Lue keskustelun säännöt.
Palan kohta loppuun, kukaan muu samassa jamassa?
20.12.2014 |
Töissä odotetaan verta, hikeä ja kyyneleitä, venymistä ja ylityötunteja. Kannustimia ei ole, eikä palkkiota ylimääräisistä töistä, eikä edes aina sanota kiitos. Koko ajan vaaditaan parempaa sitä ja tätä, mikään ei riitä. Samaan aikaan, kun painan kuusipäiväistä viikkoa, pitäisi hoitaa lapsi täysin yksin. Vanhempani, jotka viettävät joululomaa töistä eivät voi tyttöä katsoa vaan vastaavat kiukkuisesti, että itsehän sen lapsen halusit hankkia. En todellakaan suunnitellut hoitavani lasta täysin yksin, ei kait kukaan.
Vanhempani viettävät kotona kahdestaan joululomaa eivätkä voi katsoa tyttöä vaan parhaassa tapauksessa 5-vuotias piirtää kokoushuoneessa, kun minä tiiminvetäjänä teen ylityötunteja, joista ei aina edes saa korvausta. Vapaa-ajallakin soitetaan ja vaaditaan lisää, odotetaan ihmeitä ja oletetaan, että automaattisesti omistan täysin elämäni firman tavoitteille. Tyttöni mielellään viettäisi aikaa isovanhempien kanssa, on melko vilkas, mutta todella hyväkäytöksinen ja suostuu tekemään mitä vain. Mielellään menisi mummon kanssa vaikka pankkiin jonottamaan, jos niin pyydettäisiin. Lapsi ei ole vaikea, siitä ei ole kyse. Ei vaan voida auttaa, kun ei huvita.
Joululahjatkin pitäisi ostaa, mutta olen töissä jouluaattoaamuun saakka. Stressaa, kun ei ehdi tehdä mitään! Median luoman kauneus- ja terveysihanteen mukaan pitäisi myös ehtiä liikkumaan, mutta kun näkee lastaan juuri iltapalan ja iltasadun verran niin ei siinä salille paljoa lähdetä. Ruokahalu on kyllä kadonnut ja paino pudonnut. Jos ei tarvitsisi tehdä lapselle ruokaa niin eläisin varmaan vedellä ja kahvilla. Kohta tulee varmaan mahahaava.
Kavereille ei oikein voi puhua, kun kaikilla on omat kiireiset elämät ja aikaavievät parisuhteensa. Suomessa on liian normaalia painaa hulluja työpäiviä ja sitten nyhjöttää kotona loppuaika. Kenellekään ei enää soiteta, toisia ei viitsi vaivata omilla ongelmilla, apua ei pyydetä eikä varsinkaan tarjota. Jos jollain on elämässä rankka ajanjakso niin katsotaan vaan pois päin ettei itselle tule paha mieli, kun täytyy kuunnella toisen valitusta. Kaikkien oletetaan pärjäävän yksin. Välillä tuntuu, kuin seinät kaatuisi päälle ja ei vaan fyysisesti enää jaksa tehdä mitään.
Henkisesti olen aivan poikki, välillä ajattelen sitä kuinka stressaantunut olen ja se vain pahentaa tilannetta. Yritän työntää sen pois mielestäni, koska ei yksinkertaisesti ole aikaa hidastaa tai surkutella tilannetta. Siksi avauduin nimettömänä tänne, jotta nyt voin jatkaa yksin puurtamista ja stressin alle murtumista. Joululomaa on tänä vuonna kaksi päivää. Sinä aikana tuskin pystyy rentoutumaan, kun työasiat on mielessä aivan koko ajan.
Ymmärtääkö siellä kukaan miltä minusta tuntuu?
