Lue keskustelun säännöt.
Kuinka helppoa/vaikeaa on 35v+ akateemisen (tohtori) ja hyvässä työssä olevan sinkkunaisen löytää kelpo mies pääkaupunkiseudulta?
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta kaikki tohtorit eivät ole saman arvoisia. Tohtori luonnontieteistä olisi turn on kun taas tohtori humanistisesta olisi turn off
T tohtori luonnontieteistä
Kyllä, sama tieteenala helpottaa kommunikointia puolin ja toisin. Ja osaa arvostaa toisen työtä eikä dissata sitä, kuten sinä haluat tehdä.
Tuskin humanistisesta tohtoriksi väitellyt nainen kelpuuttaisi kaltaistaan köyhää työtöntä. Kyllä sen pitää olla joku kovatuloinen luonnontieteistä tohtoriksi väitellyt..
Eipä taida olla niin. Ette te luonnontieteilijät ole jumalasta seuraavia muualla kuin omissa päissänne. Kaikella kunnioituksella muuten.
Humanistisesta voi väitellä tohtoriksi alle 100 äo:llä. Kyse kun ei ole muusta kun ulkoaoppimisesta ja subjektiivisista mielipiteistä, väikkärikin on ainoastaan pidempi essee. Toisin on asiat kovissa tieteissä, sieltä kun ei tohtoriksi valmistu sentään ihan kuka tahansa..
Eikö sinusta tuollainen tieteenalojen vastakkainasettelu ole tympeää? Minusta on. Jaksan kiinnostua ihan kaikenlaisesta tieteestä ja näen niissä arvoa. Yliopisto on kuitenkin sivistyslaitos eikä sivistys typisty luonnontieteisiin kenenkään oikeasti sivistystä arvostavan ihmisen mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta kaikki tohtorit eivät ole saman arvoisia. Tohtori luonnontieteistä olisi turn on kun taas tohtori humanistisesta olisi turn off
T tohtori luonnontieteistä
Kyllä, sama tieteenala helpottaa kommunikointia puolin ja toisin. Ja osaa arvostaa toisen työtä eikä dissata sitä, kuten sinä haluat tehdä.
Tuskin humanistisesta tohtoriksi väitellyt nainen kelpuuttaisi kaltaistaan köyhää työtöntä. Kyllä sen pitää olla joku kovatuloinen luonnontieteistä tohtoriksi väitellyt..
Eipä taida olla niin. Ette te luonnontieteilijät ole jumalasta seuraavia muualla kuin omissa päissänne. Kaikella kunnioituksella muuten.
Humanistisesta voi väitellä tohtoriksi alle 100 äo:llä. Kyse kun ei ole muusta kun ulkoaoppimisesta ja subjektiivisista mielipiteistä, väikkärikin on ainoastaan pidempi essee. Toisin on asiat kovissa tieteissä, sieltä kun ei tohtoriksi valmistu sentään ihan kuka tahansa..
Eikö sinusta tuollainen tieteenalojen vastakkainasettelu ole tympeää? Minusta on. Jaksan kiinnostua ihan kaikenlaisesta tieteestä ja näen niissä arvoa. Yliopisto on kuitenkin sivistyslaitos eikä sivistys typisty luonnontieteisiin kenenkään oikeasti sivistystä arvostavan ihmisen mielestä.
Harvoissa maissa humanistisia oppiaineita edes yritetään myydä tieteinä vaan niitä kutsutaan taiteiksi, esim. liberal arts anglomaissa. Yleissivistäviä ne toki ovat, mutta tieteiden kanssa niillä on hyvin vähän tekemistä..
