Lue keskustelun säännöt.
2 lasta on NIIN keskinkertainen ratkaisu!
18.12.2014 |
Olen 37 v. nainen ja odotan nyt viidettä lastani. Lapset ja perhe on minulle koko elämä ja olen äärettömän kiitollinen siitä, että kaikki on mennyt toistaiseksi hyvin. Myös mieheni on hyvin perhekeskeinen ja sikälikin asiat toimivat todella hyvin. Teemme asioita todella paljon perheenä, lapset ovat parhaita kavereita keskenään ja aina on hauskaa. Myös parisuhde on todellakin kunnnossa.
Pakko myöntää, että hieman, tai en ihan hiemankaan, ihmettelen tuttavapiirini naisia, jotka ovat tehneet sen tutun ja turvallisen 2 lasta (iso osa vielä reilusti yli 30 vuotiaina), mutta vaikuttaa siltä etteivät pärjää oikein heidänkään kanssaan. Tai ainakin valittavat koko ajan, miten raskasta on, miten kaikesta joutuu tinkimään, miten vähän on omaa aikaa jne.
Sanokaapa te jotka tunnistatte itsenne tästä kirjoituksesta, miksi nykyihmisille niin luonnollinen asia kuin perhe-elämä on niin vaikeaa ja siinä nähdään vain uhrauksia??? Itse tiedän aidosti olevani parempi äiti kuin kukaan kavereistani ja olen kyllä siitä ihan avoimesti myös ylpeä.
Ja miksi kaikki tekevät sen 2? No siksi kun muutkin. Jotenkin kyllä naurattaa ja säälittää.
Kommentit (80)
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:29"][quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:25"][quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:07"]On kivaa olla tavallinen. Tavallisuudessa ei ole mitään vikaa. Miksi ap pelkää olla tavallinen? Ylipäänsä yhteiskunta on useimmiten mitoitettu 2+2-perheille. Lisäksi kahden lapsen elättäminen aikuiseksi asti onnistuu paljon paremmin kuin viiden lapsen, jos ajatellaan harrastuksia, vaatteita, vapaa-ajan välineitä, mopoja, autoja, ajokortteja ja opiskeluaikoja. Kahdelle lapselle pystyy hyvin ostamaan uusia vaatteita eikä heidän tarvitse käyttää muiden vanhoja rytkyjä. Jos lapsia on viisi, aina on joku(/joitakin), jonka suruja ei ehdi kuunnella. Syliä ei riitä yhtäaikaa kaikille, jos on tarvis. Kahden kanssa ei tule tätä ongelmaa. Ap:sta ehkä tuntuu, että heillä ei ole tällaista ongelmaa, mutta totuus on se, että lapsi itse oppii aika nopeasti vetäytymään ja sulkemaan suunsa, kun ei äidillä kuitenkaan ole aikaa hänelle. Se on minusta surullista. [/quote] Höpö höpö! Ihan yhtä lailla yhden tai kahden lapsen vanhemmat voivat sulkea silnänsä lapsen tarpeilta! Se vasta on surullista kun olisi aikaa nutta oma napa on kaikessa tärkeämpi eikä lasta aidosti kuunnella.
[/quote]
Haluaminen ja pystyminen ovat kaksi eri asiaa.
[/quote]
Olenkos muuta väittänyt? Ja jos sinä et pysty viittä hoitamaan ei tarkoita että joku muu siihen ei pystyisi.
[/quote]Varmaa moni ei pysty/jaksa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:20"]
Eiköhän se ole enemmän vanhemman persoonasta ja psyykestä kiinni kuinka osaa ja kykenee lapsensa huomioimaan, olipa heitä se yksi tai kaksitoista.
[/quote]
Se on toki totta, mutta ihan fyysinen fakta on se, ettei viisi lasta mahdu syliin yhtäaikaa etkä voi kuunnella viiden lapsen murheita yhtäaikaa. Varsinkin jos osa on vielä ihan vauvoja, joita täytyy pidellä kunnollisella otteella sylissä.
Itse en jaksaisi viiden lapsen kanssa. Se ei tee minusta yhtään huonompaa.
Kaikki eivät toiveista huolimatta saa kuin kaksi lasta, toiset yhden, joku ei yhtäkään.
Vaikka sinun elämäsi on mennyt kuten suunnittelit, niin kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ja arvostelusi tuntuu todlla lapselliselta ja julmalta.
