Haluaisin niin kovin uskoa Jumalaan, mutten pysty.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:42"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:34"]

Perisyntinen on ihan jokainen, sen merkki on jo se että jokainen kuolee, ja vauvojakin kuolee. Synnin palkka on kuolema. Itse asiassa se koko asia, että me näemme maailman kuten näemme, sellaisena jossa koi syö ja ruoste raiskaa ja kuolema korjaa, johtuu perisynnistä. Jo lapsikin näkee maailman niin. 

Mutta minusta tuo koko nykyinen kadotusoppi on outo, siis se että pitäisi pohtia lähinnä kuolemanjälkeistä osaa. Ei Jeesus sellaiseen kehottanut. Jeesus kehotti ymmärtävässä iässä olevia aikuisia löytämään Jumalan valtakunnan tässä ja nyt, ja kääntymään synneistään. Lasten hän käski tulla tykönsä ja siunasi heitä, ja sanoi että heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Ehkä sitä pitäisi keskittyä enemmän nykyhetkeen ja omaan sieluntilaan tässä ja nyt kuin teoretisoimaan muiden ihmisten iankaikkisuuskohtaloita.

[/quote]

Oletko sinä siis roomalaiskatolilainen, koska uskot perisyntiin, vai? Älkää nyt sekoittako vanhan ateistin päätä näillä erilaisilla kommenteilla siitä, mitä se raamattu oikein sanoo!

[/quote]

En ole. Olen itsenäinen ajattelija, joka näen Raamatun sanoman aika eri tavalla kuin mitkään perinteisistä suunnista. Minusta perisynti on tietoisuudentila, joka on ihmiselle luonnollinen, ei sen kummempaa. En myöskään usko iankaikkisuusrangaistuksiin, ja minusta pelastus on sitä että pystyy kohoamaan eläissään ihmisen luontaisen tietoisuudentilan yläpuolelle, taivasten valtakuntaan. En usko Jumalaan joka heittelee ihmisiä kidutukseen siksi että heillä on ollut vääriä uskomuksia tai eivät ole tulleet pyytäneeksi anteeksi tekojaan.

[/quote]

Ookoo. Mihin sinä itse asiassa sitä jumalaa oikein tarvitset? Et ainakaan synnintunnoissa rypemiseen, se on jo selvää.

#20 ei taida kunnioittaa muita kuin itseään..?

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:17"]Ap, jos Jumala on olemassa, mainitsemasi lapsi on Hänen luonaan ja verrattomasti onnellisempi kuin voisi koskaan olla maan päällä (lapset pelastuvat aina kuollessaan, koska ovat viattomia.) Jos valitset yhteyden Jumalaan Kristuksen kautta, pääset lapsesi luokse. Ja kuten yllä mainittiin, Jumala lopulta antaa uskon sitä pyytävälle. [/quote] Raamatun mukaan vain uskovien lapset pääsevät taivaaseen. Vaikka tälleen kirjoitettuna kuulostaa tosi typerältä että mikseo muutkin lapset, kun ei ne vanhempien synnit niiden lapsien vika ole. Kinkkistä

[/quote]

Ovatko kaikki uskovaiset tällä palstalla varmoja siitä, että heidän vanhempansa ovat uskovia, ja siten varmoina taivaaseen pääsystään? Sillä ei kai se lapsi-vanhempi -side katkea, vaikka lapsi saa omia lapsia?

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:47"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:42"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:34"]

Perisyntinen on ihan jokainen, sen merkki on jo se että jokainen kuolee, ja vauvojakin kuolee. Synnin palkka on kuolema. Itse asiassa se koko asia, että me näemme maailman kuten näemme, sellaisena jossa koi syö ja ruoste raiskaa ja kuolema korjaa, johtuu perisynnistä. Jo lapsikin näkee maailman niin. 

Mutta minusta tuo koko nykyinen kadotusoppi on outo, siis se että pitäisi pohtia lähinnä kuolemanjälkeistä osaa. Ei Jeesus sellaiseen kehottanut. Jeesus kehotti ymmärtävässä iässä olevia aikuisia löytämään Jumalan valtakunnan tässä ja nyt, ja kääntymään synneistään. Lasten hän käski tulla tykönsä ja siunasi heitä, ja sanoi että heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Ehkä sitä pitäisi keskittyä enemmän nykyhetkeen ja omaan sieluntilaan tässä ja nyt kuin teoretisoimaan muiden ihmisten iankaikkisuuskohtaloita.

[/quote]

Oletko sinä siis roomalaiskatolilainen, koska uskot perisyntiin, vai? Älkää nyt sekoittako vanhan ateistin päätä näillä erilaisilla kommenteilla siitä, mitä se raamattu oikein sanoo!