Jos on 35V sukupuolen tutkimuksen tohtori, niin silloin ei natsaa työmarkkinoilla eikä parisuhdemarkkinoilla. Kannattais jatkokouluttautua vaikka floristiksi. Harjoittelijan paikkoja on vapaana ja voi tavata mielenkiintoisia miehiäkin tai naisia.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta kaikki tohtorit eivät ole saman arvoisia. Tohtori luonnontieteistä olisi turn on kun taas tohtori humanistisesta olisi turn off
T tohtori luonnontieteistä
Mielestäni asia on toisin päin. Luonnontieteiden ikisinkku ja lapseton naistohtori alkaa herättää epäilyksiä naisellisuudesta. Sen sijaan esimerkiksi lääketieteen tohtorista tulee mieleen, että hän ei ole vielä opiskeluiltaan ehtinyt perustaa perhettä ja tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 50V akateeminen mies. En enää ikinä ota akateemista naista, enkä varsinkaan tohtoria. Nuorempana naisten piti nimenomaan olla akateemisia, nyt on vaimonani kouluavustaja ja hän on älykkäämpi kuin minä mutta ei nipota.
Itse puolestaan vajaa 50v tohtorismies, naimisissa.
Jos ikinä joutuisin ns toiselle kierrokselle, en paljastaisi 1) tohtoriuttani tai 2) kohtuullista varakkuuttani deiteille. Ettei ne vaikuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut, että siellä päin on ylitarjontaa naisista joten haastetta voi olla.
Täällä on keskusteltu tuosta akateemisuudesta. Itse tuon tähän esiin sellaisen pointin mitä kukaan ei vissiin ole vielä tuonut. Eihän noissa akateemisissa naisissa valitettavasti taida olla miehille sellaisia seksikkäitä ja puoleensavetäviä aloja kuten vaikkapa seksikkäänä pidetty sairaanhoitaja. Korjatkaa toki jos olen väärässä.
Kouluja käymätön kouvolatukka näyttää saavan miehiä, ei ne miehet sitten kyllä kovin tasokkaita ole nekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on surullisella tavalla tullut esiin sekä tieteiden, sivistyksen, koulutuksen että näitä edustavien naisten vähäinen arvo miesten maailmankuvassa. Enpä olisi tällaista päivää tässä maassa toivonut näkeväni, joissa nämä arvot vedetään vessasta alas. Näillä eväillä Suomi nousuun. No, naiset jatkavat onneksi kouluttautumistaan tästä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lika barn leka bäst. Yliopistolta, työpaikalta, kavereiden kautta. Minä ja minun ystäväni olemme löytäneet akateemiset miehrmme ja naisemme näin. Suurin osa pariutui jo opiskeluaikoina.
Samanlainen tausta ja tietty samankaltaisuus on tärkeää. Todennäköisyys toistensa ymmärtämiseen kasvaa silloin merkittävästi. Liian samanlainen ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä. Ainakin itse on tullut koettua, että samalla alalla tai työpaikassa = sitä on tavallaan töissä aina. Joillekin tietty sekin voi sopia.
Näinpä. Hassu ketju, ihmeen paljon näitä trollien aloittamia ketjuja ilmestyy, ja ihmeesti ne pysyvät pinnalla. Takana oikea ongelma, hankaluus löytää kumppani? Jo vanhempana (60 v), akateemisena (FT, dos.) naisena en ole koekaan kokenut kumppanin löytämistä hankalaksi, tosin olen elänytkin lähinnä vain kahdessa pitkässä suhteessa, ensimmäisessä opiskeluaikaisen poikakaverin kanssa, eron jälkeen löytyi nykyinen aviomies.
Koulutus ei minusta ole etu eikä haitta kumppania valittaessa, äly taas tärkeä kriteeri. Harvempi pari on pidemmän päälle onnistuu jos älykkyydessä huima ero, jos toinen ei pysy mukana ajatuksenjuoksussa. Samalla alalla oleminen voi käydä tylsäksi, mutta jollain tasolla on kiva ymmärtää toisen työongelmia. Pelkkä akateemisuus ei siinä ole avaintekijä, esim. vähäisellä peruskoulutustasolla johtavaan asemaan noussut ihminen voi ymmärtää johtavassa asemassa olevan akateemisen työhaasteita paljon paremmin kuin perus lastentarhanope. Ja parisuhteen ongelmissa ei varmasti ne suurimmat haasteet löydy koulutustasoeroista vaan ihan luonteista: löytyykö joustoa, toisen lukukykyä, luotettavuutta, samanlaista huumorintajua jne. Mutta jokainenhan valitsee itselleen sopivan kumppanin, jotenkin vaan sääli miten hankalaksi se tuntuu menneen - vai vääristääkö palsta, kirjoittaako tänne vain ne hankalasti pariutuvat ihmiset?
