan muita, myös sinua.

Jos haluat lahjakkuutta, sun tulee kehittyä itse, omasta halustasi itseesi verraten. Ei muihin. Noin suurella negatiivisuudella varustettu ihminen, joka hakee onnea ulkopuolelta ei tule sitä koskaan löytämään vaikka olisi todistetusti maailman älykkäin, kaunein, lahjakkain ja rikkain.

[/quote]

Kiitos. Tämä itseni vertaaminen toisiin on niin syvällä luonteessani, että kuten aloituksessa sanoinkin, helpompi vain on luovuttaa kuin kärsiä kaikki vaiva ja olla lopulta silti huonompi kuin muut. Tuo unohtuu niin usein, että ei pitäisi verrata muihin kuin itseensä. 

On niin vaikea päästää irti, vaikka tietää, ettei tällainen negatiivinen ajattelutapa ole hyväksi minulle eikä siitä ole mitään iloa muillekaan. Päinvastoin. Luulenpa, että olen itse juuri noita ihmisiä, joihin ei ole kauhean kiva pitää yhteyttä, koska olen niin harvoin hyvällä tuulella ja kaadan muidenkin niskaan tätä katkeruutta... Olen ollut tällainen niin kauan, että en muutakaan osaa. Vaan eipä taida auttaa kuin opetella irti tästä. -ap

[/quote]

Pystyt siihen aivan varmasti kun yrität sitkeästi. Olen itsekin opetellut kateudesta pois koska se oli tunteena juuri tuollainen lamauttava ja pilasi niin paljon. Älä syyllistä itseäsi kateudesta, muistuta itseäsi että se on yleensä opittu tunne. 

Entäpä jos alkaisit tehdä asioita, joissa itse tekeminen on tärkeämpää ja mukavampaa kuin lopputulos?

Pitää tosiaan miettiä, mitä tuollaiset asiat voisivat minulle olla. Olen todella suorituskeskeinen ihminen ollut aina, nyt viime vuosina on suorittaminen vähentynyt ja luovuttaminen astunut enemmän kuvioihin... -ap

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:53"]

Opettele löytämään ja nauttimaan sellaisista asioista jotka eivät ole vertailtavissa muiden vastaavaan pärjäämiseen tai ominaisuuteen. Esim. lukeminen, kävelyretket luonnossa, kieltenopiskelu, käsityöt, sienestys, rock-konsertit, klassinen musiikki... Vaihtoehtoja on loputtomiin.

Mieti ja etsi kiinnostuksen kohteita jotka eivät rakennu sinun tai jonkun toisen ihmisen ominaisuuksien ympärille. Jos harrastuksiasi ovat muoti, laittautuminen, oman kehon muokkaus kuntoilemalla tai muuten, samoja harrastavien ihmisten blogien seuraaminen, julkkisten tyylien seuraaminen, kilpaileva tai jopa jokin luova harrastus jossa joudut jatkuvasti vertaamaan itseäsi muihin, niin vähennä noiden merkitystä itsellesi. Ja vaikket niistä haluaisi eroon niin vähennä "wannabe"-henkistä asennoitumista jossa haet omat tavoitteesi ulkopuolelta ja roolimalleista. Kehitä omaa persoonallisuuttasi kuunnellen, mikä sinusta itsestäsi on mukavaa. 

Tuohon edelliseen liittyy poispääsy jatkuvasta itsensä arvostelemisen ja muihin vertaamisen kehästä. Opettele havainnoimaan ympäristöäsi neutraalisti, ilman arvoarvostelmia kauneudesta ja onnistumisesta ja vastaavasti myös siitä tunteesta että olet parempi kuin joku muu.

Onko jokin kasvatuksessasi vahvistanut kateuden tunnetta? Vertailtiinko teillä kotona lapsia toisiinsa? Onko itsetuntosi jäänyt heikoksiP Jos jotain tuollaista on niin sekin on hyvä tunnistaa ja päättää, että haluat irti moisesta. Itsetunnosta löytyy tietoa ja jopa testi esim. vastaamo.fi/itsetunto osoitteessa.

Vanha poisehdollistamiskikka: laita kuminauha/kuminen hiuslenkki ranteen ympärille ja aina kun koet kateutta rämpsäytä kuminauhalla rannetta. 

[/quote]

Kotikasvatustani en haluaisi syyttää (äitini on ihana ihminen), mutta ehkä alkoholisti-isästä ei aina ole apua ollut. Sisaruksillani on samankaltaisia ongelmia kuin minullakin, joten voihan noilla kotioloilla jotain tekemistä asian kanssa ollakin... Minua myös kiusattiin koulussa, joten kyllä on itsetunto jäänyt heikoksi.

