Lue keskustelun säännöt.
Miksi mua niin harmittaa mennä neuvolaan?
15.12.2014 |
Meillä tavallinen perhe, lapsilla kaikki hyvin, päiväkodissa ovat, siellä sujuu hyvin jne. Huolehdin aina säntillisesti lasten hammashoitoajat ja muut lapsen terveyteen liittyvät asiat, ja huolehdin vähintään hyvin lasten terveydestä.
Silti mua harmittaa mennä neuvolaan, niin että jos sillä kerralla ei ole rokotuksia en ole varannut aikaa ollenkaan. Minua ei nypi terkkarin persoonallisuus, koska meillä on joka kerran eri terkkari, ja tajuan että näkeehän se terkkari varmaan ammattilaisen silmillä jos lapsen kasvussa ja kehityksessä on jotain vikaa. Jokin kuitenkin mättää siinä, että sinne mennään ja heti ovelta huomaan että terkkari alkaa ohjeiden mukaan tarkkailla että onko vuorovaikutus luonnollista, katsekontakti toimii, jne. Mua ahdistaa ne käynnit aina, ja jos mies vain työaikojensa puolesta vois neuvolat hoitaa niin saisi minun puolestani ne hoitaa. Ja ne täytettävät lippulappuset saavat ihan raivon valtaan. Minua ei haittaa ollenkaan, jos multa kysytään ihan mitä tahansa suoraan, koska se on vuorovaikutusta. Se, että pitää tehdä kymmensivuinen kirjallinen raportti taas on kyttäämistä. Yleensä en ole niitä täyttänytkään.
Ihan itse aiheutan tässä ongelmaa itselleni, lapseni saa ilmaista palvelua ja neuvolakäynti kestää sen kymmenen minuuttia vuodessa joten ei pitäisi olla valittamista. Onko kenelläkään muulla samanlaista vastenmielisyyttä neuvolakäyntejä kohtaan?
Kommentit (39)
Minä komppaan 15:staa tuosta lapsen painoasiasta. Ei lapsen tarvitse tietää, onko nyt sata grammaa ylipainoinen vai alipainoinen, paino on pienellekin ihmiselle asia josta pitää puhua hienotunteisesti. On jotenkin surullista, jos koko hieno neuvolakäytäntö kilpistyy siihen painon kyttäämiseen; odottavan äidin painoon, perheenjäsenten painoon, lasten painoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus olen miettinyt, että huolestuvatko muiden maiden äidit vähemmän kuin suomalaiset siksi, että eivät yksinkertaisesti tiedä, että ollakseen keskikäyrällä vauvan pitäisi olla sentin lyhyempi ja kilon painavampi tai osata sitä tai tätä juuri tietyn ikäisenä, koska monissa maissa vauvoja ei punnita ja mittailla joka kuukausi. Varsinkin esikoisen kohdalla moni stressaa ihan liikaa siitä onko lapsi oikeanlainen, vaikka mikään ei olisi hätänäkään.
Tuo vuorovaikutuksen kyttääminen muakin ahdistaa. Mä kyllä puhun lapselleni paljon ja huomioin hänet ja katson häntä - mutta en neuvolassa, koska olen tullut sinne puhumaan sille tädille. Istun siis tuolilla lapsi sylissä ja puhun tädille, katsooko se sen niin, ettei ole vuorovaikutusta? En myöskään vieraiden kuullen kehtaa lässyttää samoin kuin kotona, joten en sano neuvolassa vauvalle mitään "voi äidin oma ihana pikku pulleroinen, pieni höppelönpöppelö" -juttua. Vuorovaikutustarkkailu varmaan saa raksin ruutuun "on etäinen" vaikka mä oon sellainen aina virallisissa tilanteissa :(
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:14"]
Lapsi kysyi minulta viimeeksi että mikä hänessä on vikana kun hän on väärällä käyrällä.. Sanoin että ei mikään, kyllästyit toiseen käyrään ja halusit mennä toiselle. -11-
[/quote]
Ihana. Tuossa on oikea asenne! :D
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:14"][quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 15:03"]
Ihanko totta teillä vaan neuvolassa päivitellään käyriä? Meillä neuvolatyö on kyllä ihan muuta. Eikä se lapsen haluttomuus osallistuakaan ole vakavaa. Niitä käyriä katsotaan sen takia että ne voivat paljastaa jotain sairauksia. Tehtäviä tehdään jotta havaitaan poikkeamat jotka voidaan hoitaa ennen koulunalkua että siellä takkua vaan ollaan samalla viivalla. Ja jos perheellä on ongelmia voi th ohjata palveluiden piiriin (esim minulta on pyydetty pariterapiaan ja perhetyöhön paljon neuvoja). Nuoriterkka
[/quote]
Joka kerta niitä käyriä oikein esitellään minulle että katsoppas kun tässä ollut näin ja nyt se on laskenut/noussut näin suhteessa tähän näin.. Tottakai ymmärrän että pitää huolestua jos se paino ei nouse ollenkaan tai nousee oikeasti hälyyttävän paljon.
