Mä en tajua pitkiä liittoja

No se nyt on vaan niin, että parhaat viedään ekalla kierroksella. Kierrätyksestä voi löytää joskus jonkun helmen, mutta harvemmin. Fiksu on se, joka tajuaa pitää omastaan kiinni, vaikka sen 50-70v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli taas niin loistava esimerkki ammattivalittajan järjenjuoksusta. Tai no, juoksu on ehkä väärä ilmaus.

Miksi pitää ilkeillä? Kyllä mä olen paljon pitkiä liittoja nähnyt ja aika harva niistä on kovin onnellinen.

Pidätkö sitten itseäsi onnellisena, kun sinulla on kaksi mielestäsi lyhyttä liittoa takana? Ja olet nyt yksin? 

Pidän. Ei yksin ole huono olla.

Vaikutatkin niin onnelliselta, iloiselta ja tyytyväiseltä päivittäin täällä valittaessasi.

Paljon onnellisempi kuin ikinä kenenkään miehen kanssa. On oma talo ja lupa tehdä kuten haluaa.

Varaton työkyvytön. Oi onnea.

Ai sitä on varaton kun on oma talo?

Jaa.

Itse olen ollut saman ihmisen kanssa vasta vähän vaille 18 vuotta, joten en pitkistä liitoista tiedä vielä yhtään mitään.

Meillä oli oikein mukava ja rakkaudentäyteinen, yhteinen viikonloppu, ja tuntui melkein siltä, että olisimme olleet yhdessä vasta 2 kuukautta.

Olemme ainakin nämä yhdessä eletyt liki 18 vuotta olleet kuin paita ja peppu, eikä tunnu siltä, että olisi mitään erityistä estettä sille, ettemmekö voisi olla myös toiset (tai kolmannet) 18 vuotta yhdessä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä syystä mun pitäisi vaihtaa mun miestä? Kerropa se mulla, aloittaja.

Todennäköisesti se ukko lemppaa sut halusitpa tai et. Suurin osa miehistä vaihtaa vaimon nuoreen uuteen vaimoon, kun tuleva ex-vaimo viidenkympin paikkeilla. Vanha rypistyvä vaihdevuosikurppa ei miehiä innosta ja ymmärtäähän sen.

Näytäpä mulle se tilasto, joka tukee väitettäsi. Ai niin, sellaista ei ole. Suurin osa avioeroista tehdään naisen aloitteesta. 

Ei se sun elämä muutu onnellisemmaksi, vaikka kirjoitat fantasioitasi nettiin. Kyllä ne muutokset pitää tehdä sinne omaan elämään.

Js suurin osa suhteista luodaan suunnilleen saman ikäisten ihmisten kesken. Aivan urbaanilegenda tuo nuorempaan vaihtaminen, vaikka sitä toki joskus tapahtuukin, jos mies on huomattavasti rikastunut ja tullut kuuluisaksi 20-40-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli taas niin loistava esimerkki ammattivalittajan järjenjuoksusta. Tai no, juoksu on ehkä väärä ilmaus.

Miksi pitää ilkeillä? Kyllä mä olen paljon pitkiä liittoja nähnyt ja aika harva niistä on kovin onnellinen.

Pidätkö sitten itseäsi onnellisena, kun sinulla on kaksi mielestäsi lyhyttä liittoa takana? Ja olet nyt yksin? 

Pidän. Ei yksin ole huono olla.

Vaikutatkin niin onnelliselta, iloiselta ja tyytyväiseltä päivittäin täällä valittaessasi.

Paljon onnellisempi kuin ikinä kenenkään miehen kanssa. On oma talo ja lupa tehdä kuten haluaa.

Varaton työkyvytön. Oi onnea.

Ai sitä on varaton kun on oma talo?

Purkukuntoinen ja laho mörskä ei ole talo.