Palsta vääristää, mutta niin vääristänee myös nykyajan nettiin painottunut deittauskulttuuri. Jossa nykyään kärjistetysti keskitytään alkukarsinnassa jokaiseen mahdolliseen yksittäiseen määreeseen ja ominaisuuteen ja detaljiin kuin kymppitonnin kotiteatteria tai viidenkymmenen tonnin autoa olisi ostamassa.
Ja toissijaiseksi tai jopa kokonaan jää väliin se tärkein, eli millainen tämä ihminen on, mitä hän tuntee, millaista meillä olisi yhdessä.
Minä olen ainakin jo täysin luovuttanut. Jos joskus vielä kohtaan kivan kumppaniehdokkaan livenä arjessa, töissä, tai harrastusten parissa, kiva on. Mutten enää siihen ihmissuhteiden nettishoppailuun lähde. Uutena nykykriteerinä itselläkin kyllä sellainen, että mies on samaa mieltä nettideittailusta.
Siinä alkukarsinnassa on pakko vähän nojata todennäköisyyksiin, kun kaikkia ei voi lähteä tapaamaan ja deittailemaan jokaisne kanssa selvittääkseen kokonaisuuden yksityiskohtien takana. Eli vaikka livemaailmassa voisi pariutua ihmisen kanssa, joka on koulutustasoltaan jotain täysin muuta kuni itse, saattaa nettideittailussa etsiä mieluummin saman koulutustason omaavia. Tämä siksi, että niiden harvojen yhteensopivien etsiminen lukuisien epäsopivien joukosta olisi ihan mahdoton tehtävä, jos pitäisi jokaisen kohdalla ajatella, että "eihän sitä tiedä, jos tämä olisikin se etsimäni poikkeus". Väistämättä nettideittailussa menee ohi joitain potentiaalisia tyyppejä, jotka eivät näytä paperilla sopivilta, mutta sellaista se on - ihan sama jos menee baariin ja istuu sattumalta pöytään, josta ei näekään juuri siihen pöytään, jossa kiinnostavan oloinen ihminen sattuu istumaan. Tai valitsee kahdesta työpaikasta juuri sen, jossa unelmien kumppani ei satu olemaan, kun hän olisi ollut juuri siinä toisessa. Ja kadulla voi hyvinkin kävellä tietämättään sellaisen ihmisen ohi, joka olisikin ollut itselle juuri sopiva. Kun ei voi tuntemattomisat tietää, ja kaikkiin ei voi tutustua.
Nettideittailuun pitäisi suhtautua vähän toisella asenteella. Eli niin, että se on kuin ihmisvilinää kadulla, jossa voi hyvällä tuurilla törmätä juuri oikeanlaiseen ihmiseen. Mutta koska sielläkään ei näe ihmisestä kuin häivähdyksen, on todennäköistä, ettei kaikkia kiinnostavia "löydä". Mutta sitten jos sattuu löytämään, niin hyvä.
Varmaan noinkin, mutta koulutustaustani on asia, jota minulta ei ole koskaan kysytty. Mahdollisesti jotain oletuksia sen suhteen tehty, mutta siinäpä se. Mitä muuten tulee siihen mahdollisen yhteensopivuuden kartoittamiseen, niin itse en kertakaikkiaan ymmärrä, mitä merkitystä voi olla sillä, treenaanko 3 vai 4 kertaa viikossa (vaihdellut kanta, eli joidenkin mielestä 3 liian vähän, joillekin neljä liikaa), asunko omistusasunnossa vai vuokralla (vaihtelee taas tämäkin, eli väärä vastaus voi olla kumpi tahansa) jne. jne. sittenkin aivan hemmetin pikkuseikat.
Ovathan nuo toki vähän hassuja kriteereitä, mutta toisaalta ihmisillä on kaikenlaisia toiveita ja päähänpinttymiä, myös erilaisia käsityksiä (joskus jopa omituisia sellaisia), joiden ohjaamina he tekevät oletuksia ja päätöksiä. Eri ihmisillä erilaisia. Ja eri ihmisillä on myös erilaisia kriteereitä - eihän niitä aina pysty muut ymmärtämään, etenkään, jos itsellä on täysin erilaisia.