Kommentit (156)
Yksinhuoltajuus on toki muodikasta, mutta sillä on myös varjopuolensa. Tätä kannattaa aina miettiä, ennen kuin sille tielle lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:29"]
No, en tiedä tietenkään teidän työkuviot MUTTA olen 100 varma että kukaan meidän työpaikalla ei tekisi ylitöitä ilman palkkaa, tai tekisi noin paljon eikä saisi mitään takaisin. Jokaisen oma vastuu sanoa STOPPI, niinhän se vain on. En ymmärrä miksi vetää noin loppuun saakka oma jaksaminen ja perhe kärsii. Kaverini samanlainen, on joku projektipäällikkö ja istuu klo 19 asti iltaisin, ei saa palkkaa siitä ja ylityötunteja yli 100 mutta niitäkään ei ikinä pysty käyttämään...mitä he.... - TOTTAKAI täytyy niitä käyttää, sanoo vain hastalavista mä lähden nyt! Sit ei kannata valittaa jos ei viitsi pitää puoliaan.
[/quote]
Ylityötunteja kerääntyy, mutta sama firma, joka nämä työt minulle kasauttaa, tekee niiden käyttämisestä mahdotona. Antavat ymmärtää, että mikään tiimissä ei toimi ja kukaan ei pärjää jos olen poissa, tekevät byrokratian avulla poissaolemiseni mahdottomaksi. Syksyn aikana tunteja on kerääntynyt ja ehkä loppukeväästä rauhoittuu niin, että saan hetken lomaa. Alkuvuodesta aivan turha toivoa, taas kiireisin aika vuodesta.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:32"]
Yksinhuoltajuus on toki muodikasta, mutta sillä on myös varjopuolensa. Tätä kannattaa aina miettiä, ennen kuin sille tielle lähtee.
[/quote]
En lähtenyt sille tielle vapaaehtoisesti. Ap. Ylempi viesti no24 myös Ap.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:41"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 21:23"]
Loppuunpalameena perustyökin vie aikaa paljon enemmän kuin terveeltä. Ja jos pidät tarpeeksi pitkän sairasloman, joutuu työnantajasi miettimään työn kuormittavuutta ja pohtimaan sen työterveyden kanssa, miten edetään. Tämä voisi olla väylä saada sitä uutta porukkaa jakamaan töitä.
Uutta työtä et saa, koska sinusta todennäköisesti huoluu tuo väsymys kilometrien päähän. Voisitko vedota lakisääteisiin oikeuksiisi lyhennetystä työajasta? Selkeästi myös paperille, mitkä työt kuuluvat sinulle. Tämäkin voidaan tehdä työterveydessä lääkärin ja esimiehesi kanssa, tarvittaessa myös joku ammattiliiton edustaja paikalle.
Ja vinkit oman elämän keventämisestä eineksillä, siivousavulla ovat hyviä. Mene sinne jumppaan, lapsi siksi aikaa lapsiparkkiin. Pysyy puhelin kiinni, lapsi mukavassa seurassa tunnin ajan ja saat itsellesi energiaa. Tämä maksaa reilusti alle satasen kuukaudessa ja voit käyttä ainakin kolme kertaa viikossa. Päiväkoti on myös ihan ok paikka. Siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Lapsi on turvassa tuttujen lasten ka ehkä aikuistenkin kanssa. Ota myös omia lomapäiviä itsellesi, lapsi hoidossa. Tekee hyvää.
Lapsella kai on isä? Uusi tapaamissopimus? Tai sitten tukiperhe joksikin aikaa? Ihmiset antavat kyllä apua, mutta sitä on uskallettava pyytää. Voisitko mennä jonnekin oman asuinalueesi leikkipuistoon ja jutella siellä? Ohjaajat osaavat auttaa asioissa oikealle taholle ja saat vertaistuke muilta äideiltä. Monella on ihan samanlaisia kokemuksia ja ehkä saisitte sovittua edes kaverikyläilyjä, jolloin voisit huoletta niinä päivinä olla myöhempään töissä tai levätä kotona ja taas lapsi tekisi vaan sitä, mitä tuon ikäisen elämään kuuluukin.
