Kuuluuko letut syödä sitä mukaa, kun ne paistetaan, vai jaetaanko ne vasta sitten, kun koko taikina on paistettu letuiksi?

Vierailija kirjoitti:

Ystäväpariskunta pyysi aina lettukahveille.  Niitä lettuja paistoivat sitten kauhean kasan ja nehän tietysti jäähtyi siinä odotellessa.  Sitten kun kaikki oli paistettu, se pino laitettiin mikroon, mikä lopullisesti tuomitsi ne veteliksi lötköiksi.   Ja kauhean kauan kesti odottaa.  Kun jostain syystä ei voineet soittaa, että tulkaa nyt, letut on paistettu.  Ei, vaan se paistaminen aloitettiin sitten, kun oltiin siellä kylässä.

Kyllä paras lettu on juuri paistettu, pannulta suoraan lautaselle ja naamariin.   Iskän letut aikanaan oli legendaarisia.  Se paistoi niitä aina krapulassa.  

Olisin kieltäytynyt epäkohteliaasti. Antoivatko kahvinkin sumppiintua ennen juontia?

Vierailija kirjoitti:

Helvetti tätä ketjua, rupesi tekemään mieli vastapaistettuja rapeita ohukaisia. Turhan rasvaisia juuri ennen nukkumaan menoa. Nyt näen varmasti unta isoista pitsireunaisista, hieman suolalta maistuvista herkuista.

Juuri tuo, että letussa PITÄÄ maistua myös suola.  Nykyään ei ihmiset laita lettutaikinaan suolaa nimeksikään, jos ollenkaan.  Ja se rasvakin, missä lettu paistetaan, on täysin suolatonta.  Jossain toritapahtumissa sun muissa ne paistaa niitä muurinpohjalettujaan jopa öljyssä.  Takuuvarma tapa saada mauton ja pehmeänlöysä lotjake.

Sori vaan, mutta ei ole hyvä lettu sellainen, ei.  Se maistuu lähinnä ei miltään, eikä se hillokaan siihen juuri iloa anna, kun sekin on joskus ollut vedellä jatkettua lähinnä kiisseliä.

Letun viehätysvoima on juuri sen makean ja suolaisuuden täydellisen sopiva yhdistelmä.   Ja kunnon hilloa, jos kerran mainostetaan, että lettuja hillolla.

Silleen, että ekat pari syödään suoraan ja sitten odotellaan loput valmiiksi!

Meillä odotetaan että kaikki letut on valmiita että päästään yhtäaikaa syömään. Ei ole koskaan tullut mieleenkään syödä suoraan sitä mukaa kun valmistuu. Ei olisi kovin reilua paistajalle ja lapsilla tulisi riita kuka saa minkäkin letun.

Riippuu kuin nälkä. Voihan ne syödä vaikka seuraavana päivänä. Mitä se yleensä kelleen kuuluu.

Ehdottomasti äiti paistakoon hikihatussa lettuja samalla, kun muut istuvat niitä nauttimassa!  

Vai olisiko sittenkin mukavampi, jos niitä ensin paistettaisiin sopiva satsi ja sitten porukalla istutaan syömään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetti tätä ketjua, rupesi tekemään mieli vastapaistettuja rapeita ohukaisia. Turhan rasvaisia juuri ennen nukkumaan menoa. Nyt näen varmasti unta isoista pitsireunaisista, hieman suolalta maistuvista herkuista.

Juuri tuo, että letussa PITÄÄ maistua myös suola.  Nykyään ei ihmiset laita lettutaikinaan suolaa nimeksikään, jos ollenkaan.  Ja se rasvakin, missä lettu paistetaan, on täysin suolatonta.  Jossain toritapahtumissa sun muissa ne paistaa niitä muurinpohjalettujaan jopa öljyssä.  Takuuvarma tapa saada mauton ja pehmeänlöysä lotjake.

Sori vaan, mutta ei ole hyvä lettu sellainen, ei.  Se maistuu lähinnä ei miltään, eikä se hillokaan siihen juuri iloa anna, kun sekin on joskus ollut vedellä jatkettua lähinnä kiisseliä.

Letun viehätysvoima on juuri sen makean ja suolaisuuden täydellisen sopiva yhdistelmä.   Ja kunnon hilloa, jos kerran mainostetaan, että lettuja hillolla.[/quoe]

Kumma, että täydellisessä letussa vain se pitsi on selvästi suolainen. Samoin pannarissa joskus reuna.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti äiti paistakoon hikihatussa lettuja samalla, kun muut istuvat niitä nauttimassa!  

Vai olisiko sittenkin mukavampi, jos niitä ensin paistettaisiin sopiva satsi ja sitten porukalla istutaan syömään?

Just joo, täydellinen menu:

-Vartin jäähtynyt munakas

-Vesihauteessa lötkyyntyneet silakkapihvit

-Pöydällä vetelöityneet ohukaiset

Miten vaan. Eräs suurperheen äiti kuvasi tilannetta niin osuvasti, että kun tekee 3 litraa taikinaa ja paistaa ja paistaa kahdella pannulla, niin sitä myöten lapset napsii syötäväksi. Ja kun lopulta on valmis, niin yhtikäs yhtään ei jäänyt äidille itselle... Kysymys oli 7-lapsisesta perheestä, jossa lapset oli tuossa vaiheessa jotain 9-18v.

Vierailija kirjoitti:

Miten vaan. Eräs suurperheen äiti kuvasi tilannetta niin osuvasti, että kun tekee 3 litraa taikinaa ja paistaa ja paistaa kahdella pannulla, niin sitä myöten lapset napsii syötäväksi. Ja kun lopulta on valmis, niin yhtikäs yhtään ei jäänyt äidille itselle... Kysymys oli 7-lapsisesta perheestä, jossa lapset oli tuossa vaiheessa jotain 9-18v.

Ei sitten älynnyt:

1. Tehdä 4 litraa taikinaa

2. Vähemmän lapsia

3. Pistää viimeisiä pentujen ulottumattomiin

Vierailija kirjoitti:

Miten vaan. Eräs suurperheen äiti kuvasi tilannetta niin osuvasti, että kun tekee 3 litraa taikinaa ja paistaa ja paistaa kahdella pannulla, niin sitä myöten lapset napsii syötäväksi. Ja kun lopulta on valmis, niin yhtikäs yhtään ei jäänyt äidille itselle... Kysymys oli 7-lapsisesta perheestä, jossa lapset oli tuossa vaiheessa jotain 9-18v.

Isommat lapset voivat jo itse paistaa äidille lettuja välissä. Seitsemän lasta eikä hallitse perusasioita.

Kyllä minusta on mukavampaa, että ensin paistetaan ne kaikki ja sitten istutaan kaikki yhdessä pöytään syömään. Eivät ne ehdi jäähtyä, kun laittaa folion lautasen alle kupiksi lettujen ympärille ja kun uusi kuuma lettu tulee päälle, pitää se ne lämpimänä aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti äiti paistakoon hikihatussa lettuja samalla, kun muut istuvat niitä nauttimassa!  

Vai olisiko sittenkin mukavampi, jos niitä ensin paistettaisiin sopiva satsi ja sitten porukalla istutaan syömään?

Juuri näin. Mielestäni on huonoa käytöstä alkaa syödä ennen kuin ruoka on valmista ja kaikki ovat kerääntyneet pöydän ääreen.

Jos kelpaa kylmänäkin, kannattaa mielestäni tehdä lettujen sijaan ohut pannukakku.

Kun paistaa pikkulettupannulla kerralla 7 lettua, tätä eettistä ongelmaa ei ole. Jokainen saa yhtaikaa uuden letun eteensä miltei sitä mukaa kuin ehtii syödä.

Letut ja blinit syödään sitä mukaan kuumana, kun ne valmistuvat.

Ihan samalla tavalla kun lämmin ruoka tuodaan ravintolassa pöytään, aloitetaan syödä, eikä odoteta ja jäähdytetä ruokaa, kun muut saavat annoksensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti äiti paistakoon hikihatussa lettuja samalla, kun muut istuvat niitä nauttimassa!  

Vai olisiko sittenkin mukavampi, jos niitä ensin paistettaisiin sopiva satsi ja sitten porukalla istutaan syömään?

Juuri näin. Mielestäni on huonoa käytöstä alkaa syödä ennen kuin ruoka on valmista ja kaikki ovat kerääntyneet pöydän ääreen.

Milloin tälläinen käytösmalli on Suomeen rantautunut?

Eikö juuri hyviin tapoihin ole kautta maailman sivun ja kaikkialla maailmassa, aloittaa lämmin ruuan syöminen heti, ettei ruoka jäähdy, kun se saadaan eteen.

Jos kylmä ruoka, sitten odotetaan, että kaikki ovat saaneet ruokansa eteen ja aloitetaan syöminen.

Letut ja blinit kuuluukin syödä heti, kun rasva vielä tirisee, se tekee siitä herkullisen ja maku häviää jo muutamassa minuutissa ja menettää letun herkullisuuden ja rakenteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta on mukavampaa, että ensin paistetaan ne kaikki ja sitten istutaan kaikki yhdessä pöytään syömään. Eivät ne ehdi jäähtyä, kun laittaa folion lautasen alle kupiksi lettujen ympärille ja kun uusi kuuma lettu tulee päälle, pitää se ne lämpimänä aika hyvin.

Jos letut laitetaan päällekkäin, niin eikö ne ole ihan littanoita ja kuohkeus ja rakenne tulee yhdeksi muusiksi? Letun herkullisuus kun tulee siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vastatkaa nyt, tästä on erilaisia mielipiteitä.

Eli ihan turha kenenkään vastata mitään.

Kuumana pannulta. Ikäjärjestyksessä nuorimmasta vanhimpaan. Juuri paistettuna ne on rapeimpia.