Minulla on epätyypillinen ammatti, joka on monessa aikaansaanut vau-reaktion, mutta sitten joillekin taas se on totaalinen turn off, ilmeisesti koska se on niin kaukana heidän omasta maailmastaan ja toisaalta elämäntyyli-ihanteestaan. Ei voi mitään - ihmisiä on kaikenlaisia.
Se on aivan totta, että jokaisella on omat kriteerinsä, ja oikeus niihin. Mutta että jo esikarsintakysymyksinä moiset, pudottaen jatkosta suoraan. :D
Kyllähän asumismuoto voi kertoa ihmisestä paljonkin. Samalla, asumismuoto on asia, joka monasti vaihtuu, josko suhde muuttuu vakavaksi.
Liikunnan määräkään ei ole täysin vakio automaattisesti. Itse urheillut välillä kuusikin kertaa viikossa. Sinkkuna sitä nyt on enemmän aikaa moiseenkin. Rehellisyyden nimissä, droppasin nettituttavista itse ne, joiden mielestä neljä kertaani viikossa liian vähän. Syy: enhän minä voisi moiseen loppuelämän sitoutua. Jos vaikka loukkaantuisi. Tai taannoin, kun tuli korona, niin sisätreenit loppuivat pitkäksi aikaa.
Esikarsintakysymykset kertovat yhtä paljon kysyjästä kuin vastaajasta.
Väännä rautalangasta? Kiinnostaa ihan aidosti.
Omissa valinnoissa ja siten sen myötä toteutuneessa segmentoinnissa kieltämättä ristiriitaisuutta.
Asun hienostoalueella, mutta koen maailman väsyttävimmäksi puheenaiheeksi mm. kalliilla purjeveneellä, autolla tai vastaavalla statussymbolilla leveilyn.
Geenien plus treenin ansiosta vartaloni ei saanut nettideiteiltä muuta kuin kehuja. Jopa ylitsevuotavaa palvontaa, ja jonka koin häiritseväksi. Kovin älylliseksi keskusteluksi kun itse taas en moista koe. Varsinkin kun toivoisin, että minua arvostettaisiin enemmän älykkyyteni perusteella, kuin skaalalla miten pantava.
t. lainaamasi
No nimenomaan tuo, että se, mitä asioita kokee olennaiseksi ja tärkeäksi tietää mahdollisesta kumppanikandidaatista, kertoo jotain henkilön arvomaailmasta ja/tai siitä, mitä hän hakee suhteelta tai kumppanilta. Toki joskus kysymys "millaisessa paikassa asut" tms voi olla ihan vain kevyt lämmittelykysymys, ja esim. itse voisin kysyä millaisessa työssä toinen on, koska koen sen sinänsä neutraaliksi ja "helpoksi" kysymykseksi, mutta toisaalta vastaus kertoo mahdollisesti jotain toisen kiinnostuksenkohteista tai yleensä elämästä, mutta ei minulla mitään kriteereitä ole työn osalta kumppanille. Mutta jos henkilölle on kovin tärkeää joku tietty treenausmäärä, kertoohan se selvästi mitä hän arvostaa. Tai sitten tuo, jos kovin ylikorostuneesti kehuu toisen vartaloa, niin kertoohan se siitä, että juuri tämä asia toisaalta on hänelle plussa, mutta varmaan myös, että hänestä on ihan korrektia uudelle tuttavuudelle kommentoida tämän vartaloa tai jopa, että hän olettaa vastapuolen pitävän tätä kohteliaisuutena. Ja tietysti juuri tuo, että tietyistä kysymyksistä tai kommenteista tulee "epä-älyllinen vaikutelma" - yleensä sellaisen vaikutelman antaa henkilö, joka oikeasti myös on vähän epä-älyllinen. Joku älykkäämpi tyyppi keskustelisi jotain muuta.
Noniin. Se siitä sitten. Tuohon spekulaatioosi omasta mahdollisesta epä-älyllisyydestäni en alennu lähtemään. Sen osalta on riittävästi sen kumoavaa niin numero- kuin käytännöndataa.
