Kaksi miestä tilitti eroaa. Antakaa kommentteja:

Ekstrovertit miehet ja introvertit naiset eivät aina sovi yhteen...

Miehet eivät ole vielä kasvaneet aikuisiksi ja se ärsyttää naisia. Ekstrovertti, sosiaalinen ja mukava voi olla lapsellinen, kavereiden kanssa myöhään viihtyvä bilettäjä.

kaava on se, että sä et ole kuullut niitä toisen osapuolen versioita.

En tiedä, kuinka lapsellisia nuo miehet ovat kotona, mutta kyllä he ovat sanojensa mukaan heränneet yöllä hoitamaan vauvaa, olleet lasten kanssa paljonkin, eivätkä myöskään ole mitään kamalia bilettäjiä. Molemmat ovat kovia tekemään töitä, eli elävät elämänsä joko töissä tai perheen kanssa kotona.

No eihän nainen ole ikinä tyytyväinen suhteeseen, teit mitä vaan. Fiksut naiset tiedostavat tämän itse ja tekevät asialle jotain, paskamahat tylisimykset lähtevät laiskuuttaan kävelemään.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 09:50"]Miehet eivät ole vielä kasvaneet aikuisiksi ja se ärsyttää naisia. Ekstrovertti, sosiaalinen ja mukava voi olla lapsellinen, kavereiden kanssa myöhään viihtyvä bilettäjä.
[/quote]
Entä sitten? Joillakin naisilla - varsinkin niillä, joiden elämä on lähes 100% kotiseinien sisällä omassa valtakunnassa - on tapana määritellä ihmeellisen tiukat rajat oikealle olemiselle. Muita vaihtoehtoja ei ole. Sitten jos ei mies toimi naisen sääntöjen mukaan, saa mennä.

Nämä naiset eivät ole muutenkaan sitten ikäänkuin siedättyneet ihmisiin, kun katselevat päivät pääksytysten asioista omasta navastaan käsin ja ovat niin julmetun "aikuisia". Aikuisuuden kanssa sillä intoleranssilla ja pikkutarkalla nipottamisella ei ole mitään tekemistä.

Mun miehellä on muutamia miespuolisia kavereita, joita olen vaimoineen ja lapsineen tavannut. Kahdella näistä on sellaiset "umpiovaimot", molemmat kotoisin lapista (jostain Kemin suunnalta).

Aina tulee mieleen heidät tavatessa, että voi jessus ihminen tekeekään helpostakin elämästä itselleen vaikeaa! Näissä on sellaiset naama norsunvitulla -olevat naiset, joiden mielestä nauraminenkin varmaan tarkoittaa sitä, että ei ole kasvanut aikuiseksi. Tai kai se oman lapsuudenperheen taakka on niin raskas, että sitä samaa helvettiä pitää väkisin yrittää jatkaa omassa avioliitossakin, vaikka mies ei olekaan se oma isä, "hakkaava juoppo".

Ap jatkaa:

Itse mietin siis sitä, että esimerkkien molemmat naiset olivat jo 35 v, eivätkä olleet olleet parisuhteessa. Voiko kyse olla siitä, että pitkään sinkkuna olleella naisella on niin kovat odotukset parisuhteen eteen? Vai onko kyse pikemminkin siitä, että suhteeseen on lähdetty väärin motiivein (biologinen kello) jo alun alkaen?

Toki selityksiä on enemmän ja aina on niitä, jotka eivät vain ole tavanneet "sitä oikeaa", mutta mikä on yleisimmin syy?

Ehkä vain ap katselet tätä asiaa aika yksipuolisesti. Vai tunnetko nuo vaimot ja olet ihan varma, että vika on vain heissä?

No mä luulen, että yleisimmin syy on se, että ensin on se alkuvaiheen ihastuminen. Sitten tulee lapset. Sitten lapset alkaa olla aika isoja ja vanhemmat voisi tehdä yhdessä enemmän asioita - ja sitten huomataan, että ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä tekemistä ja puhumista. Perinteinen kaava. Nainen elänyt ruuhkavuosia, ei ole oikein ehtinyt pitää ystäviin yhteyttä ja miehen pitäisi olla sitten se paras ystävä. Ja sitten se mies onkin möntti, jota ei kiinnosta lähteä teatteriin tai oopperaan tms.

