Miksi amiksia ja ylioppilaita verrataan ja itketää, ettei ammatista valmistuneita juhlita kuten ylioppilaita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei juhlittaisi? Itsehän ne juhlat järjestetään. Kyllä minä ainakin voisin mennä ammattin valmistuneen valmistujaisjuhlaan tai järjestää sellaiset itsekin. En ole kuullut ammattikoululaisten väheksymistä missään.

Nämä ovat samoja urpoja, jotka täällä jankkaavat että AMKkilaiset eivät ole oikeita akateemisia.

Eihän ne olekaan. Vain yliopistosta valmistuneet ovat.

Höpönlöpön. Suurin ero lienee siinä että AMKkilaisilla enemmän käytännön osaamista ja ovat oikeasti hyödyllisiä. Kyllä sitä lukemista riittää AMKissakin.

Ihan varmasti riittää. Ei se silti tee ammattikorkeasta valmistunutta akateemiseksi. Eikä siinä ole mitään väärää. Amk-tutkinto on hyvä, käytännön läheinen tutkinto ja sillä on paikkansa. Kuin myös kaikilla muillakin tutkinnoilla.

Paitsi, että monilla AMK -aloilla ei ole sitä käytännön opetusta yhtään sen enempää kuin yliopistossa. Esim. Konetekniikassa käytännössä ainoat harjoitustyöt ovat fysiikasta. Hitsaaminen ym. Opetetaan teoriatasolla. Suunnittelussa opetetaan käyttämään solidworksiä, muttei se paljoa auta jos opiskelija ei hahmota miksi ohjelma ei anna laittaa 25 mm tankoa 25mmn reikään. Harjoitteluksi kelpaa vaikkapa Nurmikonleikkuu kunhan huoltaa leikkurin. Tekniikan osaajien puute johtuu ihan siitä, ettei koulutus anna riittäviä taitoja.

Ei minunkaan lukiosta valmistumistani mitenkään juhlittu.

Kaikkia valmistujaisia kannattaa juhlia.

Ylioppilasjuhla on kulttuuriperinteinen juhla. Sitä on juhlittu jo yli sata vuotta, koska silloin ylioppilaaksi valmistuminen oli merkittävä saavutus elämässä. Sitä käytettiin tilttelinä ja sitä lakkiakin on voitu ympäri vuoden pitää. Maisteria taas kutsuuttiin pelkästään tittelillä ja myös hattukin oli syytä ottaa pois, kun maisterin kohtasi. 

Nykyään ylioppilastutkinnon merkitys ei todellisuudessa ole kummoinen, mutta kulttuurilliset perinteet ovat säilyneet. 

Onhan ne rippijuhlatkin vähän oudot. Sukulaiset vetävät voileipäkakkua puvut päällä ja tenttaavat ripille päässyttä "Nyt oot naimaikäinen!", "Noh, miltä tuntuu olla nyt mies?!".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei juhlittaisi? Itsehän ne juhlat järjestetään. Kyllä minä ainakin voisin mennä ammattin valmistuneen valmistujaisjuhlaan tai järjestää sellaiset itsekin. En ole kuullut ammattikoululaisten väheksymistä missään.

Nämä ovat samoja urpoja, jotka täällä jankkaavat että AMKkilaiset eivät ole oikeita akateemisia.

Eihän ne olekaan. Vain yliopistosta valmistuneet ovat.

Höpönlöpön. Suurin ero lienee siinä että AMKkilaisilla enemmän käytännön osaamista ja ovat oikeasti hyödyllisiä. Kyllä sitä lukemista riittää AMKissakin.

Ihan varmasti riittää. Ei se silti tee ammattikorkeasta valmistunutta akateemiseksi. Eikä siinä ole mitään väärää. Amk-tutkinto on hyvä, käytännön läheinen tutkinto ja sillä on paikkansa. Kuin myös kaikilla muillakin tutkinnoilla.

Paitsi, että monilla AMK -aloilla ei ole sitä käytännön opetusta yhtään sen enempää kuin yliopistossa. Esim. Konetekniikassa käytännössä ainoat harjoitustyöt ovat fysiikasta. Hitsaaminen ym. Opetetaan teoriatasolla. Suunnittelussa opetetaan käyttämään solidworksiä, muttei se paljoa auta jos opiskelija ei hahmota miksi ohjelma ei anna laittaa 25 mm tankoa 20mmn reikään. Harjoitteluksi kelpaa vaikkapa Nurmikonleikkuu kunhan huoltaa leikkurin. Tekniikan osaajien puute johtuu ihan siitä, ettei koulutus anna riittäviä taitoja. Korjattu mitat

Ylioppilaaksi pääsee nykyään kuka haluaa, ei paljoa tarvitse panostaa. Kirjoituksia saa uusia moneen kertaan ja neljä vuotta tahkota, että saa sen lakin. Aivan eri asia on sitten päästä jatko-opiskelemaan aloille, jossa olisi tiedossa edes yli 3000€ alkupalkka bruttona, ei mitään vuorotyöpaskaa.

Ammattiinvalmistujat hyödyksi yhteiskunnalle,ylioppilas ei ole mikään ammatti.Pääsee kaupanmyyjäksi kassaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ylioppilaaksi pääsee nykyään kuka haluaa, ei paljoa tarvitse panostaa. Kirjoituksia saa uusia moneen kertaan ja neljä vuotta tahkota, että saa sen lakin. Aivan eri asia on sitten päästä jatko-opiskelemaan aloille, jossa olisi tiedossa edes yli 3000€ alkupalkka bruttona, ei mitään vuorotyöpaskaa.

Lukioon ei kannata mennä , mikäli ei kiinnosta satsata kunnolla opiskeluun. Helpompi tie jatko-opintoihin on amis-amk-yliopisto. Esim tekniikan alalla AMK opintojen jälkeen pääsee hakemaan suoraan maisterivaiheeseen.

