Mies mukana synnytyksessä

Minkälaisia miehiä teillä oikeasti on jos kuittailee jostain kakkaamisista jälkeenpäin? :D Ehkä se on joo tavallaan noloa, mutta tuossa tilanteessa maailman luonnollisin sivuoire, enkä ymmärrä kuka oman lapsen syntyessä kiinnittää ekana huomiota johonkin pieruun tai pökäleeseen sen vauvan sijasta. Ihan oikeasti, ei ihan kaikenlaisten kanssa tarvitse lisääntyä.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:54"]

Minkälaisia miehiä teillä oikeasti on jos kuittailee jostain kakkaamisista jälkeenpäin? :D Ehkä se on joo tavallaan noloa, mutta tuossa tilanteessa maailman luonnollisin sivuoire, enkä ymmärrä kuka oman lapsen syntyessä kiinnittää ekana huomiota johonkin pieruun tai pökäleeseen sen vauvan sijasta. Ihan oikeasti, ei ihan kaikenlaisten kanssa tarvitse lisääntyä.

on kyllä noloa paskoa ja pierrä siinä tavara ammollaan miehen pällistellessä vieressä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:44"]Mä olen yksi onnellisista jonka mies oli uskomattoman ihana apu ja voimavara tyttäreni synnytyksessä! Ei poistunut kuin vessaan pikaisesti ja punnitsemaan tyttöä. Puhui kannustavasti ja lempeästi, piti kädestä tiukasti kiinni, silitti hiuksia, kuvasi pyynnöstäni niin paljon kun ehti, tulkkasi kätilöiden/hoitajien mutinoita, murjoi tapansa mukaan huonoja vitsejä (jotka kyllä nauratti) kehui ja rohkaisi. En pelännyt lainkaan, unohdin noloudet ja epävarmuuden. ♡ Kiitos meidän iskä ♡
[/quote]

Ihana mies sinulla.
Toisin kuin joillakin täällä.

Lapsen isä vai? Miksi ei?

Koska miestä saattaa tällainen elämän suuri tapahtuma kiinnostaa?

Onko ap sulla kaikki kotona? Nainen synnyttää, mutta yhtä tärkeä se lapsi on miehellekki ja voi miehestä olla apuaki synnytyksessä...

Aikasemmissa synnytyksissä ei ollu mukana, pärjäsin ihan ok ilman miestäkin. Seuraavaan tulee mukaan, mutta en tiedä kehtaanko ponnistaa kun mies siinä katselee vai joudunko pyytää poistumaan.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 12:47"]

Aikasemmissa synnytyksissä ei ollu mukana, pärjäsin ihan ok ilman miestäkin. Seuraavaan tulee mukaan, mutta en tiedä kehtaanko ponnistaa kun mies siinä katselee vai joudunko pyytää poistumaan.

[/quote]

Miksi ihmeessä et kehtaisi ponnistaa miehen aikana??? En tekis kyllä itse lasta sellaiselle miehelle, jonka läsnäoloa en halua koko synnytykseen ja jonka seurassa jotenkin hävettäisi niinkin luonnollinen asia kuin synnytys.

joo itseä ei paljoa kiinnostanu hävetä siinä kaiken tuskan ja paskan ja veren keskellä :D avautumisvaiheessa mies oli korvaamaton kylmägeelipussinsa kanssa ;) lisäksi on joku joka tuo vettä tai silittelee muuten vaan ja kerrankin kaikki mitä sanot ja pyydät niin toteutetaan :D

Mies oli seurana, tukena ja turvana. Ja ennenkaikkea onhan se miehenkin lapsi joka syntyy ja mies halusi olla mukana kun se kerran on mahdollista.

Ja mies pysyi kyllä "pää-päässä" eikä tunkenut jalkoväliin.

Ja oli kyllä hyvä kokea se synnytys yhdessä. Se lähensi meitä entisestään ja minun "pisteet" ;) nousi miehen silmissä pilviin kun näki miten rankkaa touhua se oli.

Saatiin vielä perhehuone niin saimme yhdessä hoidella vauvelia ja miehestä tulikin todella hyvä ja osallistuva isä.

