Kertokaa läheltä piti -tilanteita, joita teille on sattunut liikenteessä!

Syksyn lehdistä liukkaalla tiellä auto lähti kääntymään akselinsa ympäri, luulin viime hetken tulleen sekä minulle että takapenkin lapsille. Sitten seisoin vastaantulevien kaistalla naama siihen nähden oikeinpäin. Ketään muuta ei ollut tiellä juuri silloin. Eli Ei tapahtunut mitään onnettomuutta. Käsittämätön onni. Toinen lapsista havahtui kysymään: „Käännyttiinkö me?“. Ja minä ääni vavisten: „Joo, mä unohdin ostaa appelsiinejä.“

Ajettiin puolison kanssa motarilla 120 nopeus. Radiosta ääni pois, että mikä ihmeen ääni kuuluu. Hajoaako vaihdelaatikko?

Motarilta pois 80km/h tielle( nopeus oli ehkä 60, kun ei tiedetty mikä autolle tuli) ja PÄM, eturengas lähti irti. Nippanappa pimeällä syksyn kelillä ukko sai auton bussipysäkille. Kiitin suojelusenkeleitä, ettei pamahtanut sillä isolla tiellä irti. Oltiin vielä tulossa siskoni hautajaisista.

Vierailija kirjoitti:

Kauheaa, ap. 😳 Siis mitähän ihmettä tossa on tapahtunut, vesiliirto..? Itellä säikäyttävin ollut kun hirvi vetäs illalla talvipimeällä suoraan keulan edestä, oli varmaan senteistä kiinni valehtelematta. Myös vastaan tuli auto sillä hetkellä eikä törmännyt siihenkään onneksi. Mulla oli vielä sukulaislapset kyydissä niin kyllä hakkas sydän aika lujaa loppumatkan.

Olin siis ajamassa Inarista etelään päin ja siellä oli jo lumet ja jäät maassa. Ahdistavia kertomuksia teillä, mutta vertaistuki auttaa! Ap

Elokuisena yönä kotiin ajaessa „melkein hirvikolari“ eli se juoksi tien poikki niin läheltä autoa, että tuntui ihmeeltä! Jos se olisi aloittanut tien ylityksen puolta sekuntia myöhemmin, en ehkä olisi tässä kirjoittamassa.

Nyt piti läheltä etten joutunut kolariin pyörällä auton kanssa, vettä satoi niin ajelin aika reipasta vauhtia kevyen liikenteen väylällä etten kastuisi ihan litimäräksi, mutta sitten erään taloyhtiön pihasta tulikin auto. Siinä on varmaankin autokatokset pihastatulotien kummallakin puolella, joten näkyvyys pihasta tullessa autoilijalla on tietysti hyvin rajallinen kevyen liikenteen väylälle, josta olin tulossa. Huomasin aika myöhään että pihasta tulee auto ja jarrutin, mutta saakelin vesisateen takia jarrut ei pitäneetkään niin hyvin kuin kuivalla kelillä niin pyörä ei pysähtynytkään! Onneksi sain väistettyä sen verran vasemmalle, ja autoilijakin huomasi minut ja jarrutti auton pysähdyksiin, ettei osunut, mutta montaa senttiä ei jäänyt auton vasempaan etukulmaan väliä. Kerkesi jo tulla se kammottava tunne että nyt kyllä kolahtaa.

Näin läheltä piti -tilannetta ei ole vielä pyörällä koskaan tullut, vaikka olen jo 47v mies.

En ole sateella juurikaan ajellut, joten jarrujen heikko pito märkänä / hiekkaisena (ajoin märkää sorapintaista polkua pitkin tätä ennen) tuli yllätyksenä.

Kauan sitten olin veljeni kanssa pimeänä marraskuisena aamuna matkalla kouluun. Olin saanut kortin noin kuukautta aiemmin, joten ajokokemusta ei ollut paljoakaan. Tien päälle oli muodostunut yön aikana musta jää ja päälle satanut parin millin kerros pakkaslunta, eli tie oli erittäin liukas. Olin kääntymässä valtatieltä vasemmalle pikkutielle, josta kuljettiin koululle. Laitoin vilkun erittäin varhain päälle, sillä takanani oli rekka. Olin risteyksen kohdassa ja vastaan tuli autoja, joten en voinut rysäyttää niiden alle. No rekka rääkätti ja tajusin, ettei se ollut jumalauta tehnyt yhtään mitään ja peräänajo oli sekunttien päässä. Painoin paniikissa kaasua ja  rekka tönäisi autoa kevyesti siitä huolimatta. Meinasin ajautua edellämenevän alle, mutta kuin ihmeen kaupalla tämä vastaantuleva ehti ohjata autonsa ojaan ja minä ehdin nipinnapin pois rekan alta ja ajauduin vastaantulevien ojaan.