Te lukion jumaloijat jostain syystä luulette että jotain tuollaista ei pysty itse opiskelemaan? Enköhän löydä minuutissa enemmä materiaalia aiheesta internetista itseopiskeltavaksi kuin mitä lukio opettaa kolmessa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Te lukion jumaloijat jostain syystä luulette että jotain tuollaista ei pysty itse opiskelemaan? Enköhän löydä minuutissa enemmä materiaalia aiheesta internetista itseopiskeltavaksi kuin mitä lukio opettaa kolmessa vuodessa.

Mutta et pysty mitenkään osoittamaan, että olet mitään oppinut. Se että sattumanvaraisesti lukee mitä netistä löytyy ei ole opiskelua.

Vierailija kirjoitti:

Te lukion jumaloijat jostain syystä luulette että jotain tuollaista ei pysty itse opiskelemaan? Enköhän löydä minuutissa enemmä materiaalia aiheesta internetista itseopiskeltavaksi kuin mitä lukio opettaa kolmessa vuodessa.

Vähän vaikea ymmärtää, että lukion oppimäärästä puhuminen olisi sen jumalointia. Sä voit toki lueskella netistä halutessasi vaikka mitä. Toivottavasti olet myös riittävän lähdekriittinen itseopiskellessasi. Ja kannattaa muistaa myös se, että ylioppilastodistuksella on myös merkitystä hakuoprosessissa, nettilueskeluilla ei.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia valmistujaisia kannattaa juhlia.

Ylioppilasjuhla on kulttuuriperinteinen juhla. Sitä on juhlittu jo yli sata vuotta, koska silloin ylioppilaaksi valmistuminen oli merkittävä saavutus elämässä. Sitä käytettiin tilttelinä ja sitä lakkiakin on voitu ympäri vuoden pitää. Maisteria taas kutsuuttiin pelkästään tittelillä ja myös hattukin oli syytä ottaa pois, kun maisterin kohtasi. 

Nykyään ylioppilastutkinnon merkitys ei todellisuudessa ole kummoinen, mutta kulttuurilliset perinteet ovat säilyneet. 

Onhan ne rippijuhlatkin vähän oudot. Sukulaiset vetävät voileipäkakkua puvut päällä ja tenttaavat ripille päässyttä "Nyt oot naimaikäinen!", "Noh, miltä tuntuu olla nyt mies?!".

Paljossa samaa mieltä. Mutta tuli mieleeni ja jäin aattelehtimaan, että onko ylioppilastukinnon arvoa yritetty viime vuosina nostaa?

Näkyvä todiste tästä on se, että viime vuosinahan korkeakoulu ja yliopisto -opiskelu paikan on voinut saada suoraan e. käymättä lainkaan erillisissä pääsykokessa jos vaiin on kirjoittanut "tarpeeksi hyvin".  - Kun taas omana aikanani suurimpaan osaan korkeakoulu ja yliopisto-opiskelu aloille halunnut joutui jokainen halukas läpäisemään pääsykokeen ja oli mahdollista, että ylioppilas jäi vaille opiskelupaikkaa ja yleisen hakukelpoisuuden omannut ammatikoululainen sai opiskelupaikan. -toki se on edelleen mahdollista.

Mutta nykyisin erillinen pääsykoekiintiö on aiempia vuosiin verrattuna pienempi kun paikkojen jaossa suositaan hyvät tai kiietävä arvosanat saaneita ylioppilaita ja ensikeralaisia hakijoita.

Aiemmin lukio taustaisia saatettiin kyllä suosia niin, että ylppäreistä sai pääsykoeta varten lisäpiseitä ja tai heille oli oma kiintiö ja jos eivät päässeet lioppilaskiintiössä sisään, niin heidät siirretiin pääsykoekiintiöön, jossa siis oteiin sisään he, jotka saivat pääsykokeesta parhaimmat pisteet. Ja joilla oli lisäki yleien korkeakoulu/ yliopsio -opiskelukelpoisuus e.suoritettu ylioppilastutkinto tai perusaseen ammattikoulututkino (kuten vailkka lähihoitaja tai paruri-kampaaja)   

 Mutta siis koska monille suosituimmille aloille, ainakin suosituimmille aloille päätyy myös moni ei ihan niin kiitettävän erinomaisesti kirjoittanut ylioppilaskin. -

Ylioppilailla on tällöin puolellaan se, että heidän lukio-opinnothan on nimenomaisesti rakennettu sellaisiksi, että niiden oleusarvona on, että  lukion suoriutunut jatkaisi opintojaan juurikin korkeakoulussa/ yliopisossa, kun taas ammattiopinnoissa on pääpaino se, että ne suorittanut jatkaisi töihin.

Olen ennenkin hämmsäelly sitä, eä miten eri asemassa noin parikymppsiet nuoret osa vasta hakee sitä "onan alansa paikkaa"  Ei ole mitenkään avatonta hakea korkeakoulu tai yliopisto-paikkaa useamman kerran. - Ei vaikka korkeakoulu ja yliopisto-opiskelupaikkoja on varmaan ainakin yhä paljon tarjolla kuin ikäluokassa potenttiaalisia hakijoita.

Kun taas osan parikymppsisitä nuorista uskotaan ja toivotaan pääsevän pian kiinni työelämäsä ja pikkuhiljaa elämään palkansaajan elämää.- Ja vielä "omaa juttuaan hakevilla" menee vielä useampi vuosi kun he ovat suunnillen samassa asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Amiksethan on peruskoulun tasolle jämähtäneitä joten vertailu on ihan oikein.

Vedä etukäteen, akadeemix runkkari. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia valmistujaisia kannattaa juhlia.

Ylioppilasjuhla on kulttuuriperinteinen juhla. Sitä on juhlittu jo yli sata vuotta, koska silloin ylioppilaaksi valmistuminen oli merkittävä saavutus elämässä. Sitä käytettiin tilttelinä ja sitä lakkiakin on voitu ympäri vuoden pitää. Maisteria taas kutsuuttiin pelkästään tittelillä ja myös hattukin oli syytä ottaa pois, kun maisterin kohtasi. 

