G: Oletko törmännyt vuosien jälkeen kiusaajaasi?
Siis joka kiusasi sinua esimerkiksi kouluaikoina.
Minkälaisissa tilanteissa olet törmännyt?
Itse elän joka päivä, enemmän tai vähemmän, vieläkin vuosien jälkeen kiusaamisesta, pelossa, että törmään jonain päivänä kiusaajiini tai edes yhteen kiusaajaani, heitä oli paljon ja sössin sillon myös itse asioita. En uskalla elää, kyttään facebookissakin koko ajan, missä menevät, mitä tekevät, jotta voisin välttää yhteen törmäyksen... Tiedän ainakin, että yksi kiusaajistani asuu jo samassa kaupungissa minun kanssa, mutta en ole onneksi törmännyt häneen koskaan! Pelkään aina, että elämäni menee uudestaan ja uudestaan pilalle, vaikka olen oppinut jo virheistäni. Tämä on ihan kauheaa, en jaksa enää elää näin. ;( Jälki on suuri, ja syvä.
Miten olette oppineet elämään tälläisten asioiden kanssa, te muut entiset kiusatut?
Kiusaajat voi myös vastata, pelottaisiko heitä törmätä kiusaamaansa henkilöön. Jos hävettää esim. niin paljon oma käytös.
Kommentit (76)
Kai niistä on tullut ihan tavallisia tallukoita. En ole kyllä törmännyt peruskoulun koulukavereihin sen jälkeen kun muutin pois kotipaikkakunnaltani reilu 10v sitten. Välillä oon jopa vähän pettynyt, kun tuntuu etten näe ketään missään. Olis mielenkiintoista tietää, mitä ihmiset tekee nykysin. Ei vaan kiusaajat vaan ihan muutkin. Itseä ei onneksi pahemmin kiusattu. Pientä kuittailua silloin tällöin, mutta se on normaalia "kanojen nokkimista" teini-iällä.
[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 23:15"]
Mua naurattaa aina, kun näistä ylä-asteen "koviksista" on tullut jotain wt-rupusakkia. Yleensä jäänyt koulutus siihen "elämänkouluun" ja eletään sossuntuilla.
T: Oikeustieteen lisensiaatti
"Se viimeiseksi nauraa, jolla on korkeampi palkka"
[/quote]
Mä luulin, että se on "Se viimeiseksi nauraa, jolla on vahvin lääkitys"
Mitä varaa teillä on arvostella kiusaajia kun itsekin olette ihan sadisteja (osa) ja todella pinnallisia?
Se tyyppi jota kiusattiin ala-asteella alkoholisoitui, puukotti omaa isäänsä, joutui linnaan ja tapettiin myöhemmin. Ne keitä yläasteella kiusattiin on osa ihan normaaleja, osa jopa hyvin toimeentulevia, mutta muutamasta ei sitten tullut oikein mitään ja pari tosi säälittäviä tapauksia. Se jota pahiten kiusattiin muutti ihan eri puolelle Suomea, ja on melko erikoinen kuulemma nykyään. Itse olen erittäin arvostetussa ja kovapalkkaisessa ammatissa, asun suuressa omakotitalossa ja lapsetkin on fiksuja ja heillä menee hyvin koulussa, urheilussa, harrastuksissa ja kaveripiireissään. Nyt olen kovasti yrittänyt puuttua kaikkeen kiusaamiseen mistä olen kuullut ja kannustanut poikaani toimimaan "poliisina" kaveriporukassaan, kun on muita isompi ja vahvempi ja sanakin on hallussa. Vähän arka hän on kuitenkin ollut puuttumaan ns. henkiseen kiusaamiseen, tönimiset ynnä muut hoituu, mutta on vielä niin nuori ettei uskalla puuttua muuhun. Ja nii, niinkuin huomaatte kadun ainakin vähän kiusaamisiamme. Yläasteella en onneksi ollut se pääkiusaaja, ala-asteella kyllä. Lapset ja aikuiset ovat aina kiusanneet ja tulevat aina kiusaamaan joukosta erottuvia yksilöitä, oli syy mikä hyvänsä. Se on evolutiivisestä näkökohdasta ollut aina "viisasta", parantanut ryhmän selviytymistä kun liika erilaisuus on "kitketty" pois. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että se olisi sallittavaa tai koittaisin näin perustella itselleni tekemisiäni. Se vaan on fakta. Aina sanotaan ettei vika ole kiusatuissa. Väärin, kyllä kiusatuissakin on jokin vika mihin puututaan. Oli se todellinen tai ei. Minuakin yritettiin kiusata joskus ala-asteella, mutta kiusaajan naurettavaksi tekeminen tai perinteisesti turpaan vetäminen auttuivat hyvin. Viimeistään itsensä puolustamatta jättäminen tekee ihmisestä "heikon" ja vapaata riistaa ryhmälle, joka ei siedä erilaisuutta.