Ymmärsitköhän jotain väärin? En spekuloinut, että SINÄ olisit epä-älyllinen, vaan viittasin tuohon, mitä itse kirjoitit, eli että joku kommenoi valtavasti ulkonäköäsi tai kehoasi. Itsehän kirjoitit, että et koe sellaista kovin epä-älylliseksi. En nyt oikein ymmärrä, miten onnistuit lukemaan tekstini niin, että kritisoin sinua, kun oikeastaan tarkoitukseni oli pikemminkin kompata, tässä asiassa. Tässä tekstissä, johon nyt viittasit, kirjoitin yleisellä tasolla liittyen siihen mitä itse kerroit aiemmin ihmisten omituisen tarkoista treenimääräkriteereistä tai kysymyksistä asumismuodosta. Olinko ilmaisussani nyt jotenkin epätarkka, kun onnistuit ymmärtämään noin totaalisesti täysin väärin pointtini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta kaikki tohtorit eivät ole saman arvoisia. Tohtori luonnontieteistä olisi turn on kun taas tohtori humanistisesta olisi turn off
T tohtori luonnontieteistä
Mielestäni asia on toisin päin. Luonnontieteiden ikisinkku ja lapseton naistohtori alkaa herättää epäilyksiä naisellisuudesta. Sen sijaan esimerkiksi lääketieteen tohtorista tulee mieleen, että hän ei ole vielä opiskeluiltaan ehtinyt perustaa perhettä ja tehdä lapsia.
Pitää kyllä olla todella järkyttävä tapaus jos on luonnontieteiden naistohtori ja ikisinkku..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta kaikki tohtorit eivät ole saman arvoisia. Tohtori luonnontieteistä olisi turn on kun taas tohtori humanistisesta olisi turn off
T tohtori luonnontieteistä
Kyllä, sama tieteenala helpottaa kommunikointia puolin ja toisin. Ja osaa arvostaa toisen työtä eikä dissata sitä, kuten sinä haluat tehdä.
Tuskin humanistisesta tohtoriksi väitellyt nainen kelpuuttaisi kaltaistaan köyhää työtöntä. Kyllä sen pitää olla joku kovatuloinen luonnontieteistä tohtoriksi väitellyt..
Eipä taida olla niin. Ette te luonnontieteilijät ole jumalasta seuraavia muualla kuin omissa päissänne. Kaikella kunnioituksella muuten.
Humanistisesta voi väitellä tohtoriksi alle 100 äo:llä. Kyse kun ei ole muusta kun ulkoaoppimisesta ja subjektiivisista mielipiteistä, väikkärikin on ainoastaan pidempi essee. Toisin on asiat kovissa tieteissä, sieltä kun ei tohtoriksi valmistu sentään ihan kuka tahansa..
Eikö sinusta tuollainen tieteenalojen vastakkainasettelu ole tympeää? Minusta on. Jaksan kiinnostua ihan kaikenlaisesta tieteestä ja näen niissä arvoa. Yliopisto on kuitenkin sivistyslaitos eikä sivistys typisty luonnontieteisiin kenenkään oikeasti sivistystä arvostavan ihmisen mielestä.
Suorita se tutkinto 4-5 vuodessa ja hae töitä, niin kuin muissakin sivistysmaissa. Yliopistossa hilluminen pitempään ei yhtään auta ymmärtämään kaoottista maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun itse vielä kävin treffeillä, opin nopeasti, että on parasta salata viimeiseen asti se, että olen FT. Miksiköhän aloittaja lähtee etsimään miestä korostamalla koulutustaan? Se kun ei ole mikään meriitti parisuhdemarkkinoilla (puhumattakaan siitä, ettei ole pystynyt luomaan parisuhdetta kolmevitosen ikään päästyään).
No siksi, että aloittaja on mies ;) Mielestäni voitaisiin unohtaa aloittaja kokonaan, koska ketju on kuitenkin lähtenyt ihan mielenkiintoiseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta kaikki tohtorit eivät ole saman arvoisia. Tohtori luonnontieteistä olisi turn on kun taas tohtori humanistisesta olisi turn off
T tohtori luonnontieteistä
Kyllä, sama tieteenala helpottaa kommunikointia puolin ja toisin. Ja osaa arvostaa toisen työtä eikä dissata sitä, kuten sinä haluat tehdä.
