selittäkää VELAt!

Miten täällä on näitä surkeita provoja nyt koko ajan? Aiheena tää on kyllä aina yhtä tunteita herättävä, mutta ees vähän yritystä toivois enemmän eikä aina siitä mistä aita on matalin.

Minulla on paljan harrastuksia ja intohimoja. Olen hyvä kiinnostumaan eri asioista. Maailma on täynnä mielenkiintoista nähtävää, koettavaa ja opittavaa. En ymmärrä, missä välissä niitä lapsia olisi muka tarkoitus ehtiä tekemään. Ei minun elämässäni ole tilaa eikä tarvetta lapselle. Olen nyt 33.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 16:26"]

Onkohan muuten Veloissa suhteessa enemmän introvertteja? 

[/quote]

Tutkimusten mukaan introvertit ovat todella huomattavasti yliedustetuina velojen joukossa. -23

2

Miten te joilla ei ole lapsia ajattelitte viettää vanhuutta..edelleen matkustella ja kehittää monia taitoja? Siis ymmärrän, että ihminen voi niin elää, mutta että tieten tahtoen?

Introverttinä tykkään sijoittaa itse hankkimani rahat itseeni. Omistan asunnon, ulkoistan kaiken (siivous, ruuanlaitto), käyn joogassa... Sijoitan itseeni ja en tunne yksinäisyyttä koskaan. Aikomuksenani on kuitenkin adoptoida, mutta vasta sitten kun tunnen olevani siihen itse täysin valmis.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 13:07"]

Miten te joilla ei ole lapsia ajattelitte viettää vanhuutta..edelleen matkustella ja kehittää monia taitoja? Siis ymmärrän, että ihminen voi niin elää, mutta että tieten tahtoen?

[/quote]

Miten itse ajattelit?

En usko, että sun lapset haluaa sua niiden luokse asumaan, joten periaatteessa sulla on samalla tavalla aikaa vanhana kuin veloilla.

Vai ajattelitko viettää kaiken aikasi miettimällä lapsia ja lapsenlapsia, ja sitten 15min kerran kuukaudessa näet niitä, ja se on ainoa tapa millä vietät aikaasi?

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 13:07"]

Miten te joilla ei ole lapsia ajattelitte viettää vanhuutta..edelleen matkustella ja kehittää monia taitoja? Siis ymmärrän, että ihminen voi niin elää, mutta että tieten tahtoen?

[/quote]

Miten te joilla on lapsia ajattelitte viettää vanhuutta.. Odotellen lapsenlapsia (jos niitä edes on) kylään kun ei ne omatkaan lapset käy kuin jouluna. Muun ajan olette joko yksin talossanne tai paskavaipoissa laitoksessa. Tai mitäs jos ne lapset kuoleekin ennen kuin olette vanhoja? Nykyisillä elintavoilla lapset kuolevat ennen vanhempiaan.

Ei lasten hankkiminen takaa sitä, että vanhana olisi tekemistä. Ja mielestäni on väärin asettaa lapsilleen taakaksi ikuinen viihdyttäminen.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 22:53"]

ap takaisin linjalla. en koe tyhjyyttä siitä, etten ole ihmisten kanssa tai minulla ei ole tekemistä. paremminkin ahdistaa ihmisten kanssa pyöriminen. perheen kanssa viihdyn, mutta ilman perhettä olisin varmasti kotona ja yksin, koska tykkään olla kotona. 

tyhjyys tulee siitä, että en tiedä mitä elämässä oikeasti pitäisi tehdä. ainakaan itse en tee mitään merkityksellistä, paitsi lapset. kaikki muu on vain itseäni varten ja koen sen melko turhaksi kuitenkin. lapset luovat tärkeimmän sisällön elämääni. ja lapsenlapset varmaan sitten jatkossa. 

[/quote]

Minulla ei ole lapsia, mutta harvoin olen kotona yksin. Yleensä täällä on kumppanikin, tai ainakin lemmikit. Enkä näe kotona yksin olemista mitenkään huonona asiana. Justiin käytiin kylässä yksi yö, ja olipa kiva tulla hiljaiseen kotiin omaan rauhaan!

Minusta elämässä ei edes tarvitse olla mitään "merkityksellistä". Kaikki muka jotenkin merkityksellinenkin kun on universumin mittakaavassa täysin merkityksetöntä. Sinun lapsesi kuolevat aikanaa, heidän lapsensa kuolevat, koko maapallo kuolee kun aurinko lopettaa toimintansa joskus tulevaisuudessa. Koko aurinkokuntamme loppuu, ja kaikki minkä tunnemme. Mikä tässä kokonaisuudessa oikeasti olisi merkityksellistä ihmisen tekemänä? Ei yhtään mikään. Siksi kaikki on yhtä merkityksetöntä - tai merkitsevää. Jokainen päivä on yhtä epätärkeä ja tärkeä.