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko miettinyt koskaan, että jos olisit tehnyt toisenlaisia valintoja parisuhteisiin lähtiessäsi, saattaisit olla nyt lähes viisikymppisenä sellaisessa pitkässä onnellisessa suhteessa? Olet kertonut syitä, miksi olet "ottanut" miehen 1 ja miehen 2. Joku toinen on saattanut lähteä parisuhteisiinsa erilaisin perustein ja siksi heillä on lykästänyt enemmän, on riittänyt rakkautta ja läheisyyttä. Sille nyt ei paljon voi, jos puoliso sairastuu ja kuolee, mutta eikö se ole hieno asia, että on olemassa pareja, joista on hyvä olla yhdessä pitkään ja saavat vieläpä ollakin ilman, että esim kuolema erota? Miksi sinä haluat mollata ihmisten pitkiä liittoja, sillä mollaamistahan tämä aloituksesi on? Mollaat sellaista, mitä sinulla ei ole ollut. 

En minä mollaa pitkiä suhteita. Osa varmasti on onnellisia mutta sitten on paljon niitäkin jotka eivät ole ja silloin on mielestäni turha olla yhdessä ja kehuskella liiton pituudella.

Minä en tajua minkään mittaisia liittoja, joissa jommalla kummalla tai molemmilla on huono olla. Sen sijaan pitkä ja onnellinen liitto on ihana asia, jos kumpikin on siinä onnellisia.

Tapasin mieheni teini-ikäisenä, ja yhä yli 20 vuoden jälkeen meillä on tosi kivaa yhdessä. Hyvin mielelläni näkisin meidät yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko miettinyt koskaan, että jos olisit tehnyt toisenlaisia valintoja parisuhteisiin lähtiessäsi, saattaisit olla nyt lähes viisikymppisenä sellaisessa pitkässä onnellisessa suhteessa? Olet kertonut syitä, miksi olet "ottanut" miehen 1 ja miehen 2. Joku toinen on saattanut lähteä parisuhteisiinsa erilaisin perustein ja siksi heillä on lykästänyt enemmän, on riittänyt rakkautta ja läheisyyttä. Sille nyt ei paljon voi, jos puoliso sairastuu ja kuolee, mutta eikö se ole hieno asia, että on olemassa pareja, joista on hyvä olla yhdessä pitkään ja saavat vieläpä ollakin ilman, että esim kuolema erota? Miksi sinä haluat mollata ihmisten pitkiä liittoja, sillä mollaamistahan tämä aloituksesi on? Mollaat sellaista, mitä sinulla ei ole ollut. 

En minä mollaa pitkiä suhteita. Osa varmasti on onnellisia mutta sitten on paljon niitäkin jotka eivät ole ja silloin on mielestäni turha olla yhdessä ja kehuskella liiton pituudella.

Älä sinä muitten liitoista ole päättämässä onko ne turhia vai eivät. Mekin voimme sanoa sinulle, että aivan turha sinun on valitella, että rahat on vähissä ja vaikea on tulla toimeen, kun sinulla on oma talokin ja säästöjä löytyy jne jne. Mutta turha sitä on sanoa, sinä valitat ja valitat, koska sinusta se on kivaa. 

En ymmärrä mikä tarve on demonisoida pitkiä liittoja ja olla muka varma, että ne on onnettomia ja ihmiset vaan hampaat irvessä pitää niistä kiinni, vain koska itse ei ole löytänyt sopivaa puolisoa. Pitkät liitot voi olla onnellisia ihan yhtä hyvin kuin yksin olijakin voi olla onnellinen.

Sitähän ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta kyllä tämä reilu parinkymmenen vuoden yhteiselo on muotoutunut varsin saumattomaksi ja mukavaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitäisi olla yhdessä joku 30v-60v?

Ei pidä olla yhdessä. Mutta jos toisen kanssa viihtyy, niin miksi ihmeessä pitäisi erota vain, koska jokin tietty vuosimäärä tulee täyteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli taas niin loistava esimerkki ammattivalittajan järjenjuoksusta. Tai no, juoksu on ehkä väärä ilmaus.

