Lue keskustelun säännöt.
Ai että kun säälitti tänään puistossa...
05.09.2006 |
Olin tänään lasten kanssa puistossa, jossa oli myös kaksi perhepäivähoitajaa hoitolapsineen. Oltiin siellä ehkä n. 50 min. ja valehtelmatta KOKO TÄMÄN AJAN nää akat vaan juorusivat KESKENÄÄN. Kumpikaan ei ottanut minkäänlaista kontaktia lapsiin. Oikein seurasin sivusilmällä näitä eukkoja ja oikeasti kumpikaan ei sanonut tuona aikana sanaakaan yhdellekään lapsista. Yksikin tyttö istui niin surkean näköisenä itkuun purskahtamaisillaan hiekkalaatikon reunalla ja akat vaan puhuu kaakeleista. Kaksi tyttöä haahuili jossain kauempana pusikoissa,eikä tätit tuntuneet huomaavan/välittävän. Yhdellä sanalla sanoen, lapsilla näytti olevan todella TYLSÄÄ . Mietin vain, että mitäköhän virikkeitä nuo lapset mahtavat hoitopäivänsä aikana saada. Tuskin mitään.
Vahvistuipa taas se ajatus, etten koskaan laita lapsiani pph:lle hoitoon, ellen tunne ennestään ko. hoitajaa. Tiedän että ei pidä yleistää, mutta ikävältä tuntui lasten puolesta :(.
Kommentit (33)
Ja ihmetytti vielä sekin, ettei lapsille ollut otettu mitään leluja mukaan, esim. ämpäreitä, lapioita jne. Siellä ne vaan pyörivät toimettomana, eikä hoitajat tunteet välittävän tuon taivaallistakaan. Kyllä hoitajien tehtävä on myös ohjailla lasten leikkiä, etenkin pienempien, ja isompienkin, jos huomaavat, että ovat toimettomana ja selvästi ikävissään (kuten tuo itku kurkussa hiekkiksen reunalla istuva tyttö). Sehän on niiden työtä ja siitä ne palkkansa saavat. Mutta nää akat eivät viitsineet persettään penkistä nostaa. Ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin kahtena eri päivänä tyttäreni kanssa siellä, vierailimme ystävän luona. Molemmilla kerroilla pph istuskeli lukemassa kirjaa tai juoruamassa jonkun toisen naisen kanssa. Hoitolapset juoksivat pitkin pihaa, myös parkkipaikalla jolla kulkee autoja, löivät toisiaan, pyysivät juotavaa jne. eikä mikään näistä asioista saanut hoitajan evää heilahtamaan. Itse siellä nostelin minulle aivan vieraita hoitolapsia keinuihin yms.
Mutta annas olla kun tuli hoitolapsen äiti hakemaan. Tuli mammaan vauhtia - siihen saakka, että auton perävalot näkyivät. Surullista.
Lapset kertovat päivittäin tehneensä kaikenlaista hoitajan kanssa.
Joskus ihan ärsyttää, kun poika kyselee miksen voi leikkiä hippaa tai piilosta, kun kerran tätikin leikkii. He tosin ulkoilevat kerran päivässä omalla pihalla, joten siellä ei taida olla sitä juoruseuraakaan. Kerran päivässä he kuitenkin käyvät leikkipuistossa.
laiskoja ovat, samoin kuin päiväkodissa.
Tottakai lapsia tarvii puistossa vahtia ja heidän kanssaan tarvii leikkiä, mutta kokoajan ei todellakaan voi/tarvitse kaikkia lapsia viihdyttää!
Jos rupeet yhtä lasta kokoajan viihdyttämään, niin 3 muuta huitelee ties missä. Ja ei voi olettaa, että kaikki lapset " haluaa" esim. istua hiekkalaatikolla samaan aikaan,
Jos yksi haluaa keinua, toinen kiipeillä, kolmas ajaa pyörällä ja neljäs tehdä hiekkakakkuja, niin mahoton siinä on olla samaan aikaan neljässä eri paikassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajan tehtävä ei päiväkodin pihalla ole leikkiä lasten kanssa vaan vahtia heidän turvallisuuttaan. Vaikka ovatkin ammattilaisia ei heillä ole kuin kaksi silmää, jos leikkivät vaikka kahden lapsen kanssa missä ovat 10 muuta ryhmän lasta. Eiväthän nuo saa tarpeeksi ohjattua toimintaa sisätiloissa. ANTAKAA LASTEN LEIKKIÄ EDES JOSKUS VAPAASTI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi KOKO AJAN leikkiä. Mutta silmiin pistävää näissä tädeissä, joista kirjoitin, oli se, että he eivät ottaneet mitään kontaktia lapsiin. Ihan kuin heitä ei olisi ollut olemassakaan. Kaksi tyttöä haahuili kauempana pusikoissa tien vieressä, eikä kumpikaan noista hoitajista edes vilkaissut heidän suuntaansa. Ties kuka namusetä siellä olis lymyillyt ja napannut tytöt mukaansa.
