G: Oletko törmännyt vuosien jälkeen kiusaajaasi?

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:33"][quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 21:29"]

Oon ja oksennus nousee kurkkuun. Oon toivottanu tälle yhelle kaikkea huonoa elämäänsä. Ainaki vielä on läski (sitä kiusattiin siitä) eikä tietääkseni suhteessa, saati lapsia. Muutin 4v sit samaan kaupunkiin missä tiesin Sen asuvan. Onneks vain kerran näkyny. Pienehkö kaupunki silti. Toinen on mieheni pikkuserkun kaa naimisis(!!!) ei, en halua tutustua saati mennä kylään. Yök. -08 näin ja katseet kohtas. Kiinostuneena katto/seuras mua. Kolmatta käyn välil kyylään fb.s. Kaikki naispuolisia

[/quote] Öööö, miksi muutit sen kanssa samaan kaupunkiin...?
[/quote]

Bikooos.
Kohtalo toi tänne:)
Hyvä paikka onkin, onneks en antanu menneisyyden vaikuttaa loppu-elämään..

Yläasteen pahimmat kiusaajat ovat joskus tulleet kadulla vastaan, mutta eivät ole huomanneet saati tunnistaneet. Mua ei kyllä kukaan koskaan huomaakaan, pyrin niin pitkään olemaan väritön ja huomaamaton, ns. sulautumaan tapettiin. Jäi ilmeisesti päälle, usein esim. kassajonossa, ihmiset vaan kävelee mun ohi, kassa alkaa puhua mun selkäni takana olevalle jne. Kun ihmisiä tulee vastaan, se olen aina minä joka väistän. Jos en mahdu väistämään, niin kassi tai kyynärpää pamahtaa kylkeeni. Ah, mutta juuri tänään nuorehko nainen jäi pitämään mulle ovea auki, tuli ihan mielettömän hyvä olo!

Kun muutin kotipaikkakunnaltani pois, luonnollisesti vaihdoin nimeni (sekä etu- että sukunimeni) enkä ole uskaltanut avata facebook-sivuja itselleni. Enkä suostu koskaan valokuviin, koska joku jossain saattaisi nähdä kuvani ja tunnistaa. Eihän se enää oikeasti edes haittaisi, mutta meni niin monta vuotta paineessa, että kameran välttelystäkin tuli tapa.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 18:42"]

Siis joka kiusasi sinua esimerkiksi kouluaikoina.

Minkälaisissa tilanteissa olet törmännyt?

Itse elän joka päivä, enemmän tai vähemmän, vieläkin vuosien jälkeen kiusaamisesta, pelossa, että törmään jonain päivänä kiusaajiini tai edes yhteen kiusaajaani, heitä oli paljon ja sössin sillon myös itse asioita. En uskalla elää, kyttään facebookissakin koko ajan, missä menevät, mitä tekevät, jotta voisin välttää yhteen törmäyksen... Tiedän ainakin, että yksi kiusaajistani asuu jo samassa kaupungissa minun kanssa, mutta en ole onneksi törmännyt häneen koskaan! Pelkään aina, että elämäni menee uudestaan ja uudestaan pilalle, vaikka olen oppinut jo virheistäni. Tämä on ihan kauheaa, en jaksa enää elää näin. ;( Jälki on suuri, ja syvä.

Miten olette oppineet elämään tälläisten asioiden kanssa, te muut entiset kiusatut?

Kiusaajat voi myös vastata, pelottaisiko heitä törmätä kiusaamaansa henkilöön. Jos hävettää esim. niin paljon oma käytös.

[/quote]

En ole ja se harmittaa minua.

Lyttäisin ne paskat maanrakoon! Olen rikas ja olen 100% varma että ne luuserit eivät ole. Missä te oletteee???

2

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 22:29"]

Eli jokainen teistä kiusatuista olisi itse kiusannut jos olisi rahkeet riittänyt? Ihmeen kaksinaamaista porukkaa.t ammattivalittaja

[/quote]

????????

Voitko tarkentaa??????

Mielenkiintoinen kysymys, selvitin nimittäin tämän hiljattain. Peruskoulun päättymisestä tuli mulla ja kiusaajillani  tänä vuonna 23 vuotta. Tai 22, jos lasketaan heidän kymppiluokkansa mukaan.

Yksi piti monta vuotta "välivuotta" koulun jälkeen, käytti päihteitä ja teki lopulta itsemurhan velkojen takia.

Toinen asui vanhempiensa ja myöhemmin siskonsa nurkissa, kunnes nämä eivät enää jaksaneet. Päätyi myös itsemurhaan, joka siskonsa mukaan oli luultavasti huomionkalastelukeino mutta sattumalta onnistui (otti lääkkeitä, soitti apua, apu ei ehtinyt).