[/quote]
Kiitos vinkeistä! Lapsi on päiväkodissa, ja muutaman tunnin illassa vanhemmillani, jos olen myöhään töissä. Joskus teen hommia kotona illan. Lapsen ruokkiminen ei ole ongelma, teen kerralla ison satsin lapselle maistuvaa ruokaa, jota lämmitän pakkasesta, oma ruokahaluni niin nollassa, että pakotan itseni syömään salaattia tai munakasta, kun vaan muistan ja ehdin. Jumppaamaan haluaisin, mutta aika vaan ei riitä. En jaksa lähteä myöhään illalla pitkän päivän jälkeen enkä raaski raahata lasta sinne pitkän päivän päätteeksi. Ulkoillaan ja käydään puistoissa aina vaan kun ehditään. On tytöllä muutama hyvä ystävä kenen vanhemmista on myös apua, mutta en halua liikaa kuormittaa. Silloin kun tyttö kutsutaan kylään, lähetän innoissani, mutta en halua työntää omaa lastani hoitoon kun heillä on varmasti itselläkin riittävästi töitä omien lasten kanssa. Lapsella ei ole isää. Tai tietenkin on, mutta ei sellaista ketä hän tapaisi.
Ylpeyteni ei anna hakea sairaslomaa, koska silloin olisin heikko. Työt on hoidettava, kyllähän kaikki muutkin hoitaa hommansa, miksi siis minulla olisi oikeus pitää mitään lomia? Ehkä olen myös tyytyväisempi itseeni, jos olen korvaamaton työssäni ja tiedän panokseni merkkaavan firmalle paljon. Olen pitkään ajattellut, että painan vaan paljon duunia ja lopussa kiitos seisoo ja saisin jotain tunnustusta. Kyllä olisi tosiaan kiva saada ihan paperilla, että mitkä työt kuuluvat kenellekin, koska osa esimiestason ihmisistä lykkää hommiaan muille...
[/quote]
Miksi väität, ettei isovanhemmat hoida lapsia, vaikka he hoitavat lastasi iltaisin muutaman tunnin. Ehkä hekin kaipaavat lomaa, kun töidensä jälkeen joutuvat hoitamaan 5vuotiasta lasta iltaisin. Heilläkin on oikeus vapaaseen välillä.
[/quote]
Koska heillä olisi enemmänkin aikaa katsoa lasta. Se, että antaa lapsen leikkiä olohuoneen lattialla tai pöydän ääressä, kun itse katsoo telkkaria, ei vaadi niin paljoa. He vahtivat lasta pari iltaa viikossa, kun olen töissä, arvostaisin todella jos nuoret isovanhemmat joskus HALUAISIVAT auttaa minua ja HALUAISIVAT viettää aikaa lapsenlapsen kanssa, jotta saisin edes yhden päivän itselleni. Minulla ei ole ollut hetkeäkään vapaata aikaa itselleni heinäkuun jälkeen. Vapaa-ajallaan vanhempani katsovat telkkaria illasta toiseen enkä voi ymmärtää miten on niin vaikea auttaa omaa lasta silloin kun apua pyydetään. Tietenkin heillä on oikeus vapaa-aikaan ja sitä heillä on jo todella paljon. Pyydän apua vain kun en mitenkään itse voi revetä kahteen paikkaan samalla hetkellä.
[/quote]
Lapsiparka, kun ei halua äitikään sitä hoitaa ja isovanhemmatkin ovat oman hommansa jo hoitaneet. Olisko tukiperhe tai sijaiskoti jotain
[/quote]
Mieti vähän ennen kun alat urputtamaan. Uskoisin, että äidillä on oikeus pariin tuntiin omaa aikaa, töiden ja lapsen lisäksi vapaa-aikaa on tasan ne tunnit lapsen nukkumaan menemisestä omaan nukkumaan menemiseen. Onko liikaa vaadittu, että isovanhemmat joskus viettäisivät lapsen kanssa aikaa muutenkin kuin pakosta. Rakastan lastani enemmän kuin mitään, mutta joskus olisi ihanaa saada esim. iltapäivä vain itselleen, jolloin ei tarvitse miettiä lapsen tarpeita ensiksi. Kyllä, joskus haluaisin olla itsekäs, edes yhden päivän, en tarvitse edes koko viikonloppua. Lapsi ei ole ollut about koskaan yökylässä isovanhemmillaan. Ap
[/quote]
Et voi vaatia mitään. Kun tekee lapsen, elämäntilanne pitää mitoittaa niin, että sitä ei tehdä isovanhemmille, vaan itselle. Ehkä vanhempasi ovat kyllästyneet jo syömishäiriövuosinasi sinun vetkuiluusi. Olet tehnyt lapsen ja kahminut töitä ja uraa itsellesi ajatellen, että kyllä muut ottaa vastuun elämästäni ja lapsestasi.