Sekin voi olla hyvää äitiyttä ettei hanki enempää lapsia kun mihin omat resurssit riittää. Kaikki ei ole niin yksinkertaista ap. Ehkä luulet olevasi parempi äiti kuin oikeasti oletkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 13:15"]Ou nou! Meillä on farmariauto, kaksi lasta, okt, kultainen noutaja ja ammatit insinööri ja kirjanpitäjä. Voidaanko olla enää tylsempiä ja niin keskinkertainen ratkaisu! Voi ei!
Mutta kun me ollaan onnellisia näin.
[/quote]
Söpöä.
Meillä on vasta kultainennoutaja ja farmariauto. Ai niin ja eri ammatit.
Toivottavasti jonain päivänä on myös omakotitalo ja kaksi lasta. ♡
Mun mielestä on säälittävää jos Lapset on koko elämä.. Kannattais hommata vähän muutakin elämää. Tässä ylikansoittuneessa maailmassa ei kahta lasten enempää tarvi "tehdä". Kun miettii maailman tilaa, luonnon tilaa koko ajan mennään vaan huonompaan.. Melko itsekästä puskea lapsia sairaalan maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:37"]Kaikki eivät toiveista huolimatta saa kuin kaksi lasta, toiset yhden, joku ei yhtäkään.
Vaikka sinun elämäsi on mennyt kuten suunnittelit, niin kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ja arvostelusi tuntuu todlla lapselliselta ja julmalta.
[/quote]
Ehkä kyse onkin siitä, että Ap:n elämä ei ole mennyt kuten hän suunnitteli.
Nyt hän yrittää nostaa itseään jalustalle, jotta tulisi parempi mieli.
Mun mielestä on aika surullista että on olemassa noinkin rajoittuneita ihmisiä kuin ap. Hyvä äitys ei todellakaan korreloidu lasten määrän kanssa.. Hyvä äiti on sellainen joka rakastaa lapsiaan ehdoitta ja osaa toimia hänen parhaakseen myös pitkällä aikavälillä. Jälkimmäistä sinä et valitettavasti täytä sillä tuollainen paremmuus ajattelu tarttuu lapsiisi eikä se ole todellakaan hyvästä.
Hyvä äiti osaa myös jättää lasten tekemisen vaikka siihen yhteen jos tuntee että ei jaksaisi tarpeeksi hyvin kahden kanssa. Näin minä itsekkin tein enkä häpeä sitä myöntää. Oikeasti omien heikkouksien tunnistaminen ja myöntäminen on vahvuutta. Itsensä paremmaksi luokittelu taas on heikkoutta.. Joka itsensä ylentää...
Me olemme puolisoni kanssa kumpikin erittäin urasuuntautuneita joten siksikin lapsilukumme on vain 1. Olemme hänen kanssaan mahdollisimman hyvin läsnä ensimmäiset vuodet ja sitten voimme alkaa taas pikkuhiljaa keskittymään enemmän työhön. Kuitenkin niin ettei työ mene koskaan lapsen edun edelle. Haluamme opettaa hänelle suvaitsevuutta ja muiden huomioonottamista. Olisi ihan kauheaa jos lapsemme kasvaisi uskoon että on jotenkin parempi kuin muut.. Kaikki me olemme yhtä arvokkaita, ihmisarvoa ei mitata rahassa eikä tehtyjen tai tekemättömien lasten määrällä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:20"]
Eiköhän se ole enemmän vanhemman persoonasta ja psyykestä kiinni kuinka osaa ja kykenee lapsensa huomioimaan, olipa heitä se yksi tai kaksitoista.
[/quote]
Se on toki totta, mutta ihan fyysinen fakta on se, ettei viisi lasta mahdu syliin yhtäaikaa etkä voi kuunnella viiden lapsen murheita yhtäaikaa. Varsinkin jos osa on vielä ihan vauvoja, joita täytyy pidellä kunnollisella otteella sylissä.
[/quote]Kumpi on pahempi? Ettei lapset mahdu syliin yhtäaikaa mutta ovat rakastettuja ja tietävät ja tuntevat sen vai ettei syliin oteta koska äiti on kylmä ja etäinen eikä välitä lapsen itkuista ja läheisyydentarpeesta?