Mutta jos lapsi on reipas,ei sairastele,syö hyvin, kakkaa normaalisti, nukkuu hyvin, jaksaa touhuta pihalla päivittäin ja vatsanseudulta ei löydä semmoista "läskimakkaraa" niin mielestäni asia on ok. Viimeeksi 5v neuvolassa sanoin terkalle englanniksi että älä puhu painosta lapsen kuullen.
Lapsi kysyi minulta viimeeksi että mikä hänessä on vikana kun hän on väärällä käyrällä.. Sanoin että ei mikään, kyllästyit toiseen käyrään ja halusit mennä toiselle. -11-
[/quote]
Eli teillä jauhetaan kotona painosta? 5-vuotias ei tajua hölkäsen pöläystä jos terkka sanoo että pituuskäyrä menee tasaisesti ja painokäyrä vähän nousee/laskee, ellei kotona vanhemmat päivittele omaansa tai lapsen tai jonkun muun painoa ääneen. Jos koit tarvetta vaientaa th, niin mieti mikä on oma suhtautumisesi painoasiaan ja miten lapsesi peilaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua, ap. Mun lapsi ei oo enää neuvolaiässä, mutta inhosin neuvolakäyntejä myös, yhtä irrationaalisista syistä. Toisaalta lapseni vakava sairaus paljastui neuvolajärjestelmän ansiosta, joten paha valittaa.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 23:22"]
Eli teillä jauhetaan kotona painosta? 5-vuotias ei tajua hölkäsen pöläystä jos terkka sanoo että pituuskäyrä menee tasaisesti ja painokäyrä vähän nousee/laskee, ellei kotona vanhemmat päivittele omaansa tai lapsen tai jonkun muun painoa ääneen. Jos koit tarvetta vaientaa th, niin mieti mikä on oma suhtautumisesi painoasiaan ja miten lapsesi peilaa sitä.
[/quote]
Päiväkodissa oleva 5-vuotias kyllä tajuaa jo paljonkin painosta. Siellä jutellaan paljon siitä mikä on terveellistä ja mistä ruuasta taas tulee pullea vatsa. Läskiksikin jo nimitellään.
Jos th on sanonut asian vähemmän korrektisti, kuten th ihan hyvin voi sanoa, lapsi on voinut ymmärtää asian ihan oikein, eli jokin on huonosti, hänessä, hänessä on siis jotain huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:35"]Te joista neuvolakäynnit ovat mukavia; mikä niissä on mukavaa? Minusta tuntuu epämukavalle ylipäänsä puhua tuntemattomalle ihmiselle oman perheeni asioista, en nauti siitä ollenkaan, enkä siis tee niin muissakaan tilanteissa. ap. [/quote] se että saan puhua mieltä vaivaavista asioista tuntemattomalle, mä pidän sitä terapeuttisena. Aina ei jaksa puolisolle jauhaa ja kavereitakin voi säästää. Mutta mun mielestä myös matalankynnyksen mtpalvelut on tosi jees. Mutta mä oonkin puolueellinen kun oon tällänen terkkaritäti joka arvostaa suomen terveydenhuoltoa :) myös sitä henkistä puolta!
