Lue keskustelun säännöt.
Lyhyehkö suhde narsistiin - kovin pahaa jälkeä ei tullut, mutta jotakin silti. Kauanko teillä kesti toipua ja miten toipuminen eteni?
29.02.2024 |
Törmäsin valitettavasti ensimmäistä kertaa eläessäni narsistiin ja käsitän asian selkeämmin vasta nyt, kun suhde on loppu. Yhteydenpitoa kesti kaikkinensa alle vuoden, sisältäen seurustelun ja lopputappelun pommituksineen.
Törmäsin tuohon mieheen vahingossa ja saman tien alkoi suhteen nopea eteneminen ja rakkauspommitus. Järkevänä ihmisenä minultakin meni kuitenkin jalat alta ja tunsin kohdanneeni sielunkumppanin ja minun kerrottiin olleen mittatilaustyö hänelle ja kuinka hän ei ole koskaan vastaavaa tuntenut ja kuinka kaikki palat on nyt loksahtaneet vihdoin paikalleen. Tutustui perheeseen ja sai heiltäkin jalat alta, oli niin erilainen kuin muut ja oli heti kuin perhettä. Hyvin äkkiä otti puheeksi myös, että hän vielä vaimon minusta haluaa eikä käsitä, miten joku on minusta voinut joskus luopua.
Jokin piru koputteli välillä olkapäähäni ja oli tunne, että kaikki ei ole ok. Pieniä välähdyksiä, koska kuulin myös, että moni hänen entinen oli hullu ja oli kokenut kaltoinkohtelua. Oli myös vähän villi ja selitti asiat ADHD:lla. Alun jälkeen oli muutama tilanne, jossa suuttui aivan silmittömästi ja halusi erota. Kerran tilanne tuli siitä, että joi aivan älyttömät kännit, ei ollut pysyä pystyssä ja aamulla kylmästi totesi, etten ole hänen ihminen ja haluaa erota. Muutama muu vastaavanlainen case oli, mitkä tuntui aivan käsittämättömältä. Niin hullulta kuin kuulostaakin, jatkoimme näiden tapausten jälkeen vielä yhdessä ja hän sai jollakin ihmeen tavalla käännettyä nämä tapaukset päähäni ja minut vähän kuin anelemaan, että jatketaan vielä. Suhteen loppu päättyi samalla teemalla, mutta siinä oli muitakin ihmisiä näkemässä tilannetta, joten sain siitä älyttömän kakkamyrskyn niskaani. Eron jälkeen loukkasi kaikilla mahdollisilla tavoilla ja polki itsetuntoani kaikin keinoin maan rakoon. Sain kuvia ja videoita mm. seuraavista uhreista, jotka olivat hyvin läheisissä tunnelmissa exäni kanssa. Pommitusta jatkui muutama kuukausi.
Nyt kaikesta eroon päässeenä ihmettelen koko tarinaa hulluine käänteineen ja miten olen tuollaista pelleilyä katsonut. Todennut, että kaikesta huolimatta tässä kävin jonkin asteinen Tukholma-syndrooma. Mahdottoman pahaa jälkeä hän ei onneksi sieluuni saanut, mutta se olisi ollut ilman muuta lopputulos, jos suhdetta olisi pidempään jatkunut. Nytkin vaivaa jotenkin ajoittainen lässähtänyt mieli ja se, ettei mikään oikein tunnu miltään. Olen nähnyt muutamia uusia ihmisiä, mutta kukaan ei sytytä, vaikka mukavia ovat olleetkin.
Kauanko teillä on kestänyt päästä tällaisista hommista ylös ja miten nuo vaiheet meni? Löysittekö tällaisen suhteen jälkeen vielä parisuhdetta, joka olisi tuntunut oikeasti hyvältä ja "joltakin"?
Kommentit (11)
Kohdalleni on osunut pari perusnarsistia, jotka eivät luultavasti ymmärrä olevansa narsisteja. Sekö kaksi aivan sekopäistä narsistia.
Sekopäät ovat vainonneet, hakkeroineet tietokoneen, kännykän, käyvät mm. tällä palstalla kiusaamassa, jos itse eksyn tänne. Eli en voi käydä täällä tai keskustella täällä avoimesti mistään. En voi siis vastata kysymyksiisi muuten kuin, että olen selvinnyt kohtuullisesti.
Narsistit ovat onnistuneet tosin tuhoamaan itsetunnon, uran, ihmissuhteita (jossakin vaiheessa oli vaikea luottaa muihin ihmisiin).
Olen säilynyt järjissäni kiitos läheisten, joille olen voinut puhua ja jotka ovat normaaleja ihmisiä. Ympäröi itsesi luottoihmisillä ja mene terapiaan jos paha olo palaa.