Minun äitini on perhepäivähoitaja. Hän kyllä ottaa leikkipuistoon leluja mukaan ja vahtii lapsia, mutta ei hän heille koko ajan virikkeitä keksi. Sisällä sitten touhuavat kaikenlaista, askartelevat ja lukevat kirjoja.
Perhepäivähoitajien työ on todella raskasta, sekä henkisesti että fyysisesti. He tekevät pidempiä päivä kuin mihinkään muuhun ammattikuntaan kuuluvat, eivätkä saa ylityökorvauksia. Jos heidän työssään on pari hyvääkin puolta, esim. että saavat puistossa ottaa vähän rennommin ja jutustella työkavereiden kanssa, en kertakaikkiaan käsitä mitä pahaa siinä on! Olen muutenkin ihmetellyt kun nykyajan yleinen mielipide tuntuu olevan se että aikuisten pitää hyppiä lasten pillien mukaan ja täysin heidän ehdoillaan. Leikittää, paapoa ja passata.
Ja vielä sellainenkin pointti, että jos päiväkotien hoitajiin ja perhepäivähoitajiin ei olla tyytyväisiä, olisi syytä hoitaa lapset itse kotona.
Suurin osa perhepäivähoitajista on hyviä työssään ja ahkeria, mutta en väitä etteikö laiskimuksia joukkoon mahtuisi - niin kuin kaikissa muissakin ammateissa. On vain tosi ikävää jos tällä tavalla yleistetään että kaikki perhepäivähoitajat ovat laiskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se ei ole oikein pph:ta, jos jättää kokonaan lapset huomiotta. Siihen saa ja pitääkin jo puuttua!
Itse en ulkona ollessa hirveästi " leiki" lasten kanssa (vaikka mieli tekisikin), koska siellä on pystyttävä vahtimaan koko ryhmää. Lasten turvallisuudesta ei voi tinkiä!
Sisällä sitten puuhaillaan yhdessä... piirretään, askarrellaan, leikitään, luetaan kirjoja ym.
Ihan samaa olin aikeissa kirjoittaa. Kun olen kasvattajana ulkona
yksin n. 20 lapsen kanssa pihassa, jossa samaan aikaan ulkoilee kaksi
muutakin yhtä suurta ryhmää ( lapsilla ikähaarukka 1-5-v. ), en
MITENKÄÄN voi keskittyä vain muutaman lapsen kanssa puuhailuun.
Tehtäväni on valvoa kaikkien ryhmäni lasten ( ja yhteisvastuullisesti muidenkin lasten ) turvallisuutta ja hyvinvointia. Pihallamme on tasan
yksi paikka, josta näkee suunnilleen pihan joka nurkkaan. Toki liikun
muuallakin, mutten voi pitkäsäsi aikaa jämähtää yhteen nurkkaan, silloinhan en näe, mitä muualla tapahtuu.
Näin se vain on. Jos toimisin toisin, onnettomuuksia vasta sattuisikin.
Syyttävä sormi sojottamaan niihin, jotka päättävät resursseista.
Kiitos.
t. lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tädit ei sielläkään tee mitään lasten kanssa, seisovat pihalla ryhmässä ja juoruavat. Ja lapset ovat ihan oman onnensa nojassa, esim. vaattetus on mitä sattuu. Lenkkarit kumisaapas kelillä, takit auki jne. Ne tädit eivät auta eikä katso mitä lapset päälleen pistävät. Eli ei se päiväkotikaan kyllä mikään taivas ole , ihme tapa ihmisillä ihannoida pk kun taas kaikki pph on muka kamalia.
mitä niitten perhepäivähoitajien sitten pitäisi lasten kanssa tehdä?
Me menemme puistoon lasten kanssa, jotta lapset näkisivät muita lapsia ja saisivat leikkiä heidän kanssaan. Jos puistossa ei kertakaikkiaan ole ketään, jonka kanssa leikkiä, voin osallistua tekemällä muutaman hiekkakakun tai antamalla vauhtia keinussa, mutta en minä muuten lasten kanssa puistossa leiki. Jos lapsi kyllästyy ja tylsistyy leikkipuistotoimintaan, hän voi tulla kertomaan siitä ja kysymään mitä seuraavaksi voisi tehdä.
