Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei tule toimeen äitini kanssa?
19.10.2021 |
Onkohan kukaan muu ollut samanlaisessa tilanteessa tai onko ideoita mitä asialle voisi tehdä?
Mieheni ei tule yhtään toimeen äitini kanssa, ei edes asiallisissa väleissä. Tästä syystä äiti ei voi oikein koskaan tulla meille kylään ja aina kun vierailemme siellä, mies ei tule mukaan. Tämä on tietysti minulle ok ettei mies tule mukaan jos ei halua. Mutta ongelma on, ettei äitini tiedä/ymmärrä ettei mieheni halua nähdä häntä. Siksi äitini jatkaa jankkaamistaan viikosta toiseen yrittäen sopia tapaamisia, joulunviettoa, lastenhoitoa yms. Joka kerta minä joudun keksimään tekosyyn, miksi tälläkään kertaa ei sovi. En uskalla kertoa äidilleni totuutta, koska hän on verisesti loukkaantuva ja pitkävihainen persoona, joka varmasti tekisi elämästämme h*ttiä jos kuulisi miten paljon mieheni häntä inhoaa.
Äitini on hankala ihminen ja tiedän sen itsekin, mutta hän on kuitenkin äitini ja lapset rakastavat häntä, joten en halua välejäkään katkaista.
Lisäksi minua vaivaa ajoittain vielä sellainen ajatus, että jos mieheni inhoaa äitiäni, inhoaako hän sitten myös osaa minun piirteistäni? Olenhan kuitenkin hänen kasvattamansa. Ja olemme hyvin erilaisia keskenämme, luojan kiitos, mutta en voi estää että jotkin asiat minussa väkisinkin muistuttavat äitiäni.
Kommentit (26)
Mielipiteeni lasten äitinä. Sinä ja lapset voitte olla äitisi kanssa. Miestäsi et voi siihen vaatia. Sinun äidin pitäisi osata käyttäytyä. Jos ei osaa, niin hän pysyy poissa teidän kodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteeni lasten äitinä. Sinä ja lapset voitte olla äitisi kanssa. Miestäsi et voi siihen vaatia. Sinun äidin pitäisi osata käyttäytyä. Jos ei osaa, niin hän pysyy poissa teidän kodista.
Kertoisitko sinä syyn tälle äidille/isoäidille ja ottaisit samalla riskin välien katkeamisesta tai riidoista? Vai pitääkö vaan jaksaa keksiä tekosyitä vuodesta toiseen...
Ap
Sinä kait parhaiten tunnet äitisi? Tiedät kannattaako totuutta sanoa. Minkä ikäisiä lapset ovat? Tietävätkö he miehen suhtautumisesta äitiisi ja joutuvatko valehtelemaan?
Eikö äidillesi mene läpi joku kestoselitys tyyliin mies nauttii harvinaisesta yksin olosta kotona kun me muut tulemme tänne. Tai mies ei ole niin sosiaalinen niin haluaa olla välillä yksin. Miehen harrastus vie niin paljon aikaa. Mies ei oikein viihdy kylässä jne.
Itse en ehkä sanoisi totuutta jos voin sen välttää. Toisaalta en kyllä pyytäisi lapsia valehtelemaan asiasta mummolle eli siinä varmaan menisi raja.
Olet itse tehnyt valinnan olla kertomatta totuutta, joten elä sen päätöksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sinä kait parhaiten tunnet äitisi? Tiedät kannattaako totuutta sanoa. Minkä ikäisiä lapset ovat? Tietävätkö he miehen suhtautumisesta äitiisi ja joutuvatko valehtelemaan?
Eikö äidillesi mene läpi joku kestoselitys tyyliin mies nauttii harvinaisesta yksin olosta kotona kun me muut tulemme tänne. Tai mies ei ole niin sosiaalinen niin haluaa olla välillä yksin. Miehen harrastus vie niin paljon aikaa. Mies ei oikein viihdy kylässä jne.
Itse en ehkä sanoisi totuutta jos voin sen välttää. Toisaalta en kyllä pyytäisi lapsia valehtelemaan asiasta mummolle eli siinä varmaan menisi raja.