Sydän hakkasi hulluna, kun vastaantulevan auton kuljettaja tuli katsomaan kävikö meille mitään. Hän oli onneksi nähnyt, että rekka oli töytäissyt meidät hänen alleen enkä tehnyt sitä tahallani. Hän soitti varmuuden vuoksi ambulanssin ja jäi odottelemaan meidän kanssa. Henkilövahingoilta luojan kiitos vältyttiin, mutta ei kyllä ollut kaukana. Kyllä tuollainen säikäyttää pahasti ja pitkän aikaa sydän alkoi hakata aina, kun oman auton edessä tai takana oli rekka. Rekkakuskista en ole itse kuullut yhtään mitään ja hän nimittäin paineli suorilta töytäisyn jälkeen karkuun. 

Kerran oli kolari lähellä, kun vastaantulevien kaistalla joku idiootti kaahari lähti ohittamaan toista autoa liian lähellä meitä. Se ei paljosta jäänyt kiinni, että olisi rytissyt.

Kerran meni Ferrari niin kovaa etten kerinnyt ottaa pikkareita pois

Vierailija kirjoitti:

Kauan sitten olin veljeni kanssa pimeänä marraskuisena aamuna matkalla kouluun. Olin saanut kortin noin kuukautta aiemmin, joten ajokokemusta ei ollut paljoakaan. Tien päälle oli muodostunut yön aikana musta jää ja päälle satanut parin millin kerros pakkaslunta, eli tie oli erittäin liukas. Olin kääntymässä valtatieltä vasemmalle pikkutielle, josta kuljettiin koululle. Laitoin vilkun erittäin varhain päälle, sillä takanani oli rekka. Olin risteyksen kohdassa ja vastaan tuli autoja, joten en voinut rysäyttää niiden alle. No rekka rääkätti ja tajusin, ettei se ollut jumalauta tehnyt yhtään mitään ja peräänajo oli sekunttien päässä. Painoin paniikissa kaasua ja  rekka tönäisi autoa kevyesti siitä huolimatta. Meinasin ajautua edellämenevän alle, mutta kuin ihmeen kaupalla tämä vastaantuleva ehti ohjata autonsa ojaan ja minä ehdin nipinnapin pois rekan alta ja ajauduin vastaantulevien ojaan.

Sydän hakkasi hulluna, kun vastaantulevan auton kuljettaja tuli katsomaan kävikö meille mitään. Hän oli onneksi nähnyt, että rekka oli töytäissyt meidät hänen alleen enkä tehnyt sitä tahallani. Hän soitti varmuuden vuoksi ambulanssin ja jäi odottelemaan meidän kanssa. Henkilövahingoilta luojan kiitos vältyttiin, mutta ei kyllä ollut kaukana. Kyllä tuollainen säikäyttää pahasti ja pitkän aikaa sydän alkoi hakata aina, kun oman auton edessä tai takana oli rekka. Rekkakuskista en ole itse kuullut yhtään mitään ja hän nimittäin paineli suorilta töytäisyn jälkeen karkuun. 

Olipa törkeä "ammattiautoilija".

Ajoin normi maantievauhtia ja lähdin ohittamaan erästä autoa. Mielestäni katsoin peiliin, mutta ilmeisesti en tai sitten vastaantulevien kaistalla oli auto jo ohittamassa hirveää vauhtia. Kuului jarrujen kirskuntaa/rutinaa. Ihmettelin, mikä ääni tuo oli? ja matkustajana ollut poikani sanoi, että toinen auto. En onneksi jarruttanut vaan jatkoin ohituksen loppuun. Tämä jarruttanut auto jatkoi matkaa ja ohitti meidät ja pari muutakin autoa. Haluaisin uskoa, että auto tuli niin kovaa vauhtia, ettei se näkynyt peilissä, kun lähdin ohittamaan. Peräänajo oli tosi lähellä.

Ajeltiin Itä-Suomesta kohti pohjoista, oli talven ensimmäiset liukkaat. Kainuussa alkoi poronhoitoalue ja jossakin siinä eteläisimmissä paliskunnissa tie tekee mutkan alamäessä ja tulee sillalle. Pimeällä huomasin, että sillan pielessä oli porolauma. Ajattelin, että nyt rysähtää enkä ehdi tehdä mitään enkä ehtinyt, mutta porot olivatkin ajokaistan molemmin puolin ja auto meni porojen välistä. Muutaman kilometrin päästä pukkasi melkoisen hien.