Onko oikeus tietää kiusaamisesta syyttävän oppilaan nimi?

Toivottavasti ei kerrota. Puistattaa ajatuskin, mitä siitä seuraisi todellisissa kiusaamistapauksissa.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 22:46"]

Toivottavasti ei kerrota. Puistattaa ajatuskin, mitä siitä seuraisi todellisissa kiusaamistapauksissa.

[/quote]

Eli ei ole oikeutta ja olemme nyt ihan sen tiedon varassa mitä toinen oppilas on lapsestamme sanonut? Lapsi ei omien sanojen mukaan ole tehnyt sitä mistä häntä syytetään. Voimmeko pyytää palaveria koululle saataisiin tilanne selvitettyä?

ap

Josko nyt puristaisit lapsestasi totuuden? Jokainen kiusaaja esittää ettei tiedä lainkaan mistä on kyse.

Pyytäkää toki palaveri ja selvittäkää asia. Mutta varaudu siihen että lapsesi todella on kiusaaja, tuskin kukaan sellaista perätöntä väitettä keksisi.

Perinteinen "Se oli jo rikki, kun mä tulin tänne".

Jos lastasi on väitetty kiusaajaksi niin veikkaisin että se on siis jossain määrin totta. Harvoin kukaan tuollaista väittää jossei oikeasti kiusaa. Eikä poikasi sitä sinulle myöntäisi vielä kuitenkaan kun on mahdollisuus päästä kuin koira veräjästä. Suhtaudu asiaan niinkuin poikasi saattaisi olla syyllinen pelkän puollustelun sijaan.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 22:46"]

Toivottavasti ei kerrota. Puistattaa ajatuskin, mitä siitä seuraisi todellisissa kiusaamistapauksissa.

[/quote]

Eli ei ole oikeutta ja olemme nyt ihan sen tiedon varassa mitä toinen oppilas on lapsestamme sanonut? Lapsi ei omien sanojen mukaan ole tehnyt sitä mistä häntä syytetään. Voimmeko pyytää palaveria koululle saataisiin tilanne selvitettyä?

ap

[/quote]

Totta kai kannattaa pyytää palaveria, on vain hyvä selvittää tilanne mahdollisimman pian. Tuo ettei kerrota sen kiusaamisesta syyttävän henkilöllisyyttä ainoastaan suojaa mahdollista kiusattua. Usein näiden kiusaajien vanhemmat nimittäin ovat valmiita puolustamaan turhankin hanakasti oman pilttinsä viattomuutta...

No tottakai suhtaudun niin että lapsi voi olla ja todennäköisesti on syyllinen. Mutta meillä vain on jo aikuisen lapsen kanssa huono kokemus myös päinvastaisesta, silloin koulu kertoi asiasta nimellä. Asia selvitettiin ja minun lapseni ei ollut kiusannut vaikka niin väitettiin, syyttäjä oli syyttänyt kiusaamisesta jotta saisi minun lapselta haluamansa. Oli kuulkaa nolo hetki sille toiselle perheelle.

Mutta nyt koulu ei kerro syyttävän oppilaan nimeä ja sanoo meille vanhemmille että puhukaa lapsen kanssa kotona, nyt on puhuttu ja lapsi sanoo ettei sellaista ole tapahtunut. Oli sanonut niin jo opettajallekin opettajan kertoman mukaan.

ap

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 22:54"]Jos lastasi on väitetty kiusaajaksi niin veikkaisin että se on siis jossain määrin totta. Harvoin kukaan tuollaista väittää jossei oikeasti kiusaa. Eikä poikasi sitä sinulle myöntäisi vielä kuitenkaan kun on mahdollisuus päästä kuin koira veräjästä. Suhtaudu asiaan niinkuin poikasi saattaisi olla syyllinen pelkän puollustelun sijaan.
[/quote]
Hyppiikö mulla rivit vai miksi en nähnyt kyseessä olevan poika?

No jos ei lapsikaan tiedä (tai kerro) kenestä on kyse niin eihän siinä vanhempana voi muuta sanoa kuin että "soo soo ei saa kiusata". Kun ei ole mitään tietoa että millä tavalla ja missä ja milloin. En ole kyllä ikinä kuullut ettei kiusaamista selvitettäisi niin että kaikki tietää millä tavalla se kiusaaminen on tapahtunut.