Näin omasta mielestäni lapsellisen elämä on sitä tylsää, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen toistuvaa rutiinia. Tee ruokaa - siivoa - hoida lapset - pese pyykkiä. Lapset lisäävät näitä tylsiä rutiinitöitä aivan hirveästi, verrattuna aikuistalouteen. Jos joku kokee että siitä saa elämään "sisältöä", niin hyvä teille. Minusta se vaan kuulostaa siltä, ettei uskalleta hetkeksikään pysähtyä ja pohtia ihan elämää itseään. Turvallisempaa on täyttää elämä sillä "sisällöllä", joka vie huomion siltä elämän muulta merkityksellisyydeltä ja merkityksettömyydeltä. 

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 13:31"]

Minusta elämässä ei edes tarvitse olla mitään "merkityksellistä". Kaikki muka jotenkin merkityksellinenkin kun on universumin mittakaavassa täysin merkityksetöntä. Sinun lapsesi kuolevat aikanaa, heidän lapsensa kuolevat, koko maapallo kuolee kun aurinko lopettaa toimintansa joskus tulevaisuudessa. Koko aurinkokuntamme loppuu, ja kaikki minkä tunnemme. Mikä tässä kokonaisuudessa oikeasti olisi merkityksellistä ihmisen tekemänä? Ei yhtään mikään. Siksi kaikki on yhtä merkityksetöntä - tai merkitsevää. Jokainen päivä on yhtä epätärkeä ja tärkeä.

Näin omasta mielestäni lapsellisen elämä on sitä tylsää, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen toistuvaa rutiinia. Tee ruokaa - siivoa - hoida lapset - pese pyykkiä. Lapset lisäävät näitä tylsiä rutiinitöitä aivan hirveästi, verrattuna aikuistalouteen. Jos joku kokee että siitä saa elämään "sisältöä", niin hyvä teille. Minusta se vaan kuulostaa siltä, ettei uskalleta hetkeksikään pysähtyä ja pohtia ihan elämää itseään. Turvallisempaa on täyttää elämä sillä "sisällöllä", joka vie huomion siltä elämän muulta merkityksellisyydeltä ja merkityksettömyydeltä. 

[/quote]

Itsekin ajattelen juuri näin, ja olen lapsesta asti ajatellut näin.

Mielestäni on ihan uskomatonta, että ihmiset käyttävät elämänsä johonkin lasten hoitamiseen vapaaehtoisesti, life of servitude, eikä edes pakotettuna, eikä sillä ole mitään merkitystä millään tasolla. 

2

Ai mitä me tehdään? Matkustellaan miehen kanssa kahdestaan pitkin maailmaa, kokkaillaan gourmetruokia, käydään viinitiloilla ja keräillään laatuviinejä, sisustetaan asuntoa ja etsimme kaikkea kivaa ulkomailta, käydään taidenäyttelyissä, käymme muotinäytöksissä, harrastetaan kaikennäköistä mitä jäänyt nuorempana välistä, ja lisäksi keräämme rahaa lasten ja eläinten hyväksi.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 15:06"]

 ettekö koe tyhjyyttä tai toistoa?

[/quote]

En koe. Päin vastoin, luettuani sivun verran siitä, miten teinihirviö pilaa joulun, olen entistäkin onnellisempi, että en ole koskaan halunnut lapsia. Meillä on rauhallista, ja tulossa mukava joulu miehen kanssa kahden kesken, niin kuin jo 25 joulua tätä ennenkin. :)

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 22:53"]

tyhjyys tulee siitä, että en tiedä mitä elämässä oikeasti pitäisi tehdä. ainakaan itse en tee mitään merkityksellistä, paitsi lapset. kaikki muu on vain itseäni varten ja koen sen melko turhaksi kuitenkin. lapset luovat tärkeimmän sisällön elämääni. ja lapsenlapset varmaan sitten jatkossa. 

[/quote]

Ja sitten, kun lapsesi lentävät pesästä ja matkustavat maan ja maailman ääriin ja saavat ne lapsenlapsesi siellä, sinulle ei jää mitään. Puhelinsoitto äitienpäivänä ja jouluna, muuten saat olla heiltä aivan rauhassa. Olet yksin - lopullisesti...

Olisi kiva kuulla niiltä kommentteja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, jotka ovat 50-60- vuotiaita. Kun on koko elämänsä elänyt itselleen. Täällä ei tosin sen ikäisiä ole ja 3-4-kymppisenä on vielä mukavaa olla lapseton, mutta entäs sitten, kun ikääntyy/läheiset kuolee, eikä ole edes lapsia.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 15:06"]

mikä on teidän elämän sisältö koko elämän ajan, kun tämä lapsellisen elämän pääsisältö on n20-30 vuoden ajan lapset? tilanteet kuitenkin muuttuu koko ajan kun katras kasvaa ja tulee uudet haasteet. lapset tuo mukanaan paljon vaikutteita muualta, kun kasvavat. 

miten teidän elämä menee, ettekö koe tyhjyyttä tai toistoa?

