Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä? Vihaan lastani
18.12.2014 |
5-vuotias lapsi kyseessä. Ei tottele, ei käyttäydy, kiusaa, huutaa, läpsii. En tule hänen kanssaan toimeen. Kaikki mitä hän tekee, ärsyttää. Tapansa puhua, katsoa, liikkua. Mietin että onkohan hän päästänsä vajaa, kun ei puhettakaan ymmärrä. Tekee kiellettyä asiaa kielloista huolimatta ja katsoo vaan uhmakkaasti silmiin. Pelkään että satutan häntä vielä. Tuntuu että lapsen käytös on pahentunut mitä enemmän ikää tulee. Yritän kasvattaa, kannustaa ja tukea mutta pinna on niin räjähdysherkkä tuon pennun takia, etten enää pysty. Hermot on riekaleina kun on yhden kanssa tappelua päivästä pitkään. Ennen käyttäytyi edes isällensä, mutta nyt on "oma itsensä" myös hänellekin, eli ei käyttäydy, vaan on todella vaikea ja rasittava.
Kommentit (89)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan halua tuota ottaa hoitoonsa, juurikin käytöksensä takia. Läheisetkin tiuskivat ja huutavat lapselle. Neuvolassa ja kerhossakin vaan lytätään että eihän sitä mikään vaivaa, kun täälläkin käyttäytyy. Niin mitä tehdä, jos ei uskota ja lapsi on niin herranenkeliä tuntemattomien seurassa?
Ei ole kenelläkään helppo olla. Lapsi kuitenkin hakkaa, potkii, tönii sun muuta sisaruksiaan, että nämä pelkäävät häntä. Ja minä olen ihan takki auki, syytän itseäni tästä yms. Ihminen minäkin olen tunteideni kanssa. Ap
Älä ota tätä syyttelynä, en tiedä teidän kasvatustavoista mitään, joten en voi sanoa mistä ehkä kiikastaa. Mutta aika usein lapsilta, jotka käyttäytyvät noin, puuttuu jotain. Rakkautta, rajoja, struktuuria... Osa lapsista tarvitsee äärimmäisen selkeät rajat ja rakenteen päivään. Arjen pitää olla ennakoitavissa. Lapselle sanotaan, että kohta on edessä asia x. Ei vasta silloin kun pitäisi esim pukea, vaan esimerkiksi "saat leikkiä vielä 5min (näytä kellosta tai laita munakello soimaan), sitten puetaan ulkovaatteet. Kun on aika, kerrotaan yksinkertaisesti ja selkeästi mitä tehdään. Joillekin on hyvä jakaa käsky osiin. Pue haalari, laita hanskat käteen...
Se, että haluaa sinun suuttuvan kuulostaa siltä, että hän haluaa hallita suuttumustasi. Eli hän ehkä pelkää sinun suuttuvan ja varmuuden vuoksi suututtaa sinut, koska niin hänellä on edes jonkin verran hallinnan tunnetta. Lapsi saattaa jopa hymyillä suuttuessasi. Tämä on puhdas defenssi, oikeasti häntä ahdistaa suuttumisesi, mutta hän ei uskalla näyttää sitä. Tai halua.
Olette ajautuneet kierteeseen, josta pääseminen vaatii suuria ponnisteluja. Lapsi ri ole kypsä katkaisemaan sitä, aikuisen täytyy.
1. Kehu, kehu ja kehu. Kun lapsi on pienenkin hetken hyvin tai toimii oikein, häntä kehutaan. Ja myös muulloinkin. Häntä saa torua kyllä, mutta torun jälkeen ohjataan toimimaan oikein ja kehu päälle. Esim "sinä osaat kyllä hienosti, näytä äidille!" Osoita että häntä rakastetaan ja hänestä ollaan ylpeitä. Alkuun vaikka väkisin.