[/quote]

En ole. Olen itsenäinen ajattelija, joka näen Raamatun sanoman aika eri tavalla kuin mitkään perinteisistä suunnista. Minusta perisynti on tietoisuudentila, joka on ihmiselle luonnollinen, ei sen kummempaa. En myöskään usko iankaikkisuusrangaistuksiin, ja minusta pelastus on sitä että pystyy kohoamaan eläissään ihmisen luontaisen tietoisuudentilan yläpuolelle, taivasten valtakuntaan. En usko Jumalaan joka heittelee ihmisiä kidutukseen siksi että heillä on ollut vääriä uskomuksia tai eivät ole tulleet pyytäneeksi anteeksi tekojaan.

[/quote]

Ookoo. Mihin sinä itse asiassa sitä jumalaa oikein tarvitset? Et ainakaan synnintunnoissa rypemiseen, se on jo selvää.

[/quote]

Olen aina lapsesta asti kaivannut Jumalaa, vaikka kasvoin ateistikodissa. Aistin jotenkin vaistomaisesti jotain pyhyyttä luonnossa ja kaikessa. Vasta aikuisena kuitenkin tutustuin lähemmin uskontoihin, ja hassua kyllä, huomasin että näen totuutta niissä kaikissa mihin tutustuin. Että ne puhuvat ihan samoista asioista, vähän eri termein. Se mitä lopulta löysin oli että palasin takaisin siihen lapsuuden onneen, että koin elävästi Jumalan itsessäni tai vaikka ruohossa tai kukkasessa. Mikään kokemus maailmassa ei ole minulle tyydyttävämpi kuin kokemus Jumalan läsnäolosta tässä ja nyt. En tiedä miksi, mutta sellainen kaipuu minulla on lapsesta asti ollut. Kai minut on jotenkin siihen kutsuttu.

Hyvin kirjoitit^

2

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:48"]

#20 ei taida kunnioittaa muita kuin itseään..?

[/quote]

Kyllä kunnioitan, mutta mikään jumala tai sen tyyppinen ei niihin kuulu. Olen vain katsellut ihmisiä, myös omaa lähipiiriäni, ja lukenut paljon juttuja. Kaikkea huomaa, kun vain pitää silmänsä auki. Miten niin, liippasiko listani vähän liian läheltä omaa tilannettasi vai kuinkas nyt noin nokkaas otit?

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:17"]Ap, jos Jumala on olemassa, mainitsemasi lapsi on Hänen luonaan ja verrattomasti onnellisempi kuin voisi koskaan olla maan päällä (lapset pelastuvat aina kuollessaan, koska ovat viattomia.) Jos valitset yhteyden Jumalaan Kristuksen kautta, pääset lapsesi luokse. Ja kuten yllä mainittiin, Jumala lopulta antaa uskon sitä pyytävälle. [/quote] Raamatun mukaan vain uskovien lapset pääsevät taivaaseen. Vaikka tälleen kirjoitettuna kuulostaa tosi typerältä että mikseo muutkin lapset, kun ei ne vanhempien synnit niiden lapsien vika ole. 

[/quote]

Ei Raamattu opeta missään kohtaa, että vain uskovien lapset pelastuisivat. Edelleen: Jeesus kehotti kuulijoitaan tulemaan lasten kaltaisiksi (ei tarkentanut, että vain Häneen uskovien ihmisten lasten). 

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:55"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:48"]

#20 ei taida kunnioittaa muita kuin itseään..?

[/quote]

Kyllä kunnioitan, mutta mikään jumala tai sen tyyppinen ei niihin kuulu. Olen vain katsellut ihmisiä, myös omaa lähipiiriäni, ja lukenut paljon juttuja. Kaikkea huomaa, kun vain pitää silmänsä auki. Miten niin, liippasiko listani vähän liian läheltä omaa tilannettasi vai kuinkas nyt noin nokkaas otit?
[/quote]
Kirjoitat ihmisistä ihmeen kaikkitietävästi.

Rakas Ap, olen pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan, ja miten se on tehnyt sinulle vaikeaksi uskoa/luottaa Jumalaan. Ethän kuitenkaan unohda, että ei ole sellaista epäilystä, kapinaa, suuttumusta tai epäuskoa, jota Jumala ei kestäisi! Halusin korostaa tätä sinulle, koska olen huomannut, että usein ihmiset ainakin tiedostamattaan pelkäävät Jumalan "menevän rikki" tai hylkäävän, jos ihminen uskaltaa esim. epäillä liikaa. Jos Jumala on todella Jumala, niin toki hän kestää sinun kaikki tunteesi ja kysymyksesi :)

Voisiko olla niin, että tarvitset tunnetason kosketuksen tähän asiaan, eli jotakin, josta saisit aivan kuin uuden alun luottamuksessa Jumalaan. Lämpimästi suosittelen tätä pientä mutta koskettavaa videonpätkää, joka pyrkii vakuuttamaan, että ehkä Jumalaan sittenkin voisi luottaa ja että hän sittenkin on rakastava ja hyvä: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:32"]

Muiden ap:n mainitsemien iankaikkista kohtaloa emme voi tietää, koska emme tiedä heidän sieluntilaansa viimeisinä hetkinä. Mutta omaan kohtaloonsa ap voi vielä vaikuttaa.