Lapset kasvaa. Meinaatko ap kasvaa lapsesi valheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä kait parhaiten tunnet äitisi? Tiedät kannattaako totuutta sanoa. Minkä ikäisiä lapset ovat? Tietävätkö he miehen suhtautumisesta äitiisi ja joutuvatko valehtelemaan?
Eikö äidillesi mene läpi joku kestoselitys tyyliin mies nauttii harvinaisesta yksin olosta kotona kun me muut tulemme tänne. Tai mies ei ole niin sosiaalinen niin haluaa olla välillä yksin. Miehen harrastus vie niin paljon aikaa. Mies ei oikein viihdy kylässä jne.
Itse en ehkä sanoisi totuutta jos voin sen välttää. Toisaalta en kyllä pyytäisi lapsia valehtelemaan asiasta mummolle eli siinä varmaan menisi raja.
Tunnen äitini eikä missään nimessä kannattaisi kertoa totuutta, kuten aloitukseen kirjoitin niin loukkaantuisi verisesti ja varmaankin vihoittelisi hautaan saakka. Lapset eivät onneksi asiaa hoksaa eivätkä joudu isänsä puolesta valehtelemaan. Heidän vuokseen edelleen jaksan näitä tapaamisia järjestää. Vakiovastauksia on kertynyt vaikka kuinka, välillä vaan raivostuttaa joutua aina selittelemään jotain.
Ap
Ei ap:n tarvitse olla kahden aikuisen ihmisen välissä selittämässä mitään. He itse selvittävät välinsä tai ovat selvittämättä. Väistävät toisiaan tai ottavat yhteen. Ei muiden tule järjestellä tilannetta ja varoa sanojaan tai selitellä. Ei ole kestävällä pohjalla, vaan aiheuttaa enemmän ongelmia ja loukkaantumista sitten, kun tilanne molemmille osapuolille valkenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. Miehellä on oikeus harrastaa silloin, kun äitisi tulee tai menette hänen luokseen lasteen kanssa.
Jos lapsilla on hyvä suhde isovanhempaansa, älkää viitsikö aikuiset ihmiset myrkyttää sitä.
Millä tavalla mies osoittaa, ettei pidä äidistäsi? Ja miten äitisi on onnistunut olemaan tajuamatta sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että äitini on vähän sellainen, että takertuu sitä kovemmin kiinni, mitä enemmän häneen yrittää ottaa etäisyyttä. Siksi jokainen kerta, kun miehelläni on yllättävää menoa äidin saapuessa kylään, tämä yrittää kahta kauheammin kutsua koko perhettä kylään, saapuu kutsumatta meille tms jotta pääsisi tivaamaan mieheltä, miksi oli viimeksi poissa.
Ap
Aikuinen fiksu ihminen tulee toimeen kaikkien kanssa eri tilanteissa.
Ja jos vastenmielisyys toista ihmistä kohtaan on erittäin suuri, niin silloin tietenkin minimoidaan tilanteet, joissa kohtaa tuollaisen ihmisen.
Sukujuhlissa ja muissa usein pakollisissa tilanteissa jokainen meistä kykenee käyttäytymään asiallisesti tietenkin, sehän kuuluu jo perus käytöstapoihin ja kohteliaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mins pitäs? En oo ikinä ymmärtäny et miks pitäs vanhempien kaa tulla toimeen jos ei ni ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen fiksu ihminen tulee toimeen kaikkien kanssa eri tilanteissa.
Ja jos vastenmielisyys toista ihmistä kohtaan on erittäin suuri, niin silloin tietenkin minimoidaan tilanteet, joissa kohtaa tuollaisen ihmisen.
Sukujuhlissa ja muissa usein pakollisissa tilanteissa jokainen meistä kykenee käyttäytymään asiallisesti tietenkin, sehän kuuluu jo perus käytöstapoihin ja kohteliaisuuteen.
Elämä on rajallinen. Sitä on ihan turha tuhlata kusipäihin.
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että äitini on vähän sellainen, että takertuu sitä kovemmin kiinni, mitä enemmän häneen yrittää ottaa etäisyyttä. Siksi jokainen kerta, kun miehelläni on yllättävää menoa äidin saapuessa kylään, tämä yrittää kahta kauheammin kutsua koko perhettä kylään, saapuu kutsumatta meille tms jotta pääsisi tivaamaan mieheltä, miksi oli viimeksi poissa.
