Mitä kertoo mielestäsi ihmisestä, jos ei kuuntele musiikkia?

Vierailija kirjoitti:

Soitin päätoimisesti ravintiolamuusikkona muutaman vuoden ja sen jälkeen päätoimisena tiskijukkana melkein 20 vuotta. Nykyään ei soi musiikki edes autossa. Kuuntelen vain ja ainoastaan puheohjemia, jos jotain kuuntelen. Yleensä nautin vaan syvästä hiljaisuudesta, kuten nytkin.

Tämän saman olen kuullut monen muusikon suusta.

Olen pitkiä aikoja kuuntelematta musiikkia, mutta joskus tekee mieli kuunnella. Musiikin rajoittaminen liittyy mulla ehkä siihen, että rasitun helposti, jolloin mm. musiikista tulee liian suure ärsyke. Mutta tämä on eri asia kuin se, jos ihmisellä on sellainen ominaisuus, että ei vain saa musiikista mitään irti. En tiedä kertooko se ihmisestä mitään.

Mielestäni se ei kerro yhtään mitään kenestäkään. Jokaisella on omat syynsä olla kuuntelematta musiikkia. Itse en kuuntele, koska en pidä minkäänlaisesta metelistä.

Musiikillinen anhedonia on neurologinen tila, jolle on ominaista kyvyttömyys saada musiikista nautintoa

https://en.wikipedia.org/wiki/Musical_anhedonia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi enoistani oli täysin epämusikaalinen, hän laittoi radion kiinni jos sieltä alkoi kuulua musiikkia. Muut enot sentään kuuntelivat musiikkia ja yksi jopa soitti viulua.

Pelkkö musiikin kuunteleminenhan joka päivä jatkuvasti ei tee ihmisestä musikaalista.

Musikaalisuus on myös kykyä nauttia musiikista. Epämusikaalisella ei sellaista ole.

"Tutkimusten mukaan vain noin 4 prosenttia ihmisistä on epämusikaalisia. Puhutaan amusiasta, joka voi olla joko synnynnäistä tai seurausta aivovammasta. Tällaisille ihmisille musiikki ei tuota hyvää oloa eivätkä he erota erikorkuisia ääniä toisistaan.

Musikaalisuus ei ole pelkkää soitto- tai laulutaitoa, se on myös kykyä nauttia musiikin kuuntelemisesta ja kykyä erottaa eri korkuisia ja eri kestoisia ääniä toisistaan."

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/19/musikaalisuus-periytyy

Minun musiikin kuunteluni loppui koulun musiikin opettajan tyrmaavaan arvioon taidoistani.

Samoin kiinnostus mihinkaan jarjestettyyn uskonnollisuuteen kuoli koulun uskonnonopetuksen ja rippileirin ansiosta.

Kiitos Suomen kehuttu koululaitos.

Luulen olevani suht tavallinen. Istun päivittäin käytännössä kokoajan melussa eli kokouksissa, ja varsinkin nykyaikana kuulokkeet päässä, jotka jotenkin ärsyttävät kuuloani enemmän. Työpäivän jälkeen kotona nautin lasten metelistä. Joten yksin ollessani vapaalla en todellakaan enää kuuntele mitään, edes radiota. Nautin hiljaisuudesta aina kun voin.

Voi varmaan olla erilainen hahmotusmaailma.

Eivät vaan saa musiikista mitään irti.

Ikä. Itse opiskelin lapsena musiikkikoulussa, kuuntelin musiikkia aina, ostin levyjä, kävin keikoilla…

Kolmikymppisenä pikkulasten kanssa se jäi. Kävellessä ja metrossa kuuntelen kirjoja. Luen työn vuoksi paljon sanomalehtiä ja virallisia tutkimuksia. Aika menee vapaallakin niihin.

Normaalisti ei olisi aavistustakaan kuka on listaykkösenä. Tällä viikolla osaan lehtijuttujen perusteella arvata.

Mä huomaan, että jos olen yksin hiljaisuudessa pidempiä aikoja, tulee sellainen olo, että voisi vaikka kuunnella musiikkia puuhaillessaan. Siis esim. kun olin ennen muuttoa yksin siivoamassa ja laittamassa uutta kotia useampana päivänä useita tunteja kerrallaan, niin noin kolmantena päivänä alkoi tuntua siltä, että laitanpa musiikkia soimaan.

Normaalisti töissä, perheen kanssa kotona jne. on niin paljon ääntä ja pää niin täynnä signaaleja, ettei todellakaan tee mieli lisätä siihen vielä musiikkiakin. Äänikirjoja kuuntelen kyllä esim. lenkillä tai yksin pidempää matkaa ajaessani. Ja poikkeuksena tuohon musiikin kuuntelemattomuuteen, lyhyemmillä matkoilla autossa on kyllä usein radio päällä.

Minulle musiikki ja myös laulaminen oli ennen kaikki kaikessa. Suorastaan henkireikä ja syy elää. Masennus kuitenkin vei kyvyn saada musiikista mitään irti. Niin kuin vei monta muutakin "kykyä" ja asioita, olin luova ja vahvasti asioita tunteva ihminen ennen sitä, nyt pelkkä tyhjä kuori.

Ihan kuin joku zombie, elävä kuollut.