Se on sinun lapsesi, kenelläkään muulla ei ole vastuuta siitä. Ei lapsen kavereiden vanhemmilla, ei isovanhemmilla, vaan sinulla. Sinun pitää itse kartoittaa elämäsi niin, että jaksat tehdä työsi, hoitaa lapsesi ja elämäsi. Et voi elää niin, että kun ei ole helppoa, alat syömishäiriöiseksi ja heittäydyt avuttomaksi. Kun ei oikein jaksaisi töissä ja ehdi tehdä kaikkea, ollaan niin burn out ja haetaan kuukausien saikkua ja kun ei oikein jaksa, niin kitistään, kun isovanhemmat eivät hoida lastasi. Ehkä vanhempasi tuntevat sinut ja eivät hoida siksi, kun haluavat, että opit vihdoin ottamaan vastuun elämästäsi.
Ymmärrän. Ymmärrän myös sen, että olet niin väsynyt ja epätoivoinen, että kaikki tuntuu sun mielestä surkealta ja epätoivoiselta. Olen varma, että sulla on elämässäsi paljon positiivista, jota et ehkä juuri nyt huomaa. :)
On paljon, mitä voit tehdä - ilman, että sun täytyy irtisanoutua tai palaa loppuun.
Muista huolehtia itsestäsi. Ensisijaisesti muista nukkua riittävästi ja syödä hyvin. Ei sun tarvi mitään hienoja aterioita vääntää, itse asiassa sun ei tarvitse vääntää aterioita. Käy syömässä lounas jossain terveellistä ruokaa tarjoavassa kuppilassa tai hanki lappaa marketin salaattibaarista mieluinen iso ja terveellinen salaattiannos. Kaupasta saa terveellisiä ja laadukkaita eineksiä, eivätkä ne varmasti kaada pieneen perheen budjettia, jos späivälliseksi lämmitätte Finduksen tai Kokkikartanon valmiit muonat. Välipaloina voitte lapsen kanssa lapata naamaan vaikka hedelmiä ja jogurtteja, eikä vapaa-aikaa tarvitse käyttää ruuanlaittoon.
Ihan perusjuttujahan nuo ovat, mutta jos unesta ja ravinnosta tinkii, niin taatusti tulee vielä seinä vastaan.
Palkkaa myös siivooja käymään säännöllisesti. Meillä käy 3 tuntia kerran kuussa 32 €/ h. Kotitalousvähennyksen jälkeen tuosta jää maksettavaa viitisenkymppiä, joka on mielestäni tosi vähän.
Jouluakaan ei tarvitse suorittaa eikä sitä varten siivota. Pari pakettia ehdit kyllä tenavalle jossain välissä ostamaan. Jouluruokia saa valmiina, ostat kaupasta laadukkaimman brändin laatikot ja rosollit valmiina. Se Kokkikartanon riisipuuro on muuten erinomaista, sitä on meillä syöty jo useampi laatikko. :)
Oletko haastellut jaksamisongelmista esimiehellesi? Apua varmaan saat sieltäkin. Delegointi ja joku ajanhallinnan kurssi voisivat olla hyviä ideoita.
Selkeästi teet paljon ja pystyt paljoon, ja varmasti saat tämänkin asian suhteen elämäsi tasapainoon. Älä masennu ja synkistele vaan arvosta itseäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempin kun pysytte akat pois työelämästä. Ei tota teidän kriiseilyänne jaksa kukaan täyspäinen.
Onneksi teollisuudessa, jossa oikeasti on kiire ja kustannuspaineet, ei naisia juuri olekaan. Siksi meillä on muutama elinkelpoinen firma vielä. Kunnat ja valtio, joissa naiset työskentelevät, on jo ajettu kuralle.
Kukaan ei ole töissä noin korvaamaton kuin kerrot itsesi olevan. Ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä normaalipituista päivää eli keskustelu esimiehen kanssa sovittava. Tai vaihda työtä, tee lyhennettyä työaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkkaat lastenhoitajan ja rupeat katsomaan uusia hommia muista firmoista. Kun ongessa on lupaavia uusia työmahdollisuuksia, esimiehen kanssa juttusille työolojen parannuksista ja paremmasta liksasta. Jos ei auta niin lopputili ja toisen työnantajan leipiin.