Se henkinen ilmapiiri taitaa ratkaista. Ja olen nähnyt kuinka kummasti sitä vain useampikin lapsi syliin mahtuu. Itsekin saan neljä, ahdasta on ja sumplimista mutta onnistuu kyllä :)
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:20"]
Eiköhän se ole enemmän vanhemman persoonasta ja psyykestä kiinni kuinka osaa ja kykenee lapsensa huomioimaan, olipa heitä se yksi tai kaksitoista.
[/quote]
Se on toki totta, mutta ihan fyysinen fakta on se, ettei viisi lasta mahdu syliin yhtäaikaa etkä voi kuunnella viiden lapsen murheita yhtäaikaa. Varsinkin jos osa on vielä ihan vauvoja, joita täytyy pidellä kunnollisella otteella sylissä.
[/quote]Kumpi on pahempi? Ettei lapset mahdu syliin yhtäaikaa mutta ovat rakastettuja ja tietävät ja tuntevat sen vai ettei syliin oteta koska äiti on kylmä ja etäinen eikä välitä lapsen itkuista ja läheisyydentarpeesta?
Se henkinen ilmapiiri taitaa ratkaista. Ja olen nähnyt kuinka kummasti sitä vain useampikin lapsi syliin mahtuu. Itsekin saan neljä, ahdasta on ja sumplimista mutta onnistuu kyllä :)
[/quote]
Miten tuo kylmä ja etäinen äiti tähän liittyy? Totesit juuri itsekin, että kyse on nimenomaan vanhemman persoonasta. Minä vain totesin tuon fyysisen tosiasian, ettei viiden lapsen yhtäaikanen ja täydellinen huomioiminen ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:20"]
Eiköhän se ole enemmän vanhemman persoonasta ja psyykestä kiinni kuinka osaa ja kykenee lapsensa huomioimaan, olipa heitä se yksi tai kaksitoista.
[/quote]
Se on toki totta, mutta ihan fyysinen fakta on se, ettei viisi lasta mahdu syliin yhtäaikaa etkä voi kuunnella viiden lapsen murheita yhtäaikaa. Varsinkin jos osa on vielä ihan vauvoja, joita täytyy pidellä kunnollisella otteella sylissä.
[/quote]Kumpi on pahempi? Ettei lapset mahdu syliin yhtäaikaa mutta ovat rakastettuja ja tietävät ja tuntevat sen vai ettei syliin oteta koska äiti on kylmä ja etäinen eikä välitä lapsen itkuista ja läheisyydentarpeesta?
Se henkinen ilmapiiri taitaa ratkaista. Ja olen nähnyt kuinka kummasti sitä vain useampikin lapsi syliin mahtuu. Itsekin saan neljä, ahdasta on ja sumplimista mutta onnistuu kyllä :)
[/quote]
Miten tuo kylmä ja etäinen äiti tähän liittyy? Totesit juuri itsekin, että kyse on nimenomaan vanhemman persoonasta. Minä vain totesin tuon fyysisen tosiasian, ettei viiden lapsen yhtäaikanen ja täydellinen huomioiminen ole mahdollista.
[/quote]Siten että meitä oli vain kaksi lasta ja äitini juuri tuollainen. Ja kutn totesin, tunnen viisilapsisia perheitä joissa on kasvanut onnellisia lapsia jotka eivät ole kokeneet jääneensä paitsioon tai joutuneensa peittelemään tunteitaan jne. Perheit on jokalähtöön, joku ei kykene huomioimaan ja antamaan rakkautta kaikille juuri oikelaal hetkellä ja oikealla tavalla mutta ei pidä yleistää että kukaan ei siihen kykene ja että viisilapsisessa perheessä on mainitsemiasi ongelmia aina ja ehdottomasti.
Kun minä en nyt puhu mitä kuvittelen vaan mitä tiedän.
Liittyhän se etäinen äiti siihen että ei se vähälapsisuus takaa hyvää vanhemmuutta. Useamman lapsen perheessä voi olla onnellisempia ja enemmän oikeanlaista huomiota ja syliä saavia lapsia kuin yhden tai kahden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on viisi lasta. Ikähaitarilla 1-14. Eivät ole olleet tähän mennessä yhtäaikaa syliin haluamassa.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:49"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:32"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2014 klo 14:20"]
Eiköhän se ole enemmän vanhemman persoonasta ja psyykestä kiinni kuinka osaa ja kykenee lapsensa huomioimaan, olipa heitä se yksi tai kaksitoista.