Miksi pitää ilkeillä? Kyllä mä olen paljon pitkiä liittoja nähnyt ja aika harva niistä on kovin onnellinen.

Pidätkö sitten itseäsi onnellisena, kun sinulla on kaksi mielestäsi lyhyttä liittoa takana? Ja olet nyt yksin? 

Pidän. Ei yksin ole huono olla.

Vaikutatkin niin onnelliselta, iloiselta ja tyytyväiseltä päivittäin täällä valittaessasi.

Paljon onnellisempi kuin ikinä kenenkään miehen kanssa. On oma talo ja lupa tehdä kuten haluaa.

Varaton työkyvytön. Oi onnea.

Ai sitä on varaton kun on oma talo?

Purkukuntoinen ja laho mörskä ei ole talo.

Kyllä mulla on ihan kunnon, sininen pieni puutalo. Oikein hyväkuntoinen.

Vierailija kirjoitti:

Pitkissä liitoissa olevat ovat oikeasti naurettavia ja surkeita pelkureita mut julkisuus esittelee heidät suurina sankareina.

Riippuu ihan siitä mikä heidät pitää yhdessä, rakkaus vai pelko yksinjäämisestä tai muiden tuomiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko miettinyt koskaan, että jos olisit tehnyt toisenlaisia valintoja parisuhteisiin lähtiessäsi, saattaisit olla nyt lähes viisikymppisenä sellaisessa pitkässä onnellisessa suhteessa? Olet kertonut syitä, miksi olet "ottanut" miehen 1 ja miehen 2. Joku toinen on saattanut lähteä parisuhteisiinsa erilaisin perustein ja siksi heillä on lykästänyt enemmän, on riittänyt rakkautta ja läheisyyttä. Sille nyt ei paljon voi, jos puoliso sairastuu ja kuolee, mutta eikö se ole hieno asia, että on olemassa pareja, joista on hyvä olla yhdessä pitkään ja saavat vieläpä ollakin ilman, että esim kuolema erota? Miksi sinä haluat mollata ihmisten pitkiä liittoja, sillä mollaamistahan tämä aloituksesi on? Mollaat sellaista, mitä sinulla ei ole ollut. 

En minä mollaa pitkiä suhteita. Osa varmasti on onnellisia mutta sitten on paljon niitäkin jotka eivät ole ja silloin on mielestäni turha olla yhdessä ja kehuskella liiton pituudella.

Kyllä sinä nimenomaan mollaat pitkiä suhteita. Juuri sitä varten teit tämän aloituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko miettinyt koskaan, että jos olisit tehnyt toisenlaisia valintoja parisuhteisiin lähtiessäsi, saattaisit olla nyt lähes viisikymppisenä sellaisessa pitkässä onnellisessa suhteessa? Olet kertonut syitä, miksi olet "ottanut" miehen 1 ja miehen 2. Joku toinen on saattanut lähteä parisuhteisiinsa erilaisin perustein ja siksi heillä on lykästänyt enemmän, on riittänyt rakkautta ja läheisyyttä. Sille nyt ei paljon voi, jos puoliso sairastuu ja kuolee, mutta eikö se ole hieno asia, että on olemassa pareja, joista on hyvä olla yhdessä pitkään ja saavat vieläpä ollakin ilman, että esim kuolema erota? Miksi sinä haluat mollata ihmisten pitkiä liittoja, sillä mollaamistahan tämä aloituksesi on? Mollaat sellaista, mitä sinulla ei ole ollut. 

En minä mollaa pitkiä suhteita. Osa varmasti on onnellisia mutta sitten on paljon niitäkin jotka eivät ole ja silloin on mielestäni turha olla yhdessä ja kehuskella liiton pituudella.

Kyllä sinä nimenomaan mollaat pitkiä suhteita. Juuri sitä varten teit tämän aloituksen.

