Lue keskustelun säännöt.
Lähisuhdeväkivallan jälkeen terapiaan?
14.10.2021 |
Kaipaan asiallisia vastauksia ja mielipiteitä.
Olin avoliitossa ex-mieheni kanssa useamman vuoden , erosimme joitakin kuukausia sitten. Olemme 30+. Väkivalta alkoi tönimisellä, huutamisella ja haukkumisella voimistuen pikkuhiljaa vuosien aikana. Tiedän itse myös olleeni suustani ilkeä ja saaden miehen raivostumaan joitain kertoja, mutta aina syy ei ollut tämä vaan "riehuminen" saattoi alkaa jostain pienemmästäkin.
Mies halusi erota, todellista syytä erohalulle en tiedä. Mies väittää syyn olleen se, ettei hän kestänyt sitä mitä kaikkea pahaa on tehnyt ja hänen on vaikeaa olla itsensä ja tekojensa kanssa. Ei suostunut terapiaan tai pariterapiaan.
Erotessa mies pahoinpiteli minua mustelmille ja haukkui. Yritin joitakin kertoja selvittää mieheltä syytä erolle ja selvittää välejä siinä onnistumatta, mies ei ollut valmis käsittelemään asioita. kunnes..
Noin viikko sitten mies kysyi voisimmeko tavata ja keskustella kaikki asiat. Oli kuulemma kaivannut meitä ja kaikki tuntui oudolle. Halusi puhua asiat selväksi ja katui sitä miten lähti. No, sovimme tapaamisen. Tapaaminen ei kuitenkaan mennyt hyvin, molemmat vain loukkaantui toisen sanomisista ja tilanne eskaloitui niin, että se päättyi siihen että mies mursi käteni ja molemmat kädet lisäksi mustelmilla, naamassa ruhjeita ym.
Kävin toki lääkärissä asiasta. Mies on katuva, sanoo ettei olisi uskonut itsestään että pystyy tehdä kellekään noin ja tarjoutui korvaamaan kulut. On myös pyytänyt itkien anteeksi. Ehdotti, että menisimme nyt sinne pariterapiaan käsittelemään eroon johtaneet syyt, kun asia vaivaa minua ja emme pysty keskenämme kommunikoida ilman riitaa. Väittää, ettei itse saisi terapiasta mitään, tekisi sen vain minun takiani, että pääsisin yli ja eteenpäin elämässä.
Itse nyt kovasti mietin, voinko saada tarvitsemani vastaukset pariterapian avulla, onko sinne järkeä tässä vaiheessa enää edes mennä asioita puimaan ja mikä on miehen aktiivisuus siellä jos tekee asian vain minun takiani.
Mietin myös rikosilmoituksen tekoa miehestä, mutta tavallaan en pysty kun säälin häntä. Tiedän, että se olisi ainut oikea ratkaisu. Samalla mietin, riittäisikö omassa päässäni "hyvitykseksi" teosta jos mies menisi vihdoin yksin terapiaan ja hoitaisi omia ongelmiaan ja väkivaltaisuuttaan, vaikka se ei enää meidän suhdetta auta.
Mielipiteitä?
Kommentit (68)
Sitä en juuri itsessäni ymmärrä miksi en tunne kiukkua/vihaa miestä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä en juuri itsessäni ymmärrä miksi en tunne kiukkua/vihaa miestä kohtaan.
No, niinhän ne sanoo, ettei sen vian tarvi olla iso, riittää että se on pääkopassa... avautuuko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä en juuri itsessäni ymmärrä miksi en tunne kiukkua/vihaa miestä kohtaan.
No, niinhän ne sanoo, ettei sen vian tarvi olla iso, riittää että se on pääkopassa... avautuuko?
*Ittuilu auttaa. Tiedän kyllä, että en osaa olla asiassa tarpeeksi jämäkkä ja olisi pitänyt erota jo ajat sitten. Aina se ei vaan ole niin helppoa kun tunteet ovat pelissä.
Voi hyvä jumala.
Oikeasti tuo mies kuuluisi telkien taakse, "sukkasaippuan" kohteeksi.
Tee ihmeessä rikosilmoitus. Jos et itsesi takia välitä/halua, niin ainakin sen seuraavan naispolon, joka päätyy tuon miehen seuraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummatkin tarvii terapiaa. Ei voi olla normaalia että haluaa olla nyrkkeilysäkkinä vaikka kuinka olis tunteet pelissä . Mies ei lähde terapiaan ja miksi lähtis kun vähän ap.lle vakuuttaa että stressaa ja vetää sitten hampaat kurkkuun. Ei voi kun ihmetellä.
