Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äitikaveri tuli meille ekaa kertaa
16.12.2014 |
lapsensa kanssa. Tätä ennen olemme tavanneet perhekahvilassa ja leikkipuistossa.
Jäi vähän vaivaamaan, kun tarjosin kahvia, niin hänelle ei maistunut mikään tarjoamani lisuke. Oli hapankorppua, juustoa, kalkkunaleikettä, ruisleipää, sämpylää, suklaata, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä ja mitään ei ottanut, vaikka kuinka keksin uusia tarjottavia. Kysyinkin, että mitä hän ottaisi, mutta sanoi, että onhan tässä jo. Näki, että oli siistiä, että siitäkään ei johtunut. Kysyin, että onko allerginen jollekin, niin ei ollut sitäkään. En ymmärtänyt kehottaa toistakaan kertaa, kun söin siinä hyvällä ruokahalulla ulkoilun jälkeen. Olisitko sinä kaivannut useita kehotuksia? Olinko epäkohtelias, kun kaikesta huolimatta söin itse? Tarjosin lisää kahvia ja huomaisn vasta silloin, että ei ollut syönyt mitään. Miksi ette syö? Tarvitseeko kehottaa erikseen maistamaan jokaista juttua erikseen?
Kommentit (65)
Kerroin hänellekin, että en ollut varautunut, mutta katsotaan mitä kaapeista löytyy ja toivottavasti jokin maistuu. Ei tämä ollut iso asia. Helpompi miellyttää tutumpaa ihmistä, joten taidan nollata koko tilanteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään outoa mielestäni. Jokainen varmasti omassa kodissaan kehtaa syödä, mutta usein kylässä iskee ujous. En itsekään ennen pystynyt syömään kylässä kun jotenkin jännitin sitä. Uskon että varmasti kun tunnette paremmin, niin alkaa keksitkin maistua kahvin kanssa :)
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:10"]
No ei tuosta nyt kannata mieltään pahoittaa. On se vähän tökeröä tulla etenkin puolitutun kahvipöytään ja olla ottamatta mitään tarjottavia, mutta kaikki ei osaa ajatella niin. Jotkut ajattelee aina vaan että "jos MINÄ en nyt halua ottaa, niin MINÄ en ota. IHAN SAMA miltä tarjoiluiden esillelaittajasta tuntuu". Pidän tällaisia ihmisiä ehkä jotenkin "sosiaalisesti lahjattomina". Mutta asia on siis ihan eri, kun puolituttuvaihe ollaan ylitetty ja voi sanoa vaikka että "mä en kiitos ota nyt mitään kun mulla on maha ihan sekaisin".
[/quote]
Minö en tee asioita, joita en halua tehdä. Miksi sinä teet?
[/quote]
Siksi, että ajattelen muitakin kuin itseäni. Jos toinen on nähnyt vaivaa ja laittanut pöydän koreaksi, niin voin kyllä ottaa siitä jotain. Vaikka minulla ei olisi nälkä tai ruoka-aika, niin en minä suklaaseen, leipään tai pähkinään kuole (Eri asia, jos on edellämainituille vaikka allerginen), mutta tarjolle asettajalle tulee ainakin hyvä mieli.
[/quote]
No siitä vain. Minä ajattelen, että syöminen on vapaaehtoista.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:16"]
En pahoittanut mieltäni, mutta mietin, että oliko tarjoilut jotenkin huonoja. Olisin voinut tarjota esim pullaa tai leivoksia, jos olisi ollut. Kutsuin vieraaksi hetken mielijohteesta, enkä ollut varautunut.