Nykyään ylioppilastutkinnon merkitys ei todellisuudessa ole kummoinen, mutta kulttuurilliset perinteet ovat säilyneet. 

Onhan ne rippijuhlatkin vähän oudot. Sukulaiset vetävät voileipäkakkua puvut päällä ja tenttaavat ripille päässyttä "Nyt oot naimaikäinen!", "Noh, miltä tuntuu olla nyt mies?!".

Paljossa samaa mieltä. Mutta tuli mieleeni ja jäin aattelehtimaan, että onko ylioppilastukinnon arvoa yritetty viime vuosina nostaa?

Näkyvä todiste tästä on se, että viime vuosinahan korkeakoulu ja yliopisto -opiskelu paikan on voinut saada suoraan e. käymättä lainkaan erillisissä pääsykokessa jos vaiin on kirjoittanut "tarpeeksi hyvin".  - Kun taas omana aikanani suurimpaan osaan korkeakoulu ja yliopisto-opiskelu aloille halunnut joutui jokainen halukas läpäisemään pääsykokeen ja oli mahdollista, että ylioppilas jäi vaille opiskelupaikkaa ja yleisen hakukelpoisuuden omannut ammatikoululainen sai opiskelupaikan. -toki se on edelleen mahdollista.

Mutta nykyisin erillinen pääsykoekiintiö on aiempia vuosiin verrattuna pienempi kun paikkojen jaossa suositaan hyvät tai kiietävä arvosanat saaneita ylioppilaita ja ensikeralaisia hakijoita.

Aiemmin lukio taustaisia saatettiin kyllä suosia niin, että ylppäreistä sai pääsykoeta varten lisäpiseitä ja tai heille oli oma kiintiö ja jos eivät päässeet lioppilaskiintiössä sisään, niin heidät siirretiin pääsykoekiintiöön, jossa siis oteiin sisään he, jotka saivat pääsykokeesta parhaimmat pisteet. Ja joilla oli lisäki yleien korkeakoulu/ yliopsio -opiskelukelpoisuus e.suoritettu ylioppilastutkinto tai perusaseen ammattikoulututkino (kuten vailkka lähihoitaja tai paruri-kampaaja)   

 Mutta siis koska monille suosituimmille aloille, ainakin suosituimmille aloille päätyy myös moni ei ihan niin kiitettävän erinomaisesti kirjoittanut ylioppilaskin. -

Ylioppilailla on tällöin puolellaan se, että heidän lukio-opinnothan on nimenomaisesti rakennettu sellaisiksi, että niiden oleusarvona on, että  lukion suoriutunut jatkaisi opintojaan juurikin korkeakoulussa/ yliopisossa, kun taas ammattiopinnoissa on pääpaino se, että ne suorittanut jatkaisi töihin.

Olen ennenkin hämmsäelly sitä, eä miten eri asemassa noin parikymppsiet nuoret osa vasta hakee sitä "onan alansa paikkaa"  Ei ole mitenkään avatonta hakea korkeakoulu tai yliopisto-paikkaa useamman kerran. - Ei vaikka korkeakoulu ja yliopisto-opiskelupaikkoja on varmaan ainakin yhä paljon tarjolla kuin ikäluokassa potenttiaalisia hakijoita.

Kun taas osan parikymppsisitä nuorista uskotaan ja toivotaan pääsevän pian kiinni työelämäsä ja pikkuhiljaa elämään palkansaajan elämää.- Ja vielä "omaa juttuaan hakevilla" menee vielä useampi vuosi kun he ovat suunnillen samassa asemassa.

   

Nykyisin myös amiksessa on paljon ihan yleisaineita eli matematiikkaa, äidinkieltä, fysiikkaa, kieliä opiskellaan, jotta hakeutuminen ja menestys AMKissa olisi mahdollista. Oma lapsi totesi 2 vuoden lukio-opintojen jälkeen, ettei kiinnosta ja siirtyi amikseen. Sai lukioopinnot hyväksi luettua niin ettei näitä yleisaineita ole lainkaan. Kaksi ekaa vuotta hänellä on ollut ns. Ammattiaineita 2 päivää viikossa ja 3 päivää vapaata, jota ei ole voinut mitenkään hyödyntää esim harjoitteluun tai töissä oppimiseen. Huvittavaa sinänsä on ettei amiksessa toistaiseksi ole opetettu mitään mitä hän ei ole harrastuksensa perusteella oppinut itse tai opetettu lukiossa. Totaalista ajanhukkaa, mutta Suomessa tarvitaan "koulutus ja paperit" ,jotta työpaikkat ja jatko-opiskelu mahdollistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia valmistujaisia kannattaa juhlia.

Ylioppilasjuhla on kulttuuriperinteinen juhla. Sitä on juhlittu jo yli sata vuotta, koska silloin ylioppilaaksi valmistuminen oli merkittävä saavutus elämässä. Sitä käytettiin tilttelinä ja sitä lakkiakin on voitu ympäri vuoden pitää. Maisteria taas kutsuuttiin pelkästään tittelillä ja myös hattukin oli syytä ottaa pois, kun maisterin kohtasi. 

Nykyään ylioppilastutkinnon merkitys ei todellisuudessa ole kummoinen, mutta kulttuurilliset perinteet ovat säilyneet. 

Onhan ne rippijuhlatkin vähän oudot. Sukulaiset vetävät voileipäkakkua puvut päällä ja tenttaavat ripille päässyttä "Nyt oot naimaikäinen!", "Noh, miltä tuntuu olla nyt mies?!".

Paljossa samaa mieltä. Mutta tuli mieleeni ja jäin aattelehtimaan, että onko ylioppilastukinnon arvoa yritetty viime vuosina nostaa?

