Lue keskustelun säännöt.
Sain lapsen - vanhempieni kiinnostus minuun lopahti
16.10.2021 |
Vanhemmillani ei ole ennestään lapsenlapsia. Sain lapsen n. puoli vuotta sitten ja vanhempien kiinnostus minuun lopahti sitä myötä. Vanhemmat kyselevät puhelimessa aina vauvani kuulumisia ja pyytävät kuvia/videoita vauvasta (asuvat hyvin kaukana). Hokevat, kuinka hauska vauvan kasvua on seurata ja höpöttävät puhelimessa joka kerta, miten ihana vauva on ja miten tärkeä vauva on heille. Vanhemmilla näyttää loppuneen kiinnostus minua eli omaa lastaan kohtaan aika täysin. Minun kuulumisillani ei enää ole väliä. Puhelimessa kysyvät vauvan kuulumiset ja kertovat omistaan, mutta minun kuulumiset eivät kiinnosta. Tuntuu, kuin olisin muuttunut vanhemmilleni näkymättömäksi. Onko muilla ollut tällaista? Helpottaako tämä joskus?
Ap
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Äitien kuuluu jaksaa. Mutta sinä voit alkaa elämään lapsesi kautta. Kaikki kaatuneet haaveet voit nyt kuormata lapsesi päälle.
Vanhemmat on homansa tehneet.Ei mitän velvolisutta hoitaa,kysellä aikuisten lapsien perään varsinkin kun sinne syntyy lapsia. Nykyisin on ehkäisyt saatavilla.Ei mikään pakko synnytää lapsia,jos oman lapsen hoito ei kiinnosta . Nyky vanhemilla kun omat kersat mutanet pois,on elämää ja mahdolisutaa elää vapaana.Ilman että lapset pyörii jaloissa.Peilas vähän itse,miten äitisi, isäsi joutuivat ole työn ja kodin,lieden ääressä kun olit kersa,kuin liekan vangituna!.Joten oikeus elää vanhana ihan omaa vapaata elämää.He ovat homansa jo tehneet!
Niin no ei varsinaista velvollisuutta olekaan, mutta aika välinpitämätön vanhempi pitää olla jos vain unohtaa lapsensa kun ne tulee aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se menee neuvolassakin. Sen jälkeen kun lapsi on syntynyt, neuvolan naisia ei kiinnosta äidin vointi tuon taivaallista. Harmillista, kun siihen kiinnostukseen ehti jo vähän niin kuin tottua.
Ap ihan oikeastiko kadehdit lapsesi saamaa huomiota? Miten olisi aikuistuminen?
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee neuvolassakin. Sen jälkeen kun lapsi on syntynyt, neuvolan naisia ei kiinnosta äidin vointi tuon taivaallista. Harmillista, kun siihen kiinnostukseen ehti jo vähän niin kuin tottua.
Raskauden aikana käytiin äitiysneuvolassa. Terveydenhoitajakin oli eri kuin lastenneuvolan puolella. Ja ei, en jäänyt kaipaamaan punnituksia tai pissakokeita 🙄
Kaikilla ei voi olla kunnollisia vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee neuvolassakin. Sen jälkeen kun lapsi on syntynyt, neuvolan naisia ei kiinnosta äidin vointi tuon taivaallista. Harmillista, kun siihen kiinnostukseen ehti jo vähän niin kuin tottua.
Raskauden aikana käytiin äitiysneuvolassa. Terveydenhoitajakin oli eri kuin lastenneuvolan puolella. Ja ei, en jäänyt kaipaamaan punnituksia tai pissakokeita 🙄
Mitä vikaa punnituksissa?
Meillä myös ensimmäinen lapsi ja ensimmäinen vanhempieni lapsenlapsi, vielä alle puolivuotias. En koe, että vanhempieni pitäisi nyt erityisesti kysellä erikseen minun kuulumisiani ja olin suorastaan häkeltynyt, kun äitini totesi jotenkin anteeksi pyydellen, että mitä juuri minulle kuuluu. En koe tälle tarvetta ja kerron kyllä ihan spontaanisti kuulumisiani jos haluan. Olin lähtenyt siitä oletuksesta, että vanhempani "hullaantuvat" vauvaan ja toisaalta nautin siitä, että saan tässä uudessa äidin roolissa olla myös tavallaan vähemmän enää se, josta ns. huolehditaan jollain tavalla vanhempieni osalta. En tarvitse enää huolenpitoa vanhemmiltani, vaikka minulla onkin heihin hyvin läheiset ja lämpimät välit - olen aikuinen ihminen ja nyt myös äiti ja myös vanhempani näkevät tämän.