2. Älä suutu! Alkuun lapsi testaa sinua ja odottaa suuttumista. Hän keksii kaikki temput, että ehkä saisi sinut suuttumaan. Nyt on aika olla aikuinen ja osoittaa, että olet turvallinen, etkä räjähdä. Tämä ei tarkoita ettet koskaan saisi hermostua, mutta toistaiseksi vältä sitä. Se saattaa olla osa ongelmaa ja vain tuokkii huonoa käytöstä. Näytä mallia, että jos suututtaa , poistut huoneesta rauhoittumaan hetkrksi. Tee niin. Kun kyrpii, mene vessaan, lukitse ovi, hypi, hengitä, syö suklaata, juo lasi vettä, mitä vaan että rauhoitut. Sitten palaa takaisin.
3. Oke johdonmukainen. Tee selväksi säännöt ja mitä odotat. Odota samoja asioita kaikilta lapsiltasi. Ota kuitenkin ikä huomioon. Mieti onko teillä liikaa sääntöjä, tai turhia sellaisia. Karsi ylimääräiset. Osa on ehdottomia, eikä niistä saa yksikään luistaa. Aikuisia koskee samat säännöt. Esimerkiksi ettei ketään satuteta. 5v ei saa satuttaa ketään, mutta kukaan ei saa satuttaa myöskään häntä. Samasta rikkomuksesta seuraa sana seuraus. Niistä pidetään kiinni. Mieti myös onko seuraus looginen. Se helpottaa. Kun puhut lapselle, laskeudu hänen tasolleen ja varmista että hän kuuntelee. Älä tee tyhjiä uhkauksia.
Pyri mieluummin hyvällä ohjaamaan, ettei elämä ole pelkkää kieltoa. Tähän liittyy kakkoskohdan kehut ja rakkaudenosoitukset.
Kuulostaa about samalta kuin meillä oli aikoinaan. Vanhin oli itse helppous, keskimmäinen täysi kauhukakara ja nuorin taas aivan ihana. Keskimmäisellä on usein vaikeinta. Meillä tämä neiti oli raivotar, täysin pitelemätön ja sietämätön. Kävimme kasvatusneuvolassa, jossa todettiin että mitään vikaa ei ole, menee ohi aikoinaan. Ja niin se menikin.
Olen kysynyt tytöltä muistaako hän itse miksi oli sellainen. Hän sanoo, että raivosi, koska ei mitenkään tuntenut tulevansa ymmärretyksi. Hän on erittäin herkkätunteinen, ja kokee asiat eri tavalla kuin sisarukset. Hän olisi tarvinnut kymmenen kertaa enemmän kuuntelemista ja läsnäoloa kuin esikoinen ja kuopus. Keskimmäinen yleensä saa vähiten huomiota, ja tässä tapauksessa juuri se oli iso ongelma. Yritäpä pari päivää keskittyä vain tähän ongelmatapauksen. Lähtekää vaikka kaksin jonnekin pariksi päiväksi. Olen varma että saatte paremman alun.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:35"]
hengissä pysyy ilman palvontaa ja halisuukkoja.
[/quote]
Siinäpä vasta elämä! Oikeen kateeksi käy.
Ihminen (varsinkin lapset) tarvitsevat hellyyttä. Ehkä AP ei sitä lapselleen ole antanut ja noidankehä on valmis - lapsi kipuilee sitä äidille ja äiti taas lapselle, joka vaistoaa ettei hänestä pidetä.
[/quote]
Hellyys on opittu tapa ja sen tarve itse keksimämme ideologia! Ei kuulu ihmisen perustarpeisiin! Ei lapsi osaa kaivata mitään sellaista, johon häntä ei ole opettettu ja mistä ei tehdä numeroa.
[/quote]
Onpa kovin julma ja tietämätön kommentti. Mikäli väittämäsi pitäisi paikkansa, et myöskään sinä tarvitsisi etkä kaipaisi hellyyttä. Miten on sinun parisuhteesi laita? Oletko kieltäytynyt antamaan hellyyttä puolisollesi? Oletko kieltäytynyt vastaanottamasta hellyyttä? Sitä minäkin.