Näkyvä todiste tästä on se, että viime vuosinahan korkeakoulu ja yliopisto -opiskelu paikan on voinut saada suoraan e. käymättä lainkaan erillisissä pääsykokessa jos vaiin on kirjoittanut "tarpeeksi hyvin".  - Kun taas omana aikanani suurimpaan osaan korkeakoulu ja yliopisto-opiskelu aloille halunnut joutui jokainen halukas läpäisemään pääsykokeen ja oli mahdollista, että ylioppilas jäi vaille opiskelupaikkaa ja yleisen hakukelpoisuuden omannut ammatikoululainen sai opiskelupaikan. -toki se on edelleen mahdollista.

Mutta nykyisin erillinen pääsykoekiintiö on aiempia vuosiin verrattuna pienempi kun paikkojen jaossa suositaan hyvät tai kiietävä arvosanat saaneita ylioppilaita ja ensikeralaisia hakijoita.

Aiemmin lukio taustaisia saatettiin kyllä suosia niin, että ylppäreistä sai pääsykoeta varten lisäpiseitä ja tai heille oli oma kiintiö ja jos eivät päässeet lioppilaskiintiössä sisään, niin heidät siirretiin pääsykoekiintiöön, jossa siis oteiin sisään he, jotka saivat pääsykokeesta parhaimmat pisteet. Ja joilla oli lisäki yleien korkeakoulu/ yliopsio -opiskelukelpoisuus e.suoritettu ylioppilastutkinto tai perusaseen ammattikoulututkino (kuten vailkka lähihoitaja tai paruri-kampaaja)   

 Mutta siis koska monille suosituimmille aloille, ainakin suosituimmille aloille päätyy myös moni ei ihan niin kiitettävän erinomaisesti kirjoittanut ylioppilaskin. -

Ylioppilailla on tällöin puolellaan se, että heidän lukio-opinnothan on nimenomaisesti rakennettu sellaisiksi, että niiden oleusarvona on, että  lukion suoriutunut jatkaisi opintojaan juurikin korkeakoulussa/ yliopisossa, kun taas ammattiopinnoissa on pääpaino se, että ne suorittanut jatkaisi töihin.

Olen ennenkin hämmsäelly sitä, eä miten eri asemassa noin parikymppsiet nuoret osa vasta hakee sitä "onan alansa paikkaa"  Ei ole mitenkään avatonta hakea korkeakoulu tai yliopisto-paikkaa useamman kerran. - Ei vaikka korkeakoulu ja yliopisto-opiskelupaikkoja on varmaan ainakin yhä paljon tarjolla kuin ikäluokassa potenttiaalisia hakijoita.

Kun taas osan parikymppsisitä nuorista uskotaan ja toivotaan pääsevän pian kiinni työelämäsä ja pikkuhiljaa elämään palkansaajan elämää.- Ja vielä "omaa juttuaan hakevilla" menee vielä useampi vuosi kun he ovat suunnillen samassa asemassa.

   

Ainahan on ollut niin ettei kaikki heti löydä sitä omaa alaa ja omaa ammattipolkua. Nykyisin kumminkin on tarjolla enemmän mahdollisuuksia ja joustavaa koulutusta kuin koskaan. Myös etänä ja avoimessa yliopistossa voi opiskella .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia valmistujaisia kannattaa juhlia.

Ylioppilasjuhla on kulttuuriperinteinen juhla. Sitä on juhlittu jo yli sata vuotta, koska silloin ylioppilaaksi valmistuminen oli merkittävä saavutus elämässä. Sitä käytettiin tilttelinä ja sitä lakkiakin on voitu ympäri vuoden pitää. Maisteria taas kutsuuttiin pelkästään tittelillä ja myös hattukin oli syytä ottaa pois, kun maisterin kohtasi. 

Nykyään ylioppilastutkinnon merkitys ei todellisuudessa ole kummoinen, mutta kulttuurilliset perinteet ovat säilyneet. 

Onhan ne rippijuhlatkin vähän oudot. Sukulaiset vetävät voileipäkakkua puvut päällä ja tenttaavat ripille päässyttä "Nyt oot naimaikäinen!", "Noh, miltä tuntuu olla nyt mies?!".

Paljossa samaa mieltä. Mutta tuli mieleeni ja jäin aattelehtimaan, että onko ylioppilastukinnon arvoa yritetty viime vuosina nostaa?

Näkyvä todiste tästä on se, että viime vuosinahan korkeakoulu ja yliopisto -opiskelu paikan on voinut saada suoraan e. käymättä lainkaan erillisissä pääsykokessa jos vaiin on kirjoittanut "tarpeeksi hyvin".  - Kun taas omana aikanani suurimpaan osaan korkeakoulu ja yliopisto-opiskelu aloille halunnut joutui jokainen halukas läpäisemään pääsykokeen ja oli mahdollista, että ylioppilas jäi vaille opiskelupaikkaa ja yleisen hakukelpoisuuden omannut ammatikoululainen sai opiskelupaikan. -toki se on edelleen mahdollista.

Mutta nykyisin erillinen pääsykoekiintiö on aiempia vuosiin verrattuna pienempi kun paikkojen jaossa suositaan hyvät tai kiietävä arvosanat saaneita ylioppilaita ja ensikeralaisia hakijoita.

