Asun saaressa noin puolet vuodesta. Haikea olo, kun on tullut aika laittaa saari talvikuntoon. Onko paikalla muita saaren asukkeja?

Asuin lapsena (ikävuodet 0 - 7) saaressa ympäri vuoden, mutta sinne oli kyllä silta, niin ettemme ihan eristyksissä olleet. Lähimpään naapuriin ja kyläkauppaan oli noin kaksi kilometriä. Olen myöhemmin ajatellut, että se oli kyllä äidilleni rankkaa, kun vesi piti hakea ämpärillä kaivosta eikä ollut sähköjä. Muistan että talvet tuntuivat pitkiltä ja ankeilta ja odotin kovasti kevättä.

Onko sinun saaresi järvessä vai meressä? Milloin palaat sinne?

Muutimme reilu vuosi sitten ulkosaaristoon. Mies lopetti työt kokonaan ja itse aloin tehdä satunnaisesti keikkaa mantereella.

Talossa ja puutarhassa riittää töitä, puulämmitys eli polttopuiden teko, pari venettä, luontoa, lemmikkejä , ensi kesäksi kasvihuone runsaaksi.

Tulee erittäin haikea olo, kun muuttolinnut lentää korkealla komeassa muodostelmassa saaremme yli, matkalla jonnekin afrikkaan..

Mietin aina, että tuleekohan ne samat tyypit vielä takaisin. Ja olenkohan minä ja me vielä täällä kun ne tulee.

Vierailija kirjoitti:

Asuin lapsena (ikävuodet 0 - 7) saaressa ympäri vuoden, mutta sinne oli kyllä silta, niin ettemme ihan eristyksissä olleet. Lähimpään naapuriin ja kyläkauppaan oli noin kaksi kilometriä. Olen myöhemmin ajatellut, että se oli kyllä äidilleni rankkaa, kun vesi piti hakea ämpärillä kaivosta eikä ollut sähköjä. Muistan että talvet tuntuivat pitkiltä ja ankeilta ja odotin kovasti kevättä.

Onko sinun saaresi järvessä vai meressä? Milloin palaat sinne?

Meressä on. Merimatka on n. 20 minuuttia. Tämä viikko minulla on lomaa ja pikkuhiljaa laitellaan kaikkea talviteloille. Teen pääsääntöisesti etätyötä, keskimäärin 2 päivänä kuukaudessa olen ollut kokouksissa ja samalla käyn isommassa kaupassa. Mieheni on myös paljon täällä saaressa, mutta hänellä on työ mantereella. Kun aamut on jo pilkki pimeitä, hän mieluummin on yötä kaupungissa ennen työpäivää. Mahdollisesti käydään hiihtäen tai naapurin moottorikelkalla joskus tammi-helmikuun tietämillä seuraavan kerran. Vene pestään ensi viikonloppuna ja laitetaan talviteloille. Meillä on 2 venettä, mutta pienempi jää tänne saareen pressun alle, vain moottori irrotetaan ja viedään vajaan mantereelle. Jos kevät saapuu ajallaan, ennen vappua lähtee taas muuttokuorma kohti saarta.

Ap

Haikeus täälläkin sydämessä, mutta puissa on jo silmu-aihiot kevättä varten.

Tänäänkin on mennyt hanhiauroja kaakattaen ylitse. Vilkutan niille ja toivon että keväällä nähdään jälleen.

Mulla on makeanveden saarimökki ja ymmärrän tuon haikeuden niin hyvin. Perin mökin isovanhemmiltani, jotka olivat sen itse rakentaneet. Nyt vanhemmiten mietin poru kurkussa miltä heistä on tuntunut vanhuksina lähteä sieltä syksyllä tietämättä, että ovatko enää seuraavana keväänä siinä kunnossa, että mökkeily on mahdollista.