Ahah, yksinhuoltajuus muodikasta...
Omien lasten kanssa, 13, 15 ja 17 vuotiaat, menee ihan hyvin. Mutta oli se ahdistavaa kun ne oli pieniä. Muistan kuinka hillitsin itseäni kunnes sain viimeisen nukkumaan ja menin parvekkeelle itkemään pelkoa ja ahdistusta. Miehestä, joka oli täysalkoholisti, ei ollut mitään apua. Soitti kyllä aina kun halusi haukkua mut. Muistan kyllä kuinka pienin oli vuoden ja lähdimme karkuun päihtynyttä eksää joka pisti kämpän palasiksi koska ei saanut hakattua meitä, ja kyllä löi lapsiakin.
Ei muakaan koskaan kukaan auttanut. Ihan itse olen selvinnyt.
Ap.lle, jos sinulla on mahdollisuus, vetäydy puolikkaalle. Vaikka pariksi kuukaudeksi. Sulla on paljon liikkuvia palasia ja ymmärrän että esimiestyö vie paljon aikaa. Muista nyt itseäsi ja mieti minkä neuvon antaisit itsellesi jos olisit 20 vuotta vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako sitä juosta rahan perässä ja palaa sitten loppuun. Vaihda työpaikkaa!
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:41"]
Ahah, yksinhuoltajuus muodikasta...
Omien lasten kanssa, 13, 15 ja 17 vuotiaat, menee ihan hyvin. Mutta oli se ahdistavaa kun ne oli pieniä. Muistan kuinka hillitsin itseäni kunnes sain viimeisen nukkumaan ja menin parvekkeelle itkemään pelkoa ja ahdistusta. Miehestä, joka oli täysalkoholisti, ei ollut mitään apua. Soitti kyllä aina kun halusi haukkua mut. Muistan kyllä kuinka pienin oli vuoden ja lähdimme karkuun päihtynyttä eksää joka pisti kämpän palasiksi koska ei saanut hakattua meitä, ja kyllä löi lapsiakin.[/quote]
Menit sitten porsimaan kolmasti tuollaiselle miehelle. Ei hyvää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:24"]
Elämän ehtoopuolella on sitten kiva muistella, että onneksi tein niin paljon töitä. Eiku.
[/quote]
Kyllä mä elämäni ehtoopuolella varmasti mieluummin muistelen, mitä kaikkea tuli tehtyä ja elettyä, muita autettua ja asioita edistettyä. Varmasti olisi kamalaa wanhana muistella, kuinka elämä meni omiin ongelmiin käpertyneenä, minäkeskeisesti, mahdollisesti vielä kotona neljän seinän sisällä ollessa ja muitten rahoilla loisineena. Brr.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylitunnollinen idiootti, joka ei ymmärrä, että on sairastumassa kohta vakavasti ja samalla jättämässä lapsensa orvoksi. Turha täällä ruikuttaa, että ei jaksa jos terveyttä ja lasta tärkeämpää on esimiesten miellyttäminen. Vaikutat varsin kypsymättömältä teinitytöltä. Jatka vain samaan tahtiin.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:40"]
Parempin kun pysytte akat pois työelämästä. Ei tota teidän kriiseilyänne jaksa kukaan täyspäinen.
Onneksi teollisuudessa, jossa oikeasti on kiire ja kustannuspaineet, ei naisia juuri olekaan. Siksi meillä on muutama elinkelpoinen firma vielä. Kunnat ja valtio, joissa naiset työskentelevät, on jo ajettu kuralle.
[/quote]
Tätä minäkin ihmettelen kun vinkuvat, että pitäisi johtajan pallille päästä nyt ja heti ja sitten kun jostain virastosta joku suojatyöpaikka järjestetään niin olleen "palamassa loppuun".
