Miten olet päässyt yli kateudesta?

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 11:06"]

Viimeisenä neuvoisin lopettamaan valittamisen, itsesäälin, ja itsensä haukkumisen. Se lienee kaikista vaikeinta, kun on aina tottunut että enhän minä mitään ole, minä nyt olen aina ollut vaan tämmöinen. LOPETA SE! Tästä lähin saat puhua (ja ajatella) itsestäsi ja elämästäsi vain ja ainoastaan hyviä ja kauniita asioita. Kun joku kysyy kuulumisia, et kerro sitä asiaa mikä meni pieleen, vaan jotain missä sinä/perheenjäsenesi on onnistunut.

[/quote]

Se on todella vaikeaa, ei ole tähän päivään mennessä onnistunut, mutta ehkä vielä onnistuu. Tuntuu välillä myös, että varsinkin Suomessa on niin hyväksyttyä koko ajan valittaa milloin mistäkin, siis ihan alkaen vaikka säätilasta. Että tavallaan kaikkea on niin sallittuakin kommentoida vähän negatiivisesti, että helposti se jää päälle. Turhaan minä tietysti mitään kulttuuria syytän, mutta tulipa vaan mieleen, että ehkä voisi yrittää lopettaa tuon ulkoisistakin asioista valittamisen niin voisi olla helpompi lopettaa itsestäänkin valittaminen kun ei olisi enää niin tottunut siihen, että negaaminen on aina OK... Vähän sekavasti ehkä ilmaistu. -ap

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:21"]99% tämän palstan kirjoittajista on kateellisia, toisin kuin aloittaja, ne ei vaan tunnusta sitä. Aloitukset, joissa haukutaan kauniita julkkisnaisia, viestit, joissa haukutaan modernit ja kalliit talot, kaikenlainen päteminen ja itsekorostus "meidän lapsilla on kympin todistukset" ym. Kaikki ne on itseensä tyytymättömien ja kateellisten naisten kirjoittamia. 

Olen itse 80-luvulla syntynyt ja muistan, kun yläasteikäisenä naispuoliset kaverit eivät enää halunneetkaan olla kavereita, kun aloin saada pojilta huomiota ja koulun käynnistä tuli vaikeaa, kun tytöt käyttäytyivät hyökkäävästi. Kävinkin lukion myöhemmin ja nyt jatko-opintoja ja olen viettänyt aikaa nuorempien 90-luvulla syntyneiden kanssa, ja myös lapseni isä on 90 syntynyt. 

Täällä taas huomaa, miksi on hyvä, etten ole hirveästi ollut tekemisissä oman ikäisten kanssa viime vuosina, kun muistaa, millaisi kateellisia haahkoja on paljon mun ikäisissä ja kuinka kömpelöitä yritykset peittää kateus kaikenlaisella haukkumisella ja vian etsimisellä on. 
[/quote]

olisiko syy kuitenkin ollut muualla kuin poikien huomion saamisessa.
aika moni teini saa huomiota pojilta ja naiset miehiltä.
ei minulta ainakaan ole yhtäkään kaveria siksi lähtenyt.

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:38"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:15"]

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 10:07"]

Tätähän aina toitotetaan... Mutta miten se oikeasti onnistuu? Miten voi hyväksyä oman osaamattomuutensa kun ympärillään näkee jatkuvasti niin lahjakkaita ihmisiä ja tietää mistä itse jää paitsi? Haluaisin näistä ajatuksista eroon, mutta en ole onnistunut pääsemään. -ap

[/quote]

Lue itsehoito-oppaita, kirjallisuutta henkisestä rauhasta ja valaistumisesta. Kehitä itseäsi. Älä vertaa itseäsi muihin. Älä pidä yhteyttä ihmisiin, jotka tekevät sinulle huonon olon negatiivisuudellaan (itse lopetin yhteydenpidon osaan ihmisistä, jotka ovat kateellisia aina muille ja sen omaksuu sitä kautta jatkuvasti itse).

Joskus se tie on pitkä ja välttämättä en kateutta pysty hälventämään, ellei muuta perustavanlaatuisesti ajatusmaailmaansa. Kateus ei toisaalta ole ainoa negatiivinen tunne jonka siinä menettää, vaan yhtälailla huonommuudentunne, ahdistus, taipumus katkeruuteen...Olen ikionnellinen, että haastoin omat ajatukseni enkä enää vello siinä itsekeskeisessä katkeruudessa vaan olen avoin auttamaan muita, myös sinua.

Jos haluat lahjakkuutta, sun tulee kehittyä itse, omasta halustasi itseesi verraten. Ei muihin. Noin suurella negatiivisuudella varustettu ihminen, joka hakee onnea ulkopuolelta ei tule sitä koskaan löytämään vaikka olisi todistetusti maailman älykkäin, kaunein, lahjakkain ja rikkain.

[/quote]

Kiitos. Tämä itseni vertaaminen toisiin on niin syvällä luonteessani, että kuten aloituksessa sanoinkin, helpompi vain on luovuttaa kuin kärsiä kaikki vaiva ja olla lopulta silti huonompi kuin muut. Tuo unohtuu niin usein, että ei pitäisi verrata muihin kuin itseensä. 

On niin vaikea päästää irti, vaikka tietää, ettei tällainen negatiivinen ajattelutapa ole hyväksi minulle eikä siitä ole mitään iloa muillekaan. Päinvastoin. Luulenpa, että olen itse juuri noita ihmisiä, joihin ei ole kauhean kiva pitää yhteyttä, koska olen niin harvoin hyvällä tuulella ja kaadan muidenkin niskaan tätä katkeruutta... Olen ollut tällainen niin kauan, että en muutakaan osaa. Vaan eipä taida auttaa kuin opetella irti tästä. -ap

[/quote]

Ainakin tiedostat puutteesi. Valtaosa ei edes itse tajua.

