Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Epäsuoralla tavalla hallitseva mies ja hyvin heikko vaimo?
20.10.2021 |
Anteeksi tämä pitkä vuodatus, mutta en tiedä ketään, kenelle voisin puhua. Tilanteeni on tämmöinen: Mieheni ja minä menimme yli 10 vuotta sitten pikavauhtia yhteen. Seuraavana vuonna tuli lapsi. Minä sairastuin lapsen myötä synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ja samaan yhteyteen ajoittuu erittäin suuret ristiriidat omien vanhempieni kanssa, joihin olin jo aiemmin halunnut pitää ihan vakavista ja todellisista traumattisista syistä etäisyyttä, ja lopulta jouduin hakemaan ja sain heille lähestymiskiellon.
Olin monta vuotta masentunut ja henkisesti heikossa kunnossa. Mies joutui kantamaan vastuuta perheestä: hän kävi töissä ja hoiti lasta. Mitään tukiverkkoja ei ollut, olimme kolmestaan. Vähitellen aloin toipua mutta töitä en enää onnistunut löytämään. En ollut täysin työkykyinen, ja olen vuorotellen työttömyysetuudella, vuorotellen sairauslomalla. Olen siis ollut käytännössä koko avioliittomme ajan täysin riippuvainen miehestäni taloudelliseti ja henkisesti. Hän on suojellut minua, auttanut minua, tuonut leivän taloon. Minä olen ollut onneton tärisevä vaimoriepu.
Mies on ottanut sellaisen roolin, että hoitaa ns. kaiken. Hän on erikseen sanonut, että mun ei tarvitse käydä kaupassa, koska tietää etten aina jaksa, joten hän käy, ostaa ruoat ja kaiken muun, tekee safkat. Samoin kaikki lapsen harrastuksiin liittyvät asiat ovat hänen harteillaan, useat lapsen koulunkäyntiin liittyvät jutut ym.
Koen olevani aivan ulkopuolella miehen ja lapsen jutuista: he menevät ja tekevät asioita, nytkin syyslomalla mies erikseen sanoi "olen ajatellut että lähtisin x:n (lapsemme) kanssa leffaan ja korkeasaareen". Ja mä tyydyin tähän, koska pitkäänhän menikin niin, etten jaksanut lähteä masennuksen takia mihinkään ja olen muutenkin ihan mökkihöperö. Ajokorttiakaan mulla ei ole.
Mun keskeinen tunne nykyään onkin, että en suoriudu enää yhtään mistään. Olen TÄYSIN mitätön luuseri, jolla ei ole aikoihin ollut työtä, terveyttä, itsetuntoa tai enää edes ulkonäköä. Eikä enää kavereita eikä harrastuksia, ei mitään. Olenkin melkein koko ajan kotona neljän seinän sisällä. En käsitä, miten tämä tilanne on ajautunut tällaiseksi!
Juttu onkin siinä, etten osaa määritellä tai muistaa, mistä kaikki johtuu. Tuntuu, kuin eläisin sumussa. Kaikki on outoa ja hämärää, en näe enää selvästi. Jos esitän jotain kritiikkiä miehelleni, hän sanoo, että "oot taas siellä mustalla puolella, tule pois sieltä mustalta puolelta ja näe, kuinka hyvin asiat on". Hän sanoo aina, että on koko liittomme ajan tehnyt aivan kaikkensa minun eteen, että kukaan muu ei jaksaisi nähdä näin paljon vaivaa, ja koko parisuhteemme pyörii vain minun ehdoillani.
Ei tämä liitto rikastuta elämää tai anna voimaa, vaan jollain oudolla tavalla kaikki on tosi rumaa ja vastenmielistä ja kipua tuottavaa. En kuitenkaan osaa lähteä suhteesta pois, mihin edes menisin?? Kuka auttaisi muutossa, millä maksaisin vuokran? Näkisinkö enää lastani? Enhän minä jaksa hänestäkään kunnolla huolehtia. Ei mulla ole työtä. Lisäksi pelkään että kun vanhemmat saavat tietää erostamme, he alkavat taas hyökätä ja painostaa minua pitämään yhteyttä. TUntuu, että on vain huonoja ja vielä huonompia valintoja.