Aiemmin lukio taustaisia saatettiin kyllä suosia niin, että ylppäreistä sai pääsykoeta varten lisäpiseitä ja tai heille oli oma kiintiö ja jos eivät päässeet lioppilaskiintiössä sisään, niin heidät siirretiin pääsykoekiintiöön, jossa siis oteiin sisään he, jotka saivat pääsykokeesta parhaimmat pisteet. Ja joilla oli lisäki yleien korkeakoulu/ yliopsio -opiskelukelpoisuus e.suoritettu ylioppilastutkinto tai perusaseen ammattikoulututkino (kuten vailkka lähihoitaja tai paruri-kampaaja)   

 Mutta siis koska monille suosituimmille aloille, ainakin suosituimmille aloille päätyy myös moni ei ihan niin kiitettävän erinomaisesti kirjoittanut ylioppilaskin. -

Ylioppilailla on tällöin puolellaan se, että heidän lukio-opinnothan on nimenomaisesti rakennettu sellaisiksi, että niiden oleusarvona on, että  lukion suoriutunut jatkaisi opintojaan juurikin korkeakoulussa/ yliopisossa, kun taas ammattiopinnoissa on pääpaino se, että ne suorittanut jatkaisi töihin.

Olen ennenkin hämmsäelly sitä, eä miten eri asemassa noin parikymppsiet nuoret osa vasta hakee sitä "onan alansa paikkaa"  Ei ole mitenkään avatonta hakea korkeakoulu tai yliopisto-paikkaa useamman kerran. - Ei vaikka korkeakoulu ja yliopisto-opiskelupaikkoja on varmaan ainakin yhä paljon tarjolla kuin ikäluokassa potenttiaalisia hakijoita.

Kun taas osan parikymppsisitä nuorista uskotaan ja toivotaan pääsevän pian kiinni työelämäsä ja pikkuhiljaa elämään palkansaajan elämää.- Ja vielä "omaa juttuaan hakevilla" menee vielä useampi vuosi kun he ovat suunnillen samassa asemassa.

   

Nykyisin myös amiksessa on paljon ihan yleisaineita eli matematiikkaa, äidinkieltä, fysiikkaa, kieliä opiskellaan, jotta hakeutuminen ja menestys AMKissa olisi mahdollista. Oma lapsi totesi 2 vuoden lukio-opintojen jälkeen, ettei kiinnosta ja siirtyi amikseen. Sai lukioopinnot hyväksi luettua niin ettei näitä yleisaineita ole lainkaan. Kaksi ekaa vuotta hänellä on ollut ns. Ammattiaineita 2 päivää viikossa ja 3 päivää vapaata, jota ei ole voinut mitenkään hyödyntää esim harjoitteluun tai töissä oppimiseen. Huvittavaa sinänsä on ettei amiksessa toistaiseksi ole opetettu mitään mitä hän ei ole harrastuksensa perusteella oppinut itse tai opetettu lukiossa. Totaalista ajanhukkaa, mutta Suomessa tarvitaan "koulutus ja paperit" ,jotta työpaikkat ja jatko-opiskelu mahdollistuu.

Yhtä hyvin nuori, korjaan minkä ikäinen hyvänsä perusasteen ammattikoulututkinnon suorittanu voi hakeua ja pääsä jatkamaan opintojaan yliopistossa ilman että käy lainkaan lukiota saati ammattikorkeakoulua päivääkään. Eli Suomessa voit päästä vaikka professoriksi asti ilman päivääkään lukio opintoja tai ammattikorkeakoulu opintoja.  Toki varmasti harvinaista mutta täysin mahdollista.

Mutta, mutta en tiedä mitä lapsesi harrastaa saati mitä hän nyt opiskelee ammattikoulussa mutta on harmillista jos perusasteen ammattikoulut aliresursoidaan. - Kun ammattikoulussakin on kuitenkin aloja, joiden suorittajia ja tekijöitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa ja olisi minusta enemmän kuin toivottavaa, että voisivat perehtyä ja ohjatusti opetella ja opiskella ammatissaan tarvisemia taitoja ja tietoja koska ei niitä kaikkia opi ja omaksu vain kirjoista lukemalla tai etäkurssilla tietokoneen kanssa pakertaessa.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia valmistujaisia kannattaa juhlia.

Ylioppilasjuhla on kulttuuriperinteinen juhla. Sitä on juhlittu jo yli sata vuotta, koska silloin ylioppilaaksi valmistuminen oli merkittävä saavutus elämässä. Sitä käytettiin tilttelinä ja sitä lakkiakin on voitu ympäri vuoden pitää. Maisteria taas kutsuuttiin pelkästään tittelillä ja myös hattukin oli syytä ottaa pois, kun maisterin kohtasi. 

Nykyään ylioppilastutkinnon merkitys ei todellisuudessa ole kummoinen, mutta kulttuurilliset perinteet ovat säilyneet. 

Onhan ne rippijuhlatkin vähän oudot. Sukulaiset vetävät voileipäkakkua puvut päällä ja tenttaavat ripille päässyttä "Nyt oot naimaikäinen!", "Noh, miltä tuntuu olla nyt mies?!".

Paljossa samaa mieltä. Mutta tuli mieleeni ja jäin aattelehtimaan, että onko ylioppilastukinnon arvoa yritetty viime vuosina nostaa?

Näkyvä todiste tästä on se, että viime vuosinahan korkeakoulu ja yliopisto -opiskelu paikan on voinut saada suoraan e. käymättä lainkaan erillisissä pääsykokessa jos vaiin on kirjoittanut "tarpeeksi hyvin".  - Kun taas omana aikanani suurimpaan osaan korkeakoulu ja yliopisto-opiskelu aloille halunnut joutui jokainen halukas läpäisemään pääsykokeen ja oli mahdollista, että ylioppilas jäi vaille opiskelupaikkaa ja yleisen hakukelpoisuuden omannut ammatikoululainen sai opiskelupaikan. -toki se on edelleen mahdollista.

Mutta nykyisin erillinen pääsykoekiintiö on aiempia vuosiin verrattuna pienempi kun paikkojen jaossa suositaan hyvät tai kiietävä arvosanat saaneita ylioppilaita ja ensikeralaisia hakijoita.

