Lue keskustelun säännöt.
Koukussa voimakkaisiin tunteisiin ja jännitykseen elämässä
20.10.2021 |
Tarvitsen voimakkaita tunteita ja jännitystä tunteakseni olevani elossa, mutta tämä johtaa helposti liialliseen draamaan ja turhankin kuormittavaan ja stressaavaan elämään, niin että jatkuvasti tasapainoilen rikki menemisen partaalla. Mutta jos yritän rauhoittaa elämäni, tylsistyn kuoliaaksi: vaivun jonkinlaiseen turtuneeseen tilaan, eikä energiaa riitä mihinkään, mikään ei kiinnosta. Odotan vain että alkaisi tapahtua, että innostuisin taas jostakin, että tulisi jotain actionia ja saisin ne kipeästi kaipaamani kiksit. Onko kukaan onnistunut irrottautumaan tällaisesta kierteestä ja miten sen teit?
Kommentit (32)
Koukussa Lidlin popcorneihin.
P.S. Olen normaalipainoinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää sun keksiä jotain itsellesi merkityksellistä tekemistä. Mikä ei aiheuta ongelmia.
Sun toleranssit on liian korkealla. Sun pitää joko madaltaa sitä viettämällä tarpeeksi aikaa askeettisesti. Tai toinen vaihtoehto että vaihdat kohdetta. Vapaaottelu, vuorikiipeily tai joku vastaava laji.
Mä olen ollut tuollainen kuin sä. Olen vuosia tehnyt töitä sen eteen, että suuntaan energiani ensinnäkin järkevästi ja toisekseen olen harjoitellut hiljentymistä. Meditoiminen auttaa siihen, että pystyt rauhoittumaan äärimmilleen (vaatii harjoittelua) ja saat samat kicksit pienemmillä annoksilla.
Minkä ikäinen olet?
Vierailija kirjoitti:
Sun toleranssit on liian korkealla. Sun pitää joko madaltaa sitä viettämällä tarpeeksi aikaa askeettisesti. Tai toinen vaihtoehto että vaihdat kohdetta. Vapaaottelu, vuorikiipeily tai joku vastaava laji.
Mä olen ollut tuollainen kuin sä. Olen vuosia tehnyt töitä sen eteen, että suuntaan energiani ensinnäkin järkevästi ja toisekseen olen harjoitellut hiljentymistä. Meditoiminen auttaa siihen, että pystyt rauhoittumaan äärimmilleen (vaatii harjoittelua) ja saat samat kicksit pienemmillä annoksilla.
Minkä ikäinen olet?
Olen ilmeisesti intuitiivisesti tehnytkin tuota askeettisuuteen siirtymistä, esim. muutin metsään joksikin aikaa, paastoan, olen karsinut omaisuuden minimiin, katkaisin välit ylimääräisiin ihmisiin yms. Ja teen säännöllisesti erilaisia rentoutumisharjoituksia, mutta ne auttavat vain hetkellisesti, eivätkä poista taustalla olevaa addiktiotani intensiiviseen elämään. Ja tarvitsen nimenomaan paljon vaihtelua, aina ikään kuin "uusia seikkailuja". Tuskin kykenisin pitkäksi aikaa sitoutumaan mihinkään itsessään jännittäväänkään lajiin, vaan kyllästyminen ja sen myötä turtuminen iskisi taas jossakin välissä. Olen 27.
Yhdistettynä heikkoon moraaliin kuulostaisi ihan peruspsykopaatilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa persoonallisuus häiriöltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun toleranssit on liian korkealla. Sun pitää joko madaltaa sitä viettämällä tarpeeksi aikaa askeettisesti. Tai toinen vaihtoehto että vaihdat kohdetta. Vapaaottelu, vuorikiipeily tai joku vastaava laji.
Mä olen ollut tuollainen kuin sä. Olen vuosia tehnyt töitä sen eteen, että suuntaan energiani ensinnäkin järkevästi ja toisekseen olen harjoitellut hiljentymistä. Meditoiminen auttaa siihen, että pystyt rauhoittumaan äärimmilleen (vaatii harjoittelua) ja saat samat kicksit pienemmillä annoksilla.
Minkä ikäinen olet?
Olen ilmeisesti intuitiivisesti tehnytkin tuota askeettisuuteen siirtymistä, esim. muutin metsään joksikin aikaa, paastoan, olen karsinut omaisuuden minimiin, katkaisin välit ylimääräisiin ihmisiin yms. Ja teen säännöllisesti erilaisia rentoutumisharjoituksia, mutta ne auttavat vain hetkellisesti, eivätkä poista taustalla olevaa addiktiotani intensiiviseen elämään. Ja tarvitsen nimenomaan paljon vaihtelua, aina ikään kuin "uusia seikkailuja". Tuskin kykenisin pitkäksi aikaa sitoutumaan mihinkään itsessään jännittäväänkään lajiin, vaan kyllästyminen ja sen myötä turtuminen iskisi taas jossakin välissä. Olen 27.