Tänä aamuna kun vain makasin sängyssä ja pohdin elämääni, mulle tuli mieleen, että jos minä olisin talo ja mies olisi puu sen talon vieressä, niin se puu on kasvanut talon sisälle. Pitkä runko menee koko talon läpi, oksat ovat tukkineet vintin, ja nyt on yksi iso oksan haara lähdössä kohti kellaria. Ja mulle tuli ajatus, että jos se oksa ehtii kasvaa kellariin, niin silloin minä kuolen.
Kommentit (34)
Huh huh mikä elämäntarina. Olen tosi tosi pahoillani puolestasi.
Mutta se että sait kirjoitettua kaiken tänne, sekin kertoo siitä, että muutos on sisälläsi alkanut.
Jos et pysty lähtemään ihan heti, niin ala kerätä siihen voimia. Perusta vaikka ihan oma säästötili, johon alat säästää ihan pientä summaa "muuttokassaan". Näin sulla on koko ajan mielessäsi suunnitelma, ja työstät mielessäsi sitä. Jossain kohtaa kamelin selkä katkeaa ja pystyt lähtemään. Niin kävi minulle. Kypsyttelin asiaa aikani, keräsin rohkeutta, lähdin. KAIKKI muuttui yhdessä yössä paremmaksi. Kun olin päässyt muuttamaan pois, nukuin ensimmäistä kertaa ilman unilääkkeitä, korvatulppia ja silmälappuja, koska koin vihdoinkin olevani turvassa.
Mulla oli siis osittain samanlainen mies. Tuo epäsuora kontrolli on pahinta mutta hyvin tavallista. Olisi helpompaa näyttää mustelmia ihmisille ja sanoa, että tämän teki mieheni, mutta miten näytät salakavalan kontrollin ilman että sut leimataan hulluksi? Niinpä. Sun täytyy vain olla vahva ja lähteä, ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vtu että ihmiset joutuu elämään sairaissa suhteissa! En osaa muuta sanoa. Oikeesti LÄHDE!!!!! Toi on kuin jostain kauhuleffasta, joka ei pääty hyvin. Minusta sinun tulee aivan ehdottomasti pelastaa itsesi. Et pysty pelastamaan lastasi jos et pelasta ensin itseäsi.
En osaa sinua tarkemmin auttaa mutta soita Naisten linjaan:
0800 02400
"Naisten linja: Sinun ei tarvitse osata itse nimetä, ovatko kokemuksesi kontrollointia, mitätöintiä, fyysistä väkivaltaa vai esimerkiksi seksuaalista ahdistelua. Väkivallan tekijä voi olla kuka tahansa – puolisosi, entinen seurustelukumppanisi, perheenjäsenesi, työkaveri tai täysin tuntematon henkilö. Voit ottaa yhteyttä myös, jos olet huolissasi läheisen ihmisen tilanteesta. Riittää, että haluat keskustella väkivallasta tai siihen liittyvästä huolesta."
Hei, hienoa että kirjoitit tänne. Se on ensimmäinen askel.
Tilanteesi on sellainen, että aivan ensimmäiseksi sinun tulee hakea ulkopuolista apua. Onko sulla omaa rahaa? Säästöjä? Mene terapeutille tai vaihtoehtoisesti seurakunta esimerkiksi tarjoaa maksutonta apua. Sen lisäksi on monenlaisia tukipuhelimia, joihin soittaa. Tukilinja, Kriisipuhelin, Naistenlinja jne.
Saat kyllä asiasi kuntoon ja kaikki muuttuu paremmaksi. Lähde nyt ensimmäisenä hakemaan apua, selviät kyllä! Halaus!
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on narsisti ja sinä itsekin tiedät sen, ja sitä alitajuntasikin yrittää sulle kertoa. Lähde pois suhteesta. Saat kyllä vuokraan asumistukea. Oletteko naimisissa? Avioeron pitää olla vireillä asumistukea uuteen asuntoon saadakseen. Jos sinulla on säästöjä, käytä ne tähän uuteen tilanteeseen, se on joka pennin arvoista. Jos ei ole säästöjä, saat toimeentulotukea. Totta kai saat nähdä lastasi. Tee avioerohakemus ja ota lastenvalvojaan heti yhteyttä, etsi sopiva vuokra-asunto, vaikka mikä tahansa murju aluksi, ehdit kyllä muuttaa toiseen myöhemmin.