Joskus psykologian esihistoriallisina aikoina tutkittiin eläinkokeilla, mitä tapahtuu, jos apinanpoikaselta evättiin emon huolenpito. Nämä pikkuapinat vaipuivat apatiaan ja lopulta kuihtuivat ja kuolivat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos koko ajan on tuollainen, ei kuulosta normaalilta. silloin tällöin tuollainen kiukkuilu sen sijaan on normaalia. en usko että kasvatuksessa on myöskään mitään kovin pahasti pielessä, jos kerran kaksi muuta lasta osaavat olla ja käyttäytyä.
kuulostaa että lapsellesi ainakin siirtymätilanteet ovat vaikeita. niihin auttaa ehkä juuri järjestelmällinen kertominen että "laitat vielä viisi legoa ja sitten lähdetään ulos". mahdollisimman yksinkertaisia lauseita ja ohjeita ja myös kuvia voisi kokeilla tueksi. tarkat rutiinit ovat myös tarpeen.
muut taidot vastaavat ilmeisesti ikätasoaan, kun ei ole neuvolassa puututtu?
täytyy myös jaksaa kärsivällisesti ja hermostumatta kieltää lasta ja mahdollisesti viedä rauhoittumaan. hyvinä hetkinä sitten kovasti kehuja.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 15:35"]
Lapsesta on hyvää vauhtia tulossa syntipukki perheeseenne. Tarvitsette koko perheenä apua että tuo dynamiikka pystytään purkamaan.
[/quote]
Ehdottomasti samaa mieltä.
Ap, sinä voisit hyötyä yksilöterapiasta. Voisit käydä terapeutin kanssa läpi omia negatiivisia tuntemuksiasi lasta kohtaan. Terapeutti oppisi sinut näkemään lapsesi oikeassa valossa.
Muistan omasta masennusjaksostani erityisen pimeän ajanjakson ennen ammattiavun hakemista, miten tulistuin lapselleni ja oli miltei jatkuvasti harmissani hänestä. Pikkuhiljaa olin unohtamassa, että oikeasti rakastan häntä. Minun piti ryhdistäytyä ja ruveta etsimällä etsimään myönteisiä ajatuksia lastani kohtaan, jotta pystyin näkemään hänet oman itsenään: vilkkaana, toimeliaana, kekseliäänä, rakastettavana lapsena, jolla on sydän paikallaan ja paljon rakkautta annettavana minulle. Nykyään tulemme kohtuullisen hyvin toimeen. Kitkakohtia aiheuttavat tilanteet, joissa minä haluaisin masentua, mutta lapseni tarvitsee toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 16:45"]jos koko ajan on tuollainen, ei kuulosta normaalilta. silloin tällöin tuollainen kiukkuilu sen sijaan on normaalia. en usko että kasvatuksessa on myöskään mitään kovin pahasti pielessä, jos kerran kaksi muuta lasta osaavat olla ja käyttäytyä.
kuulostaa että lapsellesi ainakin siirtymätilanteet ovat vaikeita. niihin auttaa ehkä juuri järjestelmällinen kertominen että "laitat vielä viisi legoa ja sitten lähdetään ulos". mahdollisimman yksinkertaisia lauseita ja ohjeita ja myös kuvia voisi kokeilla tueksi. tarkat rutiinit ovat myös tarpeen.
muut taidot vastaavat ilmeisesti ikätasoaan, kun ei ole neuvolassa puututtu?
täytyy myös jaksaa kärsivällisesti ja hermostumatta kieltää lasta ja mahdollisesti viedä rauhoittumaan. hyvinä hetkinä sitten kovasti kehuja.
[/quote]
Perheen lapsia ei kohdella samalla tavalla. Vain yksi on 'vihattu'.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 15:58"]Ei kukaan halua tuota ottaa hoitoonsa, juurikin käytöksensä takia. Läheisetkin tiuskivat ja huutavat lapselle. Neuvolassa ja kerhossakin vaan lytätään että eihän sitä mikään vaivaa, kun täälläkin käyttäytyy. Niin mitä tehdä, jos ei uskota ja lapsi on niin herranenkeliä tuntemattomien seurassa?