Ei sun tarvi sitoutua. Kiipeile sen aikaa kun se kiinnostaa, vaihda lajia kun tuntuu siltä. En mä näe tässä mitään väärää, että saa elämäänsä sisältöä uusista mielenkiintoisista projekteista tmv.
Askeettisuus kannattaa ottaa arkeen sopivissa annoksissa. Nosta jalka välillä kaasulta sen sijaan, että ajaisit koko matkan täysiä ja painaisit välillä jarrut pohjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun toleranssit on liian korkealla. Sun pitää joko madaltaa sitä viettämällä tarpeeksi aikaa askeettisesti. Tai toinen vaihtoehto että vaihdat kohdetta. Vapaaottelu, vuorikiipeily tai joku vastaava laji.
Mä olen ollut tuollainen kuin sä. Olen vuosia tehnyt töitä sen eteen, että suuntaan energiani ensinnäkin järkevästi ja toisekseen olen harjoitellut hiljentymistä. Meditoiminen auttaa siihen, että pystyt rauhoittumaan äärimmilleen (vaatii harjoittelua) ja saat samat kicksit pienemmillä annoksilla.
Minkä ikäinen olet?
Olen ilmeisesti intuitiivisesti tehnytkin tuota askeettisuuteen siirtymistä, esim. muutin metsään joksikin aikaa, paastoan, olen karsinut omaisuuden minimiin, katkaisin välit ylimääräisiin ihmisiin yms. Ja teen säännöllisesti erilaisia rentoutumisharjoituksia, mutta ne auttavat vain hetkellisesti, eivätkä poista taustalla olevaa addiktiotani intensiiviseen elämään. Ja tarvitsen nimenomaan paljon vaihtelua, aina ikään kuin "uusia seikkailuja". Tuskin kykenisin pitkäksi aikaa sitoutumaan mihinkään itsessään jännittäväänkään lajiin, vaan kyllästyminen ja sen myötä turtuminen iskisi taas jossakin välissä. Olen 27.
Ei sun tarvi sitoutua. Kiipeile sen aikaa kun se kiinnostaa, vaihda lajia kun tuntuu siltä. En mä näe tässä mitään väärää, että saa elämäänsä sisältöä uusista mielenkiintoisista projekteista tmv.
Askeettisuus kannattaa ottaa arkeen sopivissa annoksissa. Nosta jalka välillä kaasulta sen sijaan, että ajaisit koko matkan täysiä ja painaisit välillä jarrut pohjaan.
Tuo kommenttisi jälkimmäinen osa aika lailla tiivisti ongelmani, en osaa olla tai tehdä mitään kohtuuden rajoissa, vaan kaikki pitää viedä niin äärimmäisyyksiin. Ja sitten jossain vaiheessa heiluri heilahtaa taas toiseen ääripäähän. Ja nyt kysyn nimenomaan siihen neuvoa: miten katkaista sen kierre? Miten oppia nauttimaan tai edes sietämään tai ylipäätään ylläpitämään tavallista, "tylsää" elämää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun toleranssit on liian korkealla. Sun pitää joko madaltaa sitä viettämällä tarpeeksi aikaa askeettisesti. Tai toinen vaihtoehto että vaihdat kohdetta. Vapaaottelu, vuorikiipeily tai joku vastaava laji.
Mä olen ollut tuollainen kuin sä. Olen vuosia tehnyt töitä sen eteen, että suuntaan energiani ensinnäkin järkevästi ja toisekseen olen harjoitellut hiljentymistä. Meditoiminen auttaa siihen, että pystyt rauhoittumaan äärimmilleen (vaatii harjoittelua) ja saat samat kicksit pienemmillä annoksilla.
Minkä ikäinen olet?
Olen ilmeisesti intuitiivisesti tehnytkin tuota askeettisuuteen siirtymistä, esim. muutin metsään joksikin aikaa, paastoan, olen karsinut omaisuuden minimiin, katkaisin välit ylimääräisiin ihmisiin yms. Ja teen säännöllisesti erilaisia rentoutumisharjoituksia, mutta ne auttavat vain hetkellisesti, eivätkä poista taustalla olevaa addiktiotani intensiiviseen elämään. Ja tarvitsen nimenomaan paljon vaihtelua, aina ikään kuin "uusia seikkailuja". Tuskin kykenisin pitkäksi aikaa sitoutumaan mihinkään itsessään jännittäväänkään lajiin, vaan kyllästyminen ja sen myötä turtuminen iskisi taas jossakin välissä. Olen 27.