[/quote]

Siis iankaikkisuuden kohtalon määrittää vain kuolinhetki? Ookoo. Paljon sitä saa ihminen rötöstellä ja rietastella elämänsä aikana, kunhan vain kuolinhetkellään osaa olla sieluntilaltaan pyhä ja siveä. Sittenpä kaikkien tarvitsisi vain tietää se kuolinhetkensä, niin hyvin menisi. :)

[/quote]

Tuskin menisi hyvin, sillä tuolla asenteella eläneen sydän olisi luultavasti niin paatunut, ettei kykenisi enää parannukseen.

Tässäkin ketjussa näkyy taas tämä uskovaisten yksimielisyys...Yksi kysyy mitä tehdä kun haluaisi uskoa vaan ei pysty, ja alkaa oppikiistely uskovaisten kesken pelastusnäkemyksistä sun muusta. Ehkä tästä se hyöty on, että ap ei varmaan kauaa haluakaan uskoa, kun ei tiedä edes että mihin noista kovin erilaisista kristinuskon näkemyksistä pitäisi sitten uskoa.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:51"]

Olen aina lapsesta asti kaivannut Jumalaa, vaikka kasvoin ateistikodissa. Aistin jotenkin vaistomaisesti jotain pyhyyttä luonnossa ja kaikessa. Vasta aikuisena kuitenkin tutustuin lähemmin uskontoihin, ja hassua kyllä, huomasin että näen totuutta niissä kaikissa mihin tutustuin. Että ne puhuvat ihan samoista asioista, vähän eri termein. Se mitä lopulta löysin oli että palasin takaisin siihen lapsuuden onneen, että koin elävästi Jumalan itsessäni tai vaikka ruohossa tai kukkasessa. Mikään kokemus maailmassa ei ole minulle tyydyttävämpi kuin kokemus Jumalan läsnäolosta tässä ja nyt. En tiedä miksi, mutta sellainen kaipuu minulla on lapsesta asti ollut. Kai minut on jotenkin siihen kutsuttu.

[/quote]

Hienoa, jos noin on, varsinkin, kun et tarvitse noita järjestäytyneitä uskontoja, koska niissä on pahan siemen. Minulla ei koskaan ole ollut tuollaista tunnetta kuin sinulla, en pysty uskomaan mihinkään jumaliin, se ei ole minussa sisäänrakennettuna. Äiti Luonto on minulle pyhä, isäjumalaa en tunnusta. :)

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:55"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:48"] #20 ei taida kunnioittaa muita kuin itseään..? [/quote] Kyllä kunnioitan, mutta mikään jumala tai sen tyyppinen ei niihin kuulu. Olen vain katsellut ihmisiä, myös omaa lähipiiriäni, ja lukenut paljon juttuja. Kaikkea huomaa, kun vain pitää silmänsä auki. Miten niin, liippasiko listani vähän liian läheltä omaa tilannettasi vai kuinkas nyt noin nokkaas otit? [/quote] Kirjoitat ihmisistä ihmeen kaikkitietävästi.

[/quote]

Kuten sanoin: huomaa asioita, kun pitää silmänsä ja korvansa auki.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:40"][quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:32"]

Muiden ap:n mainitsemien iankaikkista kohtaloa emme voi tietää, koska emme tiedä heidän sieluntilaansa viimeisinä hetkinä. Mutta omaan kohtaloonsa ap voi vielä vaikuttaa.

[/quote]

Siis iankaikkisuuden kohtalon määrittää vain kuolinhetki? Ookoo. Paljon sitä saa ihminen rötöstellä ja rietastella elämänsä aikana, kunhan vain kuolinhetkellään osaa olla sieluntilaltaan pyhä ja siveä. Sittenpä kaikkien tarvitsisi vain tietää se kuolinhetkensä, niin hyvin menisi. :)

[/quote]

Jep. Olin itse ennen uskova, ja oli tosi ahdistava ajatus se, että mitä jos teen syntiä tai ajattelen syntisesti ja en ehdi pyytää sitä Jumalalta anteeksi ennen kuin kuolen. Uskoin, etät jos näin käy, joudun helvettiin. Sitten ahdisti sekin ajatus, että mitä jos en edes tiedosta syntisiä ajatuksiani tai tekojani, jos esim. luulen tekeväni hyvää mutta taustalla onkin itsekäs syntinen motiivi? En ymmärrä pyytää syntejäni anteeksi koska en tiedä tekeväni syntiä, ja taas kadotus uhkaa. 

