Lue keskustelun säännöt.
Kun perit rahaa, miten käytit sen?
16.10.2021 |
Minä perin nyt vain muutaman tonnin, mutta kiinnostaa, miten muut käyttivät. Summankin saa mainita.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Perin aikanaan noin satatuhatta jota en kokenut omakseni, ostin auton ja reissasin ympäri maailmaa. Käytännössä kaikki meni mutta olen nyt onnellisempi kuin rahojen ollessa tilillä. Sain tehdä nuorena mitä halusin ja maailmankuva laajeni mukavasti. Olen aidosti sitä mieltä että asiat tuntuvat isommilta ja hienommilta kun niitä joutuu tovin odottamaan ja suunnittelemaan.
Sitä en ymmärrä ollenkaan miten ihmiset tarraavat kiinni rahaan ja materiaan, tiedän monta ihmistä jotka ovat kuolleet olleessaan rikkaimmillaan elämässään, siinä ei ole järjen hiventäkään. Eläkää ja käyttäkää ne rahat itsenne ja läheistenne hyvinvointiin, vanhana sitä muistelee lämmöllä lähinnä kokemiaan elämyksiä ja ihmisiä jotka ovat olleet sinulle hyviä. Talot, autot, pankkitilin saldot - yhdentekevää.
Mulla ainakin toistaiseksi omat tulot riittää omaan velattomaan kotiin, elåmiseen ja elämyksiin. En usko olevani onnellisempi jos ravaan kieli vyön alla vaikka lasteni tanssa kuumailmapalloilemassa ja syvänmerensukeltamassa enempi kuin jaksaisinkaan. Siksi se perintö oli hyvä sijoittaa niin, että arvo toivottavast säilyy ja siitä voi ottaa jos itselle tai lapsille myöhemmin tulee tarvetta ja jossei tule, niin tilaan sitten vanhainkotiin skumppaa aamupalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perin aikanaan noin satatuhatta jota en kokenut omakseni, ostin auton ja reissasin ympäri maailmaa. Käytännössä kaikki meni mutta olen nyt onnellisempi kuin rahojen ollessa tilillä. Sain tehdä nuorena mitä halusin ja maailmankuva laajeni mukavasti. Olen aidosti sitä mieltä että asiat tuntuvat isommilta ja hienommilta kun niitä joutuu tovin odottamaan ja suunnittelemaan.
Sitä en ymmärrä ollenkaan miten ihmiset tarraavat kiinni rahaan ja materiaan, tiedän monta ihmistä jotka ovat kuolleet olleessaan rikkaimmillaan elämässään, siinä ei ole järjen hiventäkään. Eläkää ja käyttäkää ne rahat itsenne ja läheistenne hyvinvointiin, vanhana sitä muistelee lämmöllä lähinnä kokemiaan elämyksiä ja ihmisiä jotka ovat olleet sinulle hyviä. Talot, autot, pankkitilin saldot - yhdentekevää.
Mutta kun nautin siitä, että saan asua ja elää omassa talossa, jonka uima-altaaseen ei ole tulossa muita tai jonka piha on vain minun. Sellaista ei kolhoosimaailmassa saa! Raha ei ole yhdentekevää silloin, kun sillä saa lääkettä syöpään ja lisää elinpäiviä.
Jos turvallinen kuplasi tekee sinut onnelliseksi niin se on tottakai aivan yhtä hyvä valinta - totuushan on että minun elämykseni ja sinun kuplasi katoavat olemasta sillä hetkellä kun tietoisuutemme sammuu. =)
Äidiltäni jäi hautajaiskulujen jälkeen perintöä vähän päälle 400 euroa. Taisin maksaa laskuja ja käyttää ruokaostoksiin.
En ole koskaan perinyt mitään ja vanhemmiltani joskus jää vain vanha okt syrjäseudulla täynnä kaikenlaista roinaa ja alkeellinen kesämökki vielä syrjemmässä. En taida ottaa vastaan...