Mua ainaki hävetti, mies näki kun ponnistin ja tuli haisevat paskat miehen silmien alle, nolooo mies oli todell vaivautuneen oloinen, kun paskoin alleni, muistuttelee siitä vielä jälkikäteenkin, että paskoin alleni. Myös mies ihmetteli ja vittuilee, että peräukkonikin oli ammollaan ponnistaessa, kuulemma valtavana avoimena reikänä, siis voi nolouus. Mua hävettää, todella paljon, ihanst lapset, mutta synnytys on ollut nolo

Minullekkin mies kuittailee, kun peräreikä oli ammollaan ponnistuksessa ja päästelin samalla pieruja, että kyllä hävetti synnytyksenkin aikana piereskely, mutta minkäs teet.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:20"]

Mua ainaki hävetti, mies näki kun ponnistin ja tuli haisevat paskat miehen silmien alle, nolooo mies oli todell vaivautuneen oloinen, kun paskoin alleni, muistuttelee siitä vielä jälkikäteenkin, että paskoin alleni. Myös mies ihmetteli ja vittuilee, että peräukkonikin oli ammollaan ponnistaessa, kuulemma valtavana avoimena reikänä, siis voi nolouus. Mua hävettää, todella paljon, ihanst lapset, mutta synnytys on ollut nolo

[/quote]

Valitsit sitten kypsän, aikuisen miehen lastesi isäksi. Ei kun..

Meillä mies huuteli että "täällä näkyy pää"! :D En tiedä tuliko kakkaa, mitä väliä sillä on, kun kuuluu asiaan? Mies ei maininnut asiasta mitään, mutta hän onkin ihan aikuinen ihminen.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:20"]

Mua ainaki hävetti, mies näki kun ponnistin ja tuli haisevat paskat miehen silmien alle, nolooo mies oli todell vaivautuneen oloinen, kun paskoin alleni, muistuttelee siitä vielä jälkikäteenkin, että paskoin alleni. Myös mies ihmetteli ja vittuilee, että peräukkonikin oli ammollaan ponnistaessa, kuulemma valtavana avoimena reikänä, siis voi nolouus. Mua hävettää, todella paljon, ihanst lapset, mutta synnytys on ollut nolo

[/quote] Oikeesti! :D vähän sun mies kuulostaa nololta ja urvelolta, jos vittuilee tollasesta. Vai oliko läppä, sarkasmi tutka vähän hajalla....

Sanotaanko näin, että yli 36 tunnin synnytyksen aikana miehestä oli seuraa itselle. Ja tärkeätä oli se tunne, että toinen on siinä vieressä. Mieheni ei ole koskaan kuittaillut tai sanonut mitään negatiivista kivuista, ponnistuksesta tai paskomisista. Eikä itseä siinä tilanteessa kiinnostanut yhtään.

Mun mies katteli koko ponnistuksen ajan ihan mielissään mun jalkoväliin. Hyvä kun ei kumartunut sinne ihailemaan vielä lähempää :D Mua kyllä ärsytti se kyttääminen, sieltä se välillä jotain tsemppihuutoja päästeli.

Onneks se ei oo kertaakaan maininnu mitään mistään ammottavista peräaukoista......

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 13:23"]Minullekkin mies kuittailee, kun peräreikä oli ammollaan ponnistuksessa ja päästelin samalla pieruja, että kyllä hävetti synnytyksenkin aikana piereskely, mutta minkäs teet.
[/quote]

Mitä höpötät?

Meillä kyllä isä pysyi mun pää päässä eikä kurkkinut jalkoväliin. Eikä kummassakaan synnytyksessä mitään paskaa ole lennellyt enkä oo piereskelyt.

Mä piereskelin ponnistusvaiheessa. Mies jaksaa muistuttaa vieläkin 10 vuoden kuluttuakin ja paskatki tuli senkin mies muistaa kuin eilisen päivän

Mä olen yksi onnellisista jonka mies oli uskomattoman ihana apu ja voimavara tyttäreni synnytyksessä! Ei poistunut kuin vessaan pikaisesti ja punnitsemaan tyttöä. Puhui kannustavasti ja lempeästi, piti kädestä tiukasti kiinni, silitti hiuksia, kuvasi pyynnöstäni niin paljon kun ehti, tulkkasi kätilöiden/hoitajien mutinoita, murjoi tapansa mukaan huonoja vitsejä (jotka kyllä nauratti) kehui ja rohkaisi. En pelännyt lainkaan, unohdin noloudet ja epävarmuuden. ♡ Kiitos meidän iskä ♡