Järjestäkää tapaaminen koulussa, niin saatte asian selvitettyä. Yleensä menee niin, että syytön kunnes toisin todistetaan. Koulumaailmassa toisinpäin.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 23:03"]

Järjestäkää tapaaminen koulussa, niin saatte asian selvitettyä. Yleensä menee niin, että syytön kunnes toisin todistetaan. Koulumaailmassa toisinpäin.

[/quote]

Näin on  paras tehdä luulen minäkin. 

ap

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 22:41"]

Toinen oppilas syyttää lastani kiusaamisesta, lapseni väittää ettei ole kiusannut eikä tiedä kenestä on kyse. Onko minulla huoltaja oikeus tietää tuon syyttävän oppilaan nimi jotta asia pystytään selvittämään paremmin kotonakin. En kiellä etteikö lapseeni ole voinut kiusata, mutta voihan olla ettei ole kiusannut. Koulu kertoi nimettömänä tästä.

[/quote]

Onpa outo tilanne. Missään nimessä koulun ei pidä ruveta syyttämään ketään oppilasta kiusaamisesta ilman selkeitä todisteita. Tuollaiset epämääräiset syyttelyt vaikuttavat vähintäänkin epäilyttäviltä. 

Tavallisesti koulusta kerrotaan lasten vanhemmille, mitä on tapahtunut ja missä ja mihin aikaan - siis mahdollisimman yksilöidysti. Näin on menetelty yleisesti niissä kouluissa, joissa olen toiminut opettajana. Mitä yksilöidympi tapaus, sitä helpompi se on puida myös kotona vanhempien ja lapsen välillä. Yleensä opettajat ottavat asioista selvää koulussa valmiiksi ja haastattelevat osapuolet sekä mahdollisia silminnäkijöitä varmistaakseen erilaiset näkökulmat ja osatakseen kertoa tapahtumista myös kotiin. 

Ap, pyydä yksityiskohtainen selonteko tapahtumasta tai tapahtumista. Kun sen saat, sinun on helpompi puhua lapsesi kanssa. Kerro tämä myös opettajalle.

Pysy edelleenkin asiallisena ja ilmaise muutenkin olevasi valmis yhteistyöhön. Sovi tapaaminen kouluun opettajan ja lasten sekä tämän toisen osapuolen vanhempien kanssa. 

Tsemppiä. 

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 22:50"]Josko nyt puristaisit lapsestasi totuuden? Jokainen kiusaaja esittää ettei tiedä lainkaan mistä on kyse.
[/quote]mua on syytetty kahdesti kiusaamisesta. Toista en tuntenut. Tiesin etäisesti mutten ollut koskaan häneen kiinnittänyt huomiota. Toisen tiesin mutten ollut hönestäkään puhunut. Turhia syytöksiä on paljon. Mut moten voidaan asia purkaa jos ei edes tiedä ketä on kiusannut.

Aika outo tilanne. Eikö siis lapsi saanut tietää, ketä hän on kiusannut vai eikö hän kerro sitä teille?

Minusta kiusatun nimi ei vanhemmille sillä tavalla kuulukaan, että se pitäisi erikseen kertoa, mutta tottakai kiusaamisesta syytetyn pitää tietää, ketä kohtaan hän on tehnyt väärin. On erittäin kyseenalaista sohia puoleen ja toiseen, että te olette kiusanneet ja te olette kiusanneet ilman että asioita oikeasti käsitellään kunnolla. Toivottavasti tästä ei ole kyse, vaan lapsi ei vain suostu kertomaan nimeä.

Jos kyse on siitä, että lapselle ei ole kerrottu, mitä hän on tehnyt vaan on vain heitetty kiusaamissyyte ilmaan, on kyse erittäin epäonnistuneesta kiusaamisen selvittelystä ja täysin vääränlaisesta toiminnasta. Kyllä kiusaajan pitää tietää, ketä on kiusannut, jotta voi pyytää anteeksi ja luvata, ettei tee sitä uudestaan.