Ehkä näiden miestenkin olisi kannattanut avioliiton aikana joustaa ja lähteä naisen ehdottamiin juttuihin mukaan eikä vaan märmättää, että ei mua mitkään teatterit jaksa kiinnostaa, mene sä. Niin, ja vastaavasti naisen lähteä mukaan miehen ehdottamiin menoihin. Jos se mies on mitään edes ehdottanut.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:17"]

Ehkä vain ap katselet tätä asiaa aika yksipuolisesti. Vai tunnetko nuo vaimot ja olet ihan varma, että vika on vain heissä?

[/quote]

En ole edes nähnyt näitä naisia. Olen hyvin tietoinen, että olen vain kuunnellut miehiä... Enkä todellakaan tiedä koko kuviota edes miesnäkökulmasta käsin. Huomioni kiinnitti vain tämä tarinoiden samankaltaisuus.

Mietin paljon sitä, miksi ihmiset eroaa. Olen itsekin eronnut miehen sivusuhteen takia, ja näin jälkikäteen olen tajunnut mieheni käyttäneen henkistä väkivaltaa. En silti eronnut, vaan sopeuduin ja joustin ja muutin käytöstäni niin, että mies ei sitä käyttänyt. Mietin siis tällaisia asioita ja jotenkin nämä tarinat taas herättivät tämän mielenkiinnon kohteeni.... En osaa tarkemmin sanoa, miten oma tarinani ja nämä linkittyvät yhteen, ehkä ei mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:17"]No mä luulen, että yleisimmin syy on se, että ensin on se alkuvaiheen ihastuminen. Sitten tulee lapset. Sitten lapset alkaa olla aika isoja ja vanhemmat voisi tehdä yhdessä enemmän asioita - ja sitten huomataan, että ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä tekemistä ja puhumista. Perinteinen kaava. Nainen elänyt ruuhkavuosia, ei ole oikein ehtinyt pitää ystäviin yhteyttä ja miehen pitäisi olla sitten se paras ystävä. Ja sitten se mies onkin möntti, jota ei kiinnosta lähteä teatteriin tai oopperaan tms.

Ehkä näiden miestenkin olisi kannattanut avioliiton aikana joustaa ja lähteä naisen ehdottamiin juttuihin mukaan eikä vaan märmättää, että ei mua mitkään teatterit jaksa kiinnostaa, mene sä. Niin, ja vastaavasti naisen lähteä mukaan miehen ehdottamiin menoihin. Jos se mies on mitään edes ehdottanut.
[/quote]

Umpionaiset ei yleensä halua teatteriinkaan. Eivät pariterapiaan eivätkä minnekään muuallekaan. He haluavat vain olla kotona ja pitää sisällään kaikki asiat: tuuli huulia liikuttaa, vaikeneminen kultaa, omaa pesää ei saa liata.

Umpionaiset eivät halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, paitsi oman perheen. Ei kun anteeksi, omien lasten. Mies on ylimääräinen, suku paha, kavereita ei tarvita. Small talk ei ole mistään kotoisin: Maito! Vasara! Anna! Hiljaa!
Turha puhua kun se ei muuta asioita. Ei tule miestä tyhjännaurajasta!