Tämän kirjoitin ihan vaan sen takia, että minun kaveripiiristäni (kiusaajat) yksi on nykyään ns. "duunari" (ihan niinkuin se olisi jotenkin paha asia?) ja muut korkeasti akateemisesti koulutettuja ja hyvin menestyviä. Väitän että tämä on se normi, ei se että kiusaajista tulee aina loosereita, niinkuin täällä helposti halutaan ajatella. Tietenkin jos kiusaa omaa pahaa oloaan pois jo lapsena, ei varmasti menesty. Mutta jos kiusaa koska voi, sen kummemmin sitä teininä ymmärtämättä, tuskin menestyy huonosti elämässään.
Tekisin paljon asioita toisin näin melkein nelikymppisen silmin, ja olen pahoillani. En kuitenkaan kauheasti osaa katua. Hävettää kyllä, varsinkin sen opettajan takia joka kiusattiin ennenaikaselle eläkkeelle.
Olen ja pyysin häntä facekaveriksi ja hän on todellakin kaverini siellä. Huvittavinta olikin, kun eräänä kauniina päivänä hänen seinälleen ilmestyi tarina kiusaamisen vastustamisesta.
En ole tavannut. En usko, että heillä on korkeampaa koulutusta kuin minulla, koska aikoivat jokainen hakea amikseen yläasteen jälkeen. Oon huomannut, että fiksuus vituttaa kyllä älyllisesti heikompia ja ehkä se onkin sen kyykyttämisen tarpeen taustalla. Luusereita nämä tyypit olivat jo silloin ja täysinä luusereina tulen heitä luultavimmin aina pitämäänkin, tekojensa takia, ei taustansa tai nykyisen tilanteensa takia. Minulla menee nykyään monessa suhteessa todella hyvin, olen onnellinen. Sillä on väliä, ei sillä, mitä minua kiusanneet tekevät tai eivät tee. En odota kohtaavani heitä, muutin kauas heti kun mahdollista. Onneksi tein sen, en ole katunut päätöstäni hetkeäkään! On kestänyt kauan päästä tähän tilanteeseen,helpompaa olisi ollut ilman kiusaamista. Mutta mun elämä jatkuu eikä sitä hetkauta enää nuo ihmiset suuntaan tai toiseen. Ahh!! Vapaus!! :)
Siskoani kiusattiin koko ala-asteaika ja osin yläastetta. Kaksi kolmesta kiusaajasta on kuollut ennen 17v. synttäreitään. Kymmenen vuotta sitten siskoni kävi heidän haudoilla...yksin. En tiedä mitä siellä tapahtui, mutta uskon että antoi anteeksi. Sisko on yli 30v.
Kyllä olen törmännyt. Autolla. Eipä se paska enää kävele. Hengissä kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 00:08"]
Mitä varaa teillä on arvostella kiusaajia kun itsekin olette ihan sadisteja (osa) ja todella pinnallisia?
[/quote]
Itse en ollut kiusaaja tai kiusattu.
Mutta on vaan niin huvittavaa, kuin näillä "päänaukojilla" on tullut elämän realiteetit vastaan aikuisiällä. On jouduttu huomaamaan, ettei se "päänaukominen" aina auta, vaikka kuinka huutelis. Tai toisaalta: "Niin metsä vastaa, kun sinne huudetaan" Nuorena ei aina ymmärrä tekonsa seurauksia, sitä miten omat valinnat ja teot voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteen. Et koskaan voi tietää, kuka tulevaisuudessasi toimii syyttäjänä oikeudessa, tekee diagnosia esikoislapsesi sairaudesta tai päättääa tulevista asioistasi sosiaalitoimistossa. Voit vaan toivoa, ettei se ole kukaan kiusaamistasi.
Usein kiusaaja on itse ollut se heikko ja epävarma. Oma heikkous ja epävarmuus on pyritty peittämään kiusaamalla, silloin huomio ei kohdistu kiusaajan heikkouteen/puuteeseen, vaan kiusattuun. Joskus se koulukin tulee päätökseen, ja jokaisen on pärjättävä omillaan. Kiusatut "sisuuntuvat" oppivat yrittämään elämässä enemmän. Kun taas kiusaajat luulevat olevansa niitä "kovia jätkiä/mimmejä" joille kaikki on helppoa. Elämä jää helposti "polkemaan paikallaan" eikä elämässä ole tavotteita. Ainakin näin kävi monen "kovan jätkän/mimmin" kohdalla omalla vuosiluokalla. Uho oli aikoinaan kova, ja puheet suuria. Mutta kuinka kävi, ja missä he ovat nyt?
Itsellä ei ole mitään empatiaa näitä henkilöitä kohtaan, joita tiedän monen inhonneen. Päinvastoin.
T:56
Haluavat panna mua nykyään, kierrän kaukaa ja enkä muka tunnista. Hymyilen sisäisesti. Olin teininä ruma mut nykyään joutsen.
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 03:00"]
Haluavat panna mua nykyään, kierrän kaukaa ja enkä muka tunnista. Hymyilen sisäisesti. Olin teininä ruma mut nykyään joutsen.
[/quote]
Tuohan oli siis tänään tiistaina ykköseltä tullut Viisi ystävää taivaassa. Siinä oli kyllä hieman huascamainen tunnelma. Piti tulla tänne hehkuttamaan sitä. Ja just toi oli hyvä kohta kun Aatami menee nukkumaan ja luulee että homma loppuu siihen mutta herääkin uuteen päivään. Vai onko tätä samaa ollut jossain toisessakin leffassa?
Valmistui ala-asteen opettajaksi.. Säälin sen tulevia oppilaita! :(((
[quote author="Vierailija" time="14.12.2014 klo 03:00"]
Haluavat panna mua nykyään, kierrän kaukaa ja enkä muka tunnista. Hymyilen sisäisesti. Olin teininä ruma mut nykyään joutsen.
[/quote]
Öö, tiedän kyllä että on sukupuolenkorjausleikkauksia mutta että lajinkorjausleikkauksiakin... Outoa.
Muutin pois kotipaikkakunnaltani, joten en ole nähnyt ex-kiusaajiani sitten peruskoulun. Ja toivon mukaan en tulekkaan näkemään. Eräs heistä lisäsi facebook-kaveriksi hieman päälle 20-vuotiaana ja aloitti sen saman vittuilun samantien, lensi pois kavereista sillä sekunnilla. Hullua, että aikuinen ihminen viitsii jatkaa siitä, mihin yläasteella jäi.
Baarissa. Miespuolinen koulukiusaaja koko peruskoulun ajalta tuli pyytämään anteeksi. Kerto olleensa ihastunut yms.. ei siltä tuntunu kun kivitti ja sylki päälle töni portaissa haukku huoraksi yms.. sanoin että tuu pyyä anteeksi kun oot selvinpäi ni katellaa uuellee..ei oo näkyny. Tapahtumasta aikaa 4 vuotta.