Kai ap tajuat, että tilastojen mukaan väkivalta pahenee.
Jos on lapsia, ajattele heidän oikeuttaan turvalliseen kotiin, jossa ei tarvitse kasvaa katsellen mustelmaista äitiä.
Tai jos ne tunteet ja rakkaus vie, anna lapset pois. Voit sitten omistautua sille *parisuhteellesi* koko rikkaudessaan.
Sorry, mutta ei sääliä sinua kohtaan, koska olen mahdollisten lastenne puolella.
Sinun valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai ap tajuat, että tilastojen mukaan väkivalta pahenee.
Jos on lapsia, ajattele heidän oikeuttaan turvalliseen kotiin, jossa ei tarvitse kasvaa katsellen mustelmaista äitiä.
Tai jos ne tunteet ja rakkaus vie, anna lapset pois. Voit sitten omistautua sille *parisuhteellesi* koko rikkaudessaan.
Sorry, mutta ei sääliä sinua kohtaan, koska olen mahdollisten lastenne puolella.
Sinun valintasi.
Meillä ei ole lapsia, onneksi.
Mies kovasti väittää, että tämä hänen väkivaltainen käytös johtuu minusta, että kenenkään muun kanssa ei ole tuntunut tältä että pitäisi käydä käsiksi. On ollut yhdessä suhteessa ennen tuota meidän suhdetta ja kuulin, että siinäkin suhteessa olisi pientä tönimistä, huutamista ja henkistä väkivaltaa ollut.
Mies myös käyttäytyy asian hoitamisessa todella törkeästi, syyllistää minua jos teen rikosilmoituksen muttei ole valmis oikein edes käymään asiaa läpi. Viimeksi kun asiasta keskusteltiin kun yritin saada miestä hoitoon hän alkoi käyttäytyä uhkaavasti ja sanoi ettei ala ravata terapiassa tai minua tapaamassa ja selvitellä asiaa, EI ALA RAVATA. Lisäksi sanoi että olisinpa vaan silloin erotessa päästänyt hänet menemään niin tätä ei olisi käynyt. Eli minun syy.
Mitä väliä sillä on, mitä mies väittää. Suomessa oikeuslaitos on sitä mieltä, että se on 100% tekijän syy, jos on väkivaltainen. Olisi selvästi hyvä miehen kokea se tuomio oikeudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, mitä mies väittää. Suomessa oikeuslaitos on sitä mieltä, että se on 100% tekijän syy, jos on väkivaltainen. Olisi selvästi hyvä miehen kokea se tuomio oikeudessa.
Tässähän se onkin, oikeuslaitos voi olla sitä mieltä mutta kun tiedän että minulla on myös asiassa pieni syy. Siksi haluaisin vain, että mies hankkii hoitoa ja ehkä paranee. En nää mitä itse esimerkiksi saisin oikeudessa asian läpi käymisestä paitsi lisää pahaa mieltä.
Jos tämä on tosi tarina niin olet kyllä melkoinen lapanen. Jos et terapian kautta hoida itsesi kuntoon, olet kohta seuraavan miehen nyrkkeilysäkki. Toivottavasti tämä on joku provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, mitä mies väittää. Suomessa oikeuslaitos on sitä mieltä, että se on 100% tekijän syy, jos on väkivaltainen. Olisi selvästi hyvä miehen kokea se tuomio oikeudessa.
Tässähän se onkin, oikeuslaitos voi olla sitä mieltä mutta kun tiedän että minulla on myös asiassa pieni syy. Siksi haluaisin vain, että mies hankkii hoitoa ja ehkä paranee. En nää mitä itse esimerkiksi saisin oikeudessa asian läpi käymisestä paitsi lisää pahaa mieltä.
Mutta kun sinun haluamisellasi ei ole mitään väliä, tai korkeintaan mies voi käyttää sitä sinun manipulointiin. Hän voi hankkia apua, vain jos itse haluaa ja hän on jo osoittanut, ettei halua. Kukaan ei voi häntä pakottaa, joten lakkaa miettimästä asiaa. Tuo mies ei koskaan muutu, ei vaikka kuinka toivoisit, jos ei itse ota vastuuta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on tosi tarina niin olet kyllä melkoinen lapanen. Jos et terapian kautta hoida itsesi kuntoon, olet kohta seuraavan miehen nyrkkeilysäkki. Toivottavasti tämä on joku provo.