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu peri 4000 euroa ja ryyppäsi kaikki. Ajeli taksilla ja tarjosi baarissa pummeille. Vähän sääliksi kävi. Ei ostanut mitään pysyvää. Olisihan tuolla saanut esimerkiksi vaatteita ja uuden puhelimen. Hänen puhelimen näyttö on säröillä.
Puhelin ja vaatteet jotain pysyvää? Oliko sulta pois, jos tarjosi kavereille ja ajeli taksilla? Jos hänestä se oli paras tapa käyttää rahat, niin eikö kuitenkin mennyt ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perin aikanaan noin satatuhatta jota en kokenut omakseni, ostin auton ja reissasin ympäri maailmaa. Käytännössä kaikki meni mutta olen nyt onnellisempi kuin rahojen ollessa tilillä. Sain tehdä nuorena mitä halusin ja maailmankuva laajeni mukavasti. Olen aidosti sitä mieltä että asiat tuntuvat isommilta ja hienommilta kun niitä joutuu tovin odottamaan ja suunnittelemaan.
Sitä en ymmärrä ollenkaan miten ihmiset tarraavat kiinni rahaan ja materiaan, tiedän monta ihmistä jotka ovat kuolleet olleessaan rikkaimmillaan elämässään, siinä ei ole järjen hiventäkään. Eläkää ja käyttäkää ne rahat itsenne ja läheistenne hyvinvointiin, vanhana sitä muistelee lämmöllä lähinnä kokemiaan elämyksiä ja ihmisiä jotka ovat olleet sinulle hyviä. Talot, autot, pankkitilin saldot - yhdentekevää.
Mutta kun nautin siitä, että saan asua ja elää omassa talossa, jonka uima-altaaseen ei ole tulossa muita tai jonka piha on vain minun. Sellaista ei kolhoosimaailmassa saa! Raha ei ole yhdentekevää silloin, kun sillä saa lääkettä syöpään ja lisää elinpäiviä.
Jos turvallinen kuplasi tekee sinut onnelliseksi niin se on tottakai aivan yhtä hyvä valinta - totuushan on että minun elämykseni ja sinun kuplasi katoavat olemasta sillä hetkellä kun tietoisuutemme sammuu. =)
Mutta minun omaisuudestani jää jälkipolvillekin. Mites sinun?
Vierailija kirjoitti:
Olen perimässä kunnon summan, josta haluaisin sijoittaa merkittävän osan ja ostaa lopuilla tarpeellista tavaraa. En kuitenkaan voi tehdä niin, koska perintö on niin iso, että menetän eläkkeensaajan asumistuen (mikä on tietysti aivan oikein), jolloin se raha on käytettävä normaaliin elämiseen. Tässä on jonkinlainen noidankehä, mutta ei sille mitään mahda.
Kyllä sinä voit perintöä käyttää ja sijoittaa eläkeläisen asumistuesta huolimatta. Omaisuus ja siitä saatavat tulot kyllä vaikuttavat eläkeläisen asumistukeen, mutta ei sinun tarvitse koko perintöä käyttää asumismenoihin kerralla, vaan vain vähitellen. Siinä vaiheessa, kun omaisuutesi arvo on pudonnut tarpeeksi pieneksi, rupeat jälleen saamaan asumistukea. Ja tarpeellista tavaraa voit ostaa niin paljon kuin haluat tai käyttää perintörahoja esim. matkusteluun.
Vaikka merkittävä osa perinnöstä vähitellen vuosien kuluessa menisi asumismenoihin, niin ne sijoitukset tuovat kuitenkin turvaa ja vapautta rahankäyttöön sinä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama kymppitonni isäni kuoltua käytin rakennustarvikkeisiin ja työkoneisiin sekä lapsille hieman opintorahaa
Suomessa ei ymmärretä varallisuuden kartuttamista yli sukupolvien. Näitä lukiessa sen taas huomaa. Jos jostain tulee muutama hassu tonni ylimääräistä, niin pää ei kestä, vaan se on humpattava menemään mitä pikimmiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin saanut riesakseni muuttotappiopaikkakunnalla sijaitsevan kosteusvaurioisen omakotitalon, mutta kieltäydyin perinnöstä.