Aiemmin lukio taustaisia saatettiin kyllä suosia niin, että ylppäreistä sai pääsykoeta varten lisäpiseitä ja tai heille oli oma kiintiö ja jos eivät päässeet lioppilaskiintiössä sisään, niin heidät siirretiin pääsykoekiintiöön, jossa siis oteiin sisään he, jotka saivat pääsykokeesta parhaimmat pisteet. Ja joilla oli lisäki yleien korkeakoulu/ yliopsio -opiskelukelpoisuus e.suoritettu ylioppilastutkinto tai perusaseen ammattikoulututkino (kuten vailkka lähihoitaja tai paruri-kampaaja)   

 Mutta siis koska monille suosituimmille aloille, ainakin suosituimmille aloille päätyy myös moni ei ihan niin kiitettävän erinomaisesti kirjoittanut ylioppilaskin. -

Ylioppilailla on tällöin puolellaan se, että heidän lukio-opinnothan on nimenomaisesti rakennettu sellaisiksi, että niiden oleusarvona on, että  lukion suoriutunut jatkaisi opintojaan juurikin korkeakoulussa/ yliopisossa, kun taas ammattiopinnoissa on pääpaino se, että ne suorittanut jatkaisi töihin.

Olen ennenkin hämmsäelly sitä, eä miten eri asemassa noin parikymppsiet nuoret osa vasta hakee sitä "onan alansa paikkaa"  Ei ole mitenkään avatonta hakea korkeakoulu tai yliopisto-paikkaa useamman kerran. - Ei vaikka korkeakoulu ja yliopisto-opiskelupaikkoja on varmaan ainakin yhä paljon tarjolla kuin ikäluokassa potenttiaalisia hakijoita.

Kun taas osan parikymppsisitä nuorista uskotaan ja toivotaan pääsevän pian kiinni työelämäsä ja pikkuhiljaa elämään palkansaajan elämää.- Ja vielä "omaa juttuaan hakevilla" menee vielä useampi vuosi kun he ovat suunnillen samassa asemassa.

   

Ainahan on ollut niin ettei kaikki heti löydä sitä omaa alaa ja omaa ammattipolkua. Nykyisin kumminkin on tarjolla enemmän mahdollisuuksia ja joustavaa koulutusta kuin koskaan. Myös etänä ja avoimessa yliopistossa voi opiskella .

Kyllä, kyllä. Ja hyvä niin. Mutta siksi toisaala hämmentää, että miksi halutaan suosia korkeakoulu ja yliopisto - opiskeluvalinnoissa nin paljon sekä ensikertalaisia hakijoita että heitä joilla on parhaimmat ylppäreiden arvosanat. 

Kun aiemmin käytiin ja tai saaetiin käydä useampi kerta pääsykokeissa, niin nykyään osa keskittyy ylppäreiden arvosanojen viilaamiseen. - Vaikka näennäisesti on ja hyvä niin avattu myös muita tapoja saada opiskelu paikka e. käytännössä lähinnä avoimen väylä ja pääsykoe. omana aikanani oli vain pääsykoe. - Paitsi joiltakin  "poikien aloilta" e. tekniikan ja luonnotieteistä saattoi saada opiskelupaikan, ilman läpäistyä pääsykoetta , jos oli kirjoittanut matikasta kiitettävän hyvän arvosanan.     

Jos mun teini valmistuisi amiksesta keväällä, niin kyllä pidettäisiin juhlat. On kuitenkin lukiossa joten on tiedossa yo-juhlat. En tajua miksi saisi juhlistaa amiksesta valmistumista.

Tuohon ammattikorkeakouluun kun tuolla joku kuvitteli, että amk:sta valmistuneet ovat myös akateemisia. No eivät ole vaan akateemisia tulee vain yliopistosta. Mä olen käynyt amk:n ja olen sairaanhoitaja enkä todellakaan mikään akateeminen.

Vierailija kirjoitti:

Miksei juhlittaisi? Itsehän ne juhlat järjestetään. Kyllä minä ainakin voisin mennä ammattin valmistuneen valmistujaisjuhlaan tai järjestää sellaiset itsekin. En ole kuullut ammattikoululaisten väheksymistä missään.

Niinpä. Amisvalmistujaisjuhlat ovat olleet parhaat missä olen käynyt. Olivat vuokranneet karaokelaitteistoon ja laulettiin tuhannen tuiterissa Ukkometsoa. Ei mitään ylioppilasjuhlapönötystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia valmistujaisia kannattaa juhlia.

Ylioppilasjuhla on kulttuuriperinteinen juhla. Sitä on juhlittu jo yli sata vuotta, koska silloin ylioppilaaksi valmistuminen oli merkittävä saavutus elämässä. Sitä käytettiin tilttelinä ja sitä lakkiakin on voitu ympäri vuoden pitää. Maisteria taas kutsuuttiin pelkästään tittelillä ja myös hattukin oli syytä ottaa pois, kun maisterin kohtasi. 

Nykyään ylioppilastutkinnon merkitys ei todellisuudessa ole kummoinen, mutta kulttuurilliset perinteet ovat säilyneet. 

Onhan ne rippijuhlatkin vähän oudot. Sukulaiset vetävät voileipäkakkua puvut päällä ja tenttaavat ripille päässyttä "Nyt oot naimaikäinen!", "Noh, miltä tuntuu olla nyt mies?!".

Paljossa samaa mieltä. Mutta tuli mieleeni ja jäin aattelehtimaan, että onko ylioppilastukinnon arvoa yritetty viime vuosina nostaa?

Näkyvä todiste tästä on se, että viime vuosinahan korkeakoulu ja yliopisto -opiskelu paikan on voinut saada suoraan e. käymättä lainkaan erillisissä pääsykokessa jos vaiin on kirjoittanut "tarpeeksi hyvin".  - Kun taas omana aikanani suurimpaan osaan korkeakoulu ja yliopisto-opiskelu aloille halunnut joutui jokainen halukas läpäisemään pääsykokeen ja oli mahdollista, että ylioppilas jäi vaille opiskelupaikkaa ja yleisen hakukelpoisuuden omannut ammatikoululainen sai opiskelupaikan. -toki se on edelleen mahdollista.