En mollaa mutta ymmärrä nyt sitten niin kuin haluat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli taas niin loistava esimerkki ammattivalittajan järjenjuoksusta. Tai no, juoksu on ehkä väärä ilmaus.

Miksi pitää ilkeillä? Kyllä mä olen paljon pitkiä liittoja nähnyt ja aika harva niistä on kovin onnellinen.

Pidätkö sitten itseäsi onnellisena, kun sinulla on kaksi mielestäsi lyhyttä liittoa takana? Ja olet nyt yksin? 

Pidän. Ei yksin ole huono olla.

Vaikutatkin niin onnelliselta, iloiselta ja tyytyväiseltä päivittäin täällä valittaessasi.

Paljon onnellisempi kuin ikinä kenenkään miehen kanssa. On oma talo ja lupa tehdä kuten haluaa.

Varaton työkyvytön. Oi onnea.

Ai sitä on varaton kun on oma talo?

Purkukuntoinen ja laho mörskä ei ole talo.

Kyllä mulla on ihan kunnon, sininen pieni puutalo. Oikein hyväkuntoinen.

Minä en sitten yhtään ymmärrä niitä pienistä eläkkeistä valittajia, joilla on oikein hyvä sininen pieni puutalo. Ihan turha on silloin valitella, että kampaaja maksaa ja taksi on kallis. Yhtään en ymmärrä, ihan turhaa valitusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko miettinyt koskaan, että jos olisit tehnyt toisenlaisia valintoja parisuhteisiin lähtiessäsi, saattaisit olla nyt lähes viisikymppisenä sellaisessa pitkässä onnellisessa suhteessa? Olet kertonut syitä, miksi olet "ottanut" miehen 1 ja miehen 2. Joku toinen on saattanut lähteä parisuhteisiinsa erilaisin perustein ja siksi heillä on lykästänyt enemmän, on riittänyt rakkautta ja läheisyyttä. Sille nyt ei paljon voi, jos puoliso sairastuu ja kuolee, mutta eikö se ole hieno asia, että on olemassa pareja, joista on hyvä olla yhdessä pitkään ja saavat vieläpä ollakin ilman, että esim kuolema erota? Miksi sinä haluat mollata ihmisten pitkiä liittoja, sillä mollaamistahan tämä aloituksesi on? Mollaat sellaista, mitä sinulla ei ole ollut. 

En minä mollaa pitkiä suhteita. Osa varmasti on onnellisia mutta sitten on paljon niitäkin jotka eivät ole ja silloin on mielestäni turha olla yhdessä ja kehuskella liiton pituudella.

Kyllä sinä nimenomaan mollaat pitkiä suhteita. Juuri sitä varten teit tämän aloituksen.

Kun itse on säälittävästi epäonnistunut surkimus, on defenssinä onnistujien mollaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihmettele pitkiä liittoja, mutta niiden ihannoiminen ei taas mene omaan ymmärrykseen. Parisuhteen pituus kun ei kerro vielä mitään sen onnellisuudesta. 

Harva nykyään jää onnettomaan liittoon, kyllä siitä eroon pääsee. Näin ollen pitkät liitot ovat enimmäkseen onnellisia liittoja. Niissä on osattu ottaa toinen huomioon ja ymmärretty yhteisen pitkän elämäntien kauneus.

Hyvissäkin liitoissa on voinut olla myös alamäkiä ja kriisejä. Niistä on kuitenkin päästy yli.

”Tahdotko ottaa tämän…puolisoksesi..”- kysytään vihkialttarilla.

Se ei ole ainoa hetki sanoa ”tahdon”. Myöhemminkin pitää löytyä tahtoa mennä yhdessä eteenpäin ja se edellyttää myös sitoutumista suhteeseen.

Ja se yhdessä eteenpäin meneminen, anteeksianto ja kunnioitus, ne ovat kauniita asioita.