Oi, ihana saari ja luonto. Me elettiin saaressa, kun olin alle kouluikäinen. Meillä ei ollut venettä ollenkaan. Silloin kulki lossi. Rantasauna oli rakennettu puoliksi paalujen varaan, puoliksi kalliolle. Rappuset meni suoraan saunasta pienelle laiturille alas mereen. Päärakennus oli vanha maalaistalo, jossa oli iso tupa ja kaksi pientä kamaria. Ikkunoista pääsi viima sisään. Meillä oli siihen aikaan vain puuhuussi. Minulla ei ole aavistustakaan, millä rahalla äiti ja isä elivät silloin, koska isä teki rakennuskeikkaa kesät, nosti perunoita syksyt ja äiti oli aina kotona.

Kun aloitin koulun, muutettiin kaupunkiin. Äiti selitti myöhemmin, että eivät uskaltaneet laittaa 7-vuotiasta kulkemaan yksin lossilla. Koulubussille olisi ollut pari kilometriä pimeässä: ensin saaren puolella ja lossimatkan jälkeen vielä toisella puolella. Nykypäivänä sinne ei mene losseja, mutta siinä saaressa ilmeisesti asuu ihmisiä kuitenkin.

Jos olisi rahaa, ostaisin kesäpaikaksi samanlaisen paikan. Sydän on jäänyt puoliksi sinne meren rannalle, vaikka olin niin pieni siellä asuessani. Eipä ollut meteliä. Luonnon äänet, värit ja tuoksut tunsi. Muistoksi on jäänyt tähtitaivas ja myös upeat auringonlaskut. Kesällä sai uida joka päivä omassa rannassa. Siihen aikaan sinilevä ei ollut riesana.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on makeanveden saarimökki ja ymmärrän tuon haikeuden niin hyvin. Perin mökin isovanhemmiltani, jotka olivat sen itse rakentaneet. Nyt vanhemmiten mietin poru kurkussa miltä heistä on tuntunut vanhuksina lähteä sieltä syksyllä tietämättä, että ovatko enää seuraavana keväänä siinä kunnossa, että mökkeily on mahdollista.

Olin rakentamassa mummon ja ukin kanssa niille mökkiä Saimaan saareen v. 1983, kun olin 8 v. En muista enää, miksi sitä rakennustavaraa piti tuoda monta viikkoa. Ensin tuli hirret ja joku työkone, jonka avulla hirsiä pinottiin päällekkäin. Sen jälkeen tuli vasta ikkunat ja katto ja laudat terassia varten. Muurari teki hienon takan. Teltassa nukuttiin makuupusseissa pitkään. Ukki oli niin pihi, että terassia ei maalattu. Niinhän siinä kävi, että se lahosi muutamassa vuodessa ja taas rakennettiin uusi. Sähköä saatiin aggregaatilla. Kaivossa oli juomakelpoisen vesi. Kun ukki kuoli, se saarimökki jäi äidilleni, joka ei olisi voinut vähempää välittää kunnossapidosta. Mökki oli läpimätä, laituri laho, kaivon vesi sameaa ja piha hoitamatta, kun äitini möi sen pilkkahinnalla. Pelkästä tontista olisi saanut enemmän, jos olisi viitsinyt käyttää vaivaa mökin purkamiseen ja myynyt paljaan tontin. Harmittaa vieläkin, ettei äitini osannut arvostaa saamaansa perintöä.

Mun vanhemmat asuu myös saaressa melkein puolet vuodesta nyt eläkkeelle jäätyään. Ymmärrän hyvin tuon kaipuun ja haikeuden.

Miten sinä uskallat olla yksin siellä saaressa, jos mies on työn takia öitä muualla? Vai onko sinulla joku muu seurana silloin?

Suomi ei ole saari.

- Hallitus

Asunut saaressa kohta 30 vuotta ja ehkä jalat edellä lähden sieltä joskus pois.

Meillä on asunto myös kaupungissa ja yhtään yötä en ole siellä ollut.