Yksi tyttö muutti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja rakastui siellä toiseen tyttöön. Valmistuttuaan muutti kuitenkin takaisin kotipaikkakunnalle ja aloitti kulissisuhteen miehen kanssa. Elää siinä edelleen. Naapurit puhuvat kylillä, että suhde on väkivaltainen. Googlella löysin blogin, jonka perusteella iskua on tullut ainakin päähän, enkä sano tätä vittuillakseni. Tyttö - tai nyt jo nainen - kirjoittaa kuin jälkeenjäänyt.

Yksi on neljännessä avioliitossaan mutta ei vielä ensimmäisessäkään oikeassa työpaikassa. Elopainoa tullut lisää lähemmäs 50 kiloa.

Ainahan sitä toivoisi, että kiusaamisesta olisi jokin hyöty meidän yhteiskunnalle, eli että kiusaajat kiusaamalla harjoittelisivat sellaista häikäilemättömyyttä, joka veisi heidät menestykseen ja heijastuisi sitten edes verorahoina takaisin. Itse olen joutunut toteamaan, ettei näin ole.

Viimeksi mainitsemani kiusaajani on muuten tänä päivänä sitä mieltä, että minä olen kermaperse. Hän teki tämän päätelmän sen perusteella, ettei - toisin kuin minä - ole itse vielä nelikymppisenäkään käynyt muuta kuin peruskoulun ja "elämänkoulua". Hän kokee hyvin voimakkaasti, että yhteiskunta syrjii häntä mutta lellii minua. Nämä on mielenkiintoisia asennevammoja.

Mun veljeä kiusattiin kanssa aika rankasti, se sai jatkuvasti turpaansa. Sama tosin jatkui vielä aikuisenakin, siitä tuli just sellainen uhrin näköinen, kävelee lysyssä, pälyilee, ei katso silmiin, mutisee jos siltä kysytään joytain jne. Faija hakkas sitä meistä lapsista eniten, kun se oli vanhin.

Meitä oli toki syytäkin kiusata, oltiin haisevia ja likaisia, ahdistuneita ja sairaalloisen ujoja. Asuttiin huoneen ja keittiön mökissä, ulkovessa, puuhella ja kantovesi. Sauna lämmitettiin vaan kerran viikossa, kun polttopuut oli kalliita. Kesällä pääs uimaan, mutta ei talvella voinut peseytyä tai pestä niitä harvoja vaatteita muutoin kuin saunapäivänä: Ensin ois pitänyt kantaa vesi sisään, kuumentaa se hellalla - ja pestä sitten ulkona pakkasessa, kun eihän sisällä ois voinut muiden nähden ja vielä ämpäristä niin, ettei lattialle läikkyis pisaraakaan (siitä ois saanu lättyyn). Faija suuttui jopa silloin, jos pestiin hampaita sen ollessa kotona, sitä ärsytti jo se pesun ääni. Avautui herkkänä hetkenä nro 46.

2

Yksi kiusaajani sattui tupsahtamaan samaan pöytään juomaan kahvia kanssani. En tunnistanut naista ollenkaan ja olin todella hämmästynyt kun hän kertoi nimensä. Yritin muotoilla kohteliasta kommenttia ulkonäön muuttumisesta sitten viime näkemän. En tietenkään möläyttänyt ulkonäön muuttuneen pahempaan päin. Kuulumisia en viitsinyt kysellä koska yhteinen tuttumme kertoi hänen joutuneen rikollisten kirjoihin ja kansiin jo ajat sitten. Totesin lyhyesti jotta kiitos seurasta tällä kertaa, hommat kutsuvat.

Hänellä oli ilmeisesti jonkinlaista aivojen tylsistymistäkin tapahtunut kun esitteli ja räpläsi kännykkäänsä kuin suurta maailman ihmettä ja luksusesinettä. En iljennyt kertoa hänelle olevani alalla töissä ja annoin hänen nauttia  rehvastelusta ja kapulan esittelystä. En tiedä tajusikohan laisinkaan miksi seurasin showta hieman huvittuneena.

Luksuksen esittelyn ohella hänen silmänsä ratsasivat jokaisen ohikulkevan miehen. Taisi olla lautalla porausmatka mielessä ;)?

Mun entinen kiusaaja roikkuu kuulemma yöt av:lla. Varmaan tuo alapeukuttaja. :D Häneltä otettiin tämän viikon keskiviikkona 3 kpl lapsia huostaan ja ukko lähti pirikaupan takia linnaan jo marraskuussa, joten aikaa varmasti riitttää. Luu se rii... ;)

Mun kiusaaja, kukkoilee pomona ry.ssä.

Vitsi miten hauska on seurata, tyyppi ei oo yhtään kartalla asioista. Päin peetä menee koko touhu.

Muut jäsenet ihmettelee, missä mennään? Julkinen nolo tiedossa:)

Mua naurattaa aina, kun näistä ylä-asteen "koviksista" on tullut jotain wt-rupusakkia. Yleensä jäänyt koulutus siihen "elämänkouluun" ja eletään sossuntuilla.

