Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ikävöin lapsetonta elämääni, muita?
17.12.2014 |
Otetaan uusi yritys, kun asiasta keskusteltaessa keskustelun valtasivat juuri ne kaksi ryhmää, joita asia ei koske, eli velat ja onnelliset lapsettomat.
Ikävöin elämääni ennen lastani. Mikään ei ole radikaalisti huonontunut elämässämme lapsen tulon jälkeen, mutta kaipaan silti entiseen. Miehen kanssa kaksin eläminen oli enemmän minun juttuni.
Onko täällä muita, jotka miettivät samoja?
Kommentit (51)
Itse en kaipaa elämää ennen lapsia, mutta se varmaan johtuu siitä, että olen ns. "emotyyppi", rakastan laittaa lapsille ruokaa, huolehtia, auttaa läksyissä, käydä pienten kanssa kaupassa päivisin jne. Ja siivota ja laittaa kotia ninenomaan lapsille. Toki odotamme hirveästi aikaa kahdestaan, joko viikonloppuja mutta myös sitä kun nämä muuttavat pois...
Ymmärrän silti teitäkin hyvin! Kun kaikki eivät tämän tapaisesta elämästä nauti, tai kaipaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaan kaipaa. Nyt on vasta elämää, kun on lapsia.
Mummona taas voi kuolla tylsyyteen sitten.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:29"]
Turha sitä on katua. Suomalaista lasta odottaa adoptiojonossa moni vanhempi. Äkkiä saisitte lapsen pois, jos haluatte. Se auttaa, jos miettii, että lapsi kuolisi ensi viikonloppuna. Jos se herättää onnellisuudentunteen, niin sitten kadut oikeasti
[/quote]
Useimmille ei ole psykologisesti mahdollista luopua lapsesta, koska lapseen on niin kiintynyt. Ja jos luopuisikin, sen jälkeen syyllisyys estäisi kyllä onnellisuuden tehokkaasti. Puolison voi vaihtaa ja työpaikasta irtisanoutua mutta lapsi on ja pysyy. Sehän vanhemmuuden katumisesta tekeekin niin kamalaa. Asiaa ei voi enää mitenkään korjata.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:58"]
Itse en kaipaa elämää ennen lapsia, mutta se varmaan johtuu siitä, että olen ns. "emotyyppi", rakastan laittaa lapsille ruokaa, huolehtia, auttaa läksyissä, käydä pienten kanssa kaupassa päivisin jne. Ja siivota ja laittaa kotia ninenomaan lapsille. Toki odotamme hirveästi aikaa kahdestaan, joko viikonloppuja mutta myös sitä kun nämä muuttavat pois... Ymmärrän silti teitäkin hyvin! Kun kaikki eivät tämän tapaisesta elämästä nauti, tai kaipaa sitä.
[/quote]
Luulen, että juuri sinunlaisesi ihmiset ovat parhaita vanhempia. Kyllä jostakin niin hullusta kuin lapsen hoitamisesta ja kasvattamisesta täytyy aidosti nauttia, jotta siinä voi olla hyvä. Toiset ovat synnynnäisiä vanhempia ja jotkut, kuten minä, emme ole.
t. vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 18:04"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:29"]
Turha sitä on katua. Suomalaista lasta odottaa adoptiojonossa moni vanhempi. Äkkiä saisitte lapsen pois, jos haluatte. Se auttaa, jos miettii, että lapsi kuolisi ensi viikonloppuna. Jos se herättää onnellisuudentunteen, niin sitten kadut oikeasti
[/quote]
Useimmille ei ole psykologisesti mahdollista luopua lapsesta, koska lapseen on niin kiintynyt. Ja jos luopuisikin, sen jälkeen syyllisyys estäisi kyllä onnellisuuden tehokkaasti. Puolison voi vaihtaa ja työpaikasta irtisanoutua mutta lapsi on ja pysyy. Sehän vanhemmuuden katumisesta tekeekin niin kamalaa. Asiaa ei voi enää mitenkään korjata.
[/quote] miksei. Kyllähän moni korjaa ja tappaa lapsensa
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 18:06"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 17:58"]
Itse en kaipaa elämää ennen lapsia, mutta se varmaan johtuu siitä, että olen ns. "emotyyppi", rakastan laittaa lapsille ruokaa, huolehtia, auttaa läksyissä, käydä pienten kanssa kaupassa päivisin jne. Ja siivota ja laittaa kotia ninenomaan lapsille. Toki odotamme hirveästi aikaa kahdestaan, joko viikonloppuja mutta myös sitä kun nämä muuttavat pois... Ymmärrän silti teitäkin hyvin! Kun kaikki eivät tämän tapaisesta elämästä nauti, tai kaipaa sitä.