Narsismista pitää puhua, paljon, koska aiheuttavat valtavat vahingot ja pahaa uhreilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa, että selvästikään uuden suhteen aika ei ole vielä. Olen kuitenkin nähnyt joitakin ihmisiä lähinnä kaveriperiaatteella, koska tuntuisi väärältä hautautua myös yksin kotiinkaan kaiken päälle. En tiedä vaaniiko vaara kuitenkin tuossakin, että jostakin sitten kuitenkin tulisi jotakin, ilman että itse on vielä aivan omillaan.
AP
Minä en tunnu pääsevän millään irti, vaan jossain vaiheessa suostun aina tapaamaan. Mutta hyvät ajat näyttävät aina kestävän vähemmän aikaa. Nytkin hän haukkui viesteillä aika perusteellisesti, tavallaan putosi pohja koko suhteelta. Ikään kuin hän olisi teeskennellyt koko ajan, eikä "minua kukaan kestä".
On aika vaikea ajatella uutta suhdetta uskaltavansa enää aloittaa. Kelle minä muka kelpaisin, kun en tuollekaan?
Tavallaan kuitenkin uskon että uusien ihmisten tapaaminen voisi minut saada lopullisesti irti tästä kierteestä, joskus nuorempanakin se on selvästi ollut paras keino päästä yli jostain ihmisestä. Siis se vanha vitsi, että jonkun toisen alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis alusta alkaen oli tunne, että tässä on jotakin kummallista. Tunne ei pysynyt päässä kuitenkaan kuin hetkittäin, koska alku oli pääasiallisesti, niinkö olisi taivaaseen päässyt ja kaiken etsinnän jälkeen löytynyt se loppuelämän ihminen.
Tuli kuitenkin välikohtauksia, jotka olivat niin absurdeja ja asiat kääntyivät päälaelleen (minun syyksi), ettei välillä voinut kuin ihmetellä, että mitä *elvettiä tämä on. Olen itse monenlaista sankaria nähnyt, monesta vaikeastakin paikasta selvinnyt ja kohtuullisen vahva ihmisenä. Väitin noissa tilanteissa vastaan, mikä vasta pointta saikin sotiin. Kuukausi kuukaudelta vahvistui myös, että käytti jonkin sortin pelinappuloina työkavereita ja harrasti sielläkin manipulaatiota. Tietynlainen uteliaisuus sai tilannetta katsomaan senkin aikaa kuin sitä kesti ja toisaalta tuo "taivaaseen vienti" säännöllisesti halusi saada mielen uskomaan, että nuo pimeät kohdat suhteessa joskus häviäisi ja jäljelle jäisi vain se taivas.
Jälkikäteen ajateltuna en ehkä oikein sopinut samaan sarjaan noiden entisten kanssa. Käsitykseni mukaan heillä oli isompaa traumaattista kokemusta ollut elämässä ja olivat kauemmin ja pahemmin pompoteltavissa. Osa minusta oli edelleen henkisessä narun nokassa, koska tämä herra piti heihin säännöllistä yhteyttä ylläpitääkseen otettaan. Ehkä siinä oli myös taktiikkana, etteivät liikaa kiinny nykyisiinsä. Moni heistä olikin uusissa suhteissa eron partaalla tai jo eronneita ja yksinäisiä.
ja lisäyksenä vielä, että toki markkinoi noita exiään myös minulle, jotka yhä kaipasivat häntä ja heidän ainutlaatuista suhdettaan. Sillä oli varmasti tarkoitus myös pitää minut varpaillaan ja laskea itsetuntoani, olinhan "itse jumalan" likelle armollisesti päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo "outo tunne" kuvaa hyvin narsistin kanssa seurusteluun. Ja vasta suhteen päättymisen jälkeen ne oudot tunteet selkenevät. Kauan kesti 3 vuoden suhteesta selviämiseen. Etäsuhde oli, luojan kiitos.
Vierailija kirjoitti:
ja lisäyksenä vielä, että toki markkinoi noita exiään myös minulle, jotka yhä kaipasivat häntä ja heidän ainutlaatuista suhdettaan. Sillä oli varmasti tarkoitus myös pitää minut varpaillaan ja laskea itsetuntoani, olinhan "itse jumalan" likelle armollisesti päässyt.
Googlaa triangulaatio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti ei jätät rauhaan. Se yrittää häiriköidä sinua jossain vaiheessa.
Elin narsistin kanssa 10 vuotta. Toivun yhä, erosta on vajaa pari vuotta. Vinkiksi voisin antaa, että kannattaa käsitellä eroa rauhassa eikä hypätä uusiin suhteisiin. Tein sen virheen, että eron jälkeen aloin pian tapailla uutta ihmistä ja vedin sitten puoleeni toisen narsistisen tyypin, kun en ollut vielä toipunut. Tämä toinen ei onneksi ollut yhtä paha tapaus, tietääkseni.