Lapsuutesi paras joulahja? :)
Minun oli Harry Potter-kirja ja myöhemmin Harry Potter pc-peli sekä ruusukuvioinen paita. :)
Kommentit (40)
Sain murkkuikäisenä kitaran, se oli paras lahjani, toivottu sellainen.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 21:41"]Ruusukuviollinen kultareunuksinen posliininen kahviastiasto. Se on edelleen koristeena keittiöni avohyllyssä.
[/quote]
Oi, minä sain myös sellaisen lapsena ja vielä aikuisena pidin keittiön hyllyllä, kunnes jonkun muuton yhteydessä katosivat. :(
Super Nintendo, Donkey Kong-edition!
Oliskohan se tuo melodika se minunkin paras joululahja. Siis sellainen minisoitin, josta saattoi itse soittaa minikoskettimilla tai kuunnella sinne valmiiksi talletettuja.
Ja pari vuotta myöhemmin paras oli kaksi Viisikko-kirjaa.
Ja samana jouluna taisin saada myös Pikku naisia ja luin heti senkin. Rakastin kirjoja!
En tiedä oliko paras, mutta ilmeisesti onnistunut, koska muistan aika hyvin. Olin tosi pieni, ehkä n. 3 tai 4 ja sain joululahjaksi pakkauksen, jossa oli pieni pinnasänky, pieni nukke (n. 4 cm pitkä), ankka ja jotain muita tarvikkeita nukelle. Nukke oli sellainen, että sen raajat eivät liikkuneet. Pinnasänky oli sininen.
En tiiä lasketaanko nyt teini-iän lahjoja tähän... mutta se on elämäni paras lahja.
Sain siis 15vuotiaana vanhemmiltani pienen mietelausekirjan eläinten kuvilla. Paras osa oli että avasin kirjan kannen ja sisäkanteen oli kirjoitettu vanhempen allekirjoittamana lupaus että saan hankkia keväällä oman koiran. Olin jo monta vuotta omaa koiraa toivonut ja ahkerasti perheen yhteistä koiraa kouluttanut. Haaveilin omasta koirasta joka olisi perheen metsästyskoiraa sopivampi haaveilemiini harrastuksiin.
Ainoo kerta ku oon itkeny ilosta :) Seuraavana kesänä pentu tuli taloon.
Sain lapsena hirvittävän paljon lahjoja. Vaikka 80-luvun alussa synnyin. Nyt en muista yhtäkään lahjaa, paitsi sen kun sain karusellikeksejä ja neekerinsuukkoja. Kyllä ne olivat NEEKERINSUUKKOJA. En ollu sellaisia ennen nähnytkään. Eniten tykkäsin niistä lahjoista. Ehkä se johtuu siitä kun olen läski.
Barbien punaisen Porche avoauton. Napista painamalla katto liukui takakonttiin. Se oli magee se.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 22:20"]70-luvun alussa saatiin siskon kanssa puhelimet, jotka olivat ihan aidon näköiset,(luuri, pyörivä numerolevy yms). Nillä pystyi soittamaan ja keskustelemaan esim huoneesta toiseen. Silloin ne olivat ihmeelliset ihan kaveripiirissäkin. :)
Kaikkein iloisin silti olen ollut kaikista väreistä, tusseista, lehtiöistä jne. Rakastin jo silloin piirtämistä ja maalaamista. :)
[/quote]
mulla oli harmaat samanlaiset puhelimet ja rakastin värityskirjoja, tusseja ja rosvo rudolfia :) syntynyt -74
Näköjään pari muutakin barbifania täällä. T.33
Jännä, miten se oli niin iso juttu sillon 8-vuotiaana. Mutta kyllä kai lapsikin tarvitsee "hömppää" elämäänsä, eikä kaikkien lahjojen tarvitse aina olla jotain kehittäviä puupalikoita ja "tutkin lammikon elämää" -opuksia.
Synnyin 60-luvun lopussa ja lahjat keskituloisessa perheessä oli kuitenkin aika käytännöllisiä. Muistan kun saatiin siskojen kanssa ne kaikkein turhimmat paperinuket (kun niitä oli jo ennestään) joululahjaksi.
Maailmaa muuttuu................ Mutta kyllä omassa perheessämmekin on yritetty pahimmat lahjakilpavarustelut välttää.
#36 jatkaa, paperinuket siis 70-luvulla tullut lahja.
Ja isompana saatiin Grease-levy ja elokuvamarkkinoijan kuvia mukaan (vanhemmat kävivät siis nitä pyytämässä leffateatterista tai jostain). Ajatus ja vaiva on edelleen tärkein lahjoissa ;)
Maailman vahvimman nallen ( milä Bamsse nykyään onkaan ) lehden vuosikerrat. Sain monta vuotta joululahjaksi.
My little pony -talo ja Muumitalo.
En muista yhtä erityistä, joka joulu sain monta ihanaa lahjaa.
Donkey Kong kaksinäyttöinen elektroniikkapeli. :)