Kaksi miestä tilitti eroaa. Antakaa kommentteja:
Kaksi toisilleen tuntematonta miestä on tilittänyt minulle eroaan. Tapaukset ovat hämmentävän samanlaisia. Haluaisin kuulla teiltä kommentteja, mitä nämä erotarinat teille kertovat:
Samanlaisuudet ovat:
- miehet +-50 v, mukavia, sosiaalisia, ulospäinkääntyneitä, ihan kunnon miehiä (tietääkseni), pari pidempää suhdetta taustalla
- naiset ovat olleet tavattaessa 35-36-vuotiaita. Kumpikaan ei ole koskaan asunut kenenkään kanssa, hyvä jos oikein edes seurustellutkaan. Luonteeltaan ujohkoja ja sisäänpäinkääntyneitä.
- miehet tilittävät eroaan, että nainen ei kestänyt sitä, että he olivat niin erilaisia eikä ollut kamalasti yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Nainen ei myöskään hyväksynyt miestä sellaisena kuin tämä on.
Itse eron syytä en tarkkaan tiedä, mutta sen tiedän, ettei kyse ollut kolmannesta osapuolesta.
Mitä ajatuksia teille herää? Onko tässä jotain kaavaa?
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:09"]
Ap jatkaa:
Itse mietin siis sitä, että esimerkkien molemmat naiset olivat jo 35 v, eivätkä olleet olleet parisuhteessa. Voiko kyse olla siitä, että pitkään sinkkuna olleella naisella on niin kovat odotukset parisuhteen eteen? Vai onko kyse pikemminkin siitä, että suhteeseen on lähdetty väärin motiivein (biologinen kello) jo alun alkaen?
Toki selityksiä on enemmän ja aina on niitä, jotka eivät vain ole tavanneet "sitä oikeaa", mutta mikä on yleisimmin syy?
[/quote]
Kaikkea se sinäkin jaksat miettiä :)
Jos jokaisen eronneen miehen tarinaa alkaa kuuntelemaan kovin syvällisesti, huomaa olevansa kohta eronneiden miesten vakiopatja. Siihenhän he tähtäävät sääliä kerjäävillä tarinoillaan.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:41"]
No kaava on se että heillähän on melkein 20v ikäeroa, etten yhtään ihmettele jos ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita ollut.
[/quote]
Ikäeroa on ollut 10 vuotta. He siis olivat jotain 35 v ja 45 v mennessään yhteen, ja erosivat 10 v myöhemmin.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:46"]
13 lisää Siis minähän en ap:n tarkoittamia naisia tunne, mutta olen löytänyt sellaisen "umpionaistyypin". Yleensä niiden (tulevat) exät on harvinaisen keskustelevia ja moderneja miehiä, mutta juuri se alkaakin umpionaisia vituttaa. Miehet haluaisivat kantaa vastuunsa perheestä ja hoitaa lapset, mutta samalla pitää myös hauskaa. Tavata ihmisiä (lasten kanssa ja ilman), käydä paikoissa vaimon kanssa. Nämä miehet vievät lapset harrastuksiin, heräävät yöllä lämmittämään maidon vauvalle, vaihtavat vaippaa, jäävät isyyslomalle ja tekevät ruokaa. Pyytävät vaimoa kanssaan pariterapiaan, tulevat neuvolaan ja synnytykseen. Harrastavat kulttuuria. Mutta heidän vaimonsa taas ovat "perimiehiä" (siis umpioituneita tuppisuita, jotka eivät ymmärrä tunteita). Samalla he kuitenkin tuntevat miehen syrjäyttävän heidät äidin roolista, koska he eivät olekaan Justiina-äidin pikku apureita, joita voi huitoa kaulimella päähän. No sitten se miehen ulospäinsuuntautuminen ja "hauska" muuttuu synniksi. Pitäisi vaieta kotona! Mut joo, kai se on sitä lars levi lestadiuksen turhanaikaista synnintuntoa ja tuskaa, joka sit pilaa tuolla länsi-lapissa kasvaneiden mielenterveyttä vieläkin.
[/quote]
Olisi hauska tietää, missä asut, koska en ole ikinä tuollaisia naisia nähnyt
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:51"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:09"]
Ap jatkaa:
Itse mietin siis sitä, että esimerkkien molemmat naiset olivat jo 35 v, eivätkä olleet olleet parisuhteessa. Voiko kyse olla siitä, että pitkään sinkkuna olleella naisella on niin kovat odotukset parisuhteen eteen? Vai onko kyse pikemminkin siitä, että suhteeseen on lähdetty väärin motiivein (biologinen kello) jo alun alkaen?
Toki selityksiä on enemmän ja aina on niitä, jotka eivät vain ole tavanneet "sitä oikeaa", mutta mikä on yleisimmin syy?
[/quote]
Kaikkea se sinäkin jaksat miettiä :)
Jos jokaisen eronneen miehen tarinaa alkaa kuuntelemaan kovin syvällisesti, huomaa olevansa kohta eronneiden miesten vakiopatja. Siihenhän he tähtäävät sääliä kerjäävillä tarinoillaan.
