Lue keskustelun säännöt.
Lähisuhdeväkivallan jälkeen terapiaan?
14.10.2021 |
Kaipaan asiallisia vastauksia ja mielipiteitä.
Olin avoliitossa ex-mieheni kanssa useamman vuoden , erosimme joitakin kuukausia sitten. Olemme 30+. Väkivalta alkoi tönimisellä, huutamisella ja haukkumisella voimistuen pikkuhiljaa vuosien aikana. Tiedän itse myös olleeni suustani ilkeä ja saaden miehen raivostumaan joitain kertoja, mutta aina syy ei ollut tämä vaan "riehuminen" saattoi alkaa jostain pienemmästäkin.
Mies halusi erota, todellista syytä erohalulle en tiedä. Mies väittää syyn olleen se, ettei hän kestänyt sitä mitä kaikkea pahaa on tehnyt ja hänen on vaikeaa olla itsensä ja tekojensa kanssa. Ei suostunut terapiaan tai pariterapiaan.
Erotessa mies pahoinpiteli minua mustelmille ja haukkui. Yritin joitakin kertoja selvittää mieheltä syytä erolle ja selvittää välejä siinä onnistumatta, mies ei ollut valmis käsittelemään asioita. kunnes..
Noin viikko sitten mies kysyi voisimmeko tavata ja keskustella kaikki asiat. Oli kuulemma kaivannut meitä ja kaikki tuntui oudolle. Halusi puhua asiat selväksi ja katui sitä miten lähti. No, sovimme tapaamisen. Tapaaminen ei kuitenkaan mennyt hyvin, molemmat vain loukkaantui toisen sanomisista ja tilanne eskaloitui niin, että se päättyi siihen että mies mursi käteni ja molemmat kädet lisäksi mustelmilla, naamassa ruhjeita ym.
Kävin toki lääkärissä asiasta. Mies on katuva, sanoo ettei olisi uskonut itsestään että pystyy tehdä kellekään noin ja tarjoutui korvaamaan kulut. On myös pyytänyt itkien anteeksi. Ehdotti, että menisimme nyt sinne pariterapiaan käsittelemään eroon johtaneet syyt, kun asia vaivaa minua ja emme pysty keskenämme kommunikoida ilman riitaa. Väittää, ettei itse saisi terapiasta mitään, tekisi sen vain minun takiani, että pääsisin yli ja eteenpäin elämässä.
Itse nyt kovasti mietin, voinko saada tarvitsemani vastaukset pariterapian avulla, onko sinne järkeä tässä vaiheessa enää edes mennä asioita puimaan ja mikä on miehen aktiivisuus siellä jos tekee asian vain minun takiani.
Mietin myös rikosilmoituksen tekoa miehestä, mutta tavallaan en pysty kun säälin häntä. Tiedän, että se olisi ainut oikea ratkaisu. Samalla mietin, riittäisikö omassa päässäni "hyvitykseksi" teosta jos mies menisi vihdoin yksin terapiaan ja hoitaisi omia ongelmiaan ja väkivaltaisuuttaan, vaikka se ei enää meidän suhdetta auta.
Mielipiteitä?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella saaliilta. Ikävää, että itsetuntosi on niin huono että katselet hänen käytöstään.
Tiedän kyllä miltä tämä ulkopuolisesta varmaan kuulostaa. Haluaisin vain tietää, miten muilla ovat tällaiset tilanneet menneet ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa todella saaliilta. Ikävää, että itsetuntosi on niin huono että katselet hänen käytöstään.
Tiedän kyllä miltä tämä ulkopuolisesta varmaan kuulostaa. Haluaisin vain tietää, miten muilla ovat tällaiset tilanneet menneet ym.
No meillä ei ole ollut fyysistä väkivaltaa, vain henkistä. Tilanteen kärjistyttyä muutin hetkeksi pois kotoa. Hakeuduimme sekä pari- että yksiköterapiaan, mies kävi myös psykiatrilla ja hänelle diagnosoitiin persoonallisuushäiriö, tosin lievänä. Hyvän pariterapeutin löytäminen oli todella haasteellista, en suosittele sitä sinulle. Monet terapeutit kieltäytyvät tekemästä pariterapiaa, mikäli suhteessa on fyysistä väkivaltaa, ja se on ihan oikein. Mieheni kantaa täyden vastuun käytöksestään, ja on opetellut parempia toimintamalleja vaikeisiin tilanteisiin. Vanhoihin ei ole paluuta. Minä olen oppinut pitämään puoleni paremmin ja asettamaan rajani. Näillä spekseillä pystymme jatkamaan, mutta mikään muu ei onnistuisi.
Mietippä AP vähän... Mitä jos joku random kaduntallaaja yhtäkkiä murtaisi sun käden ja mukiloisi mustelmille. Jättäisitkö rikosilmoituksen tekemättä? Ja vielä lisäksi säälisit päällehyökkääjää?
Vierailija kirjoitti:
Mietippä AP vähän... Mitä jos joku random kaduntallaaja yhtäkkiä murtaisi sun käden ja mukiloisi mustelmille. Jättäisitkö rikosilmoituksen tekemättä? Ja vielä lisäksi säälisit päällehyökkääjää?
Nimenomaan en säälisi kun en tuntisi ihmistä.
Ja kuten aloitusviestissä kerroin ei asia tapahtunut yhtäkkiä vaan sanallisen riitelyn jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheasti puolustelet kyllä miestä. Ilmeisesti sinulle on ihan Ok, että sinulta katkotaan käsiä.
Vierailija kirjoitti:
Kauheasti puolustelet kyllä miestä. Ilmeisesti sinulle on ihan Ok, että sinulta katkotaan käsiä.
Ei se ole minulle ihan ok todellakaan.
Kuulostaa todella saaliilta. Ikävää, että itsetuntosi on niin huono että katselet hänen käytöstään.