Lue keskustelun säännöt.
Koukussa voimakkaisiin tunteisiin ja jännitykseen elämässä
20.10.2021 |
Tarvitsen voimakkaita tunteita ja jännitystä tunteakseni olevani elossa, mutta tämä johtaa helposti liialliseen draamaan ja turhankin kuormittavaan ja stressaavaan elämään, niin että jatkuvasti tasapainoilen rikki menemisen partaalla. Mutta jos yritän rauhoittaa elämäni, tylsistyn kuoliaaksi: vaivun jonkinlaiseen turtuneeseen tilaan, eikä energiaa riitä mihinkään, mikään ei kiinnosta. Odotan vain että alkaisi tapahtua, että innostuisin taas jostakin, että tulisi jotain actionia ja saisin ne kipeästi kaipaamani kiksit. Onko kukaan onnistunut irrottautumaan tällaisesta kierteestä ja miten sen teit?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Tämän "ongelman" positiivinen kääntöpuoli piilee myös toisaalta siinä, että välillä olen sosiaalisesti tosi rohkea ja kuulemma hauskaa seuraa. Kun löytää toisen kaltaisensa intensiivisen ihmisen niin silloin vasta onkin hauskaa ja yleensä syvällisiä, antoisia keskusteluja. :)
Samaa palautetta olen itsekin saanut. Moni on kiitellyt siitä, miten jännittävää ja mielenkiintoista mun kanssa aina on. Mutta olen kai tulossa vanhaksi, kun nyt alkaa olla jo vähän liiankin jännittävää.. Tai oikeammin kuormittavaa, terveys ei enää kestä jatkuvaa draamaa. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää voi olla myös riippuvuus sairaus, ihminen voi tulla riippuvaiseksi oikeastaan mistä tahansa.
Kyllä, ja varmaan onkin. Sitä vähän hainkin käyttämällä 'koukussa' sanaa otsikossa. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla just toistepäin. Inhoan voimakkaita tunteita ja kaikkea ylimääräistä jännitystä. Onnekseni elän suht tasapaksua ja ennakoitavaa elämää. Tiputan kaikki vähänkään draamanhakuiset ihmiset pois elämästäni hyvin nopeasti.
Sori. Ei auta ketään tämä.
Tässä tulee hyvin ilmi se, miten laidasta laitaan meitä ihmisiä onkaan
"Tietty osa ihmisistä on aina hakenut voimakkaita tunne-elämyksiä, riskinottoa kaihtamatta. Teoreetikot ovat selittäneet tätä ihmisryhmää niin, että heillä on seikkailugeeni tai että heillä on elämys- ja jännityshakuinen persoonallisuuspiirre."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/09/13/koukuttava-adrenaliinihuuma
Jos kyseessä on persoonallisuuspiirre ja asia häiritsee sinua, ehkä sinun kannattaisi jutella muutaman kerran asiaan perehtyneen psykologin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
"Tietty osa ihmisistä on aina hakenut voimakkaita tunne-elämyksiä, riskinottoa kaihtamatta. Teoreetikot ovat selittäneet tätä ihmisryhmää niin, että heillä on seikkailugeeni tai että heillä on elämys- ja jännityshakuinen persoonallisuuspiirre."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/09/13/koukuttava-adrenaliinihuuma
Jos kyseessä on persoonallisuuspiirre ja asia häiritsee sinua, ehkä sinun kannattaisi jutella muutaman kerran asiaan perehtyneen psykologin kanssa?
Hahah vai että seikkailugeeni. 😃 No sepäs se taitaa olla... Hmm ehkä yritän löytää joitakin turvallisia kohteita mihin kanavoida jännityksennälkääni. Jospa vaikka lähden kokeilemaan jotain extremelajeja, josko sieltä löytyisi jokin tarpeeni täyttävä. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ADHD? Asperger?
ADHD on ainakin täysin poissuljettu, en millään ilveelläkään täyttäisi diagnostisia kriteerejä, kun ei ole koskaan ollut mitään tarkkaavaisuusongelmia. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vahvalta elämyshakuisuudelta. Jos se tolla tavalla vaikuttaa elämään ja tunnetiloihin ja päätöksiin, niin suosittelisin terapiaa. Suurimmalle osalle ihmisistä elämä koostuu enimmäkseen arjesta ja sitä pitää oppia sietämään. Huippuja ja aallonpohjia tulee sit aika ajoin. Mut jatkuva hirveiden fiiliksien hakeminen on aika epästabiilia elämää eikä välttämättä pidemmän päälle tervettä tai hyvinvointia lisäävää.
Mulla tuollainen johti lopulta huumeriippuvuuteen. Nyt kohta 3v puhtaana.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vahvalta elämyshakuisuudelta. Jos se tolla tavalla vaikuttaa elämään ja tunnetiloihin ja päätöksiin, niin suosittelisin terapiaa. Suurimmalle osalle ihmisistä elämä koostuu enimmäkseen arjesta ja sitä pitää oppia sietämään. Huippuja ja aallonpohjia tulee sit aika ajoin. Mut jatkuva hirveiden fiiliksien hakeminen on aika epästabiilia elämää eikä välttämättä pidemmän päälle tervettä tai hyvinvointia lisäävää.
Mulla tuollainen johti lopulta huumeriippuvuuteen. Nyt kohta 3v puhtaana.
Onnittelut!❤️ Kirjoitit monia hyviä pointteja, naulan kantaan. Alkaa tosiaan käydä turhan kuluttavaksi liian vauhdikas elämä. Ja juu luojan kiitos olen onnistunut välttymään huumeilta ja rikollisuudelta, siinä olisikin varmaan ollut tuhoni. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No millaista sun elämä on?
T. Utelias ja tasapaksu ihminen
Vierailija kirjoitti:
No millaista sun elämä on?
T. Utelias ja tasapaksu ihminen
Virnistän sekä viittä vaille itken samanaikaisesti. Paljon on sattunut monenlaista harmitonta hauskaa kommellusta ja toinen toistaan värikkäämpiä vaiheita, joista tulisi loistavaa matskua elämäkertaan. En yksilöi, koska liian tunnistettavia. Mutta sitten on käynyt niin uskomattomia juttuja, etten varmaan koskaan voi/uskalla edes kertoa niistä kenellekään, eikä vähiten siksi, etten ainakaan toistaiseksi saa niistä itsekään tolkkua (traumaattisuus), ja on lisäksi suuri riski, ettei mua edes uskottaisi. Liian outoja juttuja.
Ja osa niistä on ajanut mut tunneskalan synkimpiin syövereihin, ihan syvimpiin pohjamutiin. Lähtö on ollut lähellä. Mutta sehän on vaan se heilurin toinen ääripää: kun toisaalta olen kokenut syvää luonnollista ekstaasia, esim. saanut koko kehoa ravisuttaneen iho-orgasmin musiikista tai kokenut irtolaiselämän euforisen vapaudentunteen. Mutta tosiaan nyt täytyisi jo vähän rauhoittua, karsia ne ääripäiden ylilyönnit.
Mulla just toistepäin. Inhoan voimakkaita tunteita ja kaikkea ylimääräistä jännitystä. Onnekseni elän suht tasapaksua ja ennakoitavaa elämää. Tiputan kaikki vähänkään draamanhakuiset ihmiset pois elämästäni hyvin nopeasti.
Sori. Ei auta ketään tämä.