[/quote]
Olisi mustakin terapeuttista puhua. Mutta kun meillä ei vanhempien asioista neuvolassa puhuta. Se loppui tasan vauvan syntymään. Olen ymmärtänyt (en ole uskaltanut kysyä) että neuvola on vain lapsen asioita varten, vanhempien mielentilat ei kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 22:45"]Tuo vuorovaikutuksen kyttääminen muakin ahdistaa. Mä kyllä puhun lapselleni paljon ja huomioin hänet ja katson häntä - mutta en neuvolassa, koska olen tullut sinne puhumaan sille tädille. Istun siis tuolilla lapsi sylissä ja puhun tädille, katsooko se sen niin, ettei ole vuorovaikutusta? En myöskään vieraiden kuullen kehtaa lässyttää samoin kuin kotona, joten en sano neuvolassa vauvalle mitään "voi äidin oma ihana pikku pulleroinen, pieni höppelönpöppelö" -juttua. Vuorovaikutustarkkailu varmaan saa raksin ruutuun "on etäinen" vaikka mä oon sellainen aina virallisissa tilanteissa :(
[/quote]
En osaa sanoa varmasti, mutta saattaahan sitä huomata muustakin kuin juttelusta miten se vuorovaikutus toimii. Eihän se ole pelkkää puhetta. Minäkin mene vaisummaksi neuvolassa jostain syystä. Mutta vaatteita riisuessa katson lasta silmiin, hymyilen, reagoin lapsen ilmeisiin.. Viime neuvolakäynnillä tajusin, että minulla on tapana muiskauttaa suukko silloin tällöin vauvan päälaelle. En tee tätä edes tietoisesti! Vuorovaikutus on muutakin kuin verbaalista kommunikaatiota. Ja jos se jää huomaamatta niin mitä se haittaa vaikka jossain väitetään että olet etäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laitan aina miehen menemään lapsen kanssa neuvolaan. En jaksa kerta toisensa jälkeen niitä miinuskäyriä. Meidän lapsi on hoikka ja siro, vaikka syö kuin hevonen.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 23:59"][quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 22:45"]Tuo vuorovaikutuksen kyttääminen muakin ahdistaa. Mä kyllä puhun lapselleni paljon ja huomioin hänet ja katson häntä - mutta en neuvolassa, koska olen tullut sinne puhumaan sille tädille. Istun siis tuolilla lapsi sylissä ja puhun tädille, katsooko se sen niin, ettei ole vuorovaikutusta? En myöskään vieraiden kuullen kehtaa lässyttää samoin kuin kotona, joten en sano neuvolassa vauvalle mitään "voi äidin oma ihana pikku pulleroinen, pieni höppelönpöppelö" -juttua. Vuorovaikutustarkkailu varmaan saa raksin ruutuun "on etäinen" vaikka mä oon sellainen aina virallisissa tilanteissa :(
[/quote]
En osaa sanoa varmasti, mutta saattaahan sitä huomata muustakin kuin juttelusta miten se vuorovaikutus toimii. Eihän se ole pelkkää puhetta. Minäkin mene vaisummaksi neuvolassa jostain syystä. Mutta vaatteita riisuessa katson lasta silmiin, hymyilen, reagoin lapsen ilmeisiin.. Viime neuvolakäynnillä tajusin, että minulla on tapana muiskauttaa suukko silloin tällöin vauvan päälaelle. En tee tätä edes tietoisesti! Vuorovaikutus on muutakin kuin verbaalista kommunikaatiota. Ja jos se jää huomaamatta niin mitä se haittaa vaikka jossain väitetään että olet etäinen?
[/quote]
Pelkään ls-ilmoa, ei mitään syytä sellaiseen ole meillä, mutta mulla on sellainen pelko, että mokaan jotain ja sellainen tulee. Varmaan tää pelko tulee juuri siitä, kun tiedän sen kyttäyksen määrän. Johonkinhan ne sitä tietoa käyttää. Mulla oli synnytyksrn jälkeen oikeesti itku kurkussa neuvolaan mennessä, kun pelkäsin, että vauva otetaan pois, kun mä en oo huomannut jotain asiaa. Se tunne, kun tuntuu koko ajan, että on unohtanut jotain tärkeää. Joo, oli vaikea raskaus ja vakavia sairauksia mulla silloin, varmaan vaikutti siihen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:35"]
Te joista neuvolakäynnit ovat mukavia; mikä niissä on mukavaa? Minusta tuntuu epämukavalle ylipäänsä puhua tuntemattomalle ihmiselle oman perheeni asioista, en nauti siitä ollenkaan, enkä siis tee niin muissakaan tilanteissa.
ap.
[/quote]
Mun mielestä niissä on mukavaa, kun voi puhua omista lapsistaan vaikka kuinka paljon ja toista kiinnostaa tai ainakin työnsä puolesta "kiinnostaa". Lisäksi lapset tykkää käydä neuvolassa, joten senkin puolesta se on ihan kivaa. Ja lisäksi varsinkin vauva-aikoina oli kivaa saada tuoreet mittaustulokset.
Mitäs luulette, onko hyvä idea sanoa neuvolassa rehellisesti että menen lukkoon vieraiden ihmisten seurassa ja jännitän tilannetta? Minulla on diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko ja olen hyvin introvertti ja vetäytyvä.