Pihalla saatan puuhastella lasten kanssa aivan eri tavalla, mutta leikkipuistoon menemme nimenomaan hakemaan lapsiseuraa lapsille ja jos samalla löydämme aikuisseuraa minulle - tai miehelleni silloin, kun puistokäynti iltaisin on hänen harteillaan - olemme erityisen tyytyväisiä.
Onko niin, ettei lasten kanssa työskentelevä saa keskustella aikuisten kanssa lainkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerro please, tuli niin paha mieli sen itkuisen tytön vuoksi.
Kaupunki korostaa että tarjoamalla perhepäivähoitoa lapsille taataan kodinomaiset olosuhteet. Niin mäkin ehkä juttelisin kaakeleista puistossa toisten akkojen kanssa, jos olisin kotona. Mutta ettei huolehdi itkuisesta lapsesta, törkeetä.
Joskus joku uusi innokas opiskelija alkoi leikittää lapsia päiväkodin pihalla niin sitä ihmeteltiin. Se on vähän semmonen kirjottamaton sääntö, että ulkoilu on vapaata leikkimistä ulkona. Sitten sisällä on ohjattua toimintaa. Aikuisille ulkoilu tuo hetken hengähdystauon tiiviistä yhdessäolosta ja ohjaamisesta, kun lapsilla on tilaa liikkua vapaasti ilman jatkuvaa komentamista (sisällä kun ei saa juosta, hyppiä...). Kun työtä tekee useamman vuoden, niin on ihanaa kesken päivän jutella jonkun aikuisen kanssa. NIin se vaan on, vaikken olisi itse uskonut valmistuessani... Kahvitaukoja tai ruokataukoja kun ei tässä ammatissa ole, joilla voisi jutella työkavereiden kanssa niitä näitä. Ulkoillessa se on rentouttavaa, hieman pitkän työpäivän lomassa jutella aikuisen kanssa. Missä muussa ammatissa joudut olemaan KOKO työpäivän töissä kuin perhepäivähoitajan työssä. Ei mitään taukoja, miettikää sitä!
Mutta takuulla siinä samalla lapsetkin hoidetaan. Ammatissa oleville on kuulkaa uskomaton vainu katsoa ja seurata lapsia. Huomaahan sen, kun katsoo, kuinka usein hoitajat puuttuvat lasten leikkeihin.
Leikkikaverien toivossahan sinne puistoon mennään eikä äidin kanssa leikkimään ! ! !
Tällä viikolla hoidossa aloittanut pieni poika kävelee puistossa ympäriinsä. Jossakin vaiheessa puistossa oleva pph (ei pojan oma) huomaa pojan ehtineen melkein läheiselle tiellä ja hakee itkevän lapsen pois. Pojan oma ph ei reagoi mitenkään. Kuluu aikaa ja pieni poika kävelee puistossa ja itkee. Hoitaja puhuu puiston toiselle laidalla puhelimeensa. Kaverini menee pojan luo ja lähtee taluttamaan tätä kohti pph:ta, joka ei reagoi taaskaan mitenkään, kunhan puhuu puheluaan.
Tulipa surullinen olo pienen pojan puolesta. Harhaili puistossa ilman yhtään tuttua ja turvallista aikuista.
Itsekkin olen kotiäiti ja puistossa oleminen on minun hengähdystauko ja tapa tavata muita aikuisia ja lapset tapaavat muita lapsia. Jos toisten aikuisten kanssa juttelu on kiellettyä kotiäidille/pph:lle, lopetan välittömästi kotiäidin työni. Luulen, että ennenvanhaan äideille ei olisi tullut mieleenkään esim. keinuttaa lasta pihalla. Kyllä lapset leikkivät silloin itsekseen/keskenään. Jos lapsi oli niin pieni ettei osannut keinua, niin hän ei vielä voinut keinua!
Olen kauhuissani katsonut nykyajan lasten synttäreitä, joissa aikuisen pitää keksiä kaikki ohjelma. Kun itse oli lapsi, me kyllä ideoitiin leikit ihan itse.
hoitajat seisovat pitkälti yhdessä röykkiössä omia asioitaan jutustellen ja lapset touhailevat keskenään.
Ei ihme jos läheskään aina ei aikuinen ole nähnyt lasten kaatumisia tai esim. keinusta horjahtamisia, nahisteluista nyt puhumattakaan.