Muinaisaikoina kun perin hiukan rahaa, ostin nojatuolin ja maksoin velat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmilta 25000, maksoin asuntolainan pois.
Tätä ei kyllä näin matalien korkojen aikana kannata tehdä jos vaan muuten pystyy lainaa lyhentämään. Ennemmin tuollainen summa osakesäästötilin kautta osakkeisiin.
Miksi? Maksaa asuntolainan pois ja sijoittaa aiemmin lainaan menneen summan. On tyhmää sijoittaa kerralla iso potti, säännöllinen kuukausisijoitus on turvallisempi. Lainattomana on turvallista olla, terveisin nimim. 90-luvun laman kokenut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen 60 000 e sain alkuvuodesta. Ensin ajattelin antaa sen lapsille (eli siis olisin ollut ottamatta perintöosuutta vastaan ja se olisi mennyt suoraa seuraavalle polvelle), mutta sitten tajusin, että kerran täällä vain eletään. Pidin rahat ja kunhan koronatilanne hellittää, niin teen maailmanympärimatkan.
Hyvä!
En ymmärrä sukupolven väliin jättämistä. Yleensä niitä kuitenkin palstalla kovasti yläpeukutetaan.
Onhan tuo järkevää jos me kohta eläkeikäiset jo hankittu asunnot, mökit ja muut. Just oli juttu kuinka nykyiset nuoret eivät keskimäärin tule yltämään meidän elintasoon, miksi heitä ei haluaisi hieman auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perin noin kymppitonnin. Kummallekin lapselle siirsin tonnin ja loput on jemmassa odottamassa tulevia aikoja. Tarkoitus on joskus vaihtaa asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnilleen 60 000 e sain alkuvuodesta. Ensin ajattelin antaa sen lapsille (eli siis olisin ollut ottamatta perintöosuutta vastaan ja se olisi mennyt suoraa seuraavalle polvelle), mutta sitten tajusin, että kerran täällä vain eletään. Pidin rahat ja kunhan koronatilanne hellittää, niin teen maailmanympärimatkan.
Hyvä!
En ymmärrä sukupolven väliin jättämistä. Yleensä niitä kuitenkin palstalla kovasti yläpeukutetaan.
Kummallekohan perinnöstä on enemmän hyötyä, hyvin toimeentuleville kuusikymppisille vai heidän kolmekymppisille lapsilleen, joilla on pienet lapset ja asuntovelka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perin aikanaan noin satatuhatta jota en kokenut omakseni, ostin auton ja reissasin ympäri maailmaa. Käytännössä kaikki meni mutta olen nyt onnellisempi kuin rahojen ollessa tilillä. Sain tehdä nuorena mitä halusin ja maailmankuva laajeni mukavasti. Olen aidosti sitä mieltä että asiat tuntuvat isommilta ja hienommilta kun niitä joutuu tovin odottamaan ja suunnittelemaan.
Sitä en ymmärrä ollenkaan miten ihmiset tarraavat kiinni rahaan ja materiaan, tiedän monta ihmistä jotka ovat kuolleet olleessaan rikkaimmillaan elämässään, siinä ei ole järjen hiventäkään. Eläkää ja käyttäkää ne rahat itsenne ja läheistenne hyvinvointiin, vanhana sitä muistelee lämmöllä lähinnä kokemiaan elämyksiä ja ihmisiä jotka ovat olleet sinulle hyviä. Talot, autot, pankkitilin saldot - yhdentekevää.