Mietin jo nyt että olen varmasti neuvolan mielestä vääränlainen, enkä ole vielä raskaanakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.12.2014 klo 00:13"]
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 23:59"][quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 22:45"]Tuo vuorovaikutuksen kyttääminen muakin ahdistaa. Mä kyllä puhun lapselleni paljon ja huomioin hänet ja katson häntä - mutta en neuvolassa, koska olen tullut sinne puhumaan sille tädille. Istun siis tuolilla lapsi sylissä ja puhun tädille, katsooko se sen niin, ettei ole vuorovaikutusta? En myöskään vieraiden kuullen kehtaa lässyttää samoin kuin kotona, joten en sano neuvolassa vauvalle mitään "voi äidin oma ihana pikku pulleroinen, pieni höppelönpöppelö" -juttua. Vuorovaikutustarkkailu varmaan saa raksin ruutuun "on etäinen" vaikka mä oon sellainen aina virallisissa tilanteissa :( [/quote] En osaa sanoa varmasti, mutta saattaahan sitä huomata muustakin kuin juttelusta miten se vuorovaikutus toimii. Eihän se ole pelkkää puhetta. Minäkin mene vaisummaksi neuvolassa jostain syystä. Mutta vaatteita riisuessa katson lasta silmiin, hymyilen, reagoin lapsen ilmeisiin.. Viime neuvolakäynnillä tajusin, että minulla on tapana muiskauttaa suukko silloin tällöin vauvan päälaelle. En tee tätä edes tietoisesti! Vuorovaikutus on muutakin kuin verbaalista kommunikaatiota. Ja jos se jää huomaamatta niin mitä se haittaa vaikka jossain väitetään että olet etäinen? [/quote] Pelkään ls-ilmoa, ei mitään syytä sellaiseen ole meillä, mutta mulla on sellainen pelko, että mokaan jotain ja sellainen tulee. Varmaan tää pelko tulee juuri siitä, kun tiedän sen kyttäyksen määrän. Johonkinhan ne sitä tietoa käyttää. Mulla oli synnytyksrn jälkeen oikeesti itku kurkussa neuvolaan mennessä, kun pelkäsin, että vauva otetaan pois, kun mä en oo huomannut jotain asiaa. Se tunne, kun tuntuu koko ajan, että on unohtanut jotain tärkeää. Joo, oli vaikea raskaus ja vakavia sairauksia mulla silloin, varmaan vaikutti siihen
[/quote]
Aika vähästä stressaannutte. Olkaa vain ihan omia itsejänne neuvolassa, älkääkä menkö lukkoon. Se terveydenhoitajakin on ihminen.
no jospa se oma itse on juuri sellainen virallisten tulanteiden jännittäjä, haloo! Sinä, joka pohdit kertoako omasta luonteesta, ei sitä kannata erikseen mainostaa. Minille itselle tuputettiin vauvakerhoja ja kyseltiin joka kerta, olenko jo hankkinut äitikavereita. No en, en halua! Mutta tuntui, että olisi pitänyt, että ei ollut ymmärrystä sille, ettei kaikki kaipaa sellaista.
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 23:28"][quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 14:35"]Te joista neuvolakäynnit ovat mukavia; mikä niissä on mukavaa? Minusta tuntuu epämukavalle ylipäänsä puhua tuntemattomalle ihmiselle oman perheeni asioista, en nauti siitä ollenkaan, enkä siis tee niin muissakaan tilanteissa. ap. [/quote] se että saan puhua mieltä vaivaavista asioista tuntemattomalle, mä pidän sitä terapeuttisena. Aina ei jaksa puolisolle jauhaa ja kavereitakin voi säästää. Mutta mun mielestä myös matalankynnyksen mtpalvelut on tosi jees. Mutta mä oonkin puolueellinen kun oon tällänen terkkaritäti joka arvostaa suomen terveydenhuoltoa :) myös sitä henkistä puolta!
[/quote]
Olisi mustakin terapeuttista puhua. Mutta kun meillä ei vanhempien asioista neuvolassa puhuta. Se loppui tasan vauvan syntymään. Olen ymmärtänyt (en ole uskaltanut kysyä) että neuvola on vain lapsen asioita varten, vanhempien mielentilat ei kiinnosta.
[/quote]
Sama homma.
Muutenkin sh:t saa minussa aikaan lähinnä karvat pystyyn efektin, hyi.
Jokin oma rotunsa...
no tavallaan ymmärrän, mutta tavallaan sä otat jotenkin vähän liian "raskaasti" ton
Ajattele asiaa lasten kannalta: niistä voi olla kiva käydä neuvolassa. Siellä keskitytään lapsen asioihin ja usein lapsi saa näyttää mitä osaa. Jospa tässä olis sulle motivaatiota :)
Minusta on kiva käydä neuvolassa ja jutella siellä. En ymmärrä sua ollenkaan.
up