Hei, sinä "kotiäiti" !

Heräsimme 1v ja 5v kanssa seitsemältä. Pikkukakkonen heti pyörii ja keitän puuron sillä välin ku kahtovat, syönti, aamutoimet, siivousta vähän. 5v kerhoon ysiksi, läksimme puol ysi että kerkeän käyä kaupas ennen kerhon alkamista.

Kotona takasin klo.9.10 1v kävi heti nukkuu. Mies oli poikkeuksellisesti kotona, saatiin peuhata kerrankin aamuvirkeänä, ja kerkesimpä torkahtaa sen jälestä ennenkuin hain sitten 5v klo.11 kerhosta pois.

Olen viimesilläni raskaana, joten tää päivä on mennyt rauhallisesti puuhatessa kotihommia, äsken laitoin ruuan kun 1v on toisilla päikkäreillä. Mies läksi 5v kanssa käymään tuolla reilun tunnin reissulla. Siksi nyt mulla rauhallinen hetki netin ääressä :)

Neljän maita syyään, ollaan hetki pihalla, ja ilta vaa puuhaillaan jotain, lapset käy jo seittemän aikoja nukkumaan.

Sitten klo.19 alkaa äiti isi aika, joka kestää niin pitkään kun jaksetaan valvoa. Ihana kotiäiti elämä, ei kiirettä!

Lapset 1v ja 3v. Ollaan siivoiltu, pesty pyykkiä ja kokkailtu. Ja katsottu Viaplaylta Labania.

Heräsimme 1v ja 5v kanssa seitsemältä. Pikkukakkonen heti pyörii ja keitän puuron sillä välin ku kahtovat, syönti, aamutoimet, siivousta vähän. 5v kerhoon ysiksi, läksimme puol ysi että kerkeän käyä kaupas ennen kerhon alkamista.

Kotona takasin klo.9.10 1v kävi heti nukkuu. Mies oli poikkeuksellisesti kotona, saatiin peuhata kerrankin aamuvirkeänä, ja kerkesimpä torkahtaa sen jälestä ennenkuin hain sitten 5v klo.11 kerhosta pois.

Olen viimesilläni raskaana, joten tää päivä on mennyt rauhallisesti puuhatessa kotihommia, äsken laitoin ruuan kun 1v on toisilla päikkäreillä. Mies läksi 5v kanssa käymään tuolla reilun tunnin reissulla. Siksi nyt mulla rauhallinen hetki netin ääressä :)

Neljän maita syyään, ollaan hetki pihalla, ja ilta vaa puuhaillaan jotain, lapset käy jo seittemän aikoja nukkumaan.

Sitten klo.19 alkaa äiti isi aika, joka kestää niin pitkään kun jaksetaan valvoa. Ihana kotiäiti elämä, ei kiirettä!

Nyt mä alan ymmärtää, miksi mammat älähtivät Rädyn ehdotuksesta, että miehetkin patistettaisiin kotiin hoitamaan lapsia... Kahvittelua, ulkoilua, shoppailua, päiväunia ja palstailua. Eipä kauhean vaativaa saati raskasta puuhaa tunnu kotiäidin elämä olevan.

Nukuttiin pommiin, esikoinen ehti kuitenkin kouluun ajoissa. Aamupalaa, huushollausta, hammaslääkäriin tarkastukseen rattailla nuoremman kanssa, kotona iltapäiväkahvit ja pikkunen nukkuu vieläkin. Kanakeitto tulilla, koululainen kaverilla mä mohlaan sohvalla. Kohta syödään.

Mä olen kolmen lapsen kotiäiti. Tänään on poikkeuspäivä, kun miehelläkin on vapaapäivä, joten mä nukuin pitkään tänä aamuna ja mies nousi laittamaan koululaisen kouluun ja hoitamaan aamutoimet 5v ja 2v poikien kanssa. Minä nousin ysiltä ylös ja mies lähti salille. Mekin oltiin aamupäivä sisällä, leikittiin ja kirjoitettiin joululahjatoivelistoja. Sitten tein lounasta, mies tuli salilta, syötiin ja nuorin meni päiväunille. Minä rupesin valmistelemaan tuleviin töihini liittyviä hommia, paperitöitä ja tarvikehankintojen kartoitusta, vanhempi lapsi pelasi isänsä kanssa. Sitten minä lähdin taloyhtiön kerhotilaa siivoamaan ja hoidin muutamia taloyhtiön asioita siinä samalla, ja tulin kotiin kahville. Mies on kohta lähdössä kauppaan lasten kanssa, ja minä jään kotiin valmistamaan päivällisen. Kun mies tulee kotiin, minä lähden kokoustamaan erään yhdistyksen kokoukseen. Kun tulen kotiin, laitan lapset nukkumaan, kirjoitan pöytäkirjan puhtaaksi, laitan pyykki- ja tiskikoneen pyörimään, hoidan muutaman wilma-viestin, tarkistan sähköpostit, lämmitän saunan ja menen sitten nukkumaan. Huomenna on taas normipäivä, miehellä on töitä seuraavat 10 päivää joka päivä. Niinä päivinä mulla ei ole yleensä aikaa hoitaa taloyhtiön, yhdistyksen tai tulevien töiden asioita, koska lasten kanssa niitä on vaikea saada tehtyä. En tykkää jatkuvasta keskeyttelystä, kun en pysty kunnolla sitten keskittymään siihen mitä teen.