Ei ole kenelläkään helppo olla. Lapsi kuitenkin hakkaa, potkii, tönii sun muuta sisaruksiaan, että nämä pelkäävät häntä. Ja minä olen ihan takki auki, syytän itseäni tästä yms. Ihminen minäkin olen tunteideni kanssa. Ap
[/quote]
Kerhossa käyttäytyy hyvin. Miksi ette hae päiväkotipaikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 16:53"][quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 16:45"]jos koko ajan on tuollainen, ei kuulosta normaalilta. silloin tällöin tuollainen kiukkuilu sen sijaan on normaalia. en usko että kasvatuksessa on myöskään mitään kovin pahasti pielessä, jos kerran kaksi muuta lasta osaavat olla ja käyttäytyä.
kuulostaa että lapsellesi ainakin siirtymätilanteet ovat vaikeita. niihin auttaa ehkä juuri järjestelmällinen kertominen että "laitat vielä viisi legoa ja sitten lähdetään ulos". mahdollisimman yksinkertaisia lauseita ja ohjeita ja myös kuvia voisi kokeilla tueksi. tarkat rutiinit ovat myös tarpeen.
muut taidot vastaavat ilmeisesti ikätasoaan, kun ei ole neuvolassa puututtu?
täytyy myös jaksaa kärsivällisesti ja hermostumatta kieltää lasta ja mahdollisesti viedä rauhoittumaan. hyvinä hetkinä sitten kovasti kehuja.
[/quote]
Perheen lapsia ei kohdella samalla tavalla. Vain yksi on 'vihattu'.
[/quote]
Ja sinä tiedät tämän mistä? Ihan samalla viivalla jokainen lapsi on. Ei sille mitään voi jos yksi sitten poikkeaa muista. Satunnainen temppuilu nyt kuuluu lapsen perustoimintoihin ja sitä siedetään tietysti jokaiselta. Mutta sitten on tämä ongelmatapaus, joka on JATKUVASTI, aamusta iltaan hankala. Vihaan hänen käytöstään. Ilman jatkuvaa kiukkuamista hän on reipas, rohkea ja iloinen. Tämä huono käytös häivyttää aika hyvin niitä hyviä puolia ja niitäkin siis on kyllä.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:25"]5-vuotias lapsi kyseessä. Ei tottele, ei käyttäydy, kiusaa, huutaa, läpsii. En tule hänen kanssaan toimeen. Kaikki mitä hän tekee, ärsyttää. Tapansa puhua, katsoa, liikkua. Mietin että onkohan hän päästänsä vajaa, kun ei puhettakaan ymmärrä. Tekee kiellettyä asiaa kielloista huolimatta ja katsoo vaan uhmakkaasti silmiin. Pelkään että satutan häntä vielä. Tuntuu että lapsen käytös on pahentunut mitä enemmän ikää tulee. Yritän kasvattaa, kannustaa ja tukea mutta pinna on niin räjähdysherkkä tuon pennun takia, etten enää pysty. Hermot on riekaleina kun on yhden kanssa tappelua päivästä pitkään. Ennen käyttäytyi edes isällensä, mutta nyt on "oma itsensä" myös hänellekin, eli ei käyttäydy, vaan on todella vaikea ja rasittava.
[/quote]
Esimerkiksi tässä kirjoitat, että vihaat lastasi. Samoin muissa kirjoituksissasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi tietää mistä,miten ja milloin tuo käytös on alkanut, mutta se on ainakin päivänselvää,että ei se tuolla tavalla siitä parane. Jos oma äiti viestittää,että ei tykkää ja muutkin läheiset vaan tiuskii eikä halua viettää aikaa, niin voi hyvä tavaton miten sillä lapsella onkaan paha olla. Lapsi reagoi uhmakkaammin ja uhmakkaammin, sinä taas väsyt ja petyt häneen entisestään ja suo sen kuin syvenee. Sinun on nyt vain päätettävä, että katkaiset tuon. Käännät ne kaikki negatiiviset tunteet rakkaudeksi, iloksi, välittämiseksi lastasi kohtaan. Joka ikinen kerta, kun hän vähänkään onnistuu jossakin, tekee toivotusti tai jättää tekemättä ei-toivotusti, kehut kunnolla niin, että niitä kehuja tulee päivässä enemmän kuin toruja. Annat hänelle aikaasi, teette paljon asioita yhdessä, nauratte ja hassuttelette vaikka sisälläsi tuntisitkin jotain ihan muuta. Keksitte jonkun oman jutun vain teille kahdelle, mitä teette säännöllisesti. Vaikka joku pikkujuttu jonkun päivärutiinin yhteyteen. Älä aina vain komenna ja kiellä lasta, vaan ohjaa. Kerro miten toivoisit hänen käyttäytyvän ja miksi, selitä asioita.