ap
[/quote]
Ei, ei, ei, älä nyt ala ainakaan noin miettiä! Sun tarjoilut olivat ihan hyvät, etenkin jos ekstempore ne vetäisit. Ihmisillä nyt voi olla vaikka mitä syitä. Sairauksia, henkisiä syitä, laihdutusta, nirsoutta, kammoja, ihan mitä vaan! Turha niitä on alkaa penkoa sen kummemmin, etenkin jos toinen ei oma-aloitteisesti kommentoi asiaa mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:10"]
No ei tuosta nyt kannata mieltään pahoittaa. On se vähän tökeröä tulla etenkin puolitutun kahvipöytään ja olla ottamatta mitään tarjottavia, mutta kaikki ei osaa ajatella niin. Jotkut ajattelee aina vaan että "jos MINÄ en nyt halua ottaa, niin MINÄ en ota. IHAN SAMA miltä tarjoiluiden esillelaittajasta tuntuu". Pidän tällaisia ihmisiä ehkä jotenkin "sosiaalisesti lahjattomina". Mutta asia on siis ihan eri, kun puolituttuvaihe ollaan ylitetty ja voi sanoa vaikka että "mä en kiitos ota nyt mitään kun mulla on maha ihan sekaisin".
[/quote]
Minö en tee asioita, joita en halua tehdä. Miksi sinä teet?
[/quote]
Siksi, että ajattelen muitakin kuin itseäni. Jos toinen on nähnyt vaivaa ja laittanut pöydän koreaksi, niin voin kyllä ottaa siitä jotain. Vaikka minulla ei olisi nälkä tai ruoka-aika, niin en minä suklaaseen, leipään tai pähkinään kuole (Eri asia, jos on edellämainituille vaikka allerginen), mutta tarjolle asettajalle tulee ainakin hyvä mieli.
[/quote]
No siitä vain. Minä ajattelen, että syöminen on vapaaehtoista.
[/quote]
Niin, hyvät käytöstavat ja muiden huomioonottaminenkin on vapaaehtoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jessus, RUISLEIPÄÄ ja HAPANKORPPUJA kahvin kanssa ja arvatenkin sämpylät olivat myös jotain kammotuksia. En olisi syönyt minäkään, korkeintaan pari suklaapalaa.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:14"]
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:10"]
No ei tuosta nyt kannata mieltään pahoittaa. On se vähän tökeröä tulla etenkin puolitutun kahvipöytään ja olla ottamatta mitään tarjottavia, mutta kaikki ei osaa ajatella niin. Jotkut ajattelee aina vaan että "jos MINÄ en nyt halua ottaa, niin MINÄ en ota. IHAN SAMA miltä tarjoiluiden esillelaittajasta tuntuu". Pidän tällaisia ihmisiä ehkä jotenkin "sosiaalisesti lahjattomina". Mutta asia on siis ihan eri, kun puolituttuvaihe ollaan ylitetty ja voi sanoa vaikka että "mä en kiitos ota nyt mitään kun mulla on maha ihan sekaisin".
[/quote]
Minö en tee asioita, joita en halua tehdä. Miksi sinä teet?
[/quote]
Siksi, että ajattelen muitakin kuin itseäni. Jos toinen on nähnyt vaivaa ja laittanut pöydän koreaksi, niin voin kyllä ottaa siitä jotain. Vaikka minulla ei olisi nälkä tai ruoka-aika, niin en minä suklaaseen, leipään tai pähkinään kuole (Eri asia, jos on edellämainituille vaikka allerginen), mutta tarjolle asettajalle tulee ainakin hyvä mieli.
[/quote]
No siitä vain. Minä ajattelen, että syöminen on vapaaehtoista.
[/quote]
Niin, hyvät käytöstavat ja muiden huomioonottaminenkin on vapaaehtoista.