Blaah, tuota ahdistavaa vapaiden suuntien uskonkäsitystä. Taivaan kiitos olen agnostikko nykyisin, vapauttavaa!
[/quote]

Itsekin pelkään tuota että en ehtisi katumaan syntejäni ja jos pyydän Jumalalta anteeksi niin kamala analysointi että tuliko tuo anteeksipyyntö nyt sydämestä. Haluan uskoa ja uskonkin jonkinlaiseen Jumalaan mutta vaikea uskoa että oikean Jumalan mielestä esim. homous olisi synti.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:56"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:45"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:17"]Ap, jos Jumala on olemassa, mainitsemasi lapsi on Hänen luonaan ja verrattomasti onnellisempi kuin voisi koskaan olla maan päällä (lapset pelastuvat aina kuollessaan, koska ovat viattomia.) Jos valitset yhteyden Jumalaan Kristuksen kautta, pääset lapsesi luokse. Ja kuten yllä mainittiin, Jumala lopulta antaa uskon sitä pyytävälle. [/quote] Raamatun mukaan vain uskovien lapset pääsevät taivaaseen. Vaikka tälleen kirjoitettuna kuulostaa tosi typerältä että mikseo muutkin lapset, kun ei ne vanhempien synnit niiden lapsien vika ole. 

[/quote]

Ei Raamattu opeta missään kohtaa, että vain uskovien lapset pelastuisivat. Edelleen: Jeesus kehotti kuulijoitaan tulemaan lasten kaltaisiksi (ei tarkentanut, että vain Häneen uskovien ihmisten lasten). 

[/quote]

Koettakaa nyt jo päättää, mitä se raamattu opettaa, pliiiiis... Kuka teistä on oikeassa, kun kaikki vetää ihan eri suuntaan??

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 00:32"]

Muiden ap:n mainitsemien iankaikkista kohtaloa emme voi tietää, koska emme tiedä heidän sieluntilaansa viimeisinä hetkinä. Mutta omaan kohtaloonsa ap voi vielä vaikuttaa.

[/quote]

Siis iankaikkisuuden kohtalon määrittää vain kuolinhetki? Ookoo. Paljon sitä saa ihminen rötöstellä ja rietastella elämänsä aikana, kunhan vain kuolinhetkellään osaa olla sieluntilaltaan pyhä ja siveä. Sittenpä kaikkien tarvitsisi vain tietää se kuolinhetkensä, niin hyvin menisi. :)

[/quote]

Jep. Olin itse ennen uskova, ja oli tosi ahdistava ajatus se, että mitä jos teen syntiä tai ajattelen syntisesti ja en ehdi pyytää sitä Jumalalta anteeksi ennen kuin kuolen. Uskoin, etät jos näin käy, joudun helvettiin. Sitten ahdisti sekin ajatus, että mitä jos en edes tiedosta syntisiä ajatuksiani tai tekojani, jos esim. luulen tekeväni hyvää mutta taustalla onkin itsekäs syntinen motiivi? En ymmärrä pyytää syntejäni anteeksi koska en tiedä tekeväni syntiä, ja taas kadotus uhkaa. 

Blaah, tuota ahdistavaa vapaiden suuntien uskonkäsitystä. Taivaan kiitos olen agnostikko nykyisin, vapauttavaa!

[/quote]

Ei sinun olisi tarvinnut uskovana elää tuollaisessa pelossa. Uskova pelastuu Jeesuksen ristintyöhön turvautumisen kautta eikä jokaikisen erillisen synnin muistamisen ja anteeksipyytämisen kautta. Suuri osa synneistähän jää joka tapauksessa tiedostamatta.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 01:03"]

Koettakaa nyt jo päättää, mitä se raamattu opettaa, pliiiiis... Kuka teistä on oikeassa, kun kaikki vetää ihan eri suuntaan??

[/quote]

Pyydät mahdottomia, koska kristinuskon alkuajoista asti erimielisyydet ja lahkoutuminen ovat sen kun lisääntyneet. Joten lienee turha toivoa, että nyt 2000 vuotta hajaantumisen alkamisen jälkeen olisi joku joka voisi sanoa kuka on oikeassa. On vain eri mielipiteitä, eri näkemyksiä.

[quote author="Vierailija" time="20.12.2014 klo 01:04"]

Suuri osa synneistähän jää joka tapauksessa tiedostamatta.

[/quote]

No, sehän onkin kätevää...

Ainoa vastaus jonka keksin ap:lle on se, että ole oma itsesi ja pyri olemaan aina paras mahdollinen versio itsestäsi. Tärkeintä elämässä on rakkaus, myötätunto ja avun antaminen sitä tarvitseville. Pienet teot luo onnellisuutta.