Kiitos konkreettisesta vinkeistäkin. Minulla taitaa olla vielä pitkä tie kuljettavana... -ap

Minulla auttoi se, että otin reilusti etäisyyttä ihmisiin, joiden seurassa tunsin aina olevani surkea epäonnistuja. Kun etäisyyttä oli tarpeeksi, huomasin että sepä olikin tarkoituksena kyseisenlaisilla ihmisillä. Katso minua, kehukehu, mitä mieltä olet, eikö ookin hieno, enkö olekin, sano, kerro, minäminä. Minun omista asioistani ei ollutkaan niin väliksi, kunhan annan toiselle sitä huomiota, mitä toinen tarvitsee.

Sen jälkeen kun olin saanut etäisyyttä ihmissuhteisiin, jäi minulle enemmän aikaa keskittyä itseeni. Olen alkanut asettaa itselleni pieniä, saavutettavissa olevia tavoitteita. En yritäkään muuttua huippukokiksi, mutta teen silti juustokakun. En kuvittelekaan juoksevani maratoonia tai treenaavani fitness-pimuksi, mutta menen silti viikottain kävelylenkille. Hidas matelukin on etenemistä ;) En kuvittele lukevan 300 kirjaa vuodessa, kuten eräskin bloggari, mutta 50 ehdin sentään. Kotini ei tule sisustuslehdeltä näyttämään, eikä minusta tule koskaan organisoitua kodin hengetärtä, mutta aina välillä rykäisen 10 päivän rupeaman, jonka aikana käyn joka päivä 10 ajelehtivaa tavaraa läpi.

Viimeisenä neuvoisin lopettamaan valittamisen, itsesäälin, ja itsensä haukkumisen. Se lienee kaikista vaikeinta, kun on aina tottunut että enhän minä mitään ole, minä nyt olen aina ollut vaan tämmöinen. LOPETA SE! Tästä lähin saat puhua (ja ajatella) itsestäsi ja elämästäsi vain ja ainoastaan hyviä ja kauniita asioita. Kun joku kysyy kuulumisia, et kerro sitä asiaa mikä meni pieleen, vaan jotain missä sinä/perheenjäsenesi on onnistunut.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:07"]

Tätähän aina toitotetaan... Mutta miten se oikeasti onnistuu? Miten voi hyväksyä oman osaamattomuutensa kun ympärillään näkee jatkuvasti niin lahjakkaita ihmisiä ja tietää mistä itse jää paitsi? Haluaisin näistä ajatuksista eroon, mutta en ole onnistunut pääsemään. -ap

[/quote]

Korjaan virhekäsityksesi: et todennäköisesti lainkaan tiedä mistä jäät paitsi. Näet vain pienen osan kahdehtimiesi ihmisten elämästä, et koskaan kokonaisuutta.

Minua kadehtii ilmeisesti moni, ja osa on tullut sen suoraankin sanomaan. Heille kerron aina, millaista elämäni todellisuudessa on. Kyllä, olen menestyvä ja ihailtu jne., mutta sen eteen teen jatkuvasti kovaa - monen mielestä suorastaan epäinhimillistä - työtä. En pidä juurikaan vapaita ja olen luopunut lukemattomista normaaliin elämään kuuluvista asioista voidakseni onnistua siinä, mitä teen. Kun tämä valkenee kadehtijoille, he eivät enää kadehdikaan, koska harva heistä olisi valmis luopumaan niin paljosta, ja hyvä niin. Jokaisen kannattaa elää siten kuin itse haluaa, ja olla siihen tyytyväinen.

Itsensä hyväksyminen on ehkä maailman vaikein asia, ainakin minulle :D koin myös aikaisemmin lamaannuttavaa kateutta ja itseinhoa siitä että olen ihan paska, kun en jotain tiettyä asiaa osannut/ollut saavuttanut, vaikka osasin/ olin saavuttanut sata muuta asiaa. Lopulta olin umpikujassa, josta ei ollut muuta tietä ulos kuin "luovuttaminen", eli perfektionisti luonteelleni epätyypillinen toiminta: aloitin mielia-alalääkkeet. Ja voi ihme että helpotti, jo pelkkä tieto ja päätös siitä että lääkityksen aloitan. Suosittelen lääkitystä (tai ainakin keskustelua asioista lääkärin kanssa) jos tuntuu että taakka käy liian raskaaksi. Oma elämä oli ulkoisesti kunnossa (pitkä parisuhde, omistusasunto, hyvä työ jne) ja nyt alan olla jo sisäisestikkin :)