[/quote]
Kuten on myös oman kehon ja omien rajojen kunnioittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kans yks tällainen äippäkaveri. Hän ei juo kahvia eikä teetä, joten olen pari kertaa ostanut sitten limua jota olen nähnyt hänen ennenkin juovan. Mutta kun kysyn "maistuisko limu" niin tää vastaa aina "ei kiitos, otan vaan vettä". Tarjolla on aina myös kaikenlaista pähkinöistä kekseihin, mihinkään ei koske. Kun menen hänen luokseen, hän keittää mulle kahvit kysymättä vaikkei itsekkään juo, joten pakkohan mun on sitten juoda, en kehtais kieltäytyä. Hän itse juo sitten samaa limua jota olin hänelle kotonani tarjonnut, mutta ei silloin kelvannut. Tarjolla on myös aika samoja pikkusyötäviä kuin minullakin oli ja niitäkin hän syö. Päässäni raksuttaa aina WTF??!! kun kahvittelemme, mutta en kehtaa kysyä kun ei olla vielä niin tuttavallisissa väleissä. Mä en keksi mitään syytä, keksittekö te??
Mä ennen en ottanut, kun tarjottiin. Ei vaan tehnyt mieli. Enkä mä oikein kahvista ja teestäkään tykkää, etten ottanut niitäkään. Mä olin täysin onnellinen kyläilijä, jos sain vesilasillisen.
Miksei se emännille kelpaa? Sitten käytetään se yhteinen aika siihen tarjottavien kanssa häröilyyn ja järjettömään tuputtamiseen. Pari kertaa otin emännän mieliksi mehua, mutta sitten siitäkin sain kuittailua, että Tiina tykkää lastenpöydän antimista...
Joten nykyään mä juon tilkan kahvia ja otan sen piparin järsittäväksi, että saadaan jotain seurusteltuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tutustutte paremmin, niin ehkä hän kertoo syynsä syömättömyyteen. Ei vika ollut sun tarjoiluissa.
Itse olen keliaakikko, joten sämpylät ja hapankorput ois jääny multa sen takia väliin. Tosin olisin kyllä tuossa tilanteessa sanonut ystävällisesti, että valitettavasti mulla on tällainen rajoitus ja en voi siksi syödä. Enkä olisi pahoittanut mieltäni millään tavalla, en odottaisi, että yllätysvierasta varten on jotain kaapissa. Ja luultavasti olisin voinut syödä suklaata, pähkinöitä ja hedelmiä ja tietenkin kahvia ja teetä. Tietysti ihmisiä on monenlaisia ja joku toinen ei ehkä sanoisi syytä ääneen.
No, minä en yleensä ota mitään jos jossain kylässä kahvin kanssa tarjotaan. Toki jos olen vaikka todella nälkäinen, niin silloin, mutta yleensä en. Välillä hävettää kun tarkoitukseni ei tosiaan ole olla epäkohtelias, mutta kärsittyäni vuosia syömishäiriöstä vieraiden edessä syöminen ahdistaa minua edelleen. Mitä tutumpi ihminen, sitä vähemmän tilannetta jännitän, mutta esimerkiksi tässä ko. tilanteessa olisin todennäköisesti jättänyt syömättä, vaikka tarjoiluissa itsessään ei ollut mielestäni mitään vikaa.
Olen siis nykyään normaalipainoinen ja syön muuten ihan monipuolisesti ja hyvin, joten päällepäin (edesmennyttä) sairauttani ei nää. Siitä on vain jäänyt tämä ikävä ruokailukammo, joka toivon mukaan karisee kokonaan vuosien saatossa pois. Vieraasi ei siis välttämättä tarkoittanut olla epäkohtelias ja/tai tarjoiluissasi ollut mitään vikaa, ihmisillä vain voi olla monen monituiset syyt jättää kylässä syömättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ei ole nälkä niin välttämättä tee mieli edes maistaa mitään. Itsekin jos olen juuri syönyt niin en kyläilypaikassa halua ottaa mitään, korkeintaan teen tai kahvin. Ärsyttävää jos aletaan tuputtamaan, pitäisi riittää jos kertaalleen sanoo ettei halua tai ei ole nälkä. Ei ole mikään pakko maistaa mitään jos ei halua, eikä se tarkoita että olisi epäkohtelias. Todella inhottavaa jos pitäisi väkisin yrittää jotain niellä vaikkei tee yhtään mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai onko tosi laiha? Mulla on laiha kaveri, joka ei syö meillä kahvilla käydessään mitään. Se syö vasta kotona ennen nukkumaan menoa. Se ei halua lihoa.