Kuvitelkaa nainen suuryhtiön toimarina jos ei jonkun kelan tiiminvetäjänä jaksa! Teollisuudessa sun niskaan hengittää myös asiakkaat. Jokainen kauppa voi peruuntua silmänräpäyksessä. Virastossa valtio lappaa velkarahaa sisään tasaisen tappavaa tahtia, joten sun ei tartte huolehtia siitä yhtään. Senkun jaksat täyttää niitä lappuja mappikaupalla niin veronmaksaja kuittaa.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:45"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:41"]
Ahah, yksinhuoltajuus muodikasta...
Omien lasten kanssa, 13, 15 ja 17 vuotiaat, menee ihan hyvin. Mutta oli se ahdistavaa kun ne oli pieniä. Muistan kuinka hillitsin itseäni kunnes sain viimeisen nukkumaan ja menin parvekkeelle itkemään pelkoa ja ahdistusta. Miehestä, joka oli täysalkoholisti, ei ollut mitään apua. Soitti kyllä aina kun halusi haukkua mut. Muistan kyllä kuinka pienin oli vuoden ja lähdimme karkuun päihtynyttä eksää joka pisti kämpän palasiksi koska ei saanut hakattua meitä, ja kyllä löi lapsiakin.[/quote]
Menit sitten porsimaan kolmasti tuollaiselle miehelle. Ei hyvää päivää.
[/quote]
Oiskohan sulla jo nukkumaanmenoaika, vaikka sieltä koulusta tänään joululoma alkoikin. Et hyvää yötä.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:48"]
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:40"]
Parempin kun pysytte akat pois työelämästä. Ei tota teidän kriiseilyänne jaksa kukaan täyspäinen.
Onneksi teollisuudessa, jossa oikeasti on kiire ja kustannuspaineet, ei naisia juuri olekaan. Siksi meillä on muutama elinkelpoinen firma vielä. Kunnat ja valtio, joissa naiset työskentelevät, on jo ajettu kuralle.
[/quote]
Tätä minäkin ihmettelen kun vinkuvat, että pitäisi johtajan pallille päästä nyt ja heti ja sitten kun jostain virastosta joku suojatyöpaikka järjestetään niin olleen "palamassa loppuun".
Kuvitelkaa nainen suuryhtiön toimarina jos ei jonkun kelan tiiminvetäjänä jaksa! Teollisuudessa sun niskaan hengittää myös asiakkaat. Jokainen kauppa voi peruuntua silmänräpäyksessä. Virastossa valtio lappaa velkarahaa sisään tasaisen tappavaa tahtia, joten sun ei tartte huolehtia siitä yhtään. Senkun jaksat täyttää niitä lappuja mappikaupalla niin veronmaksaja kuittaa.
[/quote]
Mutta kun tasa-arvo! Nainen pärjää aivan yhtä hyvin missä vain kuten mieskin!!!111!!
Voi sinua! Asutko stadissa? Olen itsekin totaaliyh joten ymmärrän. Minulla on pitkä joululoma joten voisin ensi viikolla hoitaa tyttöäsi yhden päivän, jos se auttaa. Oma lapseni on myös lomalla. Voimia sinulle.
[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:35"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 19:32"]
Yksinhuoltajuus on toki muodikasta, mutta sillä on myös varjopuolensa. Tätä kannattaa aina miettiä, ennen kuin sille tielle lähtee.
[/quote]
En lähtenyt sille tielle vapaaehtoisesti. Ap. Ylempi viesti no24 myös Ap.
[/quote]
Sorry, piti olla yläpeukku.
No, en tiedä tietenkään teidän työkuviot MUTTA olen 100 varma että kukaan meidän työpaikalla ei tekisi ylitöitä ilman palkkaa, tai tekisi noin paljon eikä saisi mitään takaisin. Jokaisen oma vastuu sanoa STOPPI, niinhän se vain on. En ymmärrä miksi vetää noin loppuun saakka oma jaksaminen ja perhe kärsii. Kaverini samanlainen, on joku projektipäällikkö ja istuu klo 19 asti iltaisin, ei saa palkkaa siitä ja ylityötunteja yli 100 mutta niitäkään ei ikinä pysty käyttämään...mitä he.... - TOTTAKAI täytyy niitä käyttää, sanoo vain hastalavista mä lähden nyt! Sit ei kannata valittaa jos ei viitsi pitää puoliaan.