T: Oikeustieteen lisensiaatti 

"Se viimeiseksi nauraa, jolla on korkeampi palkka"

Törmäsin. Ei tuntenut mua. Tuskin edes muistaa tehneensä mun elämästä helvettiä. 
Itse tulin silti salaa iloiseksi koska alle 30 vuotiaana näytti oikein täti-ihmiseltä jo. Itse olen suht nuoren näköinen, olen toki 2 vuotta nuorempikin..

46 ja 51, empaattisimmalla koskaan tapaamallani ihmisellä on olllut tuon tyyppinen lapsuus. Tekstistäsi huomaa ette sinäkään ole sisältä kuollut vaan kokemukset on tehneet sinusta ymmärtäväisen ihmisen. Kaikkea hyvää sinulle!

Olen. Baarissa sattumalta yli kymmenen vuoden jälkeen tapahtuneista. Hän tunsi seurueessani olleet ystäväni ja puhui heille, mutta ei vilkaissutkaan minuun päin. Totesin ettei mikään ole muuttunut ja jotkut eivät sitten koskaan kasva, hohhoijakkaa...

Suomessa on lähes laki, ettei kiusaajista tule isona yhtään vitun mitään.

Musta on älytönsä, että kun sanotaan kiusaajien tulevan huonoista (ei välttämättä köyhistä, mutta aina huonoista) kodeista, niin aina sitten joku ex-kiusaaja saapuu rääkymään ja poraamaan, että älkää sanoko noin, ei mun koti ollut huono. Olipas. Jos olisit fiksu, myöntäisit, ettei kasvatuksesi mennyt ihan putkeen vaan sinusta tuli sosiopaatti - ja sen myönnettyäsi  voitkin ottaa vastuuta tekemisistäsi, kasvaa vihdoinkin aikuiseksi ja tehdä vähän duunia sen eteen, että pääset siitä kotitaustasi kuonasta eroon ja siirryt elämään ja yhteiskuntaan ja tosimaailmaan, jossa ne sun kiusaamas ihmiset jo on, ovat koko ajan olleet.

Kiusaaminen on sitä, ettei uhria pidetä kelvollisena yhteisöön.

Miksiköhän sitten niin moni kiusaaja onkin itse kelvoton? Uhreista sen sijaan tulee kunnon kansalaisia.

Kuullessani tear jerkereitä siitä miten kiusaajat on reppanoita ja miten meidän itse asiassa pitäisi auttaa heitä, tekee mieli lähinnä kääntää selkä ja pieraista.

Nuo itsemurhan tehneet ex-kiusaajatkin... Oikeasti, mitä väliä, jos he tappoi itsensä? Ei mitään. Pääsivät tästä paikasta jossa eivät osaa olla ihmisiksi. Kunhan uhrit eivät päädy itsemurhaan, kaikki on minun puolestani OK.

Näin ala- ja yläasteella kiusaamani tytön prismassa muutama vuosi sitten. Kiusasimme häntä koulussa ja vapaa-ajalla isolla porukalla, minun johdollani.
Kaupassa tyttö oli laiha ja kalpea ja todella surkean näköinen. Teki mieli mennä pyytämään häneltä anteeksi, mutta en kehdannut. Sen sijaan hiipparoin vähin äänin toiselle puolelle kauppaa, ettei tyttö näkisi minua.
Noin puolen vuoden päästä näin tytön kuolinilmoituksen lehdessä. Aluksi oli todella paska fiilis, koska uskoin hänen tehneen itsemurhan kiusaamisesta johtuneen masennuksen takia, mutta myöhemmin sain kuulla, että hän oli kuollut perinnölliseen sairauteen, jota ei voi tarkoituksella aiheuttaa. Oli miten oli, huono omatunto ja paska fiilis eivät silti lähteneet mihinkään. On epäreilua, että tämän tytön täytyi kuolla parikymppisenä ja minä saan elää suhteellisen hyvää elämää. Toivottavasti tytöllä on nyt todella hyvä olla

On vielä 31v:nä ihan samanlainen kun 14-15-vuotiaana, "kovis-gootti". Meikkaus ja hiustyyli on pysynyt täsmälleen samana, pitää vieläkin jotain pääkallopaitoja yms. Ylä-asteella oli kokoa xs-s, nyt l-xl. "pöhöttynyt olemus" varmaan elämässä ole tapahtunut paljoa mitään, juo kaljaa samallalailla kuin ennenkin.

Sattumalta näin viime kesässä yhdessä ilmaistapahtumassa. Oli tuttaviensa kanssa juomassa kaljaa. Hän ei huomannut/tunnistanut minua, mutta minä huomasin hänet. 

Yritti tulla iskemään baarissa ja kännissä avautui, että on aina ollut ihastunut minuun. Ei ollut pääkiusaaja, mutta yksi innokkaimmista myötäilijöistä kuitenkin. Annoin äijälle kipakat pakit :D