Näitä olen siis itse tavannut ja kyllä on raskasta. Traagistakin.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:17"]No mä luulen, että yleisimmin syy on se, että ensin on se alkuvaiheen ihastuminen. Sitten tulee lapset. Sitten lapset alkaa olla aika isoja ja vanhemmat voisi tehdä yhdessä enemmän asioita - ja sitten huomataan, että ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä tekemistä ja puhumista. Perinteinen kaava. Nainen elänyt ruuhkavuosia, ei ole oikein ehtinyt pitää ystäviin yhteyttä ja miehen pitäisi olla sitten se paras ystävä. Ja sitten se mies onkin möntti, jota ei kiinnosta lähteä teatteriin tai oopperaan tms. Ehkä näiden miestenkin olisi kannattanut avioliiton aikana joustaa ja lähteä naisen ehdottamiin juttuihin mukaan eikä vaan märmättää, että ei mua mitkään teatterit jaksa kiinnostaa, mene sä. Niin, ja vastaavasti naisen lähteä mukaan miehen ehdottamiin menoihin. Jos se mies on mitään edes ehdottanut. [/quote] Umpionaiset ei yleensä halua teatteriinkaan. Eivät pariterapiaan eivätkä minnekään muuallekaan. He haluavat vain olla kotona ja pitää sisällään kaikki asiat: tuuli huulia liikuttaa, vaikeneminen kultaa, omaa pesää ei saa liata. Umpionaiset eivät halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, paitsi oman perheen. Ei kun anteeksi, omien lasten. Mies on ylimääräinen, suku paha, kavereita ei tarvita. Small talk ei ole mistään kotoisin: Maito! Vasara! Anna! Hiljaa! Turha puhua kun se ei muuta asioita. Ei tule miestä tyhjännaurajasta! Näitä olen siis itse tavannut ja kyllä on raskasta. Traagistakin.

[/quote]

Täh? Missä päin maailmaa tapaa tuollaisia ihmisiä?

No kaava on se että heillähän on melkein 20v ikäeroa, etten yhtään ihmettele jos ei yhteisiä mielenkiinnonkohteita ollut.

Ehkä naiset ovat vaan halunneet niitä lapsia?

Ap, kirjoitit, että olet eronnut, mutta et ole eronnut???

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:17"]No mä luulen, että yleisimmin syy on se, että ensin on se alkuvaiheen ihastuminen. Sitten tulee lapset. Sitten lapset alkaa olla aika isoja ja vanhemmat voisi tehdä yhdessä enemmän asioita - ja sitten huomataan, että ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä tekemistä ja puhumista. Perinteinen kaava. Nainen elänyt ruuhkavuosia, ei ole oikein ehtinyt pitää ystäviin yhteyttä ja miehen pitäisi olla sitten se paras ystävä. Ja sitten se mies onkin möntti, jota ei kiinnosta lähteä teatteriin tai oopperaan tms. Ehkä näiden miestenkin olisi kannattanut avioliiton aikana joustaa ja lähteä naisen ehdottamiin juttuihin mukaan eikä vaan märmättää, että ei mua mitkään teatterit jaksa kiinnostaa, mene sä. Niin, ja vastaavasti naisen lähteä mukaan miehen ehdottamiin menoihin. Jos se mies on mitään edes ehdottanut. [/quote] Umpionaiset ei yleensä halua teatteriinkaan. Eivät pariterapiaan eivätkä minnekään muuallekaan. He haluavat vain olla kotona ja pitää sisällään kaikki asiat: tuuli huulia liikuttaa, vaikeneminen kultaa, omaa pesää ei saa liata. Umpionaiset eivät halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, paitsi oman perheen. Ei kun anteeksi, omien lasten. Mies on ylimääräinen, suku paha, kavereita ei tarvita. Small talk ei ole mistään kotoisin: Maito! Vasara! Anna! Hiljaa! Turha puhua kun se ei muuta asioita. Ei tule miestä tyhjännaurajasta! Näitä olen siis itse tavannut ja kyllä on raskasta. Traagistakin.

[/quote]

Aha? No, mä en tunne tuollaisia naisia. Mutta jos ajattelen tuntemiani pariskuntia, jotka on eronneet siinä viidenkymmenen paremmalla puolella, niin kyllä se syy on yleensä ollut siinä, että lapset yhteen liimaavana tekijänä ei enää toimi. Ovat kasvaneet ja niillä on omat menot. Nainen haluaisi vuosien kotona kökkimisen jälkeen käydä tanssimassa, matkoilla, jne. Ja mies haluaa vaan kököttää telkkarin ääressä tai rukata vajassa jotain paskaista perämoottoria eikä lähde ikinä mukaan. Harvoin niihin sen kummempaa draamaa liittyy. Nainen vaan kyllästyy, kun saa aina mennä yksin ja mies marmattaa, että taasko sun pitää jonnekin päästä, justhan me viime vuonna käytiin siellä kylpylässä.