Mutta siis ero on tuossa kohdassa ainoa oikea ratkaisu. Miehelläsi on jokin persoonallisuushäiriö, mahdollisesti narsismi tai jotain muuta. Ehkäpä olit "sopivan heikko" jo teidän tavatessanne, kun sulla oli tuota problematiikkaa vanhempien kanssa, ja sitten se masennus suisti parisuhteenne ja sinut tuohon jamaan, josta mies siis hyötyy henkisesti, hän saa siitä vallan tunnetta, kun olet hänestä riippuvainen, ja siten hän voi siis tuudittautua siihen, ettet koskaan jätä häntä. Ikävä kyllä nuo oireet vain pahenevat ajan myötä, mikään ei narsistille riitä, joten pelasta itsesi ja lapsesi. Se on lapsellesikin parasta!
Ollaan joo naimisissa. Avioeron hakeminen pelottaa, kaikki pelottaa. Ei mulla ole ketään, joka auttaisi muutossa. Ja miten lapsen käy? Onko vielä "voimassa" se vanhan ajan malli, että jos nainen lähtee omasta kodistaan ja muuttaa pois muttei heti ota lasta kotiinsa, se katsotaan lapsen heitteille jätöksi eikä nainen saa enää huoltajuutta lapseen?
ap
Vierailija kirjoitti:
Voi vtu että ihmiset joutuu elämään sairaissa suhteissa! En osaa muuta sanoa. Oikeesti LÄHDE!!!!! Toi on kuin jostain kauhuleffasta, joka ei pääty hyvin. Minusta sinun tulee aivan ehdottomasti pelastaa itsesi. Et pysty pelastamaan lastasi jos et pelasta ensin itseäsi.
En osaa sinua tarkemmin auttaa mutta soita Naisten linjaan:
0800 02400"Naisten linja: Sinun ei tarvitse osata itse nimetä, ovatko kokemuksesi kontrollointia, mitätöintiä, fyysistä väkivaltaa vai esimerkiksi seksuaalista ahdistelua. Väkivallan tekijä voi olla kuka tahansa – puolisosi, entinen seurustelukumppanisi, perheenjäsenesi, työkaveri tai täysin tuntematon henkilö. Voit ottaa yhteyttä myös, jos olet huolissasi läheisen ihmisen tilanteesta. Riittää, että haluat keskustella väkivallasta tai siihen liittyvästä huolesta."
Kiitos tästä. Kumma etten itse ole kyennyt edes googlaamaan mitään. Ja olen ajatellut että nuo naisten tukilinjat ovat fyysistä väkivaltaa, raiskausta ym. kokeneille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota itteäsi niskasta kiinni ja päätä itse omista asioistasi, ala tehdä lapsen kanssa omia juttujasi, laita ruokaa, älä suostu tuohon pompotteluun. Miehelläsi on jäänyt tuo huolehtimisvaihde vähän päälle. Hänkin on helpottunut, jos sinusta tulee täysivaltainen ja itsestään ja perheestä huolehtiva ihminen.
Vastuuntuntoinen mies hoitaa lasta, he kyllä pärjäävät. Sinä voit keskittyä saamaan itsesi kuntoon.
1. Liikunta. Vaikka ei yhtään huvittaisi, on tutkittu että liikunnalla on positiivisia vaikutuksia, vaikkei heti tuntuisi. Liikunta myös lisää hermosoluja (neurogeneesi).
Kuvittele itsellesi rajat ja oma keskipisteesi on sinussa, ei miehessä tai vanhemmissa. Sinun oma keskipisteesi on aina sinussa. Olet paketti ja pidät itsesi kasassa.
Ggl jämäkkyysharjoitukset.
Se että päättää päästä eteenpäin, ei ole tunne vaan tahtotila. Päätät nousta tuosta, vaikka tunne olisi mikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuota sun masennusta aikoinaan hoidettiin, jäikö siitä mitään sellaista hoitosuhdetta, jolle voisit purkaa tilannettasi? Tarvitset apua. Miehesi tyyli ei edesauttanut sinun toipumistasi vaan teki sinut hänestä sairaalla tavalla riippuvaiseksi. Ei mieskään varmaankaan ehdoin tahdoin siihen pyrkinyt mutta varmasti hänenkin jotain tunne-elämänsä puolta tuo tuollainen sinun manipuloimisesi tyydyttää. Siksi olette tuossa pisteessä.
