Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa mahdollisesti väkivaltainen kumppani?
15.10.2021 |
Suhteen alkuvaiheessa siis, ennen kuin varsinaista fyysistä väkivaltaa on?
Kommentit (66)
Joo, siis pienet merkit, jotka ovat ilmassa. Ei savua ilman tulta. Jos esim. lyttää sanoilla, lyttää mielipiteitäsi, yrittää muuttaa mielipiteitäsi, kertoo mitä mieltä olet jne. Kaikki kontrolloivat teot ja otteet. Kun hiljakseen alat vältellä tiettyjen asioiden sanomista tai tekemistä saadun palautteen perusteella. Kohta kävelet sukkasillaan varpaisillaan housuun pissaten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivallan rajan tuntee.
Silloin, kun joudut olemaan varpaillasi tai kun joudut alistumaan, kun et ikään kuin uskalla avata suutasi, kun huomaat että oletkin estoinen, silloin kohtaat henkistä väkivaltaa.
Syy ei ole koskaan uhrissa ja hänen ”herkkyydessään”.
Minä olin henkisesti väkivaltaisessa suhteessa 20 vuotta. En muuttunut estoiseksi. Mutta silti se oli liikaa.
Katkaisitko suhteen itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivallan rajan tuntee.
Silloin, kun joudut olemaan varpaillasi tai kun joudut alistumaan, kun et ikään kuin uskalla avata suutasi, kun huomaat että oletkin estoinen, silloin kohtaat henkistä väkivaltaa.
Syy ei ole koskaan uhrissa ja hänen ”herkkyydessään”.
Minä olin henkisesti väkivaltaisessa suhteessa 20 vuotta. En muuttunut estoiseksi. Mutta silti se oli liikaa.
Katkaisitko suhteen itse?
Kyllä. Syynä miehen sivusuhde. Siinä meni minun rajani.
Hän oli henkisesti väkivaltainen juuri sillä rajoilla. Kyseenalaisti aina muistoni, mitätöi tunteeni, teki kaikki lopulliset päätökset, vahti syömisiäni ja liikkumisiani (bmi 21), päätti mikä on hyödyllistä tekemistä tai mihin saan rahani käyttää.
Kataisen ja Macronin kaltaista ulkonäköä tavoittelee moni sosiopaatti, mutta sosiopaatti hoitaa useimmiten puolison siihen kuntoon, että pahoinpitelyistä harvemmin uskalletaan kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivallan rajan tuntee.
Silloin, kun joudut olemaan varpaillasi tai kun joudut alistumaan, kun et ikään kuin uskalla avata suutasi, kun huomaat että oletkin estoinen, silloin kohtaat henkistä väkivaltaa.
Syy ei ole koskaan uhrissa ja hänen ”herkkyydessään”.
Minä olin henkisesti väkivaltaisessa suhteessa 20 vuotta. En muuttunut estoiseksi. Mutta silti se oli liikaa.
Mielenkiintoista! Ensimmäiseksi: hyvä, kun se loppui. Olen onnellinen puolestasi mutta surullinen pitkästä onnettomasta kokemuksestasi.
Miten et menettänyt itseäsi väkivallan alla? Jotain sinussa tai suhteessanne oli, ettet murtunut.
Minä olen ollut tässä suhteessa neljä vuotta, enkä enää ole estottomasti oma itseni. En voi olla, koska jos olisin, hän voisi ”lyödä” kaikkein herkimpiin kohtiini.
Siispä olen vain kuori tässä suhteessa. Ei ole niin paljon hajotettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivallan rajan tuntee.
Silloin, kun joudut olemaan varpaillasi tai kun joudut alistumaan, kun et ikään kuin uskalla avata suutasi, kun huomaat että oletkin estoinen, silloin kohtaat henkistä väkivaltaa.
Syy ei ole koskaan uhrissa ja hänen ”herkkyydessään”.
Minä olin henkisesti väkivaltaisessa suhteessa 20 vuotta. En muuttunut estoiseksi. Mutta silti se oli liikaa.
Miksi? Ajattelitko rakastavasi kumppaniasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivallan rajan tuntee.
Silloin, kun joudut olemaan varpaillasi tai kun joudut alistumaan, kun et ikään kuin uskalla avata suutasi, kun huomaat että oletkin estoinen, silloin kohtaat henkistä väkivaltaa.
Syy ei ole koskaan uhrissa ja hänen ”herkkyydessään”.
Minä olin henkisesti väkivaltaisessa suhteessa 20 vuotta. En muuttunut estoiseksi. Mutta silti se oli liikaa.
Mielenkiintoista! Ensimmäiseksi: hyvä, kun se loppui. Olen onnellinen puolestasi mutta surullinen pitkästä onnettomasta kokemuksestasi.
Miten et menettänyt itseäsi väkivallan alla? Jotain sinussa tai suhteessanne oli, ettet murtunut.
Minä olen ollut tässä suhteessa neljä vuotta, enkä enää ole estottomasti oma itseni. En voi olla, koska jos olisin, hän voisi ”lyödä” kaikkein herkimpiin kohtiini.
Siispä olen vain kuori tässä suhteessa. Ei ole niin paljon hajotettavaa.
Vastasin viestissä 26 jo lisää. Siitä hienovaraisuudesta.
Kyllä minä muutuin jotenkin, koska lapsuuden kaverini sanoi eron jälkeen minun olevan samanlainen kuin nuorena. En osaa oikein sanoa, millaiseksi muutuin…. Jotenkin hillitymmäksi ja sivistyneemmäksi ehkä.
Mutta en murtunut, olen varmaan riittävän vahva. Toisaalta ajattelin vain tekeväni kompromisseja, niin kuin parisuhteessa tulee tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivallan rajan tuntee.
Silloin, kun joudut olemaan varpaillasi tai kun joudut alistumaan, kun et ikään kuin uskalla avata suutasi, kun huomaat että oletkin estoinen, silloin kohtaat henkistä väkivaltaa.
Syy ei ole koskaan uhrissa ja hänen ”herkkyydessään”.
Minä olin henkisesti väkivaltaisessa suhteessa 20 vuotta. En muuttunut estoiseksi. Mutta silti se oli liikaa.
Miksi? Ajattelitko rakastavasi kumppaniasi?
Koska avioliitto on ikuinen. Koska olin luvannut rakastaa. Koska lapsia. Koska uskon ihmisistä aina hyvää.
Koska ei sitä väkivaltaa ollut jatkuvasti, vaan miehen stressitilanteissa. Hyvinä kausina huonot hetket unohtuivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuu perheensä kunniasta.
Tämä kunnia on todella outo käsite suomalaisille (naisille). Ilmeisesti meidän miehillä on jotain systeemejä, mutta yleensä kännikaloilla keskenään jotain joutavaa kukkoilua. Selvin päin en ole meidän miehilläkään huomannut mitään erikoista kunnian tai maineen höpöttelyä jos ei ole oikeasti ollut harvinainen narsistinen ilmentymä kyseessä.
Olen ollut ihmeissään joistain oudoista puheista, jotka liittyvät tuohon "kunniaan". En oikeasti hahmota mistä siinä on kysymys. Jos otan kaksi Ken-nukkea käsiini
Tää olis vähän tälleen cool ja kova jätkä
Tää olis kans vähän tälleen joku rap king
Ja sitten ne ottavat itseensä jokaisen asian vai?
En vaan tajua mikä ihmeen kunnia.
Ihmiset on mitä ne on ja ei kenelläkään mitään kunniaa ole. Kaikki yhtä paskoja omalla tavallaan ja kukin tekee mokansa.
Kun ei tuo kunnia vaikuta olevan selläinen aito kunnoituskaan mitä saa kun on rehellinen ja tekee työnsä hyvin, eikä tee rikoksia. Siis perusnormaali.
Näyttää olevan joku ihan tuntematon ja outo juttu heidän omassa harhaisessa todellisuudessaan.
Kunnia on häpeän vastakohta ja se vaikuttaa työelämää, kavereihin sekä kaikkeen mahdolliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se kumppani lyö sinua jo kolmatta päivää turpaan, vähän voi jo alkaa kyseenalaistaa että onkohan siinä jotain väkivaltaa takana. Ihan suin päin ei kuitenkaan johtopäätöksiin kannata rynnätä, eli katsot vielä viikon pari jatkuuko se hakkaaminen ja onko siinä vaikka jotain taukoja. Semmoiset tauot ovat hyvä merkki, ehkä se väkivalta siitä vielä joskus lievenee.
Jos mies lyö, niin eikö silloin ole jo myöhäistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taka-aasialaisesta, luonteenongelmista, kulttuurista johtuva naikkosen mustasukkaisuus tulee kyllä esiin enne min taimyöhemmin, vaikka niin ette kn tämä ravaa miesasiakkaan perässä niin ja ei jotenkaan huomioi tämän ongelmia, lakaa ärräpäivä lentää. varsinkin kun suunnistaa toiselle paikkakunnalle.
fiksummissa tapauksissa ei kannata edes lähteä leikkimään ja itkeä sitten kun mieskohteensa suunnittelee testitapauksia.
mutta fiksummillahan on se oma itsensä hallinta paremmin toiminnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuu perheensä kunniasta.
Tämä kunnia on todella outo käsite suomalaisille (naisille). Ilmeisesti meidän miehillä on jotain systeemejä, mutta yleensä kännikaloilla keskenään jotain joutavaa kukkoilua. Selvin päin en ole meidän miehilläkään huomannut mitään erikoista kunnian tai maineen höpöttelyä jos ei ole oikeasti ollut harvinainen narsistinen ilmentymä kyseessä.
Olen ollut ihmeissään joistain oudoista puheista, jotka liittyvät tuohon "kunniaan". En oikeasti hahmota mistä siinä on kysymys. Jos otan kaksi Ken-nukkea käsiini
Tää olis vähän tälleen cool ja kova jätkä
Tää olis kans vähän tälleen joku rap king
Ja sitten ne ottavat itseensä jokaisen asian vai?
En vaan tajua mikä ihmeen kunnia.
Ihmiset on mitä ne on ja ei kenelläkään mitään kunniaa ole. Kaikki yhtä paskoja omalla tavallaan ja kukin tekee mokansa.
Kun ei tuo kunnia vaikuta olevan selläinen aito kunnoituskaan mitä saa kun on rehellinen ja tekee työnsä hyvin, eikä tee rikoksia. Siis perusnormaali.
Näyttää olevan joku ihan tuntematon ja outo juttu heidän omassa harhaisessa todellisuudessaan.
Kunnia on häpeän vastakohta ja se vaikuttaa työelämää, kavereihin sekä kaikkeen mahdolliseen.
Näyttää kyllä pahasti siltä, että joillain "kunniaa" tavoittelevilla on teoissaan ja sanoissaan paljon hävettävää. Suurin osa heistä vaikuttaa uhmaikäisiltä kakaroilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkivallan rajan tuntee.
Silloin, kun joudut olemaan varpaillasi tai kun joudut alistumaan, kun et ikään kuin uskalla avata suutasi, kun huomaat että oletkin estoinen, silloin kohtaat henkistä väkivaltaa.
Syy ei ole koskaan uhrissa ja hänen ”herkkyydessään”.
Minä olin henkisesti väkivaltaisessa suhteessa 20 vuotta. En muuttunut estoiseksi. Mutta silti se oli liikaa.
Katkaisitko suhteen itse?
Kyllä. Syynä miehen sivusuhde. Siinä meni minun rajani.
Hän oli henkisesti väkivaltainen juuri sillä rajoilla. Kyseenalaisti aina muistoni, mitätöi tunteeni, teki kaikki lopulliset päätökset, vahti syömisiäni ja liikkumisiani (bmi 21), päätti mikä on hyödyllistä tekemistä tai mihin saan rahani käyttää.
Se on ikävää jos joutuu kasvamaan lapsesta asti tuollaisessa perheessä. On hyvä jos on saanut hyvän mallin kotoa ja osaa erottaa mikä on hyvää ja mikä huonoa kohtelua. Hyvä, että sinunkin rajasi tuli vastaan.
No mulla oli sillain, että exä kahden viikon tuntemisen jälkeen huusi että "olet pallo minun jalassani" ja heitti kännissä haarukan seinään. Itse olin selvinpäin. Samana iltana yritin tutustua hänen parhaaseen ystävään.
Varmaan moni olisi lähtenyt tuossa tilanteessa jo menemään, mutta minä olin ollut vuosia ihastanut tähän ihmiseen. Hänen maineensa oli sellainen kaikkien kaveri ja moni puhui kuinka ihana ihminen hän on. Pakkohan minun oli olla väärässä.
Puhui existään inhottavasti ja todellakin olisi pitänyt siinäkin kohtaa hälytyskellojen soida. Suhteessa oli enemmän henkistäväkivaltaa ja jonkin verran fyysistä.
Jos on sellainen omituinen tunne vatsanpohjassa tai jokin sisällä koittaa epätoivoisesti kuiskata ettei kaikki ole kunnossa niin usko sitä sisäistä ääntä.
"Liian hyvää ollakseen totta", eli mies kuukauden tapailun jälkeen vakuuttaa rakkauttaan ja kehuu maasta taivaisiin, haluaa edetä nopeasti yms. Kaikki anteeksi -kirjassa oli mun mielestä hyvin kuvailtu tätä niljaketta, hälytyskellot sois välittömästi.
Tarkista kouluaikojen tiedot ja rikosrekisteri.
Eihän mitään kunniaa voi toisen kautta ansaita vaan ihan omalla käytöksellä hyvillä teoilla ja työ ansioilla opiskelulla. Ei sillä ole mitään tekemistä sun puolison kanssa . Puolisolla on oma elämä myös omat opiskelut ja hän hoitaa työssä ja opiskelussa omat kunniansa mikä on tyhmä sana . Sitten yhdessä hoidetaan taas asunto asiat ja lapset . Ei hitto mitä opetusta näille syöttää väärät opettajat . Rakkautta ei voi pakottaa se on vapaaehtoista . Pelkkä seksi ei ei ole rakkautta . Olette kyllä niin väärissä opeissa . Sitä joko tykätään toisesta tai ei tykätä .
Vierailija kirjoitti:
Persuista kannattaa pysyä erossa. Muutenkin väkivalta liittyy läheisesti kouluttamattomuuteen ja tyhmyyteen.
Juuri näin. Mieluummin isismies kuin persu.
Minä olin henkisesti väkivaltaisessa suhteessa 20 vuotta. En muuttunut estoiseksi. Mutta silti se oli liikaa.