Lue keskustelun säännöt.
Voiko psykoosista parantua ilman lääkkeitä?
19.12.2014 |
Luulen, että minulla oli synnytyksen jälkeinen psykoosi 3 vuotta sitten.
Olin synnytyksen jälkeen todella masentunut ja luulin, että lähes kaikki ihmiset olivat minua vastaan. Tästä syystä eristäydyin kotiimme lapsemme kanssa niin paljon kuin mahdollista. Mieheeni luotin jotenkin ja hänen ansiostana pääsinkin siitä tilanteesta ylös ja jaloilleni. Jälkeenpäin ajateltuna, mieheni on joutunut kestämään aika paljon, mutta oli suuri tuki.
Kommentit (28)
Totta kai voi parantua. Ei psykoosi aina johdu kroonisesta perussairaudesta kuten skitsofreniasta, vaan sen voi laukaista jopa ihan vaan yli voimien menneet koettelemukset, masennus, ahdistus tms. Ja kyllä tällaiset psykoosijaksot jotka laukeaa ei-pysyvistä syistä, yleensä menevät ohi ihan itsekseenkin. Joillain ne sitten tulevat kyllä herkästi uusiksi, esim. jos taustalla on bipolaarihäiriö.
"mitkä asiat auttavat psykoosin hoidossa jos ei lääkitys käytössä?"
Eipä oikein mikään. Se menee itsestään ohi olosuhteiden, aivokemian, sisäisen psyykkisen työn tms seurauksena. Mutta ei sille itse eikä läheiset tietoisesti oikein mitään voi tehdä .Vain tukea ja pitää huolen ettei psykoottinen vahingoita itseään eikä muita. Katsoa perään. Ja tosiaan nykyään kun apua ON saatavilla, suotavaa olisi sitä hakea. Mutta näin teoreettiseen kysymykseen että voiko parantua ilman ulkoista apua, niin kyllä voi tottakai.
Esim. oma exäni oli bipo, ja hänellä oli monenmonia psykoosijaksoja avioliittomme aikana, eikä hän niistä kuin kaikkein pahimpiin mitään hoitoa halunnut. Siinä vaiheessa jos herra alkoi kuvitella osaavansa lentää tai olevansa haavoittumaton niin että voi kävellä moottoritiellä keskellä siitä vaan, täytyi soittaa apua. Mutta monet monet vainoharhaiset ja muuten psykoottiseksi laskettavat tilat meni ohi ihan vaan itsestään, sairauden syklin mukana.
Muistan myös lapsuudestani isällä ihan selvän ulkoisten olosuhteiden aiheuttaman psykoosijakson. Toki en sitä silloin sellaiseksi tunnistanut, mutta tiesin että isä on jotenkin outo. Meiltä meni firma konkurssiin, ja siitä isällä tuli valtava unettomuus ja ahdistus. Lopulta se meni täysin vainoharhaiseksi ja ajatuskulut oudoiksi, mutta apua isä ei halunnut. Lääkärit ne vasta olivatkin salaliitossa ihmisiä vastaan! Itsestäänhän tuo meni ajan kanssa ohi, ehkä puolessa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoosiksi laskettavia tiloja on varmasti monenlaisia. Ehkä osalla se vaatii lääkehoidon, toisilla lääkkeistä on lähinnä sivuvaikutuksia. Tuossa joidenkin potilaiden kokemuksia:
Kyllä larggua Mustasaaren herkkua oli jo.
Voi se hyvin olla ollut psykoosi. Psykoosi on vain yksi tulkinta ongelmille, ja jos joku kertoo lääkärille epäilevänsä kaikkia ihmisiä ja on hermostunut ja ilmaisee itseään huonosti, niin silloin diagnoosina todennäköisesti on ainakin monen lääkärin silmissä psykoosi. Psykoosit ovat tosi erilaisia eri ihmisille. Joillain niiltä ajoilta ei ole mitään muistoja ja joillain on paljonkin. Usein muistivaikeudet myös liittyvät lääkitykseen. Muistan itse tosi selkeästi omat psykoosiaikani, mutta sitten lääkkeen saatuani olen menettänyt muistini kokonaan viikoiksi ja osittain kuukausiksi.
Joku täällä kirjoitti, että jos ihminen toipuu psykoosista ilman lääkkeitä, niin silloin se ei varmasti ole vaipunut "kunnolla" psykoosiin, mutta toi ei ole totta. Se on kyllä se, mitä hoitajat ja psykiatrit kertovat, koska viimeiset 50 vuotta psykooseja on hoidettu ensisijaisesti lääkkeillä, eikä heillä itsellään ole enää mitään kokemusta muusta ja sairauden normaalista etenemisestä.
Sen sijaan jos katsoo historiaan, niin Anatomy of Epidemic kirjan mukaan 1940-1950 luvulla skitsofreniasta toipui lääkkeittä 75% elämään sen aikaisessa maailmassa ilman sosiaalietuuksia, kun nykyään lääkkeiden aikana psykoosipotilaista 50% päätyy Suomessa työkyvyttömyyseläkkeelle. Sen mukaan lääkkeet siis olisivat heikentäneet pitkänajan hoitotuloksia. Lääkkeillä hoidetuilla psykoottisilla on paljon enemmän taudin uusiutumisia. Siten se, että lääkkeetön toipuminen "antaisi kunnon takapotkun ja jälki on rumaa" kuvaa pikemminkin lääkkeellä toipumista.
"His case begins by showing that during the late 1940s and 1950s ~75% of cases admitted for first episode schizophrenia recovered to the community by approximately 3 years (Thorazine was not released until 1955).[7][8][9]" -- https://en.wikipedia.org/wiki/Anatomy_of_an_Epidemic
Toi oli vain tuollainen pikakatsaus historiaan! : ’)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt läpi useita masennusjaksoja ilman lääkitystä ja mitään ammatillista tukea, jokainen kerta antoi lisää ja vahvempia työkaluja selviytyä, kunnes masennusjaksoja ei enää tullut, olennaista oli kai se että pitää hyväksyä olevansa masennusherkkä ja muutenkin on se mikä on oikeasti, pitää olla rehellinen itselleen.
Nykyään on kai aika normaali tila aina päällä, eli jos on huolissaan vaikka toisesta ihmisestä ja se aiheuttaa huolta sekä ahdistusta niin se ei ole masennusta, pitää oppia myös tunnistamaan asioita.
Niitä oppii kun elää asiat läpi ilman lääkitystä, prosessi on pitkä mutta lopputulemana vahva tasapainoinen yksilö, kehittää myös älyllisesti ja antaa silmää nähdä asioita sekä auttaa muita.
Joo, kyllä voi. Muistaa vaan hymyillä paljon.
[quote author="Vierailija" time="19.12.2014 klo 20:30"]
millaisen takapotkun se lääkkeetön toipuminen voi antaa? kerro lisää
[/quote]
Varmaan sellaisen että kun käsittelee ne asiat jotka on aiheuttaneet psykoosin on se parantunut. Lääkkeet ei paranna näitä mielen solmuja vaan ne saattaa lievittää niitä. Vaikutushan on sama kuin kemiallinen lobotomia. Eli yhteydet aivoista napsaistaan poikki. Nykyään vaan muka humaanimmin hermomyrkyillä joita antipsykooteiksikin kutsutaan. Jos olette nähneet mielenterveysongelmaisen jolta valuu suusta vaahtoa ja puhe on kuin 2 promillen humaisella olette nähneet kuinka lääkkeet toimii. Nuo oireet ei ole sairaudesta kiinni vaan lääkkeen vaikutuksia.