Mutta kun nautin siitä, että saan asua ja elää omassa talossa, jonka uima-altaaseen ei ole tulossa muita tai jonka piha on vain minun. Sellaista ei kolhoosimaailmassa saa! Raha ei ole yhdentekevää silloin, kun sillä saa lääkettä syöpään ja lisää elinpäiviä.
Jos turvallinen kuplasi tekee sinut onnelliseksi niin se on tottakai aivan yhtä hyvä valinta - totuushan on että minun elämykseni ja sinun kuplasi katoavat olemasta sillä hetkellä kun tietoisuutemme sammuu. =)
Mutta minun omaisuudestani jää jälkipolvillekin. Mites sinun?
Just näin. Jos saamallaan perinnöllä hankkii vaikkapa asunnon, niin kyllähän siinä rahallinen arvo pysyy toisin kuin jos sen käyttää vaikkapa maailman kiertämiseen. Se asunto siirtyy jälkipolville, olettaen, että sitä on, kokemukset menevät hautaan kokijan mukana.
Jokaisen on sitten itse arvotettava kumpi ompi parempi homma.
Minä olen tuon asunnon puolella, maailmalla jaksan pitkin hampain olla kaksi viikkoa jos on ihan pakko, viikko on oikein sopiva. Sit voi tulla sinne kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perin aikanaan noin satatuhatta jota en kokenut omakseni, ostin auton ja reissasin ympäri maailmaa. Käytännössä kaikki meni mutta olen nyt onnellisempi kuin rahojen ollessa tilillä. Sain tehdä nuorena mitä halusin ja maailmankuva laajeni mukavasti. Olen aidosti sitä mieltä että asiat tuntuvat isommilta ja hienommilta kun niitä joutuu tovin odottamaan ja suunnittelemaan.
Sitä en ymmärrä ollenkaan miten ihmiset tarraavat kiinni rahaan ja materiaan, tiedän monta ihmistä jotka ovat kuolleet olleessaan rikkaimmillaan elämässään, siinä ei ole järjen hiventäkään. Eläkää ja käyttäkää ne rahat itsenne ja läheistenne hyvinvointiin, vanhana sitä muistelee lämmöllä lähinnä kokemiaan elämyksiä ja ihmisiä jotka ovat olleet sinulle hyviä. Talot, autot, pankkitilin saldot - yhdentekevää.
Aika monelle se talo tai asunto on suurin sijoitus elämässä ja parempi niin, kuin että maksaisi vuokraa koko elämänsä muille tai tuhlaisi kaiken rahan elämyksiin.
Näin. Ja jos se raha "ei merkitse mitään" ja suorastaan polttelee taskussa, niin sen omistusasunnonkin voi myydä vaikka tappiolla, jos tekee pahaa omistaa.
En ymmärrä laisinkaan ihmisiä, jotka voivat elää kädestä suuhun ja ajatella joidenkin "tarraavan kiinni rahaan ja materiaan". Mitäs kun jotain sattuu, ja tarvitsisi sitä rahaa kipeästi? Tulee sellainen mielikuva nyt, että nykyään eletään jossain "taikaseinäharhassa" ja "elämä kantaa". Kyllä persaukisen elämä on toivotonta, ja kun nykyään voi mennä työpaikkakin sekunnissa, eikä uudesta ole mitään tietoa, joten luulisi, että puskurin säästäminen olisi erittäin älykäs juttu. Mitä se raha siellä pankissa haittaa, ei sitä tarvitse edes miettiä.
Ei sua kukaan auta, jos kaikki menee, hyvä jos katon päälle pääsi saat ja limpun suuhun, ankeeta on.
Noin 15t jää käteen hautajaiskulujen yms jälkeen. En tiedä. Pitää kai sijoittaa eahastoihin osa.
Aikoinaan perin isältäni 42000€. Osa meni autoon, vaihdoin vanhan rakkineeni vähän uudempaan. Loput menivät ihan kolmilapsisen perheen menoihin päivittäisessä elämässä, muutama reissu tehtiin myös.