Mitä ilmeisimmin sulla on jo aiemmin ollut kokemusta rajoja rikkovista lähisuhteista, joten siten et ole kyennyt ajoissa tunnistamaan vaaran merkkejä. Ehkäpä oma traumataustasi vaikuttaakin, että olet niin lamaantunut nyt.
Enpä usko, että mikään pariterapia tuohon auttaa. Joten lähde pois. Hyväksy tämä tosiasia ja sitten ala pohtia, miten tavoitteeseesi pääset. Silloin löydät keinotkin. Missä on tahto, siellä on tie. Niin kauan kuin jotain omaa traumaasi ruokkii jääminen tuollaiseen parisuhteen irvikuvaan, et pysty lähtemään. Siksi hae terapiaa tai muuta apua itsellesi.
Harva mies olisi jaksanut hoitaa kaiken ja katsella flegmaattista puolisoa. Miten ihmeessä joku ajattelee että mies on narsisti?? Ap, jokainen meistä on vastuussa itse omasta elämästään. Myös sinä. Hae ihmeessä apua mt-haasteisiin ja tärkeimpänä työkaluja siihen miten pääset tilanteestasi eteenpäin. Vain sinä voit pelastaa itsesi. Vai luuletko että mies tukee ja etsii sinulle asunnon ym? Etsi apua, siitä se lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oksettava äijä sinulla! Varmaankin kuvittelee tekevänsä vain hyvää!
Miten hän on kommentoinut työttömyyttäsi, saamattomuuttasi, sosiaalisten tilanteiden pelkoasi ( siis että oot vaan himassa)? Onko selitellyt parhain päin, että hän tienaa niin paljon että voit vain nauttia kotona, etkä tarvitse ihmisiä tai ystäviä tai harrastuksia, kun sinulla on hänet ja teidän ainutlaatuinen parisuhde? Että olette kokeneet jo niin paljon, että se jo kertoo, että kuulutte yhteen? Tuon tyyppiset miehet kyllä osaa vedellä oikeista naruista ja parisuhteen irvikuvankin he pesevät ykkösluokan liitoksi.
Neuvo: Etsi itsellesi laastarisuhde ja sen avulla irrottautudut ja sit heität sen laastarinkin mäkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi tyyli ei edesauttanut sinun toipumistasi vaan teki sinut hänestä sairaalla tavalla riippuvaiseksi. Ei mieskään varmaankaan ehdoin tahdoin siihen pyrkinyt mutta varmasti hänenkin jotain tunne-elämänsä puolta tuo tuollainen sinun manipuloimisesi tyydyttää. Siksi olette tuossa pisteessä.
Mulla oli juuri tuollainen liitto. Paitsi että se oli ensin tasavertainen, mutta sitten sairastuin kahteen syöpään ja niitä seuranneseen erittäin vaikeaan masennukseen, olin siis ihan osastollakin.
Mies muuttui aivan hysteeriseksi huolehtijaksi. Se meni jo ihan vitsiksi. Kyseli kuin pikkulapselta, että onhan hanskat mukana, kun lähdettiin ulos. Ja kuskasi autolla paikasta toiseen. Lässytti kuin lapselle. Tällaiset tilanteet luisuvat erittäin helposti siihen, että auttaja jää rooliinsa ja autettava samoin. Tarvitaan MOLEMPIEN tahtoa siitä pois pääsemiseksi. Minun mieheni alkoi hänkin käydä terapiassa ja lopulta huomasi näitä piilossa olleita manipulatiivisia piirteitään samalla kun minä aloin havaita, että minä helposti uhriutan itse itseni.
Normaali terve mieshän olisi sanonut jo aika päiviä ap:llekin, että tee sinä kuule ruoka kun kerran kotona olet, etkä ole enää masentunut. Miksi ap:n mies haluaa höösätä ja hössöttää ja paapoa paitsi jos se palkitsee häntä itseäänkin? Nämä ovat jänniä mekanismeja mutta ne on tehtävä näkyväksi, jos niistä aikoo päästä eroon.
Ei siis riitä, että ap ottaa itseään niskasta, koska mies on se joka tuota vallitsevaa tilannetta vahvasti ruokkii ja se on ihan selvä, että saa siitä jotain omintakeista tyydytystä. Kokee olevansa tarpeellinen, haluaa olla se päättävä osapuoli, "lukitsee" toisen kätevästi siihen suhteeseen tuollaisella tavalla yms. Korostan, että nämä ovat siis SEURAUSTA akuutista tilanteesta ja jäävät vain päälle. Oikea narsisti hakeutuisi varta vasten suhteeseen, jossa saa kontrolloida.
