Käyttäjä36411

Pakko sanoa tähän väliin, vaikka on vanha ketju, niin omalta kohdaltani koen, että pienen vauvan ja yliopiston yhdistäminen onnistuu. Omaa tilannettani paransi samalla paikkakunnalla sijaitseva yliopisto ja loistavat liikenneyhteydet. Vain kerran jouduin koko maisterivaiheen aikana lähtemään kesken luennon salista pois mutta muuten vauva nukkui kuin tukki. Oli varmaan niin tylsät luennot. Vauvalla ikää neljä kuukautta yliopistoa aloittaessa ja luennoilla käytiin joka päivä. Kurssimäärät olivat samat kuin muillakin. Opiskelu vaatii tietysti ajankäytön suhteen enemmän suunnittelua mutta itsellä meni ajankäyttö näin: kun vauva oli hereillä, syötiin, leikittiin ja touhuttiin sekä hoidin hänen terveysasioitaan. Kun vauva nukkui, opiskelin täysillä. Kannattaa jättää omaan arvoonsa nämä kommentit huonostä äidistä jne. sitä sain itsekin kuulla useampaan kertaan mutta niin on ääni muuttunut valmistumisen jälkeen.

Sukulaisten tai tuttavien apuja en käyttänyt montaakaan kertaa, kun ei niitä ole ollut tarjolla. Korvasin sukulaiset kotiin muutamaksi tunniksi palkatuilla hoitajilla pari kertaa viikossa vähän ennen vanhempainvapaideni loppumista. Tällä totutin lapseni hoitoon tunti kerrallaan.

Vanhempainvapaan jälkeen siirryin muutamaksi kuukaudeksi opintovapaalle, kun lapsi lähti päiväkotiin. Sitten olinkin jo loppuopiskeluiden ajan täyspäiväisissä töissä, johon tein myös diplomityöni. Rohkeasti äidit opiskelemaan! Vauva-aika ei ole sairaus kuten ei ole raskauskaan. Se on parempaa ajanvietettä ja hyödyllisempää kuin netin selailu tai telkkarin katsominen sillä välin, kun vauva nukkuu. Jättäkää kateellisten kommentit omaan arvoonsa. Opiskelu onnistuu kyllä, jos on hyvä luottamus itseensä ja uskaltaa yrittää, vaikka ne kateelliset yrittävätkin kampata valitsemallasi tiellä. Ei se opiskelu susta tee huonoa äitiä, äitiys tekee monista hyvinkin laiskoja. Pienet vauvat nukkuvat suurimman osan päivästä, joten silloin on helppo opiskella. Imetyskin onnistuu, täytyy olla vain vähän luova.