Siinä ei ole mitään pakkoa.

Näin se onkin nuoremmilla ihmisillä, mutta Suomessa kun vähiten avioeroja on 65-vuotiailla ja siitä ylös päin, puhutaan pitkien liittojen kohdalla oikeasti niistä jotka ovat yhdessä sen takia kun niin kuuluu tehdä. Ei niistä, jotka ovat onnellisesti yhdessä.

Toki pitkissä liitoissa löytyy paljon onnellisiakin liittoja, mutta vielä tarvitsee odotella muutama sukupolvi, että voimme todeta liiton pituuden korreloivan parisuhteen onnellisuuden kanssa.

Pitkässä liitossa tärkein syy yhdessäolemiselle usein muuttuu ajan kuluessa. Ensin ollaan yhdessä, koska ollaan niin rakastuneita. Sitten ollaan yhdessä, koska kasvatetaan lapsia yhdessä. Lopulta ollaan yhdessä, koska toinen on vanhuuden turva. Onnellisia ovat ne, joilla keskinäinen rakkaus ja esim. seksuaalinen veto säilyy vuosien vieriessä. Aina näin ei käy, mutta vaakakupissa on ehkä muita asioita, jotka pitävät parisuhteen saldon plussan puolella ja ihmiset yhdessä.

Mitä pitempi liitto, sitä enemmän kertyy yhteistä maallista, sosiaalista ja henkistä omaisuutta ja eroaminen vaikuttaa elämään hyvin kokonaisvaltaisesti. Toiset ovat rohkeampia ottamaan riskejä ja tekemään ratkaisuja kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ihmettele pitkiä liittoja, mutta niiden ihannoiminen ei taas mene omaan ymmärrykseen. Parisuhteen pituus kun ei kerro vielä mitään sen onnellisuudesta. 

Harva nykyään jää onnettomaan liittoon, kyllä siitä eroon pääsee. Näin ollen pitkät liitot ovat enimmäkseen onnellisia liittoja. Niissä on osattu ottaa toinen huomioon ja ymmärretty yhteisen pitkän elämäntien kauneus.

Hyvissäkin liitoissa on voinut olla myös alamäkiä ja kriisejä. Niistä on kuitenkin päästy yli.

”Tahdotko ottaa tämän…puolisoksesi..”- kysytään vihkialttarilla.

Se ei ole ainoa hetki sanoa ”tahdon”. Myöhemminkin pitää löytyä tahtoa mennä yhdessä eteenpäin ja se edellyttää myös sitoutumista suhteeseen.

Ja se yhdessä eteenpäin meneminen, anteeksianto ja kunnioitus, ne ovat kauniita asioita.

Siinä ei ole mitään pakkoa.

Näin se onkin nuoremmilla ihmisillä, mutta Suomessa kun vähiten avioeroja on 65-vuotiailla ja siitä ylös päin, puhutaan pitkien liittojen kohdalla oikeasti niistä jotka ovat yhdessä sen takia kun niin kuuluu tehdä. Ei niistä, jotka ovat onnellisesti yhdessä.

Toki pitkissä liitoissa löytyy paljon onnellisiakin liittoja, mutta vielä tarvitsee odotella muutama sukupolvi, että voimme todeta liiton pituuden korreloivan parisuhteen onnellisuuden kanssa.

Ei ne 65-vuotiaiden ja yli ole välttämättä niitä pitkiä liittoja, ihmiset kun menee naimisiin myös myöhemmällä iällä. Silloin on nuoruuden hurjastelut usein ohi, ja elämä tasaisempaa joten eron syitäkään ei ole niin paljoa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi olla yhdessä 30 tai 60 vuotta? Näitä ihaillaan, koska ajatellaan ihmisten löytäneen suuren rakkauden ja kasvaneen yhdessä vuosikymmeniä - harvinaista siis.

Meillä 55. vuosi menossa, ollaan hyvin viihdytty yhdessä.