Kärsin ärtyneestä suolesta ja vaiva on tällä hetkellä niin pahana, että joudun noudattamaan fodmap-ruokavaliota pilkulleen. Valitettavasti se tarkoittaa, etten olisi oikeastaan voinut syödä mitään tarjoiluista. Ja usko pois, harmittaa minua varmasti enemmän kuin tarjoajaa, mutta vaihtoehtoa ei vain ole. Puolitutulle en kuitenkaan haluaisi alkaa selittää suolisto-ongelmistani. Kävimme lasten kanssa viime viikolla kylässä sukulaisilla ja tilanne oli juuri sama kuin ap:lla, mutta minä olin se rasittava nirsoilija. :( Harmitti.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:30"]
Ei jessus, RUISLEIPÄÄ ja HAPANKORPPUJA kahvin kanssa ja arvatenkin sämpylät olivat myös jotain kammotuksia. En olisi syönyt minäkään, korkeintaan pari suklaapalaa.
[/quote]
Mä taas toivoisin, että tarjolla olisi jotain suolaista ja kevyttä, esimerkiksi se ruisleipä on oikein hyvä.
Itse olen keliaakikko kuten joku muukin vastaaja, ja sanon yleensä "ei kiitos" koska ei mua kiinnosta selitellä sairauksiani etenkään jollekin satunnaiselle tuttavuudelle. Onneksi se "ei kiitos" on riittänyt eikä kukaan ole alkanut tivaamaan miksi en syö. Jos kerron niin sitten useimmat haluavat jutella keliakiasta ja gluteenittomuudesta (etenkin nykyään kun se on niin trendikästä...) eikä minua todellakaan kiinnosta että jonkun serkun kummin kaimalla epäillään keliakiaa. Eiköhän jokainen aikuinen ihminen osaa itse ratkaista milloin tarjottavat kiinnostaa ja milloin ei! Ehkä hänen vain sillä hetkellä ei tehnyt mieli tai sitten hän ei vain pidä niistä mitä sulla oli tarjolla.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 14:51"]
Kärsin ärtyneestä suolesta ja vaiva on tällä hetkellä niin pahana, että joudun noudattamaan fodmap-ruokavaliota pilkulleen. Valitettavasti se tarkoittaa, etten olisi oikeastaan voinut syödä mitään tarjoiluista. Ja usko pois, harmittaa minua varmasti enemmän kuin tarjoajaa, mutta vaihtoehtoa ei vain ole. Puolitutulle en kuitenkaan haluaisi alkaa selittää suolisto-ongelmistani. Kävimme lasten kanssa viime viikolla kylässä sukulaisilla ja tilanne oli juuri sama kuin ap:lla, mutta minä olin se rasittava nirsoilija. :( Harmitti.
[/quote]
Ei nirsoilussa ole mitään häpeällistä. Kaikki tarjoilu on vapaaehtoista. Meillä saa vaikka vain lasin vettä, ja teen parhaani, että se lasillinen on mahdollisimman hyvä (kaunis lasi, jäitä, filtteröityä vettä).
En yleensä syö juuri mitään kahvipöydässä, koska kakarana taottiin päähän ettei kylässä saa ahnehtia. Tästä ei nyt pääse eroon.
Alue: Aihe vapaa
No kiva. Jäi varmaan vieraallekin tosi mukava olo kahvittelun jälkeen! Tai viimeistään siinä vaiheessa, kun hänen tekemisiään ruoditaan täällä keskustelupalstalla, jos sattuu aloituksen huomaamaan. :(