Vuokrattiin se pois.

Hui olisi jotenkin pelottavaa ja ahdistavaa asua saaressa. 

Minä kutsun saarelleni seurueita lomailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä uskallat olla yksin siellä saaressa, jos mies on työn takia öitä muualla? Vai onko sinulla joku muu seurana silloin?

Mikä sinua pelottaisi vastaavassa tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä uskallat olla yksin siellä saaressa, jos mies on työn takia öitä muualla? Vai onko sinulla joku muu seurana silloin?

Ei ole ketään seurana ja ihan hyvin uskallan olla yksin. Ajattelen niin, että tämä on turvallisempi paikka kuin olla yksin maalla mantereella. Tänne ei uimalla tule kutsumattomia vieraita, joten niillä pitää olla vene. Meillä on pihalla valot päällä yöllä. Venelaiturille on vedetty sähköt ja asennettu liiketunnistimella lähestymisvalot. Enhän minä sinne koko yötä tuijota, mutta jos varas haluaisi pimeyden turvin tulla, ehkä se säikähtää valoheitintä. Ikinä ei ole mitään viety.

Ap

Itseasiassa Suomi, Ruotsi ja Norja muodostavat yhdessä ison saaren, jonka pystyy vaikka kiertämään veneellä, kun lähtee itämereltä ja päätyy lopulta venäjän kautta jäämerelle.

Vierailija kirjoitti:

Oi, ihana saari ja luonto. Me elettiin saaressa, kun olin alle kouluikäinen. Meillä ei ollut venettä ollenkaan. Silloin kulki lossi. Rantasauna oli rakennettu puoliksi paalujen varaan, puoliksi kalliolle. Rappuset meni suoraan saunasta pienelle laiturille alas mereen. Päärakennus oli vanha maalaistalo, jossa oli iso tupa ja kaksi pientä kamaria. Ikkunoista pääsi viima sisään. Meillä oli siihen aikaan vain puuhuussi. Minulla ei ole aavistustakaan, millä rahalla äiti ja isä elivät silloin, koska isä teki rakennuskeikkaa kesät, nosti perunoita syksyt ja äiti oli aina kotona.

Kun aloitin koulun, muutettiin kaupunkiin. Äiti selitti myöhemmin, että eivät uskaltaneet laittaa 7-vuotiasta kulkemaan yksin lossilla. Koulubussille olisi ollut pari kilometriä pimeässä: ensin saaren puolella ja lossimatkan jälkeen vielä toisella puolella. Nykypäivänä sinne ei mene losseja, mutta siinä saaressa ilmeisesti asuu ihmisiä kuitenkin.

Jos olisi rahaa, ostaisin kesäpaikaksi samanlaisen paikan. Sydän on jäänyt puoliksi sinne meren rannalle, vaikka olin niin pieni siellä asuessani. Eipä ollut meteliä. Luonnon äänet, värit ja tuoksut tunsi. Muistoksi on jäänyt tähtitaivas ja myös upeat auringonlaskut. Kesällä sai uida joka päivä omassa rannassa. Siihen aikaan sinilevä ei ollut riesana.

Ei ollut sinilevä riesana eikä punkitkaan.

t. Lapsuuden kesät Kustavissa viettänyt

Turvattomampaa täällä lähiön rivarissa on. Meilläkin naapurissa ravaa ihmeellistä sakkia. Joskus vieraat erehtyneet ovesta ja rynkyttävät meidän ovea ja huutavat yöllä. Viime talvena soitin kerran poliisit ja niiden tulo kesti 45 min. Olin yksin kotona.

Saareen ei varmaan mitään ruokaa tilailla. Eikö se ole hirveä vaiva raahata kaikki ruokatarvikkeet sinne. Kaupasta autoon. Autolta veneeseen ja veneestä talolle. Roskat vielä kuskata takaisin veneellä. En jaksaisi nähdä vaivaa.