Näin kun jatkat kärsivällisesti, niin varmasti jotain muutosta tulee ennemmin tai myöhemmin, ellei sitten kyse ole jostain muusta esim sairaudesta. Vaatii sinulta hyvin paljon, mutta kuvittele, että alat nyt työstää sitä muutosta jonka sitten joskus saavutatte. Nykyisellä negatiivisella ja tulehtuneella ilmapiirillä ette saavuta muuta kuin pahempaa ja pahempaa.
Googletapa "the incredible years", on todella hyvä "kurssi" vaikeasti käyttäytyvän lapsen vanhemmille / koko perheelle. Olen itse käynyt läpi tuon helsinkiläisessä perheneuvolassa, ja siitä todellakin oli paljon apua. Tapasimme ryhmän muiden jäsenten kanssa useamman viikon ajan ja suurin osa koki saaneensa apua / lapsensa käytöksen parantuneen. Ohjelma on amerikkalaisen psykologin luoma, mutta hyvin soveltuu meillekin. Ensimmäinen askel on lisätä erityistä yhteistä aikaa lapsen kanssa. Aloittakaa siitä että olette päivittäin 15 min. Ihan kaksin tehden jotain kivaa. Alussa voit vaikka seurata lapsen leikkiä kommentoiden sitä. En selitä enempää nyt mutta netistä löytyy tietoa, ja ihan hyvin tuon materiaalin avulla voi itsenäisestikin saada apua, mutta kannattaa hakea seuraavaan alkavaan ryhmään mukaan; vertaistuki on korvaamatonta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:42"][quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:38"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:35"]
hengissä pysyy ilman palvontaa ja halisuukkoja.
[/quote]
Siinäpä vasta elämä! Oikeen kateeksi käy.
Ihminen (varsinkin lapset) tarvitsevat hellyyttä. Ehkä AP ei sitä lapselleen ole antanut ja noidankehä on valmis - lapsi kipuilee sitä äidille ja äiti taas lapselle, joka vaistoaa ettei hänestä pidetä.
[/quote]
Hellyys on opittu tapa ja sen tarve itse keksimämme ideologia! Ei kuulu ihmisen perustarpeisiin! Ei lapsi osaa kaivata mitään sellaista, johon häntä ei ole opettettu ja mistä ei tehdä numeroa.
[/quote]
Ihanko on omaa "tutkimustietoa"? Itse perehtynyt asiaan paljon ja aika erilaiset on ollu kannat..
Miten voi perheessä yksi tytär olla psykopaatti? Viettää aikuisena ihan erilaista elämää kuin siskonsa. En usko että on pelkästä kodista kyse. Joillain on synnynnnäistä pahuutta.
Perheneuvola ja uskalla vaatia kuria, mutta muista rakastaa.
Olen miettinyt samaa. Voiko psykopaatti olla jo lapsena kylmä ja itsekäs?
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 18:21"]Miten voi perheessä yksi tytär olla psykopaatti? Viettää aikuisena ihan erilaista elämää kuin siskonsa. En usko että on pelkästä kodista kyse. Joillain on synnynnnäistä pahuutta.
[/quote]
Samassa perheessä ei lapsia välttämättä kohdella samalla tavalla. Kaikki persoonallisuushäiriöt liittyy paljon kasvuolosuhteisiin
Tiedän tunteen. Odottakaa kun kasvaa murrosikään. Elämänne on ohi. Mistään taholta ei apua saa ja kotona on pienimuotoinen h*tti joka toinen päivä 14v ansiosta. Muut lapset normaaleja.