Ei sun tarvi sitoutua. Kiipeile sen aikaa kun se kiinnostaa, vaihda lajia kun tuntuu siltä. En mä näe tässä mitään väärää, että saa elämäänsä sisältöä uusista mielenkiintoisista projekteista tmv.
Askeettisuus kannattaa ottaa arkeen sopivissa annoksissa. Nosta jalka välillä kaasulta sen sijaan, että ajaisit koko matkan täysiä ja painaisit välillä jarrut pohjaan.
Tuo kommenttisi jälkimmäinen osa aika lailla tiivisti ongelmani, en osaa olla tai tehdä mitään kohtuuden rajoissa, vaan kaikki pitää viedä niin äärimmäisyyksiin. Ja sitten jossain vaiheessa heiluri heilahtaa taas toiseen ääripäähän. Ja nyt kysyn nimenomaan siihen neuvoa: miten katkaista sen kierre? Miten oppia nauttimaan tai edes sietämään tai ylipäätään ylläpitämään tavallista, "tylsää" elämää?
Vastaus siihen on meditointi. Meditointi on aivojen kuntosali, missä harjoittelet ns. ”tylsyyden” sietämistä. Tulet tutuiksi sellaisten tilanteiden kanssa, missä on vain sinä, ajatuksesi ja hengityksesi. Jos totut tuohon ja opit löytämään sieltä nautintoa, ei elämässäsi ole helposti enää koskaan tylsää.
Mutta mieti tarkkaan, että mitkä muutokset on tarpeellisia ja mitkä ei. Miltä osin muuttuminen palvelee jotain perusteltua tarkoitusta.
Ps. Mä uskon että sulla on adhd
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun AP sun aloitukseen ja olen suunnilleen samanikäinen. Mulla diagnosoitiin pari vuotta sitten ADHD ja olen ymmärtänyt että tämä saattaa kulkea käsi kädessä ääripäähakuisuuden kanssa. Olen tehnyt intuitiivesti samaa kuin sinä eli muuttanut esim. kauemmas levottomasta asuinympäristöstä ja keksinyt rauhoittavia ja säännöllistä rytmiä tukevia harrastuksia. Meditointi olisi varmasti paras päivittäinen tapa ja palvelus itselle, niin kuin joku tuolla kirjoitti. Mutta onhan se tosi vaikea opetella tekemään joka päivä, kun ei ole tottunut! Varmaan pitäisi aloittaa ihan pienestä 2-5 min pysähtymisestä, ettei kaadu siihen että on liian iso muutos kerralla. Traumataustaa on myös ja se voi vaikuttaa minulla ainakin, että on joko lamaantunut olo tai sitten ihan ylivirittynyt. Jään seuraamaan ketjua. Nuo "olet alempaa tasoa" kommenttien kirjoittajat voisitte oikeasti painua prseeseen, miettikää vähän mitä sanotte. Itse olen hyvin herkkä ihminen enkä ole valinnut tulla tällaiseksi kuin olen tullut. Tämän "ongelman" positiivinen kääntöpuoli piilee myös toisaalta siinä, että välillä olen sosiaalisesti tosi rohkea ja kuulemma hauskaa seuraa. Kun löytää toisen kaltaisensa intensiivisen ihmisen niin silloin vasta onkin hauskaa ja yleensä syvällisiä, antoisia keskusteluja. :)
Ainiin ja some myös pahentaa noita kuvailemiasi oireita. En tarkoita että somen käyttö pitäisi kokonaan lopettaa, mutta siihen käyttämää aikaa kannattaa seurata. Jos on tuollainen levoton olo nimenomaan instan ym. selaamisen jälkeen, se on aika selkeää infoa että energia pitäisi purkaa terveellisemmin. Itselleni ei myöskään aivan keskustassa asuminen sopinut vaan huomasin että voin paremmin kun on luontoa jäljellä ja mahdollisimman hiljaista. Pääni sisällä on tarpeeksi meluisaa muutenkin. :D 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mediointi minuutin päivässä tai 7 minuuttia viikossa on enemmän kuin 0 minuuttia päivässä tai viikossa. Meditointia voi harrastaa esim kotitöiden lomassa tai kävellen. Kaikki on eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun toleranssit on liian korkealla. Sun pitää joko madaltaa sitä viettämällä tarpeeksi aikaa askeettisesti. Tai toinen vaihtoehto että vaihdat kohdetta. Vapaaottelu, vuorikiipeily tai joku vastaava laji.