Mä en kestäisi tuollaista elämää: pyykkiä, ruuanlaittoa, siivousta...koko päivän ja joka päivä, ainoa elämän sisältö. Ei kyllä toivoakaan että järjissäni pysyisin. Henkinen tylsistyminen.

On ihanaa olla kotona lapsen kanssa ja pitää kodin siisteydestä huolta, laittaa sapuskaa yms. On ihan eri meininki kuin töissä, ja huom. en todellakaan ole ollut missään "ura"työpaikassa. Huvittaa kun tähänkin on muutama tullut sanomaan että "ompas helppoa, ei ihme että äidit tykkääkin olla kotiäitinä palstailevana perseenkaivajana, kyllä Takinkääntäjä-Räty on oikeassa yms. Kotiäitinä olo ei mielestäni todellakaan ole mitään löysäilyä. Vaikka pääsen nytkin kirjoittamaan vauvafoorumille ja toisinaan kaupungille ystävää tapaamaan, ei pidä unohtaa, että lapsen kanssa äiti on jatkuvasti hälytysvalmiudessa ja alati toista ihmistä varten, lasta täytyy viihdyttää, ruokkia ja hoitaa. Kun on yli puoli vuotta herännyt joka yö vähintään 4 kertaa kymmenien minuuttien-tuntien ajaksi valveille, on auttamatta jatkuvassa väsymystilassa, joka vaikuttaa toimintakykyyn. Koen, että elämäni parasta aikaa ja tottakai tämä on miljoona kertaa ihanampaa kuin olla töissä, mutta en tätä rennoksi laiskotteluksi nimittäisi. Muistakaa, että lapsen takia sitä kotona ollaan, eikä siksi että saisi lusmuta sängynpohjalla.

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 16:01"]

Mä en kestäisi tuollaista elämää: pyykkiä, ruuanlaittoa, siivousta...koko päivän ja joka päivä, ainoa elämän sisältö. Ei kyllä toivoakaan että järjissäni pysyisin. Henkinen tylsistyminen.

[/quote]

 Ei kannata sanoa tota ääneen. Sut kivitetään elävältä ja hirtetään sen päälle, jos haluat tehdä vähänkään mitään oikeasti hyödyllistä. Katsos, on se kahvittelu niin rankkaa ja lapset kärsivät, jos äiti ei ole katsomassa telkkaria.

Kaksi lasta 12 ja 14 vuotiaat. Tänään olen herättänyt lapset, vienyt roskat ja kierrätettävät kadun varteen, tehnyt eväät lapsille, hoputtanut lapsien aamutoimia, toinen lapsista myöhästyi bussista joten heitin hänet kouluun (harvinnaisesti jouduin jopa raapimaan tuulilasi) ja syönyt aamupalan. Nyt suunnittelen mitä tänään tekis ja taidan kallistua siihen suuntaan että tänään on lenkki- ja pyykkipäivä.

En oo ruokkinut lapsia. Oon maannut sohvalla janollut avlla koko päivän.

2

[quote author="Vierailija" time="15.12.2014 klo 13:09"]Onpas teillä raskasta. Jaksatteko? onko uupumusta havaittavissa?
[/quote]
Äitini (50-vuotias) kävi kylässä pari päivää sitten ja valitti päivän jälkeen väsymystä ja kuinka hän ei sitten millään enää jaksaisi pikkulapsiarkea.
Minulla energinen 3-vuotias lapsi, sekä 8kk vauva.
En silti koe tätä itse mitenkään uuvuttavana. Lapset ovat vain hetken aikaa pieniä, enkä voisi kuvitella vielä palaavani töihin, ja että laittaisin noin pientä lasta hoitoon vielä hetkeen. Haluan olla läsnä kotona mahdollisimman pitkään.
Töitä on aikaa paiskia eläkeikään saakka, seuraavat päälle 30 vuotta, mutta lasten kanssa vietettyä/viettämätöntä aikaa ei saa takaisin.

Poikani 6,5 kk huusi yöllä kolme kertaa niin kovaa ja kauan että naapuritkin saivat (jälleen) nauttia tästä mun ihanasta arjesta.

Karjunta eskaloitui klo 4.20 aamuyöllä ja sen jälkeen poika valvoi 2 tuntia pyöriskellen ja vinkuen.

Lopulta heräsimme joskus 9-9.30. Aamupalalla poika kieltäytyi pontevasti juomasta maitoa, puuro kelpasi. Sitten leikittiin lattialla, kunnes iski taas kiukku. Maitoa suostui juoda vähän ja sen jälkeen päikkärit.

Herättiin parin tunnin kuluttua ja jokainen syöttö sen jälkeenkin on ollut taistelua, koska lapsella on selkeästi nälkä, mutta ei.

Ja tietenkin paskavaipan vaihtoa, tänään jo 5 kertaa.

Nyt poika nukkuu, nukahti oikein vihaisena. Toivottavasti kiukku on laantunut kun herää.

Kyllä, väsyttää.

Huhhuh osaa vastauksista. Miksi omien lasten kanssa touhuamisen kuuluisikaan olla rankkaa?! Äidillä ei ole oikeutta olla lastensa kanssa kotona ja huolehtia heistä täyspäiväisesti, koska se on laiskottelua? Huhhuh... Minä ainakin HALUAN olla lasteni kanssa. Töitä kerkeää tehdä vielä ihan riittävästi myöhemminkin.