[/quote]
Luulen, että juuri sinunlaisesi ihmiset ovat parhaita vanhempia. Kyllä jostakin niin hullusta kuin lapsen hoitamisesta ja kasvattamisesta täytyy aidosti nauttia, jotta siinä voi olla hyvä. Toiset ovat synnynnäisiä vanhempia ja jotkut, kuten minä, emme ole.
t. vela
[/quote]Kiitos! Tämä oli kyllä suurin kohteliaisuus pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 16:34"]
En kaipaa konkreettisia juttuja, vaan sitä elämää ylipäätään. Tunnelmaa, olotilaa ja mieheni ja minun välistä aikaa ja elämää yleensä. Kun oli vain me kaksi, joista huolehtia ja jotka ottaa huomioon.
Matkustelemme, syömme ulkona, käymme teatterissa, leffoissa ja muuta sellaista edelleenkin. On sekin erilaista nyt lapsen vuoksi.
ap
[/quote]
Tämä ei moni vanhempi tajua. Ollaan kovasti vakuuttelemassa, että kyllähän mekin voimme matkustella (perheenä) ja harrastaa vapaasti seksiä (kun lapset ovat nukkumassa), mutta kun ei se ole sama asia. Minä en hankkisi lasta, vaikka minulle taattaisiin maailman helpoin lapsi ja tarjottaisiin ilmainen lastenhoitaja varmistamaan se neljä päivittäistä tuntia omaa aikaa, jonka tarvitsen. Elämä on vain lapsettomana perustavalla tavalla erilaista kuin lapsen kanssa... ja minusta parempaa.
Minä ikävöin monesti vauva aikaa, leikkiaikaa, kouluaikaa ja nyt lapseni on jo 18 v abipoika. Sain ennen lasta matkustella, toteuttaa itseäni, tulla ja mennä ja nyt taas on aikaa enemmän itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tämä lapsiarki hirveän mukavaa ole, mutta olisiko sitä sitten kyllästynyt siihen lapsettomaankin elämään?
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 18:01"]
En tosiaan kaipaa. Nyt on vasta elämää, kun on lapsia.
Mummona taas voi kuolla tylsyyteen sitten.
[/quote]
Elämä on sellaista mitä siitä tekee. Lapsettoman elämä on tylsää, jos teet siitä tylsää.
Maailmassa on niin paljon tekemistä ja aktiviteettia, että sieltä kyllä jokaiselle löytyy jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan. Ensimmäinen ja viimeinen lapsi tämä. En halua lisää lapsia vaan haluan mieheni ja minun aikaa, näin rehellisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eeeei. En ikävöi lapsetonta elämääni. Talossa on kaksi alle 1,5 vuotiasta lasta ja aika ei riitä yhtään mihinkään "omaan". Käytännössä semmoinen vela:n horrorpainajainen tämä arki. Minä saan älyttömästi tyydytystä tästä. Silloinkin kun väsyttää ja särkee ja kuopus nousee huutamaan 2 h välein, niin tiedän eläväni äärettömän lyhyttä vaihetta, joka ei kestä ikuisesti. Esikoisesta on iloa ollut niin miljoonat kerrat ja vaikka mitä muuta maailmassa tapahtuisi, niin tiedän että minulla on perhe, rakkautta ja minua tarvitaan. Olen 22 v, eli voin myös vielä opiskella mitä lystään ja mikään ovi ei ole säppi-kiinni. Vaikka joku turhanpäiväinen kulttuuriristeily ei onnistu tällä hetkellä, on minulla vielä ainakin 60 vuotta elinaikaa jäljellä toteuttaa omia hinkujani vähä kerrallaan.
Mikä on vela? Entä wt? Ja mistä ap tulee?
Minä en kaipaa lapsetonta elämmää. Ehdin ensin riekkua yksin, sitten miehen kanssa. Lapsellista elämää takana. 19vuotta ja ovat olleet hienoja vuosia
Tänne olikin tullut paljon muitakin samoin kokevia. Jatkakaa.
ap
Lapset kasvavat nopeasti. Se aika menee oikeasti tosi nopeaan. Sitten voi taas alkaa elämään täysin omaa elämää.
Alue: Aihe vapaa
Turha sitä on katua. Suomalaista lasta odottaa adoptiojonossa moni vanhempi. Äkkiä saisitte lapsen pois, jos haluatte. Se auttaa, jos miettii, että lapsi kuolisi ensi viikonloppuna. Jos se herättää onnellisuudentunteen, niin sitten kadut oikeasti