[/quote]
Se on toki totta, mutta ihan fyysinen fakta on se, ettei viisi lasta mahdu syliin yhtäaikaa etkä voi kuunnella viiden lapsen murheita yhtäaikaa. Varsinkin jos osa on vielä ihan vauvoja, joita täytyy pidellä kunnollisella otteella sylissä.
[/quote]Kumpi on pahempi? Ettei lapset mahdu syliin yhtäaikaa mutta ovat rakastettuja ja tietävät ja tuntevat sen vai ettei syliin oteta koska äiti on kylmä ja etäinen eikä välitä lapsen itkuista ja läheisyydentarpeesta?
Se henkinen ilmapiiri taitaa ratkaista. Ja olen nähnyt kuinka kummasti sitä vain useampikin lapsi syliin mahtuu. Itsekin saan neljä, ahdasta on ja sumplimista mutta onnistuu kyllä :)
[/quote]
Miten tuo kylmä ja etäinen äiti tähän liittyy? Totesit juuri itsekin, että kyse on nimenomaan vanhemman persoonasta. Minä vain totesin tuon fyysisen tosiasian, ettei viiden lapsen yhtäaikanen ja täydellinen huomioiminen ole mahdollista.
[/quote]Siten että meitä oli vain kaksi lasta ja äitini juuri tuollainen. Ja kutn totesin, tunnen viisilapsisia perheitä joissa on kasvanut onnellisia lapsia jotka eivät ole kokeneet jääneensä paitsioon tai joutuneensa peittelemään tunteitaan jne. Perheit on jokalähtöön, joku ei kykene huomioimaan ja antamaan rakkautta kaikille juuri oikelaal hetkellä ja oikealla tavalla mutta ei pidä yleistää että kukaan ei siihen kykene ja että viisilapsisessa perheessä on mainitsemiasi ongelmia aina ja ehdottomasti.
Kun minä en nyt puhu mitä kuvittelen vaan mitä tiedän.
[/quote]
En puhu mistään yleisesti vaan esitin suoran kysymyksen. Eli jos kerran tiedät, niin vastaapa sitten siihen, miten on mahdollista ottaa viisi lasta syliin yhtäaikaa ja kuunnella kunkin murheita samaan aikaan? Kysyin sitä tuolla ylempänä ja tähän mennessä ainoa vastaus on ollut tuo missä haukutaan idiootiksi :D
Aloittaja on NIIN keskinkertainen etten viitsi yrittää edes kommentoida.
Paitsi että siksi kaksi lasta, eikä yhtään enempää, että näin heillä on sisarus, mutta lapsia on sen verran vähän että aika ei mene vain heitä huoltaessa. Itse asiassa kun lapseni ovat nyt 5- ja 7-vuotiaat olen sitä mieltä, etten nauti äitiydestä oikeastaan yhtään. Onneksi isä nauttii isyydestä sitäkin enemmän ja hoitaa lapset lähes kokonaan. Nauti sä ap omasta orjuudestasi!
Älkää jaksako provosoitua näistä trolleista.
Mä tekisin enemmän lapsia jos vain olisi enemmän rahaa ja enemmän aikaa yhdessä miehen kanssa jakamaan arkea. Nyt saa 2 riittää. Kova on kaipuu kolmanteen mutta mies hyvin työorientoitunut ja tekee pitkää päivää. Lisäksi sairastuin masennukseen lasten jälkeen. Sekin rajoittaa lapsitehtailua. En tiedä jaksaisinko enää selväjärkisenä yövalvomisia. Vähän harmittaa oma sairastuminen. 4 lasta olisin halunnut. Se olisi ollut hyvä luku. Itse myös olen 2 lapsisesta perheestä eikä ole kovin hyvät välit tällä hetkellä sisarukseeni.
