Sain lapsen - vanhempieni kiinnostus minuun lopahti
Vanhemmillani ei ole ennestään lapsenlapsia. Sain lapsen n. puoli vuotta sitten ja vanhempien kiinnostus minuun lopahti sitä myötä. Vanhemmat kyselevät puhelimessa aina vauvani kuulumisia ja pyytävät kuvia/videoita vauvasta (asuvat hyvin kaukana). Hokevat, kuinka hauska vauvan kasvua on seurata ja höpöttävät puhelimessa joka kerta, miten ihana vauva on ja miten tärkeä vauva on heille. Vanhemmilla näyttää loppuneen kiinnostus minua eli omaa lastaan kohtaan aika täysin. Minun kuulumisillani ei enää ole väliä. Puhelimessa kysyvät vauvan kuulumiset ja kertovat omistaan, mutta minun kuulumiset eivät kiinnosta. Tuntuu, kuin olisin muuttunut vanhemmilleni näkymättömäksi. Onko muilla ollut tällaista? Helpottaako tämä joskus?
Ap
Kommentit (27)
Sellasta se on usealla vanhemmallakin. Lopettavat päivittämiset someen omasta itsestään ja profiilikuvaksi vaihtuu oma lapsi ja mitä lapsi sanoi tänään, mitä lapsi teki tänään, miten lapsella meni juhlat, minkälaiset letit lapselle tehtiin jne.
Ei. Äitien kuuluu jaksaa. Mutta sinä voit alkaa elämään lapsesi kautta. Kaikki kaatuneet haaveet voit nyt kuormata lapsesi päälle.
Tuttu fiilis.
Toisaalta arki oli kyllä 24/7 vauva-arkea eli eipä niitä "omia" kuulumisia juuri ollut.
No, mun äiti sanoi mulle päin naamaa lapsenlapsen ollessa pieni, että "rakastan X:ää paljon enemmän kuin sinua". Että ehkä sulla ei ole noin paha tilanne kun mulla, vaan isovanhemmat on vaan nyt ihan huumassa lapsenlapsesta ja kunhan ensikohkaus menee ohi, alkaa taas normaalisti kiinnostamaan muutkin asiat ja sun kuulumiset.
Se on sitä elämän luonnollista kiertokulkua, että edellinen sukupolvi siirtyy uuden sukupolven tieltä.
Millä tavalla sinä huomiot omia vanhempiasi vai onko he vain sinua varten?
Mitä he ovat sanoneet , kun olet kertonut miltä sinusta tuntuu? Vanhemmatkaan, kun ei ole mitään ajatustenlukijoita.
Isovanhemmatkin saattaa mennä siihen vauvakuplaan siinä missä vanhemmatkin.
Yksi syy miksi en halua lapsia. En halua joutua sivurooliin omassa elämässäni.
Enkä edes ole erityisen itsekäs ihminen. Mutta en vain halua "pienentää" itseäni vain jonkun mammaksi.
Olisitko väärin rakastettu?
Vierailija kirjoitti:
Ei. Äitien kuuluu jaksaa. Mutta sinä voit alkaa elämään lapsesi kautta. Kaikki kaatuneet haaveet voit nyt kuormata lapsesi päälle.
Vanhemmat on homansa tehneet.Ei mitän velvolisutta hoitaa,kysellä aikuisten lapsien perään varsinkin kun sinne syntyy lapsia. Nykyisin on ehkäisyt saatavilla.Ei mikään pakko synnytää lapsia,jos oman lapsen hoito ei kiinnosta . Nyky vanhemilla kun omat kersat mutanet pois,on elämää ja mahdolisutaa elää vapaana.Ilman että lapset pyörii jaloissa.Peilas vähän itse,miten äitisi, isäsi joutuivat ole työn ja kodin,lieden ääressä kun olit kersa,kuin liekan vangituna!.Joten oikeus elää vanhana ihan omaa vapaata elämää.He ovat homansa jo tehneet!
Olet mustasukkainen omalle lapsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy miksi en halua lapsia. En halua joutua sivurooliin omassa elämässäni.
Enkä edes ole erityisen itsekäs ihminen. Mutta en vain halua "pienentää" itseäni vain jonkun mammaksi.
Heh. Tuskinpa siinä niin kävisi. Harvat ihmiset näkevät perheellisen vain jonkun äitinä . Isovanhemmat saattavat hurahtaa mutta se menee ohi.
Kasva tosiaan aikuiseksi. Oletko ihan tosissas tän höpötykses kanssa? Vaikutat aika itsekkäältä minä, minä ihmiseltä.
Toki vanhempas edelleen välittää sinusta mutta sinä olet aikuinen ihminen , etkä pieni lapsi. SInua kohdellaan , kuin aikuista ihmistä. Ja lasta niinku lasta.
Olisit onnellinen, että vanhempasi on kiinnostunut lapsestas. Kaikki ei ole.
Kyllä ne raskaushormoonit siitä hälvenee ja näet asiat aikuisen silmin.
miksi et kerro omia kuulumisiasi ihan kysymättä?