Mene nyt ensin itse hakeamaan apua itsellesi. Ja kun olet saanut purkaa nuo kaikki tuskat ulos, niin menkää pariterapiaan. Miehen on tunnistettava nuo riippuvuutta ylläpitävät mekanismit yhtä lailla kuin sinunkin. En lähtisi siitä, että hirviömies pitää vankina heikkoa vaimoaan. Kyllä todellisessa narsistisessa suhteessa on aivan toisen tasoista henkistä väkivaltaa, joka kyllä purkautuu sättimisenä, konkreettisina rajoituksina "et saa lähteä ulos", haukkumisena... ja usein on myös fyyysistäkin väkivaltaa.
Et ole varmaankaan toipunut kuitenkaan siitä masennuksesta ja omasta traumataustastasi, ja tilanteessa kummittelee varmasti monta haamua. Ehkä miehen omatkin haamut. Onhan tuo kätevä tapa jättää itsensä ja tarpeensa hoitamatta, kun "hoitaa vaimoaan" mutta siten salakavalasti hoitaakin itseään, jotain omaa riippuvuuttaan. Kyse on molemminpuolisesta läheisriippuvuudesta. Mutta jos on rakkauta, niin riippuvuuksista voi päästä eroon. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva mies olisi jaksanut hoitaa kaiken ja katsella flegmaattista puolisoa. Miten ihmeessä joku ajattelee että mies on narsisti?? Ap, jokainen meistä on vastuussa itse omasta elämästään. Myös sinä. Hae ihmeessä apua mt-haasteisiin ja tärkeimpänä työkaluja siihen miten pääset tilanteestasi eteenpäin. Vain sinä voit pelastaa itsesi. Vai luuletko että mies tukee ja etsii sinulle asunnon ym? Etsi apua, siitä se lähtee.
Niin. Sinäpä sen sanoit: harva mies. Terve mieshän olisi hoitanut tilanteen toisin. Jotain sairasta puolta tuollainen toisen manipuloiminen heikoksi ja mitättömäksi palvelee.
Kuulostaa siltä, että tarvitset apua.
Luin viestisi moneen kertaan ja siinä minusta korostui, että kaikki tuntuu sinusta "oudolta" ja ihmettelet itsekin, miten tässä pisteessä ollaan. Tarvitset minusta hyvää keskusteluapua, jonka kanssa lähdet purkamaan, mitä on tapahtunut ja miksi. Ja mitä oikein haluat. Kuka olet, mihin tähtäät ja niin edelleen.
Työ ei ole se suurin elämänarvo mutta monille se on iso itsetuntoa kohottava juttu, jos on jotain työtä. Vaikka vapaaehtoistakin. JOS tilanne on se, että miehesi oikeasti estää sinua alkamasta vaikka jonkun vapaaehtoishankkeen parissa työskentelyn, niin sit hänellä on pahoja ongelmia. Mutta luulen että ainakin osaksi sinun ongelmasi on se, että itsetuntosi on aivan lytyssä. Jokin minimaalisen pieni vapaaehtoishankekin voisi auttaa? Nykyään on joka lähtöön kaikkkia juttuja, somestakin löytää vaikka mitä puuhahankkeita. Jos tuntuu aluksi vaikealta lähteä pois kotoa, niin tee aluksi kotoa käsin, etänä. Sellaistakin apua tarvitaan.
Ja jos mies haluaa tehdä safkaa, niin rupea sinä leipomaan. Minun mieheni on "keittiöguru", ja itselleni oli naisena yllättävän kova paikka, että mies tekee kaikki ruoat ja jos itse yritin tehdä jotain, niin en voinut välttyä ITSE vertailemasta ruokiani miehen tekemiin. Niinpä rupesin leipomaan. Mies EI osaa leipoa edes yksinkertaisia muffinsseja, joten minä sitten leivon melkein joka päivä, ja sain "keittiöitsetuntoni" takaisin.
Lähde lapsen kanssa vaikka kerran viikossa kävelylle. Ota yksi yhteinen juttu. Jos kävely tuntuu liian raskaalle tai esiteiniä / teiniä (eikös hän sen ikäinen jo viestin perusteella ole?) ei kiinnosta talsia äidin kanssa, niin hakekaa karkkia ja katsokaa yhdessä leffa. Kerran viikossa leffailta? Jos hän on tyttö, niin joku kauneudenhoitoilta voisi olla toinen. Anna miehesi viedä lapsi harrastuksiin, tee sinä kotona lapsen kanssa jotain.