Ei se syli riitä, kun puhutaan lapsen tarpeista. Tärkeintä on tulla huomatuksi ja kuulluksi ja että vanhemmalla on oikeasti aikaa myös pienille ongelmille. Ehkä viisilapsisen perheen äiti niin kuin ap on keskimääräistä taitavampi tunnistamaan lasten tarpeita, mutta silti häntä on vain yksi. Kun kaksilapsisessa perheessä voidaan huomiota jakaa välillä yhtäaikaa, välillä erikseen ja välillä niin, että toinen vanhempi huomioi toista ja toinen toista, niin siinä viisilapisessa perheessä on odotettava vuoroaan tai alistuttava "laumaan" eli tunkea syliin muiden mukana, vaikka tarpeet ehkä olisi olleet erit. Tottakai meitä vanhempia riittää moneen junaan, mutta jos ajatellaan kahta rakastavaa äitiä ja kahta rakastavaa isää ja näillä joko se kaksi lasta tai viisi, niin kummassa perheessä se lapsi saa tarpeensa täytettyä ja tultua kuulluksi useammin. Se tässä varmaan on pointti. Viisilapsisessa perheessä on pakko odottaa vuoroa, odottaa sopivaa hetkeä ja joskus se asia tai tarve on jo ohi siihen mennessä kun vanhempi ehtii sen kuunnella, koska ne muut lapset ovat vieneet sitä aikaa ja huomiota. Vai tarvitsevatko monilapsisen perheen lapset vanhempiaan vähemmän kuin kaksilapsiset?
Toinen on taloudellinen tilanne. Lapseni luokkakaveri on kuusilapsisesta perheestä, ja vanhemmat ovat nyt riehuneet jokaisessa vanhempainillassa. Ei kuulemma ole varaa hankkia lapsille luistimia ja suksia, koska koulu on ilmainen eikä näin ollen sinne tarvita yhtään mitään kotoa. Leirikouluun ei lapsi lähde kun ei ole varaa ja saman tien tuli haukut meille muille vanhemmille kun kehtaamme asettaa heidän lapsensa näin ikävään välikäteen. Sovittiin sitten että leirikoulun sijaan tehdään luokkaretki mutta maksun tullen ei onnistunutkaan sekään ja muut vanhemmat sitten keräsivät kolehdin tälle yhdelle lapselle, jonka vanhemmilla ei sitten ollutkaan varaa panostaa lapseensa, kun on pitänyt hankkia niitä sisaruksia yhtenään.
Meidän uusperheessä on teini-ikäisiä, ja odotan jo mielenkiinnolla, miten alkaa rutina yläasteen kuluissa. Siellä kun on välillä menty liikuntatunnilla vaikkapa pelaamaan tennistä tai keilaamaan. Ei taaskaan pysty suurperheen lapsi. Lapsilla on myös usein tarvetta kännyköille oppitunnilla, saadaan varmaan kuulla sitten tästäkin ja ehkä pitää kolehtia kerätä, että lapselle saadaan kännykkä.
En käsitä, miten vanhemmalle voi tulla yllätyksenä että mitä suurempi se lapsi on sitä enemmän hänestä on kuluja. Meillä on yhteisiä lapsia yksi ja kummallakin yksi edellisestä liitosta ja enempää ei hankita kun haluamme oikeasti tukea lapsiamme elämän eri vaiheissa niin, että löytävät omat vahvuutensa. Esim. vanhin tyttö käy pianotunneilla eikä se ole halpaa. Vanhin poika pelaa jääkiekkoa. Nuorin harrastaa nyt jalkapalloa ja kitaransoittoa. Pystyykö viisilapsinen perhe kustantamaan lapsille taipumusten mukasiia harrastuksia, välineitä ja varusteita koulun liikuntatunneille, opiskeluun tarvittavia välineitä, ajokortin? Vai jätetäänkö lapset tienaamaan rahat itse kun tärkeintä on ollut väsätä lisää niitä lapsia tiiviillä tahdilla?
Eiköhän se ole enemmän vanhemman persoonasta ja psyykestä kiinni kuinka osaa ja kykenee lapsensa huomioimaan, olipa heitä se yksi tai kaksitoista.
Minulla on vain yksi sisarus eikä äitini tunne minua persoonana, ei ole koskaan välittänyt tutustua vaan antoi meille "roolit" joiden mukaan kohteli välittämättä mikä on totuus. Nytpä en olekaan tekemisissä kummankaan kanssa. Että se siitä yksilönä kohdatuksi tuelmisesta kaksilapsisessa perheessä automaattisesti. Ystäväni on monilpsisessa perheessä missä kaikki ovat saaneet vanhempiensa huomiota omana itsenän ja tukea oman persoonansa kasvulle sekä tulleet nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään.