Elatusapu
Miten toimia tapauksessa jossa äidillä lapsia kahden eri isän kanssa?
Ensimmäisestä lapsesta minimi elatusmaksu ja minulta halutaan noin 100 euroa minimiä enemmän per lapsi. Entinen vaimoni on valinnut asua kalliimmassa asunnossa mitä kela hyväksyy täyteen asumistukeen ja tämä vaikuttaa myös minulta vaadittuun elatusmaksuun.
Minun ehdotukseni oli, että maksan minimi elatusmaksut ja minun vastuulle jää sen lisäksi lasteni harrastusmaksut, harrastusvälineet, polkupyörät, mopot, ajokortit, puhelimet ja tämän tyyppiset kalliimmat hankinnat, mutta tämä ei lasten äidille sovi.
Miten käytännössä toimisi, että minä maksan lasteni elatuksesta enemmän kuin ex-vaimon esikoisen isä? Miten minun maksama suurempi elatusmaksu käytännössä kohdentuisi meidän lapsiin? En näe mitenkään mahdollisena, että raha todella menisi meidän lapsiin vaan yhteisesti entisen puolisoni kaikkiin lapsiin mikä ei tunnu reilulta. Jos maksan niin isoa elatusmaksua ei rahani riitä siihen, että ostaisin lapsilleni muuten isompia hankintoja ja veisin esimerkiksi vaateostoksille ja muuta mukavaa.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on selkeä käsitys menoista koska olen ne pääosin maksanut avioliittomme aikanakin. Olen maksanut myös entisen puolisoni esikoisen menoja vaikka en ole hänen isä.
Vaatteet lapsille tulee suurelta osin lahjoituksena ja kirpputorilta. Minä olen ostanut uusia vaatteita ja urheiluvälineitä lapsilleni. Lasten äiti ei halua ostaa uusia.
Kaikki lapset asuvat exän luona. Saman kokoisia asuntoja samassa kaupungissa on edullisemminkin. Samalla asuinalueellakin on edullisempia, mutta hän halusi juuri sen asunnon ja sanoi, että elatusmaksu lasketaan sen mukaan mitkä hänen asumiskustannukset tulee olemaan. Asumistukea ei kuitenkaan ole laskelmassa huomioitu.
No jos olisi samanlaista mutta edullisempaa tarjolla, niin silloin on tietysti kohtuullista että hän maksaa itse sen erotuksen.
Tätä olen miettinyt, että eikö olisi kohtuullista, että tinkii sitten omasta budjetistaan ja itseensä kohdistuvista menoista, esimerkiksi kampaajakäynneistä, kynsistä, ripsistä, kosmetologin käynneistä ja sellaisista jotka ei ole välttämättömiä elämisen kannalta jos valitsee itse kalliimman asunnon. Silloin sama elatusmaksu riittäisi minun lapsista kuten esikoisesta ja minä voisin suoraan lasteni hyväksi käyttää rahojani kiinteän elatusmaksun lisäksi. Jäisi rahaa maksaa harrastukset ja viedä vaateostoksille jne.
Hommasit sitten vaimon, joka käyttää paljon rahaa ulkonäköön ja nyt nillität siitä?
Hanki elareita maksavia ystäviä niin huomaat että siellä esiintyy ihan kivasti esim. ex-vaimoja joiden exät on maksaneet johonkin harrastukseen rahat mutta sitten se harraste peruttiinkin mutta rahoja tosin ei. Rahat jäi sille vaimolle. Varmaan jäi myös ihan kiva fiilis vaimon eksälle suomalaisesta oikeusjärjestelmästä.
Kyllä meillä menee harrastuslasku suoraann sille vanhemmalle, jonka nimi siellä on on. Ei sitä tarvitse kierrättää toisen kautta.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sillä mitä joku muu, luultavasti pienituloisempi isä maksaa lapsistaan ole mitään tekemistä sen kanssa mitä sinä maksat omasi kuluja? Elatus maksetaan tulojen suhteessa.
Onhan sillä merkitystä. Miten taataan, että tämä suurempi rahamäärä kohdentuu enemmän maksaneen lapsiin eikä kaikkiin lapsiin yhtä paljon jos sitä "ylimääräistä" osuutta isä ei voi kohdentaa suoraan omiin lapsiinsa?
Elatuskyky äidillä sama kaikkiin lapsiin niin miten yhdestä minimi riittää, mutta muista tarvitsee enemmän? Millä logiikalla toisten lasten isä on velvollinen avioeron jälkeenkin ylläpitämään tämän esikoisen parempaa elintasoa, kun se ei ole hänen lapsi?
Toisen isän maksama korkeampi elatusmaksu pitää näkyä hänen lasten parempana elintasona eikä esim niin, että esikoiselle ostetaan tavarat uusina ja korkeaa elatusta maksavan isän lapset saavat käytettynä esikoisen jälkeen. Totuus on, että esikoisella on huonommat eväät elämään rahallisesti nyt lapsena, mutta ei sitä saa paikata toisten lasten kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Me kokeiltiin tuota että isä sai tehdä lapsille hankintoja enkä vaatinut rahaa heti oikeuden kautta. Hän osti mm aivan liian ison polkupyörän jonka toinen vanne oli vääntynyt niin että sillä ei pystynyt turvallisesti ajamaan. Talvikengät osoittautuivat välikausikengiksi jotka olivat niin linttaan astutut että lapsen jalat olivat paitsi kipeät niiden käytöstä, myös kylmät ja märät. Ainoa minkä isä osti uutena ja ehjänä oli pipo - lapsi oli mukana kaupassa mutta pipo oli silti liian pieni.
Mentiin sitten oikeuteen ja maksaa nyt n. 25% lapsen kuluista. Minä maksan omista tuloistani loput. Tukia ei tule.
Harmi sinulle ja lapselle. Pihi tai osaamaton isä lapsellasi. Minä olisin osannut tuossa tilanteessa korjata pyörän, mutta en olisi alunperinkään ostanut tuollaista pyörää vaan siistin ja sopivan lapsen kanssa valiten. Kaikki isät eivät ole piittaamattomia lapsistaan. Minä haluan käyttää rahaa lapsiini, nimenomaan minun lapsiini.
Ongelmaa ei oikeasti ole. Elatusavun määrä lasketaan lapsen elatuksen tarpeeseen pohjautuen. Tässä toki huomioidaan osuus asumiskuluista (asumistuella vähennettynä) ja näitä voidaan kohtuullistaa laskelmassa jos kalliisti asuminen ei ole mitenkään perusteltua. Lapsen yleiset elinkustannukset huomioidaan könttänä vakiintuneiden taulukoiden mukaan.
Sinun ja exäsi välillä lapsen elatusvastuu sitten määräytyy elatuskykyjenne mukaisessa suhteessa ja tässä huomioidaan lähes kaikki tulot ja iso osa menoista.
Jos exän toisen lapsen isä maksaa alle elatustuen määrää, on hänen laskennallinen elatuskykynsä tämän mukainen. Exäsi saa erotuksen Kelasta.
Ongelmaa siis ei käytännössä ole.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaa ei oikeasti ole. Elatusavun määrä lasketaan lapsen elatuksen tarpeeseen pohjautuen. Tässä toki huomioidaan osuus asumiskuluista (asumistuella vähennettynä) ja näitä voidaan kohtuullistaa laskelmassa jos kalliisti asuminen ei ole mitenkään perusteltua. Lapsen yleiset elinkustannukset huomioidaan könttänä vakiintuneiden taulukoiden mukaan.
Sinun ja exäsi välillä lapsen elatusvastuu sitten määräytyy elatuskykyjenne mukaisessa suhteessa ja tässä huomioidaan lähes kaikki tulot ja iso osa menoista.
Jos exän toisen lapsen isä maksaa alle elatustuen määrää, on hänen laskennallinen elatuskykynsä tämän mukainen. Exäsi saa erotuksen Kelasta.
Ongelmaa siis ei käytännössä ole.
Esikoisesta saa normaalin minimi elatustuen. Ap:n lapsista halutaan enemmän. Onhan siinä ongelma. Jos ap maksaa enemmän niin mitä hänen lapset saa enemmän kuin esikoinen? Varmasti ei mitään. Jos ap maksaa saman minimin ja ostaa lisäksi lapsilleen tarpeellisia isompia hankintoja ja käyttää muuten vaan ostoksilla yms ongelmaa ei ole, hän kustantaa lapsilleen parempaa elintasoa ja kaikilla on kuitenkin varaa asua elää ja syödä. Raha menee niihin lapsiin joihin kuuluu mennäkin.
Tuossa nuorempien lasten isä huolehtii osin myös esikoisen elatuksesta vaikka ei ole isä. Jos ajattelee, että lapsia kolme joista 2 omia ja 1 ei niin käytännössä suuremmasta elatusmaksusta noin 800 euroa vuodessa menee ei biologiseen lapseen. Laskelma niin, että isä maksaa 200 euroa kuukaudessa enemmän näistä kahdesta lapsestaan. Tosiasiassa arjessa maksu menee kaikille kolmelle lapselle tasan joista yhden isä ei ole. Vuositasolla se tekee 800 euroa tämän ei biologisen lapsen hyväksi. Kuinka moni lahjoittaisi 800 euroa vuodessa jonkun muun lapselle eikä käyttäisi sitä mieluummin omiin lapsiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Tuossa nuorempien lasten isä huolehtii osin myös esikoisen elatuksesta vaikka ei ole isä. Jos ajattelee, että lapsia kolme joista 2 omia ja 1 ei niin käytännössä suuremmasta elatusmaksusta noin 800 euroa vuodessa menee ei biologiseen lapseen. Laskelma niin, että isä maksaa 200 euroa kuukaudessa enemmän näistä kahdesta lapsestaan. Tosiasiassa arjessa maksu menee kaikille kolmelle lapselle tasan joista yhden isä ei ole. Vuositasolla se tekee 800 euroa tämän ei biologisen lapsen hyväksi. Kuinka moni lahjoittaisi 800 euroa vuodessa jonkun muun lapselle eikä käyttäisi sitä mieluummin omiin lapsiinsa?
Ei tälläisessä tapauksessa jossa lapsia on eri isille voi pyytää eri elatusmaksua toisten isältä. Isä käyttäköön suoraan lapsiinsa rahaa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on selkeä käsitys menoista koska olen ne pääosin maksanut avioliittomme aikanakin. Olen maksanut myös entisen puolisoni esikoisen menoja vaikka en ole hänen isä.
Vaatteet lapsille tulee suurelta osin lahjoituksena ja kirpputorilta. Minä olen ostanut uusia vaatteita ja urheiluvälineitä lapsilleni. Lasten äiti ei halua ostaa uusia.
Kaikki lapset asuvat exän luona. Saman kokoisia asuntoja samassa kaupungissa on edullisemminkin. Samalla asuinalueellakin on edullisempia, mutta hän halusi juuri sen asunnon ja sanoi, että elatusmaksu lasketaan sen mukaan mitkä hänen asumiskustannukset tulee olemaan. Asumistukea ei kuitenkaan ole laskelmassa huomioitu.
No jos olisi samanlaista mutta edullisempaa tarjolla, niin silloin on tietysti kohtuullista että hän maksaa itse sen erotuksen.
Tätä olen miettinyt, että eikö olisi kohtuullista, että tinkii sitten omasta budjetistaan ja itseensä kohdistuvista menoista, esimerkiksi kampaajakäynneistä, kynsistä, ripsistä, kosmetologin käynneistä ja sellaisista jotka ei ole välttämättömiä elämisen kannalta jos valitsee itse kalliimman asunnon. Silloin sama elatusmaksu riittäisi minun lapsista kuten esikoisesta ja minä voisin suoraan lasteni hyväksi käyttää rahojani kiinteän elatusmaksun lisäksi. Jäisi rahaa maksaa harrastukset ja viedä vaateostoksille jne.
Hommasit sitten vaimon, joka käyttää paljon rahaa ulkonäköön ja nyt nillität siitä?
Hanki elareita maksavia ystäviä niin huomaat että siellä esiintyy ihan kivasti esim. ex-vaimoja joiden exät on maksaneet johonkin harrastukseen rahat mutta sitten se harraste peruttiinkin mutta rahoja tosin ei. Rahat jäi sille vaimolle. Varmaan jäi myös ihan kiva fiilis vaimon eksälle suomalaisesta oikeusjärjestelmästä.
Kyllä meillä menee harrastuslasku suoraann sille vanhemmalle, jonka nimi siellä on on. Ei sitä tarvitse kierrättää toisen kautta.
Ihan miten sovitaan.
Ainoa kaikille reilu vaihtoehto on se, että maksaa minimielarit ja ostaa erikseen kalliimpia hankintoja. Luultavasti äiti silti käyttää esikoiseen enemmän rahaa kuin muihin ja siinäkin vaihtoehdossa esikoinen saa enemmän kuin hänelle kuuluisi, mutta nuorempien isä pystyy edes vähän panostaa omiin lapsiinsa.
Omalla kohdallani aikoinaan kieltäydyin lapseni isän ehdotuksesta, että hän maksaa kuitteja vastaan elatuksen, siksi että:
Hänen tarkoitusperänsä oli vain kontrolloida minua.
Tietty rahasumma oli minulle helpompi, joka saatiin sovittua ( vaikkei kylläkään keskenämme).
Lasta hän ei halunnut nähdä eron myötä laisinkaan.
En usko, että aloittajalla on kyse kontrollin tarpeesta, vaan aidosti oikeudenmukaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani aikoinaan kieltäydyin lapseni isän ehdotuksesta, että hän maksaa kuitteja vastaan elatuksen, siksi että:
Hänen tarkoitusperänsä oli vain kontrolloida minua.
Tietty rahasumma oli minulle helpompi, joka saatiin sovittua ( vaikkei kylläkään keskenämme).
Lasta hän ei halunnut nähdä eron myötä laisinkaan.En usko, että aloittajalla on kyse kontrollin tarpeesta, vaan aidosti oikeudenmukaisuudesta.
Ap:n tapaus tosiaan vaikuttaa erilaiselta. Hän kuitenkin haluaa tavata lapsiaan ja selkeästi ajattelee omien lastensa etua mikä on täysin oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta ja maailma elää niin eri maailmassa kuin itse elän... En ymmärrä tätä harrastamisen vaikutusvaltaa kaikissa laskelmissa, elareissa jne. Olen elänyt pitkään tosi niukassa elämäntilanteessa eikä koskaan ole tullut mieleen että jonkun jossain muualla kuin minun itseni pitäisi maksaa minulle mistään maksullisesta harrastuksesta. Monet ihmistä kehittävät harrastukset ovat täysin ilmaisia, joten miksi niitä pitää jollain elarimomentilla nyhtää entiseltä kumppanilta? Jos lapsille pitää saada jotain harrastusta jota yh ei voi maksaa, miksi kaupunki ei järjestä jotain ryhmähommaa? Harrastaminen ei ole mikään ihmisoikeus. Tai en ainakaan ole vielä kohdannut sellaista humanitääristä kerääjää kadulla että keräämme tässä kehitysmaiden harrastamiseen.
No, harrastukset kehittävät ja tuovat mielekästä tekemistä vapaa-aikaan. Niistä löytää monesti myös samanhenkistä seuraa. On varmaan olemassa jotain ilmaisia harrastuksia, mutta itse en ainakaan ole sellaisista tietoinen. Meillä lapsi saa harrastaa mitä haluaa ja hän saa tehdä sitä tavoitteellisesti ja hyvässä opetuksessä. Exäni on samaa mieltä, ymmärtää harrastusten arvon ja ihan mielellään maksaa tästä lystistä. Lapsella kaksi harrastusta, jotka maksavat yhteensä noin 1500 € vuodessa, eivätkä siis ole edes kalleimmasta päästä. Ymmärtääkseni joku jääkiekko tms on tosi hintavaa.
Sinulla on tosi kiva eksä enkä kiistä harrastusten arvoa. Pointtini oli se että harrastukset on luksusta eivätkä ihmisoikeuksia -> elareiden perusteita. Kaikki tukiraha pitää aina kohdistua välttämättömyyksiin, mitä harrasteet eivät ole. Kukaan ei ole koskaan kuollut siihen että ei harrastanut. On tärkeää meille rikkaiden maiden asukeille että vähän tulemme takaisin maan tasalle ja ymmärrämme sen todellisuuden, jossa suurin osa maapallon ihmisistä elää - ennen kuin alamme jankuttaa "oikeuksistamme".
Kenenkään lapsen ei pidä jäädä osattomuuteen vain sen takia, että kehitysmaat! Vähän sama kuin kieltäisi autoilun sillä perusteella. En ymmärrä miksi tehdä lapsi jos ei halua sille hyvää ja parasta vaan mieluummin jätetään osattomaksi? Ero on jo sinällään lapselle erilainen kokemus ja se että vanhemmat eivät ole ydinperhe. Viedäänkö vielä harrastukset, että ohjautuisi sitten tosiaan suuremmalla varmuudella sinne ostarille notkumaan ja kasvaisi siihen, että on arvottomampi kuin muut. Kun isä ja äiti ei ole yhdessä, joten ei ansaitse harrastuksia?
Kyllä sanon, että on erikoiset vertauskuvat kun erolasta verrataan kerjäläiseen. Se on lähempänä ihmisoikeusrikosta, kuten myös osattomuuteen jättäminen- juuri täällä meidän hyvinvointivaltiossa. Erolapsi ei ole kerjäläinen, eikä lasten tarvitse kantaa koko maailman taakkaa harteillaan. Tai jäädä osattomaksi eron takia.
T. Kasvatustieteen maisteri
Pointsit hukassa? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palsta ja maailma elää niin eri maailmassa kuin itse elän... En ymmärrä tätä harrastamisen vaikutusvaltaa kaikissa laskelmissa, elareissa jne. Olen elänyt pitkään tosi niukassa elämäntilanteessa eikä koskaan ole tullut mieleen että jonkun jossain muualla kuin minun itseni pitäisi maksaa minulle mistään maksullisesta harrastuksesta. Monet ihmistä kehittävät harrastukset ovat täysin ilmaisia, joten miksi niitä pitää jollain elarimomentilla nyhtää entiseltä kumppanilta? Jos lapsille pitää saada jotain harrastusta jota yh ei voi maksaa, miksi kaupunki ei järjestä jotain ryhmähommaa? Harrastaminen ei ole mikään ihmisoikeus. Tai en ainakaan ole vielä kohdannut sellaista humanitääristä kerääjää kadulla että keräämme tässä kehitysmaiden harrastamiseen.
No, harrastukset kehittävät ja tuovat mielekästä tekemistä vapaa-aikaan. Niistä löytää monesti myös samanhenkistä seuraa. On varmaan olemassa jotain ilmaisia harrastuksia, mutta itse en ainakaan ole sellaisista tietoinen. Meillä lapsi saa harrastaa mitä haluaa ja hän saa tehdä sitä tavoitteellisesti ja hyvässä opetuksessä. Exäni on samaa mieltä, ymmärtää harrastusten arvon ja ihan mielellään maksaa tästä lystistä. Lapsella kaksi harrastusta, jotka maksavat yhteensä noin 1500 € vuodessa, eivätkä siis ole edes kalleimmasta päästä. Ymmärtääkseni joku jääkiekko tms on tosi hintavaa.
Sinulla on tosi kiva eksä enkä kiistä harrastusten arvoa. Pointtini oli se että harrastukset on luksusta eivätkä ihmisoikeuksia -> elareiden perusteita. Kaikki tukiraha pitää aina kohdistua välttämättömyyksiin, mitä harrasteet eivät ole. Kukaan ei ole koskaan kuollut siihen että ei harrastanut. On tärkeää meille rikkaiden maiden asukeille että vähän tulemme takaisin maan tasalle ja ymmärrämme sen todellisuuden, jossa suurin osa maapallon ihmisistä elää - ennen kuin alamme jankuttaa "oikeuksistamme".
Kenenkään lapsen ei pidä jäädä osattomuuteen vain sen takia, että kehitysmaat! Vähän sama kuin kieltäisi autoilun sillä perusteella. En ymmärrä miksi tehdä lapsi jos ei halua sille hyvää ja parasta vaan mieluummin jätetään osattomaksi? Ero on jo sinällään lapselle erilainen kokemus ja se että vanhemmat eivät ole ydinperhe. Viedäänkö vielä harrastukset, että ohjautuisi sitten tosiaan suuremmalla varmuudella sinne ostarille notkumaan ja kasvaisi siihen, että on arvottomampi kuin muut. Kun isä ja äiti ei ole yhdessä, joten ei ansaitse harrastuksia?
Kyllä sanon, että on erikoiset vertauskuvat kun erolasta verrataan kerjäläiseen. Se on lähempänä ihmisoikeusrikosta, kuten myös osattomuuteen jättäminen- juuri täällä meidän hyvinvointivaltiossa. Erolapsi ei ole kerjäläinen, eikä lasten tarvitse kantaa koko maailman taakkaa harteillaan. Tai jäädä osattomaksi eron takia.
T. Kasvatustieteen maisteri
Niinpä. Jokaisella pitää olla myös oikeus taata lastensa hyvinvointi jos siihen on mahdollisuus. Aivan kuten ap yrittää toimia.