Ota oma tilasi, joka voi olla aluksi hyvin pienikin. Mitään isoa sinun ei tarvitse heti alkajaiseksi yrittää, aloita pienestä. Miehestäsi en osaa sanoa, mitkä hänen motiivinsa ovat, luullakseni hänellä itsellään on jotain selvittämättömiä asioita myöskin, kun hän ehdoin tahdoin toimii noin, mutta keskustele rauhassa hänen kanssaan, selosta hänelle tilanteesi, kehota häntä kannustamaan sinua ja vaikka et aina jaksaisikaan, niin pyydä ettei hän ivaa tai morkkaa sinua silloin. Jätät niin paljon kertomatta, että vaikea on mitään sen kummempaa mieehstäsi sanoa. Mutta se on luettavissa, että olet ahdistnut ja tarvitset apua. Hae sitä ja auta myös itse itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuo nyt vielä narsismila kuullosta mutta jotain mätää tuossa liitossa on. Eihän nyt normaalisti noin toimita.
Tulee mieleen eräs vanhempieni tuttavapariskunta, jossa mies alkoi olla ylihuolehtivainen hössöttäjä sen jälkeen, kun vaimo joutui kolariin. Mies hössötti ja huolehti niin paljon, että vaimo jäi hoidettavan asemaan ja alkoi kuihtua, vaikka fyysinen toipuminen edistyi. Nykyään hän on pieni ja laiha, puhuukin piipittävällä äänellä, on kaikenlaisia pelkotiloja ja liuta fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia. Jos he ovat mun porukoilla käymässä (ja mä olen kans käymässä) niin voin nähdä, kuinka mies jopa vastaa vaimon puolesta. JOku kysyy vaimolta jotain ja vaimo yrittää ryhtyä vastaamaan, niin tämä supliikki ja suulas mies kyllä hoitaa vastaamisen. äitiini tekeekin useimmiten niin että vie tämän naisen keittiöön kun laittaa kahveja, ja siellä sitten puhuvat. En nyt sano että yksinomaan miehen syy tuo outo malli, mutta kyllä miehen into huolehtia pitää sitä yllä. Nykyään vaimo ei uskalla käydä edes kaupassa yksin.
Kyllä sairautta on montaa lajia, en voi muuta sanoa. Taas tuntuu oman parisuhteen ongelmat pieniltä.
Tuli mieleen, että oletko pohtinut jos tuo epävarmuutesi ja saamattomuutesi, muistamattomuutesi johtuisi jostain muusta kuin menneisyydestä ja liitostasi? Jos kerran masennuksesta on jo aikaa, niiin jostain tuollainen muistamattomuus / saamattomuus johtuu, ja mulle siihen tuli ADHD-diagnoosi ihan aikuisiällä. Elin monta vuotta kuin sumussa, mitään en saanut tehtyä, kiakki tuntui tosi vaikealta. Ja kun kaikki tuntui vaikealta, se alkoi syödä itsetuntoa, josta seurasi, että kaikki oli aivan hemmetin vaikeaa. Se oli sellainen murheellinen kehä. Lopulta kun eräs sukulainen vinkkasi että hänellä todettu adhd, niin minäkin hakeuduin tutkimuksiin, ja oli kuulemma ihan selkeä tapaus mulla. Sain lääkkkeet ja aloitin kuntoutuksessa ja oireet väistyivät.
Nimittäin muistamattomuus ja muistiongelmat on AINA hyvä ottaa vakavasti. Vähän iästä riippuen pitää sulkea jopa muistisairaus pois, se kun voi oireilla jopa alle 50v.
Osa asioista kuulosti todella tutulta.
Mulla myös vastaavaa taustaa.
Paitsi että mun mies ei ole töissä ja on vain tyytyväinen että viihdytään kotona.
Hetkittäin käy mielessä että mäkin haluan vielä olla jotain ja kyetä elämään kuin normaali aikuinen menoineen.
Mutta mä en pysty. Voin kirjaimellisesti pahoin jo ajatuksesta että pitäisi mennä ovesta ulos.
Olen hetkittäin haaveillut yksin asumisesta.