Mutta nykyisin erillinen pääsykoekiintiö on aiempia vuosiin verrattuna pienempi kun paikkojen jaossa suositaan hyvät tai kiietävä arvosanat saaneita ylioppilaita ja ensikeralaisia hakijoita.

Aiemmin lukio taustaisia saatettiin kyllä suosia niin, että ylppäreistä sai pääsykoeta varten lisäpiseitä ja tai heille oli oma kiintiö ja jos eivät päässeet lioppilaskiintiössä sisään, niin heidät siirretiin pääsykoekiintiöön, jossa siis oteiin sisään he, jotka saivat pääsykokeesta parhaimmat pisteet. Ja joilla oli lisäki yleien korkeakoulu/ yliopsio -opiskelukelpoisuus e.suoritettu ylioppilastutkinto tai perusaseen ammattikoulututkino (kuten vailkka lähihoitaja tai paruri-kampaaja)   

 Mutta siis koska monille suosituimmille aloille, ainakin suosituimmille aloille päätyy myös moni ei ihan niin kiitettävän erinomaisesti kirjoittanut ylioppilaskin. -

Ylioppilailla on tällöin puolellaan se, että heidän lukio-opinnothan on nimenomaisesti rakennettu sellaisiksi, että niiden oleusarvona on, että  lukion suoriutunut jatkaisi opintojaan juurikin korkeakoulussa/ yliopisossa, kun taas ammattiopinnoissa on pääpaino se, että ne suorittanut jatkaisi töihin.

Olen ennenkin hämmsäelly sitä, eä miten eri asemassa noin parikymppsiet nuoret osa vasta hakee sitä "onan alansa paikkaa"  Ei ole mitenkään avatonta hakea korkeakoulu tai yliopisto-paikkaa useamman kerran. - Ei vaikka korkeakoulu ja yliopisto-opiskelupaikkoja on varmaan ainakin yhä paljon tarjolla kuin ikäluokassa potenttiaalisia hakijoita.

Kun taas osan parikymppsisitä nuorista uskotaan ja toivotaan pääsevän pian kiinni työelämäsä ja pikkuhiljaa elämään palkansaajan elämää.- Ja vielä "omaa juttuaan hakevilla" menee vielä useampi vuosi kun he ovat suunnillen samassa asemassa.

   

Nykyisin myös amiksessa on paljon ihan yleisaineita eli matematiikkaa, äidinkieltä, fysiikkaa, kieliä opiskellaan, jotta hakeutuminen ja menestys AMKissa olisi mahdollista. Oma lapsi totesi 2 vuoden lukio-opintojen jälkeen, ettei kiinnosta ja siirtyi amikseen. Sai lukioopinnot hyväksi luettua niin ettei näitä yleisaineita ole lainkaan. Kaksi ekaa vuotta hänellä on ollut ns. Ammattiaineita 2 päivää viikossa ja 3 päivää vapaata, jota ei ole voinut mitenkään hyödyntää esim harjoitteluun tai töissä oppimiseen. Huvittavaa sinänsä on ettei amiksessa toistaiseksi ole opetettu mitään mitä hän ei ole harrastuksensa perusteella oppinut itse tai opetettu lukiossa. Totaalista ajanhukkaa, mutta Suomessa tarvitaan "koulutus ja paperit" ,jotta työpaikkat ja jatko-opiskelu mahdollistuu.

Yhtä hyvin nuori, korjaan minkä ikäinen hyvänsä perusasteen ammattikoulututkinnon suorittanu voi hakeua ja pääsä jatkamaan opintojaan yliopistossa ilman että käy lainkaan lukiota saati ammattikorkeakoulua päivääkään. Eli Suomessa voit päästä vaikka professoriksi asti ilman päivääkään lukio opintoja tai ammattikorkeakoulu opintoja.  Toki varmasti harvinaista mutta täysin mahdollista.

Mutta, mutta en tiedä mitä lapsesi harrastaa saati mitä hän nyt opiskelee ammattikoulussa mutta on harmillista jos perusasteen ammattikoulut aliresursoidaan. - Kun ammattikoulussakin on kuitenkin aloja, joiden suorittajia ja tekijöitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa ja olisi minusta enemmän kuin toivottavaa, että voisivat perehtyä ja ohjatusti opetella ja opiskella ammatissaan tarvisemia taitoja ja tietoja koska ei niitä kaikkia opi ja omaksu vain kirjoista lukemalla tai etäkurssilla tietokoneen kanssa pakertaessa.    

Tämä aliresurssointi on fakta. Edes perusasiat pitäisi pystyä käytännössä opettamaan koulussa. Nyt se jää itseoppimisen ja töissä oppimiseen varaan. Kaikille ei riitä edes töissäoppimispaikkoja ,koska yritykset eivät viitsi ottaa vaivoikseen porukkaa, jolle koulussa ei ole opetettu yhtään mitään hyödyllistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia valmistujaisia kannattaa juhlia.

Ylioppilasjuhla on kulttuuriperinteinen juhla. Sitä on juhlittu jo yli sata vuotta, koska silloin ylioppilaaksi valmistuminen oli merkittävä saavutus elämässä. Sitä käytettiin tilttelinä ja sitä lakkiakin on voitu ympäri vuoden pitää. Maisteria taas kutsuuttiin pelkästään tittelillä ja myös hattukin oli syytä ottaa pois, kun maisterin kohtasi. 

Nykyään ylioppilastutkinnon merkitys ei todellisuudessa ole kummoinen, mutta kulttuurilliset perinteet ovat säilyneet. 

Onhan ne rippijuhlatkin vähän oudot. Sukulaiset vetävät voileipäkakkua puvut päällä ja tenttaavat ripille päässyttä "Nyt oot naimaikäinen!", "Noh, miltä tuntuu olla nyt mies?!".