13 lisää

Siis minähän en ap:n tarkoittamia naisia tunne, mutta olen löytänyt sellaisen "umpionaistyypin". Yleensä niiden (tulevat) exät on harvinaisen keskustelevia ja moderneja miehiä, mutta juuri se alkaakin umpionaisia vituttaa. Miehet haluaisivat kantaa vastuunsa perheestä ja hoitaa lapset, mutta samalla pitää myös hauskaa. Tavata ihmisiä (lasten kanssa ja ilman), käydä paikoissa vaimon kanssa. Nämä miehet vievät lapset harrastuksiin, heräävät yöllä lämmittämään maidon vauvalle, vaihtavat vaippaa, jäävät isyyslomalle ja tekevät ruokaa. Pyytävät vaimoa kanssaan pariterapiaan, tulevat neuvolaan ja synnytykseen. Harrastavat kulttuuria.

Mutta heidän vaimonsa taas ovat "perimiehiä" (siis umpioituneita tuppisuita, jotka eivät ymmärrä tunteita). Samalla he kuitenkin tuntevat miehen syrjäyttävän heidät äidin roolista, koska he eivät olekaan Justiina-äidin pikku apureita, joita voi huitoa kaulimella päähän.

No sitten se miehen ulospäinsuuntautuminen ja "hauska" muuttuu synniksi. Pitäisi vaieta kotona!

Mut joo, kai se on sitä lars levi lestadiuksen turhanaikaista synnintuntoa ja tuskaa, joka sit pilaa tuolla länsi-lapissa kasvaneiden mielenterveyttä vieläkin.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:40"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:17"]No mä luulen, että yleisimmin syy on se, että ensin on se alkuvaiheen ihastuminen. Sitten tulee lapset. Sitten lapset alkaa olla aika isoja ja vanhemmat voisi tehdä yhdessä enemmän asioita - ja sitten huomataan, että ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä tekemistä ja puhumista. Perinteinen kaava. Nainen elänyt ruuhkavuosia, ei ole oikein ehtinyt pitää ystäviin yhteyttä ja miehen pitäisi olla sitten se paras ystävä. Ja sitten se mies onkin möntti, jota ei kiinnosta lähteä teatteriin tai oopperaan tms. Ehkä näiden miestenkin olisi kannattanut avioliiton aikana joustaa ja lähteä naisen ehdottamiin juttuihin mukaan eikä vaan märmättää, että ei mua mitkään teatterit jaksa kiinnostaa, mene sä. Niin, ja vastaavasti naisen lähteä mukaan miehen ehdottamiin menoihin. Jos se mies on mitään edes ehdottanut. [/quote] Umpionaiset ei yleensä halua teatteriinkaan. Eivät pariterapiaan eivätkä minnekään muuallekaan. He haluavat vain olla kotona ja pitää sisällään kaikki asiat: tuuli huulia liikuttaa, vaikeneminen kultaa, omaa pesää ei saa liata. Umpionaiset eivät halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, paitsi oman perheen. Ei kun anteeksi, omien lasten. Mies on ylimääräinen, suku paha, kavereita ei tarvita. Small talk ei ole mistään kotoisin: Maito! Vasara! Anna! Hiljaa! Turha puhua kun se ei muuta asioita. Ei tule miestä tyhjännaurajasta! Näitä olen siis itse tavannut ja kyllä on raskasta. Traagistakin.