[/quote]
Voi ei, ei siitä ole kyse.... Minä olen itsekin parisuhteessa, ja olen vain tällainen kyökkipsykologi työpaikalla...
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:53"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:46"]
13 lisää Siis minähän en ap:n tarkoittamia naisia tunne, mutta olen löytänyt sellaisen "umpionaistyypin". Yleensä niiden (tulevat) exät on harvinaisen keskustelevia ja moderneja miehiä, mutta juuri se alkaakin umpionaisia vituttaa. Miehet haluaisivat kantaa vastuunsa perheestä ja hoitaa lapset, mutta samalla pitää myös hauskaa. Tavata ihmisiä (lasten kanssa ja ilman), käydä paikoissa vaimon kanssa. Nämä miehet vievät lapset harrastuksiin, heräävät yöllä lämmittämään maidon vauvalle, vaihtavat vaippaa, jäävät isyyslomalle ja tekevät ruokaa. Pyytävät vaimoa kanssaan pariterapiaan, tulevat neuvolaan ja synnytykseen. Harrastavat kulttuuria. Mutta heidän vaimonsa taas ovat "perimiehiä" (siis umpioituneita tuppisuita, jotka eivät ymmärrä tunteita). Samalla he kuitenkin tuntevat miehen syrjäyttävän heidät äidin roolista, koska he eivät olekaan Justiina-äidin pikku apureita, joita voi huitoa kaulimella päähän. No sitten se miehen ulospäinsuuntautuminen ja "hauska" muuttuu synniksi. Pitäisi vaieta kotona! Mut joo, kai se on sitä lars levi lestadiuksen turhanaikaista synnintuntoa ja tuskaa, joka sit pilaa tuolla länsi-lapissa kasvaneiden mielenterveyttä vieläkin.
[/quote]
Olisi hauska tietää, missä asut, koska en ole ikinä tuollaisia naisia nähnyt
[/quote]
Asun Espoossa. Minusta tämä ei ole paikkakuntasidonnainen asia. Nämä naiset eivät yleensä ole aina asuneet Espoossa, vaan ovat muuttaneet muualta. Ehkä kuviossa on jotain sijaa myös sillä, ettei elin/asuinympäristössä ole sukua ja sitä tuttua turvallista.
Mutta hei, tuskin kukaan mies tulee esittäytymään sinulle "minä olen kotijurottaja, enkä lähde teatteriin tai minnekään muualle". Ei "jurottajanaisetkaan" tule avautumaan. Eivät he avaudu. Mutta heitä voi seurata, jos joku heidät nai sukuun tai sattuu itsellä olemaan sellainen sisar.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:52"]
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:41"]
No kaava on se että heillähän on melkein 20v ikäeroa, etten yhtään ihmettele jos ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita ollut.
[/quote]
Ikäeroa on ollut 10 vuotta. He siis olivat jotain 35 v ja 45 v mennessään yhteen, ja erosivat 10 v myöhemmin.
[/quote]
Aika yleistä tuo tuntuu olevan kaikenikäisten keskuudessa, että ero tulee kymmenen vuoden sisällä. Esim. koulukavereistani ja nuoruuden tutuista, jotka meni parikymppisinä naimisiin, vain kaksi on enää saman kanssa naimisissa, nyt kun olemme 50v. Ja heillä tuli ero ensimäisen miehen kanssa kymmenen vuoden sisään. Sitten vanhempana ovat löytäneet uuden parisuhteen.
Eikös puolet avioliitoista pääty eroon.
Liian iso ikäero? Miehen laskeva ja naisen nouseva libidoikä?
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 11:27"]
Liian iso ikäero? Miehen laskeva ja naisen nouseva libidoikä?
[/quote]
Mä en tunne ainuttakaan neli-viisikymppistä naista, joka haluaisi oman puolisonsa kanssa seksiä, ellei kumppani ole uusi. Useimmat kertovat, että voisivat elää ilman ällöttävää seksiä koko loppuelämänsä. Osa taas käy kuumana kaikkiin muihin, paitsi puolisoon. Eikä tällä ole tekemistä sen kanssa, että se mies olisi jotenkin vastenmielinen fyysisesti TAI osallistuisi huonosti, päinvastoin. Kaikki nämä (mun kaverit) tilittävät, miten epäreilua se nyt vaan on, että heitä ei se oma mies kiihota, riippumatta siitä, mitä se yrittää tai tekee. Että vaikka se kuinka raataisi, niin ei vaan nappaa.
[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:42"]
Ehkä naiset ovat vaan halunneet niitä lapsia?
Ap, kirjoitit, että olet eronnut, mutta et ole eronnut???
[/quote]
Mitä olen kirjoittanut... siis olen eronnut sivusuhteen takia. Koin myös henkistä väkivaltaa, mutta en sen takia ottanut eroa, vaan sopeuduin kohtalooni. Otin eron sivusuhteen takia.
Mietin siis sitä, että miksi toiset sopeutuvat, toiset eivät? (Minä siis muutin itseäni, jotta mies kohteli minua nätisti. kieroutunutta tietty). Miksi toiset hyväksyvät miehen huonot puolet ja heikkoudet, toiset eivät? Yms.