Miksi jotkut eivät saa töitä?

Kun pääsisi edes haastatteluun.

t. pitkäaikaistyötön maisteri, alalta, jossa oli kuulemma hyvä työllisyys ainakin silloin kun valmistuin.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole puhelias, ulospäinsuuntautunut huomion keskipiste, niin sellainen hakija jää yleensä jonon hännille, koska todennäköisesti ajatellaan, ettei ole kiinnostunut siitä työstä. Tosiasiassa sellainen henkilö tekee työaikana töitä eikä käytä sitä aikaa muiden kanssa jutusteluun ja tulevan ja edellisen viikonlopun analysoimiseen. Tietenkin joissakin tehtävissä kannattaakin olla ulospäinsuuntautunut, esim. röyhkeä ja päälle käyvä kännykkämyyjä, mutta onko siivoojan tai varastomiehen pakko olla ylipirteä räpättäjä? Jaksaako toimistossa kaikki kuunnella sitä, jolla turpa käy kuin perämoottori koko ajan?

Jos röyhkeä puhelinmyyjä ei kahdesta torjunnastani peräänny vaan jatkaa litaniaansa niin suljen ja lopetan muitta mutkitta puhelun. Tosin nykyään harvemmin kun enimmäkseen pidän äänettömällä enkä soittele perään.

Joskus voi olla vaan paska tuuri. Terkuin lähes sadasta hakijasta joskus ensimmäiselle varasijalle päässyt. Sitten toisen kerran taas pääsin varasijalle, mutta kävikin niin, että varsinainen valittu ei ottanutkaan paikkaa vastaan, joten minulla kävi tuuri. Sen jälkeen en olekaan enää ollut työtön. Työssä olevana on niin paljon helpompi vaan saada töitä. 

Tässä johtaja joka etsii töitä, johtoryhmä lensi koko sakki ulos kun toimari vaihtui.

Syitä miksi ei ole vielä tärpännyt;

- olen liian kokenut (tämä on yleisin syy)

- ikä 47 (tästä pari kertaa sanottu, että liikaa)

- ei suhteita tällä paikkakunnalla missä asun, ja se johtuu siitä että pendelöin töissä eri kaupungissa

- johroryhmäkokemusta VIERASTETAAN (tämä oli suurin yllätys, oletin että tämä olisi arvokasta pääomaa)

Kaiken kaikkiaan sen huomasi että ne kellä oli hyvät suhteet sai nopeasti uuden työn. Täytyy seuraavassa työssä panostaa enemmän verkostoitumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on varmaan sama työnantaja joka haastatteli mua viimeksi.

Oikein pilkallisesti kysyi "miksi olet työtön, oletko edes etsinyt paikkoja?". Kun vastasin, että olen hakenut moneen paikkaan ja ollut monessa haastattelussa, niin oikein ylimielisesti kysyi "Jaaha. No osaatkohan YHTÄÄÄÄÄÄN sanoa mistä se johtuu, ettet ole vielä työllistynyt??"

vastasin vain, että en tiedä, ehkä siitä että hakijoita on ollut paikkoihin niin paljon. 

Hymisteli sitten jotain "Vai niin, jaha"

Oikeesti!?! Mikä kuspää!

Tuollaista se on. Olin ihan järkyttynyt kun minulta alettiin jo puolen vuoden työttömyyden jälkeen kysellä, että miksi oon ollut näin kauan työtön. No w*ttu kun en oo SAANUT TÖITÄ! En siis vastannut noin, mutta voi miten typerä kysymys. Eikä puoli vuotta edes ole kovin pitkä aika olla työtön, mutta näköjään jo siinä ajassa muutut b-luokan kansalaiseksi, jota ei edes kannata palkata. Ei kaikilla ole esimerkiksi tuttuja niin paljon, että löytyisi helposti aina uusia työpaikkoja.

Raha ratkaiisee ja jos ei saa töiitä on pakko hankkai rahaa perustamallla vaikka uhkapelikasino tai alkaa tekemäään omassa keittiössään huumeita. Kyllä ihmiset huuumeita haluavat ja päänsä sekaisin nyt ja aiina. Lääketehtaat tekevät kauheat vooitot mielialaläääkkeillä yms.

Vierailija kirjoitti:

Raha ratkaiisee ja jos ei saa töiitä on pakko hankkai rahaa perustamallla vaikka uhkapelikasino tai alkaa tekemäään omassa keittiössään huumeita. Kyllä ihmiset huuumeita haluavat ja päänsä sekaisin nyt ja aiina. Lääketehtaat tekevät kauheat vooitot mielialaläääkkeillä yms.

Ja joss joku tulee mussutttaaan että pyöriii hänen markkinoillaaan niin pistäää kilpailijat kylmääksi.

Minä olen usein palkannut pitkäaikaistyöttömiä ensin työllistetyiksi ja sen jälkeen vakinaistanut, jos on sujunut hyvin. Paikan saadakseen ei todellakaan tarvitse olla ekstrovertti pälpättäjä (voi olla enemmänkin haitta alallani), mutta motivaatiota ja kiinnostusta pitää löytyä. Kyllä kokenut rekrytoija osaa hiljaisesta ja ujostakin haastateltavasta nähdä, kiinnostaako työ oikeasti.

Joskus olen sen sijaan jättänyt palkkaamatta paperilla hyvän hakijan, joka ei vaikka olemukseltaan ja käytökseltään sovi työyhteisöön. Välillä näissä voi olla hakijan kannalta huonoa tuuria, voi olla että hän sopisi johonkin muuhun tiimiin muttei siihen, johon ollaan rekrytoimassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole suhteita.

Suhteilla pääsee. Hain äskettäin paikkaa, johon otettiin hakija käytännössä talon sisältä.

Kyseessä oli vuorotteluvapaan sijaisuus, siis piti valita työtön. Kiinnostaisi tietää, mistä on löydetty sellainen määrä tuohon tehtävään niin päteviä ja kokeneita työttömiä, etten minä mahtunut edes haastateltavien joukkoon. Epäilen, ettei haastatteluja edes ole tehty tai että ne on vain juostu läpi. Olen ollut pari kertaa itsekin haastattelussa, jossa on aivan selvästi vain käyty läpi valtion pakollisia muodollisuuksia.

Se harmittaa, että en pitkän työttömyydenkään aikana ole oppinut olemaan innostumatta, ja joka kerta tulen vain lyödyksi syvemmälle ojaan.

Olen vain vähän vanhempi kuin Suomen pääministerit ovat keskimäärin olleet, joten pelkän iän perusteella ei pitäisi työkykyäni arvioida. :(

Vierailija kirjoitti:

Vaikea saada töitä, jos ei ole työkokemusta. Vaikea saada työkokemusta, jos ei saa töitä.

Tämä on se asia joka tökki kun oli 20v. Nyt olen 40v ja samaa rataa pätkätöillä/keikoilla jos niitäkään.