[/quote]

Täh? Missä päin maailmaa tapaa tuollaisia ihmisiä?
[/quote]
Ei kai se ole paikkakunnasta kiinni. Eikä niitä välttämättä tapaa, elleivät eteen tupsahda. Koska ei "ne" halua olla kenenkään kanssa tekemisissä. Jos tapaat, se voi olla se tosi ujon uloinen hiljainen työkaveri tai "veljen vaimo". Kaikki hiljaiset ja ujon oloiset eivät ole ujoja, he saattavat olla ihmisarkoja tai ylipäätään eivät ole kiinnostuneita muista.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:22"]

Mietin paljon sitä, miksi ihmiset eroaa. Olen itsekin eronnut miehen sivusuhteen takia, ja näin jälkikäteen olen tajunnut mieheni käyttäneen henkistä väkivaltaa. En silti eronnut, vaan sopeuduin ja joustin ja muutin käytöstäni niin, että mies ei sitä käyttänyt. Mietin siis tällaisia asioita ja jotenkin nämä tarinat taas herättivät tämän mielenkiinnon kohteeni.... En osaa tarkemmin sanoa, miten oma tarinani ja nämä linkittyvät yhteen, ehkä ei mitenkään.

[/quote]

Luepa nyt uudelleen tuo horinasi ja kerro että mitä vittua sä yrität kertoa.

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:46"][quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="17.12.2014 klo 10:17"]No mä luulen, että yleisimmin syy on se, että ensin on se alkuvaiheen ihastuminen. Sitten tulee lapset. Sitten lapset alkaa olla aika isoja ja vanhemmat voisi tehdä yhdessä enemmän asioita - ja sitten huomataan, että ei oikeastaan olekaan mitään yhteistä tekemistä ja puhumista. Perinteinen kaava. Nainen elänyt ruuhkavuosia, ei ole oikein ehtinyt pitää ystäviin yhteyttä ja miehen pitäisi olla sitten se paras ystävä. Ja sitten se mies onkin möntti, jota ei kiinnosta lähteä teatteriin tai oopperaan tms. Ehkä näiden miestenkin olisi kannattanut avioliiton aikana joustaa ja lähteä naisen ehdottamiin juttuihin mukaan eikä vaan märmättää, että ei mua mitkään teatterit jaksa kiinnostaa, mene sä. Niin, ja vastaavasti naisen lähteä mukaan miehen ehdottamiin menoihin. Jos se mies on mitään edes ehdottanut. [/quote] Umpionaiset ei yleensä halua teatteriinkaan. Eivät pariterapiaan eivätkä minnekään muuallekaan. He haluavat vain olla kotona ja pitää sisällään kaikki asiat: tuuli huulia liikuttaa, vaikeneminen kultaa, omaa pesää ei saa liata. Umpionaiset eivät halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, paitsi oman perheen. Ei kun anteeksi, omien lasten. Mies on ylimääräinen, suku paha, kavereita ei tarvita. Small talk ei ole mistään kotoisin: Maito! Vasara! Anna! Hiljaa! Turha puhua kun se ei muuta asioita. Ei tule miestä tyhjännaurajasta! Näitä olen siis itse tavannut ja kyllä on raskasta. Traagistakin.

[/quote]

Aha? No, mä en tunne tuollaisia naisia. Mutta jos ajattelen tuntemiani pariskuntia, jotka on eronneet siinä viidenkymmenen paremmalla puolella, niin kyllä se syy on yleensä ollut siinä, että lapset yhteen liimaavana tekijänä ei enää toimi. Ovat kasvaneet ja niillä on omat menot. Nainen haluaisi vuosien kotona kökkimisen jälkeen käydä tanssimassa, matkoilla, jne. Ja mies haluaa vaan kököttää telkkarin ääressä tai rukata vajassa jotain paskaista perämoottoria eikä lähde ikinä mukaan. Harvoin niihin sen kummempaa draamaa liittyy. Nainen vaan kyllästyy, kun saa aina mennä yksin ja mies marmattaa, että taasko sun pitää jonnekin päästä, justhan me viime vuonna käytiin siellä kylpylässä.
[/quote]
Joo nää on niitä "kylien miehiä". Mutta niillä on myös naispuolinen vastineensa. Useinhan sitä vähän erilaisen valitsee ja ne erot käy taakaksi...