Mä olen ollut tuollainen kuin sä. Olen vuosia tehnyt töitä sen eteen, että suuntaan energiani ensinnäkin järkevästi ja toisekseen olen harjoitellut hiljentymistä. Meditoiminen auttaa siihen, että pystyt rauhoittumaan äärimmilleen (vaatii harjoittelua) ja saat samat kicksit pienemmillä annoksilla.
Minkä ikäinen olet?
Olen ilmeisesti intuitiivisesti tehnytkin tuota askeettisuuteen siirtymistä, esim. muutin metsään joksikin aikaa, paastoan, olen karsinut omaisuuden minimiin, katkaisin välit ylimääräisiin ihmisiin yms. Ja teen säännöllisesti erilaisia rentoutumisharjoituksia, mutta ne auttavat vain hetkellisesti, eivätkä poista taustalla olevaa addiktiotani intensiiviseen elämään. Ja tarvitsen nimenomaan paljon vaihtelua, aina ikään kuin "uusia seikkailuja". Tuskin kykenisin pitkäksi aikaa sitoutumaan mihinkään itsessään jännittäväänkään lajiin, vaan kyllästyminen ja sen myötä turtuminen iskisi taas jossakin välissä. Olen 27.
Ei sun tarvi sitoutua. Kiipeile sen aikaa kun se kiinnostaa, vaihda lajia kun tuntuu siltä. En mä näe tässä mitään väärää, että saa elämäänsä sisältöä uusista mielenkiintoisista projekteista tmv.
Askeettisuus kannattaa ottaa arkeen sopivissa annoksissa. Nosta jalka välillä kaasulta sen sijaan, että ajaisit koko matkan täysiä ja painaisit välillä jarrut pohjaan.
Tuo kommenttisi jälkimmäinen osa aika lailla tiivisti ongelmani, en osaa olla tai tehdä mitään kohtuuden rajoissa, vaan kaikki pitää viedä niin äärimmäisyyksiin. Ja sitten jossain vaiheessa heiluri heilahtaa taas toiseen ääripäähän. Ja nyt kysyn nimenomaan siihen neuvoa: miten katkaista sen kierre? Miten oppia nauttimaan tai edes sietämään tai ylipäätään ylläpitämään tavallista, "tylsää" elämää?
Vastaus siihen on meditointi. Meditointi on aivojen kuntosali, missä harjoittelet ns. ”tylsyyden” sietämistä. Tulet tutuiksi sellaisten tilanteiden kanssa, missä on vain sinä, ajatuksesi ja hengityksesi. Jos totut tuohon ja opit löytämään sieltä nautintoa, ei elämässäsi ole helposti enää koskaan tylsää.
Mutta mieti tarkkaan, että mitkä muutokset on tarpeellisia ja mitkä ei. Miltä osin muuttuminen palvelee jotain perusteltua tarkoitusta.
Ps. Mä uskon että sulla on adhd
Meditointi kuulostaa ihan järkevältä ehdotukselta. Itse asiassa jossain vaiheessa sitä teinkin ja pääsin joihinkin kivoihin tiloihin, mistä sain kiksejä oman aikansa, kunnes taas kyllästyin ja vaihdoin johonkin muuhun. Mutta intensiiviseen tunteet ja korkealentoinen elämä on vaan niin iso osa mun identiteettiä, että eliminoimalla ne pelkään kadottavani kokonaan itseni ja elämäni punaisen langan. Mutta taidan olla siinä pisteessä, että se riski on vain otettava.
Tuleeko sulla myös toisenlaisia kausia, jolloin olet alavireinen? Tuo voi olla myös jonkinlaista kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Tunnistan itsessäni kuvaamiasi piirteitä, jotka välillä kääntyvät alavireisyydeksi.
Uskon, että jokin rauhoittava harrastus todellakin voisi olla hyvä.
Mä tykkään siitä et tuntuu ku joku jahtais mua😂
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko sulla myös toisenlaisia kausia, jolloin olet alavireinen? Tuo voi olla myös jonkinlaista kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Tunnistan itsessäni kuvaamiasi piirteitä, jotka välillä kääntyvät alavireisyydeksi.
Uskon, että jokin rauhoittava harrastus todellakin voisi olla hyvä.
No alavireisyyttä tulee siis lähinnä silloin, kun ei ole mitään mistä saada niitä kaipaamani kiksejä. Mulla ikään kuin ei ole mitään elämän energiaa ellei ole jotain mistä olen innostunut tai ellei tapahdu muuten jotakin jännittävää.
Tää voi olla myös riippuvuus sairaus, ihminen voi tulla riippuvaiseksi oikeastaan mistä tahansa.
Tuli sellainen olo, että olisi syytä lisätä, etten käytä enkä ole käyttänyt mitään päihteitä vuosiin. -ap