Mikähän on näiden lasten äidin pointti vaatia toisista lapsista enemmän? Se on mielestäni asia jota pitäisi miettiä.
Lainaan tätä ketjua omaan kystmtkseeni.
Eli tilanne on tämä:
Naisystävälläni on yksi 7v lapsi eksänsä kanssa, vuoroviikko systeemi, asuu äidillään eli naisystäväni saa lapsilisän ja yh korotuksen.
Eksänä on avoliitossa naisen kanssa jolla kaksi omaa lasta, myös vuoroviikoin.
tämä nainen on vaatinut eksäänsä maksamaan elatusavun eksältään. saa siis vähintään minimin.
Naisystäväni on tähän asti ollut sillä linjalla että lapsilisä riittää kyllä lapsen kuluihin. nyt kuitenkin harrastukset, koulu jne alkaneet. Eksänsä ei suostu maksamaan mitään ylimääräistä lapsestaan, ainoastaan sairasvakuutuksesta ja aamu/iltapäiväkerho maksusta puolet.
Ei edes sormikkaita osta jos hänen viikollaan sattuu katoamaan tai menemään rikki.
Naisystäväni on ollut tilanteesta välillä näreissään ja oli nyt sitten ehdottanut että jos menisivät lastenvalvojalle sopimaan asiasta edes jotain, vaikka laskisivat järjellisen tai todellisuuteen pohjautuvan laskelman? Tulotasot heillä on samat, tosin naisystäväni asuu yksin ja näin ollen maksaa vastikkeet ja lainan lyhenennykset yksin.
Tämä eksän nyksä olikin nyt sitten nostanut järjettömän metakan siitä että elatusapua ei missään nimessä tarvitse maksaa? kuinka kaksnaamaista elatusapu voi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on selkeä käsitys menoista koska olen ne pääosin maksanut avioliittomme aikanakin. Olen maksanut myös entisen puolisoni esikoisen menoja vaikka en ole hänen isä.
Vaatteet lapsille tulee suurelta osin lahjoituksena ja kirpputorilta. Minä olen ostanut uusia vaatteita ja urheiluvälineitä lapsilleni. Lasten äiti ei halua ostaa uusia.
Kaikki lapset asuvat exän luona. Saman kokoisia asuntoja samassa kaupungissa on edullisemminkin. Samalla asuinalueellakin on edullisempia, mutta hän halusi juuri sen asunnon ja sanoi, että elatusmaksu lasketaan sen mukaan mitkä hänen asumiskustannukset tulee olemaan. Asumistukea ei kuitenkaan ole laskelmassa huomioitu.
No jos olisi samanlaista mutta edullisempaa tarjolla, niin silloin on tietysti kohtuullista että hän maksaa itse sen erotuksen.
Tätä olen miettinyt, että eikö olisi kohtuullista, että tinkii sitten omasta budjetistaan ja itseensä kohdistuvista menoista, esimerkiksi kampaajakäynneistä, kynsistä, ripsistä, kosmetologin käynneistä ja sellaisista jotka ei ole välttämättömiä elämisen kannalta jos valitsee itse kalliimman asunnon. Silloin sama elatusmaksu riittäisi minun lapsista kuten esikoisesta ja minä voisin suoraan lasteni hyväksi käyttää rahojani kiinteän elatusmaksun lisäksi. Jäisi rahaa maksaa harrastukset ja viedä vaateostoksille jne.
Ei. Koska sinä maksat asumisen jää äidille omat rahat itseensä.
Yhteishuoltajuus olisi kaikille paras ratkaisu. Lapsi oppii tuntemaan molemmat vanhempansa.
Me kokeiltiin tuota että isä sai tehdä lapsille hankintoja enkä vaatinut rahaa heti oikeuden kautta. Hän osti mm aivan liian ison polkupyörän jonka toinen vanne oli vääntynyt niin että sillä ei pystynyt turvallisesti ajamaan. Talvikengät osoittautuivat välikausikengiksi jotka olivat niin linttaan astutut että lapsen jalat olivat paitsi kipeät niiden käytöstä, myös kylmät ja märät. Ainoa minkä isä osti uutena ja ehjänä oli pipo - lapsi oli mukana kaupassa mutta pipo oli silti liian pieni.
Mentiin sitten oikeuteen ja maksaa nyt n. 25% lapsen kuluista. Minä maksan omista tuloistani loput. Tukia ei tule.