Paljossa samaa mieltä. Mutta tuli mieleeni ja jäin aattelehtimaan, että onko ylioppilastukinnon arvoa yritetty viime vuosina nostaa?

Näkyvä todiste tästä on se, että viime vuosinahan korkeakoulu ja yliopisto -opiskelu paikan on voinut saada suoraan e. käymättä lainkaan erillisissä pääsykokessa jos vaiin on kirjoittanut "tarpeeksi hyvin".  - Kun taas omana aikanani suurimpaan osaan korkeakoulu ja yliopisto-opiskelu aloille halunnut joutui jokainen halukas läpäisemään pääsykokeen ja oli mahdollista, että ylioppilas jäi vaille opiskelupaikkaa ja yleisen hakukelpoisuuden omannut ammatikoululainen sai opiskelupaikan. -toki se on edelleen mahdollista.

Mutta nykyisin erillinen pääsykoekiintiö on aiempia vuosiin verrattuna pienempi kun paikkojen jaossa suositaan hyvät tai kiietävä arvosanat saaneita ylioppilaita ja ensikeralaisia hakijoita.

Aiemmin lukio taustaisia saatettiin kyllä suosia niin, että ylppäreistä sai pääsykoeta varten lisäpiseitä ja tai heille oli oma kiintiö ja jos eivät päässeet lioppilaskiintiössä sisään, niin heidät siirretiin pääsykoekiintiöön, jossa siis oteiin sisään he, jotka saivat pääsykokeesta parhaimmat pisteet. Ja joilla oli lisäki yleien korkeakoulu/ yliopsio -opiskelukelpoisuus e.suoritettu ylioppilastutkinto tai perusaseen ammattikoulututkino (kuten vailkka lähihoitaja tai paruri-kampaaja)   

 Mutta siis koska monille suosituimmille aloille, ainakin suosituimmille aloille päätyy myös moni ei ihan niin kiitettävän erinomaisesti kirjoittanut ylioppilaskin. -

Ylioppilailla on tällöin puolellaan se, että heidän lukio-opinnothan on nimenomaisesti rakennettu sellaisiksi, että niiden oleusarvona on, että  lukion suoriutunut jatkaisi opintojaan juurikin korkeakoulussa/ yliopisossa, kun taas ammattiopinnoissa on pääpaino se, että ne suorittanut jatkaisi töihin.

Olen ennenkin hämmsäelly sitä, eä miten eri asemassa noin parikymppsiet nuoret osa vasta hakee sitä "onan alansa paikkaa"  Ei ole mitenkään avatonta hakea korkeakoulu tai yliopisto-paikkaa useamman kerran. - Ei vaikka korkeakoulu ja yliopisto-opiskelupaikkoja on varmaan ainakin yhä paljon tarjolla kuin ikäluokassa potenttiaalisia hakijoita.

Kun taas osan parikymppsisitä nuorista uskotaan ja toivotaan pääsevän pian kiinni työelämäsä ja pikkuhiljaa elämään palkansaajan elämää.- Ja vielä "omaa juttuaan hakevilla" menee vielä useampi vuosi kun he ovat suunnillen samassa asemassa.

   

Nykyisin myös amiksessa on paljon ihan yleisaineita eli matematiikkaa, äidinkieltä, fysiikkaa, kieliä opiskellaan, jotta hakeutuminen ja menestys AMKissa olisi mahdollista. Oma lapsi totesi 2 vuoden lukio-opintojen jälkeen, ettei kiinnosta ja siirtyi amikseen. Sai lukioopinnot hyväksi luettua niin ettei näitä yleisaineita ole lainkaan. Kaksi ekaa vuotta hänellä on ollut ns. Ammattiaineita 2 päivää viikossa ja 3 päivää vapaata, jota ei ole voinut mitenkään hyödyntää esim harjoitteluun tai töissä oppimiseen. Huvittavaa sinänsä on ettei amiksessa toistaiseksi ole opetettu mitään mitä hän ei ole harrastuksensa perusteella oppinut itse tai opetettu lukiossa. Totaalista ajanhukkaa, mutta Suomessa tarvitaan "koulutus ja paperit" ,jotta työpaikkat ja jatko-opiskelu mahdollistuu.

Yhtä hyvin nuori, korjaan minkä ikäinen hyvänsä perusasteen ammattikoulututkinnon suorittanu voi hakeua ja pääsä jatkamaan opintojaan yliopistossa ilman että käy lainkaan lukiota saati ammattikorkeakoulua päivääkään. Eli Suomessa voit päästä vaikka professoriksi asti ilman päivääkään lukio opintoja tai ammattikorkeakoulu opintoja.  Toki varmasti harvinaista mutta täysin mahdollista.

Mutta, mutta en tiedä mitä lapsesi harrastaa saati mitä hän nyt opiskelee ammattikoulussa mutta on harmillista jos perusasteen ammattikoulut aliresursoidaan. - Kun ammattikoulussakin on kuitenkin aloja, joiden suorittajia ja tekijöitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa ja olisi minusta enemmän kuin toivottavaa, että voisivat perehtyä ja ohjatusti opetella ja opiskella ammatissaan tarvisemia taitoja ja tietoja koska ei niitä kaikkia opi ja omaksu vain kirjoista lukemalla tai etäkurssilla tietokoneen kanssa pakertaessa.    

Tämä aliresurssointi on fakta. Edes perusasiat pitäisi pystyä käytännössä opettamaan koulussa. Nyt se jää itseoppimisen ja töissä oppimiseen varaan. Kaikille ei riitä edes töissäoppimispaikkoja ,koska yritykset eivät viitsi ottaa vaivoikseen porukkaa, jolle koulussa ei ole opetettu yhtään mitään hyödyllistä

Ja samalla ihmetellään, mitenkähän tuo oppivelvollisuuden pidentäminen maksaakin "vähän enemmän" kuin tota aateltiin, että halpa homma kun kaikille jaetaan vain läppärit, niin....