Tuskin humanistisesta tohtoriksi väitellyt nainen kelpuuttaisi kaltaistaan köyhää työtöntä. Kyllä sen pitää olla joku kovatuloinen luonnontieteistä tohtoriksi väitellyt..
Eipä taida olla niin. Ette te luonnontieteilijät ole jumalasta seuraavia muualla kuin omissa päissänne. Kaikella kunnioituksella muuten.
Humanistisesta voi väitellä tohtoriksi alle 100 äo:llä. Kyse kun ei ole muusta kun ulkoaoppimisesta ja subjektiivisista mielipiteistä, väikkärikin on ainoastaan pidempi essee. Toisin on asiat kovissa tieteissä, sieltä kun ei tohtoriksi valmistu sentään ihan kuka tahansa..
Fyysikkonaisena häpeän sinun puolestasi, kun et itse taida tajuta sitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta kaikki tohtorit eivät ole saman arvoisia. Tohtori luonnontieteistä olisi turn on kun taas tohtori humanistisesta olisi turn off
T tohtori luonnontieteistä
Kyllä, sama tieteenala helpottaa kommunikointia puolin ja toisin. Ja osaa arvostaa toisen työtä eikä dissata sitä, kuten sinä haluat tehdä.
Tuskin humanistisesta tohtoriksi väitellyt nainen kelpuuttaisi kaltaistaan köyhää työtöntä. Kyllä sen pitää olla joku kovatuloinen luonnontieteistä tohtoriksi väitellyt..
Eipä taida olla niin. Ette te luonnontieteilijät ole jumalasta seuraavia muualla kuin omissa päissänne. Kaikella kunnioituksella muuten.
Humanistisesta voi väitellä tohtoriksi alle 100 äo:llä. Kyse kun ei ole muusta kun ulkoaoppimisesta ja subjektiivisista mielipiteistä, väikkärikin on ainoastaan pidempi essee. Toisin on asiat kovissa tieteissä, sieltä kun ei tohtoriksi valmistu sentään ihan kuka tahansa..
Eikö sinusta tuollainen tieteenalojen vastakkainasettelu ole tympeää? Minusta on. Jaksan kiinnostua ihan kaikenlaisesta tieteestä ja näen niissä arvoa. Yliopisto on kuitenkin sivistyslaitos eikä sivistys typisty luonnontieteisiin kenenkään oikeasti sivistystä arvostavan ihmisen mielestä.
Suorita se tutkinto 4-5 vuodessa ja hae töitä, niin kuin muissakin sivistysmaissa. Yliopistossa hilluminen pitempään ei yhtään auta ymmärtämään kaoottista maailmaa.
Kultaseni, valmistuin neljässä vuodessa ja olen ollut työelämässä noin neljännesvuosisadan.
Vierailija kirjoitti:
Se, että olet tohtori, ei suurimman osan miehistä ole hyvä asia.
Esim se, että otat suikkiin loppuun asti ja nielet, on suurimmasta osasta miehiä loistava asia.Eli parisuhdemarkkinat on eri asia kuin akateemiset työmarkkinat.
T. YTT, M
Miten nuo mainitsemasi asiat MITENKÄÄN liittyvät toisiinsa? Yhdistelet vaan. Tollo.
Ja sinä tuskin kovin fiksua naista saat.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse vielä kävin treffeillä, opin nopeasti, että on parasta salata viimeiseen asti se, että olen FT. Miksiköhän aloittaja lähtee etsimään miestä korostamalla koulutustaan? Se kun ei ole mikään meriitti parisuhdemarkkinoilla (puhumattakaan siitä, ettei ole pystynyt luomaan parisuhdetta kolmevitosen ikään päästyään).
Joko ap on täysin pihalla siitä mikä on valttia kun haetaan parisuhdetta, ja kuvittelee että koska hänelle miehen koulutus/status/tulot ovat hänelle ensiarvoisen tärkeitä, miehet ajattelisivat samalla tavalla.