Mies

[/quote]

Tähän ohiksena täydentäisin: ainakin olet tiedostanut itsessäsi sen pahimman ja ratkaiseva puutteen eli kateuden ja haluat siitä eroon. Moni hoitaa kateuttaan lisäämällä suorituksia, hakemalla itsetunnon pönkitystäja vähättelemällä muita.

Semmoinenkin tuli mieleen että jos elämäntilanteesi on jotenkin stressaava muuten niin kateus voi olla yksi oire joka pahenee tuollaisina aikoina. Ala siis myös järjestämään elämääsi itsellesi miellyttävämmäksi.

2

Älä ota toisten lahjakkuutta niin henkilökohtaisesti. Vaikka muut olisivat huonoja niin se ei tee susta yhtään parempaa ja heidän paremmuutensa taas ei ole sulta mitään pois. Sä olet saari, johon muiden taidot, omaisuus tai puutteet eivät vaikuta.

Ihmisen arvo on minusta siinä mitä hän antaa muille, ei suorittamisessa, ylkonäössä tms.

Kehitä sydäntäsi: ala tehdä vapaaehtoistyötä, ryhdy vaikka SPR:llä kehitysvammaisen kaveriksi (ystävä-toiminta).

Kiitos ap:lle tärkeästä aloituksesta. Et tokikaan ole ainoa kateellisuuden kanssa painiskeleva. Meillä ihmisillä on tapana vertailla itseämme toisiin ja tuntea joko ylemmyyden tai alemmuuden tunnetta. Kyse on kuitenkin harhasta, koska todellisuudessa olemme kaikki samanarvoisia. Kuten mm. 7, myös minä suosittelen itsensä kehittämistä, esim. itsehoito-oppaita sekä mindfulnessia eli HYVÄKSYVÄÄ tietoista läsnäoloa. Sen avulla minä olen saanut vähennettyä kateuden tunnetta huomattavasti. Tsemppiä, olet jo oikealla tiellä!

Olin kateellinen muiden vartaloista, kunnes päätin, ettei tää mun itkeminen läskeihin auta ja aloin hommiin. Treenasin itseni miellyttävään kuntoon. Ennen 92-78-92, nyt 2v myöhemmin 90-57-90 ja kroppa on timmi ja lihaksikas :) Rinnat 70D/E. Kaikki tulokset on saavutettu kotitreenaamisella, salilla en ole käynyt kertaakaan ja apuna ainoastaan mp3, treenimusaa.

Olisin kait saanut tulokset paljon nopeammin, jos olisin käynyt salilla, mutta olen liian laiska sellaiseen, lähin sali on 30km päässä ja ihan eri suunnassa, mitä mun koulu. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen mun kroppaan - ja se riittää.

2

[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 11:29"]

Olin kateellinen muiden vartaloista, kunnes päätin, ettei tää mun itkeminen läskeihin auta ja aloin hommiin. Treenasin itseni miellyttävään kuntoon. Ennen 92-78-92, nyt 2v myöhemmin 90-57-90 ja kroppa on timmi ja lihaksikas :) Rinnat 70D/E. Kaikki tulokset on saavutettu kotitreenaamisella, salilla en ole käynyt kertaakaan ja apuna ainoastaan mp3, treenimusaa. Olisin kait saanut tulokset paljon nopeammin, jos olisin käynyt salilla, mutta olen liian laiska sellaiseen, lähin sali on 30km päässä ja ihan eri suunnassa, mitä mun koulu. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen mun kroppaan - ja se riittää.

[/quote]

Vaihdoit kateuden ylpeilyyn ja tulet tännekin jauhamaan miten oot tyytyväinen täydelliseen tiimalasikroppaasi, tissien kokokin oli oleellinen info, niinkö? Pientä kuspäisyyttä havaittavissa

Jos tuntuu vaikealta hahmottaa sitä, miten muka voisi olla tyytyväinen itseensä kokonaisuutena ilman vertailua ja kateutta niin kannattaa kokeilla perspektiivin muuttamista: olisitko onnellinen, jos omaisuutesi olisi 30 miljoonaa, olisit hoikempi, menestyneempi ja kauniimpi verrattuna tämän hetkiseen itseesi? Mitäs sitten, kun seuraavalla olisikin 31 miljoonaa, vielä timmimpi vartalo, vielä hieman menestyneempi ja kauniimpi - miltä sinusta silloin tuntuisi?

Perspektiiviä muuttamalla huomaa, että se mikä on vialla ei välttämättä ole se nykyinen tila, vaan vertailutilanne ja omat odotukset. On oikeasti hienoa, jos haluaa timmimmän vartalon ja enemmän rahaa tai kehittää lahjakkuuttaan, mutta ne eivät tuo lopulta itsenään sitä tyytyväisyyttä: se matka ja ponnistelu itse asiassa, ei vain ulkoisen saavutuksen takia. Ja tästä syystä vain oman ajatusmaailman muuttamisella on mahdollista saavuttaa sisäistä tyytyväisyyttä.

2

Kun hyväksyt itsesi kaikkine puutteinesi, niin kateuskin normaalisti helpottaa. 

Vaikeampi - joskin palkitsevampi - tie, on kehittää itseäsi niin pitkälle, kuin vain henkiset ja fyysiset resurssisi venyvät, eli anna kaikkesi opiskelun, fyysisen kuntosi jne. kehittämisen suhteen ja katso kuinka pitkälle pääset.