Mutta miten se muka onnistuisi kun en kykene edes mennä mihinkään.
Nytkin pääsisin työttömien terveystarkastukseen ja sitä kautta lääkäriin jne. mutta en kykene soittamaan siihen itselleni aikaa. Meneekö tämä siihen että joku päivä valkotakkiset hakee mut väkisin?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että tarvitset apua.
Luin viestisi moneen kertaan ja siinä minusta korostui, että kaikki tuntuu sinusta "oudolta" ja ihmettelet itsekin, miten tässä pisteessä ollaan. Tarvitset minusta hyvää keskusteluapua, jonka kanssa lähdet purkamaan, mitä on tapahtunut ja miksi. Ja mitä oikein haluat. Kuka olet, mihin tähtäät ja niin edelleen.
Työ ei ole se suurin elämänarvo mutta monille se on iso itsetuntoa kohottava juttu, jos on jotain työtä. Vaikka vapaaehtoistakin. JOS tilanne on se, että miehesi oikeasti estää sinua alkamasta vaikka jonkun vapaaehtoishankkeen parissa työskentelyn, niin sit hänellä on pahoja ongelmia. Mutta luulen että ainakin osaksi sinun ongelmasi on se, että itsetuntosi on aivan lytyssä. Jokin minimaalisen pieni vapaaehtoishankekin voisi auttaa? Nykyään on joka lähtöön kaikkkia juttuja, somestakin löytää vaikka mitä puuhahankkeita. Jos tuntuu aluksi vaikealta lähteä pois kotoa, niin tee aluksi kotoa käsin, etänä. Sellaistakin apua tarvitaan.
Ja jos mies haluaa tehdä safkaa, niin rupea sinä leipomaan. Minun mieheni on "keittiöguru", ja itselleni oli naisena yllättävän kova paikka, että mies tekee kaikki ruoat ja jos itse yritin tehdä jotain, niin en voinut välttyä ITSE vertailemasta ruokiani miehen tekemiin. Niinpä rupesin leipomaan. Mies EI osaa leipoa edes yksinkertaisia muffinsseja, joten minä sitten leivon melkein joka päivä, ja sain "keittiöitsetuntoni" takaisin.
Lähde lapsen kanssa vaikka kerran viikossa kävelylle. Ota yksi yhteinen juttu. Jos kävely tuntuu liian raskaalle tai esiteiniä / teiniä (eikös hän sen ikäinen jo viestin perusteella ole?) ei kiinnosta talsia äidin kanssa, niin hakekaa karkkia ja katsokaa yhdessä leffa. Kerran viikossa leffailta? Jos hän on tyttö, niin joku kauneudenhoitoilta voisi olla toinen. Anna miehesi viedä lapsi harrastuksiin, tee sinä kotona lapsen kanssa jotain.
Ota oma tilasi, joka voi olla aluksi hyvin pienikin. Mitään isoa sinun ei tarvitse heti alkajaiseksi yrittää, aloita pienestä. Miehestäsi en osaa sanoa, mitkä hänen motiivinsa ovat, luullakseni hänellä itsellään on jotain selvittämättömiä asioita myöskin, kun hän ehdoin tahdoin toimii noin, mutta keskustele rauhassa hänen kanssaan, selosta hänelle tilanteesi, kehota häntä kannustamaan sinua ja vaikka et aina jaksaisikaan, niin pyydä ettei hän ivaa tai morkkaa sinua silloin. Jätät niin paljon kertomatta, että vaikea on mitään sen kummempaa mieehstäsi sanoa. Mutta se on luettavissa, että olet ahdistnut ja tarvitset apua. Hae sitä ja auta myös itse itseäsi.