Ei valitettavasti ole Provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisesti roikut exässäsi. Koita nyt aikuinen ihminen ottaa askelia itsenäiseen elämään. Sinulla ei ole mitään vastuuta exän hoidosta, hänen terapiaan menemisestä. Olet vastuussa vain oman pääsi selvittelystä. Exäsi on rikosoikeudellisessa vastuussa. Oletko tosiaan kysynyt exältä onko ok tehdä rikosilmoitus? Minusta tämä koko avaus kuulosti provolta. Itse läksin puoli vuotta ekojen mustelmien jälkeen. Siihen väliin sattui exän läheisen sukulaisen kuolema. Pahaltahan se tuntui, mutta kunnioitan itseäni ja lapsiani. En jäänyt tilanteeseen, joka olisi koko ajan vain pahentunut. Totta kai olen toivonut, että hänkin olisi mennyt terapiaan, mutta oma on päätöksensä. Itse toki kävin terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellisesti roikut exässäsi. Koita nyt aikuinen ihminen ottaa askelia itsenäiseen elämään. Sinulla ei ole mitään vastuuta exän hoidosta, hänen terapiaan menemisestä. Olet vastuussa vain oman pääsi selvittelystä. Exäsi on rikosoikeudellisessa vastuussa. Oletko tosiaan kysynyt exältä onko ok tehdä rikosilmoitus? Minusta tämä koko avaus kuulosti provolta. Itse läksin puoli vuotta ekojen mustelmien jälkeen. Siihen väliin sattui exän läheisen sukulaisen kuolema. Pahaltahan se tuntui, mutta kunnioitan itseäni ja lapsiani. En jäänyt tilanteeseen, joka olisi koko ajan vain pahentunut. Totta kai olen toivonut, että hänkin olisi mennyt terapiaan, mutta oma on päätöksensä. Itse toki kävin terapiassa.
Ehkä ongelma on juuri se, että mies on vuosien aikana saanut minut riippuvaiseksi itsestään olemalla välillä maailman ihanin mies ja välillä taas hirviö. Välitän hänestä kuitenkin enkä halua hänelle pahaa. Samaan aikaan sattuu se miten pahoja tekoja hän minulle tekee.
Pelottaako sua todella sinkkuna oleminen niin paljon, että otat riskin siitä, että lähitulevaisuudessa todennäköisesti päädyt henkirikoksen uhriksi?
Tuntuu, että koitat keksiä syitä, että saat olla mieheen yhteydessä. Jos ystäväsi olisi samanlaisessa tilanteessa, niin miten neuvoisit häntä? Mies voi mennä terapiaan omasta aloitteestaan: silloin se, että hoito auttaa on huimasti parempi. Ainoa, joka aikuiselle ja oikeustoimikelpoiselle henkilölle aiheuttaa ongelmia, niin rikosoikeudellisessa mielessä kuin taloudellisesti on hän itse. Kuulostaa melkoiselta unelmavävyltä: nyrkki heiluu yhtä holtittomasti kuin lompakko.
Pidä mielessä se, että mitä tässä maailmassa ikinä tapahtuukaan olet viime kädessä AINA yksin. Sinun on pärjättävä itse ja omien ajatustesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pidä mielessä se, että mitä tässä maailmassa ikinä tapahtuukaan olet viime kädessä AINA yksin. Sinun on pärjättävä itse ja omien ajatustesi kanssa.
Kyllä pärjäänkin itse ja omien ajatusteni kanssa. Minulla meni jo ihan hyvin tuossa eromme aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä mielessä se, että mitä tässä maailmassa ikinä tapahtuukaan olet viime kädessä AINA yksin. Sinun on pärjättävä itse ja omien ajatustesi kanssa.
Kyllä pärjäänkin itse ja omien ajatusteni kanssa. Minulla meni jo ihan hyvin tuossa eromme aikana.
Sitä suuremmalla syyllä sinun täytyy nyt pysyä täysin erossa miehestä, hän voi sekoittaa ajatuksiasi manipuloinnillaan. Älä suostu tapaamisia äläkä varsinkaan pariterapiaan. Omaa terapiaa kannattaa kyllä harkita. Lakkaa kantamasta vastuuta miehen tunteista ja tekosista. Sanoit, ettet halua hänelle pahaa. Se on ihan Ok, mutta ei sun tarvi erityisesti haluta hänelle hyvääkään. Annat vaan olla, itsehän hän elämänsä järjestää.
Mies vedättää sinua edelleen? MUISTA: Sinä et ole nyrkkeilysäkki/ sosiaalihoitaja/ rakastajatar/hoivaava äiti hänelle. Hänen täytyy oppia elämään. Rikosilmoitus pahoinpitelyistä, lähestymiskielto (mikä ei valitettavasti aina toimi), terapiaan, ERIKSEEN. nim. Kokemusta on