Ap
Höpöhöpö, nyt meni jo Porvoon puolelle koko iltasatu.
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla mies osoittaa, ettei pidä äidistäsi? Ja miten äitisi on onnistunut olemaan tajuamatta sitä?
Mies osoittaa sen "karkaamalla kotoa" joka kerta kun hän tulee kylään tai jättäytymällä pois perhevierailuista. Äitini taas ei kykene minkäänlaiseen itsereflektioon, jotta voisi huomata tehneensä tai sanoneensa jotain väärin. Hän helposti päästelee sammakoita suustaan eikä hoksaa loukanneensa ketään. Minä olen oppinut elämään sen kanssa ja lasten vuoksi jaksan kestää, mutta mies ei halua tuhlata sekuntiakaan tuollaisen ihmisen kanssa, eivätkä he sukua olekaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen fiksu ihminen tulee toimeen kaikkien kanssa eri tilanteissa.
Ja jos vastenmielisyys toista ihmistä kohtaan on erittäin suuri, niin silloin tietenkin minimoidaan tilanteet, joissa kohtaa tuollaisen ihmisen.
Sukujuhlissa ja muissa usein pakollisissa tilanteissa jokainen meistä kykenee käyttäytymään asiallisesti tietenkin, sehän kuuluu jo perus käytöstapoihin ja kohteliaisuuteen.
Sitähän mies just tekee, että minimoi tilanteet missä voi kohdata
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla mies osoittaa, ettei pidä äidistäsi? Ja miten äitisi on onnistunut olemaan tajuamatta sitä?
Mies osoittaa sen "karkaamalla kotoa" joka kerta kun hän tulee kylään tai jättäytymällä pois perhevierailuista. Äitini taas ei kykene minkäänlaiseen itsereflektioon, jotta voisi huomata tehneensä tai sanoneensa jotain väärin. Hän helposti päästelee sammakoita suustaan eikä hoksaa loukanneensa ketään. Minä olen oppinut elämään sen kanssa ja lasten vuoksi jaksan kestää, mutta mies ei halua tuhlata sekuntiakaan tuollaisen ihmisen kanssa, eivätkä he sukua olekaan.
Ap
Siis ongelma ei ole siinä, että mies ei tule toimeen äitisi kanssa, vaan hän vain ei siedä tätä. Tai minä ainakin ajattelen ei-toimeen-tulemisella riitelyä ja sensellaista. No mies vain sitten liukenee, sehän on hänen ongelmansa jos ei halua olla äitisi seurassa.
Mikä on se syy, ettei miehesi pysty perheensä takia olemaan edes hetkeä sivistyneesti anopin seurassa, ja sitten jonkin tekosyyn nojalla livistämään johonkin muualle? Onko anoppi loukannut häntä jotenkin? Onko mieskin hankala ja joustamaton ihminen?
Tuossa tilanteessa sanoisin äidilleni, että antaa miehen olla rauhassa, hän haluaa olla välillä yksin, eikä hänen joka kerta tarvitse olla mukana vierailuiden aikana. Kieltäisin äitiä kyselemästä ja painostamasta.
Mieheltä vaatisin, että joitain kertoja vuodessa pitää hetki sietää anoppia ja käyttäytyä kunnolla hänen seurassaan. Kaikkeen ei tarvitse osallistua, mutta jonkinlaiseen kompromissiin pitää pystyä.
Kyse on kuitenkin sinun äidistäsi ja lasten mummosta. Jos jotain todella vakavaa on tapahtunut, niin sitten voi olla ymmärrettävää että mies ei halua olla missään tekemisissä. Jos ei, niin silloin täytyy vain välillä niellä kiukkunsa ja ajatella vaimon ja lasten parasta.
Minäkin inhoan yhtä miehen lähisukulaista, mutta miehen vuoksi suostun näkemään joitain kertoja vuodessa, sillä en halua aiheuttaa miehelle harmia. Mies tietää tunteeni, eikä järjestä mitään ylimääräisiä tapaamisia mihin minun pitäisi osallistua. Joka kerta ärsyttää suunnattomasti, mutta puren hammasta ja käyttäydyn sivistyneesti, sillä rakastan miestäni.
Up