Korkeasti koulutetut, miten suhdaututte siivoojiin?

Moikkaan aina, avaan oven, juttelemmekin hetken, jos ehdimme pysähtyä.

Minä luulin nuorena jotta korkeasti koulutetut ihmiset ovat parempia ihmisiä. En luule enää.

Asiallisesti. Siivoan omat jälkeni, pidän työpöydän siistinä ja pyrin poistumaan sen äärestä siivoojan tullessa. Siivoan omat jälkeni taukotilassa, pyyhin jalkani kuramattoihin, pidän ovea auki, jos yhtä aikaa kuljetaan.

En ole ylitsevuotavan ystävällinen ketään kohtaan, että älä oleta minua tylyksi, jos en tervehdi.

Suhtaudun? Jutellaan paljon jos satun olee kotona kun käy, on hyvä työssään ja oon tosi iloinen että siivoaa mun kotia.

Muita en just nyt tunne niin en osaa sanoa suhtautumisesta muihin.

Ihan samalla tavalla kuin muihinkin henkilöihin työpaikalla. Lopulta meidän kaikkien työpanosta tarvitaan.

No en todellakaan halveksi, vaan arvostan. Siivoojan työ on yhtä arvokasta kuin esim. kirururgin. Siis ihan oikeasti, suuri sairaala menisi hetkessä toimintakyvyttömäksi, jos siivoajia ei olisi. Kirurgin työllä ei olisi merkitystä, jos hygienia laiminlyötäisiin.

Arvostan kyllä kaikkia ihmisiä samalla tavalla riippumatta siitä, mikä on ammatti tai onko ammattia ollenkaan.

T. Maisteri

No en tietenkään halveksi. Minulla on parhaillaan haussa hyvä kotisiivooja.

Äitini on siivooja ammatiltaan. Matalapalkkainen ja aliarvostettu duuni missä moni ihminen on pysyvästi rikkonut kroppansa. Pidän kyseistä ammattia tärkeänä. T. Fm

Moikkaan erityisen ystävällisesti, koska nuorena tein myös tuota duunia. Raskasta ja pieni palkka. Arvostan sitä, että työhön löytyy tekijöitä. Tosin kaikki nykyään ulkomaal.taustaisia. Jos heitä ei olisi, hukkuisimme p::hen.

Miksi ihmeessä halveksisin? Ihan samalla lailla suhtaudun kuin muihinkin ihmisiin. Mielestäni tekevät tärkeämpää työtä kuin monet turhat paperinpyörittäjät.

T. YTM

Koska kaikki korkeakoulualat eivät työllistä kovinkaan hyvin, ja koska löytyy myös ihmisiä jotka eivät jaksakaan alaansa ja kaipaavat yksinkertaisempaa työtä, on korkeakoulutettuja siivoojiakin jonkin verran. Eli ei ole ihan yksinkertainen vastakkainasettelu kyseessä, eikä kannata olettaa että oman akateemisen työpaikan siivooja on jotenkin yksinkertaisempi ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Minä luulin nuorena jotta korkeasti koulutetut ihmiset ovat parempia ihmisiä. En luule enää.

No onhan ne, mutta vain omasta mielestään aina parempia kuin vaikka nyt sitten siivoojat tai muut matalapalkkalaiset jne. Luulisi että sivistys ja oppineisuus päinvastoin opettaisi, suvaitsevaisuutta, sekä ymmärtämään maailmaa avarakatseisemmin ja muita kunnioittavammin, mutta eipä se niin mene. Ylpeys nostaa nokkaa, ja kielenkäyttökin voi olla todella moukkamaista.

Ihan kuin muihinkin. Miksi pitäisi suhtautua eri tavalla? Juttelen, kysyn kuulumisia, kysyn mitä lapsille tai koiralle kuuluu, jos niistä on vaikka aiemmin ollut puhetta. Jos minun pitäisi nimetä eniten mieleenpainuvin ihminen jonka kanssa olen ollut töissä, yksi heistä on yrityksessämme aiemmin työskennellyt siistijä, joka jäi sitten eläkkeelle. Aina kun kuulimme, että hän tuli kahvihuoneeseemme, puolet kerroksen väestä lähti hakemaan kahvia ja vaihtamaan kuulumiset mitä koiranpennuille kuuluu.

Tarkoitetaanko työpaikalla vai kaikkialla? Työpaikalla suhtaudun kuin muihinkin ihmisiin työpaikalla, tervehdin normaalisti ja vaihdan joskus muutaman sanan jos toinen osapuoli aloitteellinen - en ole itse mikään small talkin ystävä joten en yleensä itse ole aloitteellinen. Siivoan työpisteeni sellaiseksi, että siivooja pystyy tekemään työnsä (järjestelen arkit ja otan mennessä kahvikupin kun lähden pois jaloista). Toki en 1,5 vuoteen ole siivoojia etätyössä tavannut.

Suhtaudun siis arvostuksella mutta en näe ylimääräisellä hehkuttamisella olevan tarvetta, siis sellaisella teennäisellä ylistyksellä, eli ”ylentämällä alentamalla”, josta paistaa ylemmyydentunto.

Olen itse nuorempana tehnyt koti-, toimisto- ja hotellisiivouksia. Oli työ siinä missä muutkin.

Miksi kysyt tätä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin muihinkin. Miksi pitäisi suhtautua eri tavalla? Juttelen, kysyn kuulumisia, kysyn mitä lapsille tai koiralle kuuluu, jos niistä on vaikka aiemmin ollut puhetta. Jos minun pitäisi nimetä eniten mieleenpainuvin ihminen jonka kanssa olen ollut töissä, yksi heistä on yrityksessämme aiemmin työskennellyt siistijä, joka jäi sitten eläkkeelle. Aina kun kuulimme, että hän tuli kahvihuoneeseemme, puolet kerroksen väestä lähti hakemaan kahvia ja vaihtamaan kuulumiset mitä koiranpennuille kuuluu.

Jatkan vielä, että hän piti siis myös kenneliä.

Just. Tietysti hyvin. Moni siivoojakin voi olla korkeastikoulutettu, ja vaikka mitä. Kaikki ammatit ovat palveluammatteja, oli koulutus mikä hyvänsä.

Olen kateellinen koska en ikinä halunnut kouluttautua korkeasti mutta kun terveys on ollut aina huono ei ole ollut oikein muita vaihtoehtoja kuin opiskella paperin pyörittelyammattiin jollei halua työkyvyttömyyseläkkeelle jo nuorena.

Taas...

No muhun siivoojana suhtaudutaan näin

"Tuuppa tänne kattoon mitä täällä on!! (lavuaari)"

"Ai niinpäs on jäänyt, otetaan ens kerralla paremmin. Kirjaan ylös. Tuohan on vähän niinkun tuommoista.." (joku vaalea aine lavuaarissa)

"PASKAA!!!!" Henkilö täydentää karjaisemalla naamalleni niin että sylki lentää.

Ja hei, teillä on se tyttö täyttänyt nämä telineet niin että käsipaperin siivekkeet on väärinpäin. Nämä lentää nyt täältä lattialle.

Henkilö repii paperit suurieleisesti lattialle ja levittää kaikki käsipaperi telineestä lattialle ja heittää niitä myös minua päin. Sekä kehottaa mun siivota levitelleensä paperit.

Tätä mesoamista kun kuuntelee päivät, on välillä aika huhhuh :)

Tietysti sillä tavalla arvostan, että löytyy henkilö, joka haluaa ammatikseen siivota kaikkien ralliraidat pöntöistä mutta olisin oikeasti pettynyt jos lapsestani tulisi siivooja.