[/quote]

Tyhjyyttä ja toistoa?! :D Minun ja mieheni elämä on täynnä tapahtumaa ja uusia asioita. Ikää meillä on neljänkympin kumminkin puolin, yhteiseloa takana 15 vuotta. Olemme ehtineet asua Suomen lisäksi kolmessa eri maassa, perustaneet yrityksen, rakentaneet talon, matkustellut harrastuksemme (vapaaehtoistyö) merkeissä ympäri maailmaa... Ei, elämämme ei todellakaan toista itseään, vaan lähinnä uusiutuu säännöllisin väliajoin. :)

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 14:06"]Olisi kiva kuulla niiltä kommentteja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, jotka ovat 50-60- vuotiaita. Kun on koko elämänsä elänyt itselleen. Täällä ei tosin sen ikäisiä ole ja 3-4-kymppisenä on vielä mukavaa olla lapseton, mutta entäs sitten, kun ikääntyy/läheiset kuolee, eikä ole edes lapsia.
[/quote]

Kyllä mä voin ainakin myöntää ihan rehellisesti, että ajatus yksinäisestä vanhuudesta kauhistuttaa. Mutta enhän mä voi lasta sen takia tehdä kun en niitä muuten missään nimessä halua! Se olisi väärin sitä lastakin kohtaan.

Matkustelu ♡♡♡

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 14:06"]

Olisi kiva kuulla niiltä kommentteja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, jotka ovat 50-60- vuotiaita. Kun on koko elämänsä elänyt itselleen. Täällä ei tosin sen ikäisiä ole ja 3-4-kymppisenä on vielä mukavaa olla lapseton, mutta entäs sitten, kun ikääntyy/läheiset kuolee, eikä ole edes lapsia.

[/quote]

Soitin tädilleni äsken koska hän on 57-vuotias vapaaehtoisesti lapseton nainen. Hän kertoi että ei osaa kaivata sellaista mitä ei ole koskaan halunnut, eli lapsia. Hänen ensimmäinen aviomiehensä kuoli kymmenisen vuotta sitten, uusi mies tuli kuvioihin pari vuotta myöhemmin ja he ovat nyt naimisissa. Missään vaiheessa tätini ei ole tuntenut yksinäisyyttä, ystäviä ja sukulaisia on lähellä ja hän tapaa (tai puhuu puhelimessa/skypessä) meitä todella usein. Tätini myi yrityksensä muutama vuosi sitten ja jäi sen jälkeen "eläkkeelle", viettää nyt aikaansa mökillään ja matkustelemalla.

Täti nauroi kun kysyin yksinäisestä vanhuudesta. :) Sanoi että vaikka joitain sukulaisia ja kavereita on jo ympäriltä kuollut, ei se hänen sosiaaliseen elämäänsä ole juurikaan vaikuttanut. Meitä nuorempia sukulaisia on varmasti elossa vielä hänen kuolemansakin jälkeen ja tottakai olemme hänen kanssaan tekemisissä loppuun asti. Miksi emme olisi?

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 14:07"][quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 15:06"]

mikä on teidän elämän sisältö koko elämän ajan, kun tämä lapsellisen elämän pääsisältö on n20-30 vuoden ajan lapset? tilanteet kuitenkin muuttuu koko ajan kun katras kasvaa ja tulee uudet haasteet. lapset tuo mukanaan paljon vaikutteita muualta, kun kasvavat. 

miten teidän elämä menee, ettekö koe tyhjyyttä tai toistoa?

[/quote]

Tyhjyyttä ja toistoa?! :D Minun ja mieheni elämä on täynnä tapahtumaa ja uusia asioita. Ikää meillä on neljänkympin kumminkin puolin, yhteiseloa takana 15 vuotta. Olemme ehtineet asua Suomen lisäksi kolmessa eri maassa, perustaneet yrityksen, rakentaneet talon, matkustellut harrastuksemme (vapaaehtoistyö) merkeissä ympäri maailmaa... Ei, elämämme ei todellakaan toista itseään, vaan lähinnä uusiutuu säännöllisin väliajoin. :)
[/quote]

Syvempi merkitys? Olen myös asunut kolmessa eri maassa, rakentanut 2 taloa, matkustellut useissa maissa, perustanut yrityksen, harrastanut liikuntaa 3-5 krt viikossa ja opiskellut kieliä esimerkiksi. Silti vasta lapset ovat tuoneet elämään syvemmän tarkoituksen. Sitä kautta olen saanut kasvaa ihmisenä, jota ilman lapsia ei pysty näkemään. Avartaa näkemystä omasta itsestä ja kasvattaa ajattelua. Aukeaa vasta lapsen myötä, sitä on mahdoton selittää.