Tämä hyvä kommentti. Ei miehesi kuulosta ongelmalliselta, kyllä kuulostaa, että siirrät omaa ongelmaasi miehesi syyksi? Jos hän ei estä sinua käymästä kodin ulkopuolella niin käy. Etsi vaikka joku harraste, joku vapaaehtoistyö tms. On hirmu helppoa siirtää vastuu omasta pahasta olosta jollekin toiselle, vaikka miehelle. Ota niskasta kiinni itseäsi, etsi apu itsellesi. Mies ei voi olla terapeutti. Mies huolehtii lapsesta, ei ole laittanut sinulle paineita huolehtia lapsestasi mutta voit alkaa ottamaan vastuuta myös hänestä, tehdä jotain kivaa hänen kanssaan. Jos rahaa on aja itsellesi ajokortti. Mieti työharjoittelua jne. Aika monesti paraneminen mt ongelmista alkaa kun kyllästyy tilanteeseen ja haluaa muutosta, käytä tuota tunnettasi nyt hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on narsisti ja sinä itsekin tiedät sen, ja sitä alitajuntasikin yrittää sulle kertoa. Lähde pois suhteesta. Saat kyllä vuokraan asumistukea. Oletteko naimisissa? Avioeron pitää olla vireillä asumistukea uuteen asuntoon saadakseen. Jos sinulla on säästöjä, käytä ne tähän uuteen tilanteeseen, se on joka pennin arvoista. Jos ei ole säästöjä, saat toimeentulotukea. Totta kai saat nähdä lastasi. Tee avioerohakemus ja ota lastenvalvojaan heti yhteyttä, etsi sopiva vuokra-asunto, vaikka mikä tahansa murju aluksi, ehdit kyllä muuttaa toiseen myöhemmin.
Mutta siis ero on tuossa kohdassa ainoa oikea ratkaisu. Miehelläsi on jokin persoonallisuushäiriö, mahdollisesti narsismi tai jotain muuta. Ehkäpä olit "sopivan heikko" jo teidän tavatessanne, kun sulla oli tuota problematiikkaa vanhempien kanssa, ja sitten se masennus suisti parisuhteenne ja sinut tuohon jamaan, josta mies siis hyötyy henkisesti, hän saa siitä vallan tunnetta, kun olet hänestä riippuvainen, ja siten hän voi siis tuudittautua siihen, ettet koskaan jätä häntä. Ikävä kyllä nuo oireet vain pahenevat ajan myötä, mikään ei narsistille riitä, joten pelasta itsesi ja lapsesi. Se on lapsellesikin parasta!Ollaan joo naimisissa. Avioeron hakeminen pelottaa, kaikki pelottaa. Ei mulla ole ketään, joka auttaisi muutossa. Ja miten lapsen käy? Onko vielä "voimassa" se vanhan ajan malli, että jos nainen lähtee omasta kodistaan ja muuttaa pois muttei heti ota lasta kotiinsa, se katsotaan lapsen heitteille jätöksi eikä nainen saa enää huoltajuutta lapseen?
ap
Tuosta en tiedä, mutta et voi muuttaa lapsen osoitetta ilman toisen vanhemman lupaa. Jos siis itse muutat pois ja samalla teet lapsen muuttoilmoituksen, siitä menee tieto miehelle. Ja hänen ei ole pakko hyväksyä sitä. Tämä kannattaa muistaa. Ja jos itse muutat vain pois, mies on sitten lähi, kun jää lapsen kanssa samaan osoitteeseen.
Alue: Aihe vapaa
Miehesi on narsisti ja sinä itsekin tiedät sen, ja sitä alitajuntasikin yrittää sulle kertoa. Lähde pois suhteesta. Saat kyllä vuokraan asumistukea. Oletteko naimisissa? Avioeron pitää olla vireillä asumistukea uuteen asuntoon saadakseen. Jos sinulla on säästöjä, käytä ne tähän uuteen tilanteeseen, se on joka pennin arvoista. Jos ei ole säästöjä, saat toimeentulotukea. Totta kai saat nähdä lastasi. Tee avioerohakemus ja ota lastenvalvojaan heti yhteyttä, etsi sopiva vuokra-asunto, vaikka mikä tahansa murju aluksi, ehdit kyllä muuttaa toiseen myöhemmin.
Mutta siis ero on tuossa kohdassa ainoa oikea ratkaisu. Miehelläsi on jokin persoonallisuushäiriö, mahdollisesti narsismi tai jotain muuta. Ehkäpä olit "sopivan heikko" jo teidän tavatessanne, kun sulla oli tuota problematiikkaa vanhempien kanssa, ja sitten se masennus suisti parisuhteenne ja sinut tuohon jamaan, josta mies siis hyötyy henkisesti, hän saa siitä vallan tunnetta, kun olet hänestä riippuvainen, ja siten hän voi siis tuudittautua siihen, ettet koskaan jätä häntä. Ikävä kyllä nuo oireet vain pahenevat ajan myötä, mikään ei narsistille riitä, joten pelasta itsesi ja lapsesi. Se on lapsellesikin parasta!