Tai, tuo on naisten koodikieltä jolla oikeasti tarkoitetaan että mies ei saa alittaa hänen koulutustaan/statustaan/tulojaan. Vrt. nainen korostaa pituuttaan, mikä on todellisuudessa viesti, "vain pitkät miehet saavat lähestyä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehiä kiinnostaa hyvä vaimo, ei akateemisuus eikä tittelit.
Ekalla kierroksella otin akateemisen, nyt eronneena helppo luonne ratkaisee.
Olen toisellaOlen toisella kierroksella. Nyt on akateeminen. Itsekin olen akateeminen. Hyvin sopii yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on surullisella tavalla tullut esiin sekä tieteiden, sivistyksen, koulutuksen että näitä edustavien naisten vähäinen arvo miesten maailmankuvassa. Enpä olisi tällaista päivää tässä maassa toivonut näkeväni, joissa nämä arvot vedetään vessasta alas. Näillä eväillä Suomi nousuun. No, naiset jatkavat onneksi kouluttautumistaan tästä huolimatta.
Mitä oikein höpäjät?
Kyllä noita arvostetaan. Mutta ei se sitä tarkoita että niiden pitäisi olla syitä alkaa jonkun kanssa parisuhteeseen.
Miten olikaan teidän naisten pituustoivomukset? Kivikausihan meni jo, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta kaikki tohtorit eivät ole saman arvoisia. Tohtori luonnontieteistä olisi turn on kun taas tohtori humanistisesta olisi turn off
T tohtori luonnontieteistä
Kyllä, sama tieteenala helpottaa kommunikointia puolin ja toisin. Ja osaa arvostaa toisen työtä eikä dissata sitä, kuten sinä haluat tehdä.
Tuskin humanistisesta tohtoriksi väitellyt nainen kelpuuttaisi kaltaistaan köyhää työtöntä. Kyllä sen pitää olla joku kovatuloinen luonnontieteistä tohtoriksi väitellyt..
Eipä taida olla niin. Ette te luonnontieteilijät ole jumalasta seuraavia muualla kuin omissa päissänne. Kaikella kunnioituksella muuten.
Humanistisesta voi väitellä tohtoriksi alle 100 äo:llä. Kyse kun ei ole muusta kun ulkoaoppimisesta ja subjektiivisista mielipiteistä, väikkärikin on ainoastaan pidempi essee. Toisin on asiat kovissa tieteissä, sieltä kun ei tohtoriksi valmistu sentään ihan kuka tahansa..
Eikö sinusta tuollainen tieteenalojen vastakkainasettelu ole tympeää? Minusta on. Jaksan kiinnostua ihan kaikenlaisesta tieteestä ja näen niissä arvoa. Yliopisto on kuitenkin sivistyslaitos eikä sivistys typisty luonnontieteisiin kenenkään oikeasti sivistystä arvostavan ihmisen mielestä.
Sivistyslaitos? USA:ssa nuo ovat muuttuneet todella uskonnollisiksi laitoksiksi ja siellä matematiikkakin on kuulemma nykyään rasismia. Suomessakin tätä on havaittavissa ja siitä ovat useat puhuneet.
"Tiede on itseisarvo!" "Et sä saa kritisoida veden kanssa keskustelun rahoitusta!" Nämä tyypit sitten ovat itse canceloimassa tutkimustuloksia.
"Anti-gender-toimijoita yhdistää Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuksen yliopistonlehtori Tuija Saresman mukaan konservatiiviset arvot, eli niin sanottu perinteinen perhemalli, heteroseksuaalinen avioliitto ja ajatus siitä, että sukupuolia on vain kaksi: mies ja nainen."
Yliopistonlehtori sanoo tällaista. Biologit taitavat olla vähän eri mieltä tämän kanssa. :D
En yhtään ihmette vastakkainasettelua luonnontieteiden ja hömpän välillä.
Humanistisesta voi väitellä tohtoriksi alle 100 äo:llä. Kyse kun ei ole muusta kun ulkoaoppimisesta ja subjektiivisista mielipiteistä, väikkärikin on ainoastaan pidempi essee. Toisin on asiat kovissa tieteissä, sieltä kun ei tohtoriksi valmistu sentään ihan kuka tahansa..