Kiusaamisesta tuomitseminen ei muuten ole ihan niin helppoa, että kiusattu toteaa jonkun kiusaavan ja se on sitten totta. Olen nyt jo useamman kerran törmännyt tilanteeseen, jossa kiusattu julistaa kiusaajansa ja näistä puolet eivät myönnä kiusanneensa vaan itkien vakuuuttavat, että näin ei ole tapahtunut. Nämä, jotka eivät myönnä, ovatkin kiusatun mukaan olleet niitä myötäilijöitä, hymyilleet pilkallisesti, ilmeilleet jotain. Kyse on ollut sanattomasta viestinnästä, joka on aina tulkinnanvaraista. Mistä sitä voi sitten oikeasti tietää, onko se naurahdus todella ollut ivallinen ja pilkallinen vai tarkoitettu aivan muuhun asiaan ? Tässä tapauksessa siis kiusaaminen oli pelkästään tällaista sanatonta viestintää. Kuinka paljon on kiusatun tulkintaa, kuinka paljon oikeasti kiusaamista? Missä menee raja ilmeelle ja eleelle? On helppo sanoa ettei toiselle pyöritellä silmiä tai huokailla halveksivasti mutta entä jos kyse onkin eleestä ja ilmeestä, joka on suunnattu kenelle tahansa?

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 23:42"]

Aika outo tilanne. Eikö siis lapsi saanut tietää, ketä hän on kiusannut vai eikö hän kerro sitä teille?

Minusta kiusatun nimi ei vanhemmille sillä tavalla kuulukaan, että se pitäisi erikseen kertoa, mutta tottakai kiusaamisesta syytetyn pitää tietää, ketä kohtaan hän on tehnyt väärin. On erittäin kyseenalaista sohia puoleen ja toiseen, että te olette kiusanneet ja te olette kiusanneet ilman että asioita oikeasti käsitellään kunnolla. Toivottavasti tästä ei ole kyse, vaan lapsi ei vain suostu kertomaan nimeä.

Jos kyse on siitä, että lapselle ei ole kerrottu, mitä hän on tehnyt vaan on vain heitetty kiusaamissyyte ilmaan, on kyse erittäin epäonnistuneesta kiusaamisen selvittelystä ja täysin vääränlaisesta toiminnasta. Kyllä kiusaajan pitää tietää, ketä on kiusannut, jotta voi pyytää anteeksi ja luvata, ettei tee sitä uudestaan.

Kiusaamisesta tuomitseminen ei muuten ole ihan niin helppoa, että kiusattu toteaa jonkun kiusaavan ja se on sitten totta. Olen nyt jo useamman kerran törmännyt tilanteeseen, jossa kiusattu julistaa kiusaajansa ja näistä puolet eivät myönnä kiusanneensa vaan itkien vakuuuttavat, että näin ei ole tapahtunut. Nämä, jotka eivät myönnä, ovatkin kiusatun mukaan olleet niitä myötäilijöitä, hymyilleet pilkallisesti, ilmeilleet jotain. Kyse on ollut sanattomasta viestinnästä, joka on aina tulkinnanvaraista. Mistä sitä voi sitten oikeasti tietää, onko se naurahdus todella ollut ivallinen ja pilkallinen vai tarkoitettu aivan muuhun asiaan ? Tässä tapauksessa siis kiusaaminen oli pelkästään tällaista sanatonta viestintää. Kuinka paljon on kiusatun tulkintaa, kuinka paljon oikeasti kiusaamista? Missä menee raja ilmeelle ja eleelle? On helppo sanoa ettei toiselle pyöritellä silmiä tai huokailla halveksivasti mutta entä jos kyse onkin eleestä ja ilmeestä, joka on suunnattu kenelle tahansa?

[/quote]

Kuule, älä jaksa puhua ihan mitä sattuu. Tuollaiset myötäilijät ja kiusaamisen mahdollistajat ovat kiusaajia siinä missä kiusaajakin. Miksi eivät puolustaneet uhria? 

usaamistilanteessa on erotettavissa useita eri rooleja:

1) Kiusaajat keksivät kiusaamistavat sekä syyt ja paikat. He katsovat itse yleensä olevansa suosittuja, varmoja ja vahvoja.

2) Apurit ovat epävarmoja, mutta he tekevät varsinaisen kiusaamistyön. He ovat kiusaajien apuna, mutta eivät itsenäisesti aloita kiusaamista.

3) Uhrit ovat usein fyysisesti heikkoja, ärsyttäviä ja reagoivat helposti itseensä kohdistuvaan toimintaan kantelemalla tai itkemällä.

4) Kiusaaja-uhrit ovat varmoja ja vahvoja ja kiusaavat muita, mutta ovat myös kiusaamisen kohteena.

5) Vahvistajat antavat kiusaajalle myönteistä palautetta ja osoittavat omalla käyttäytymisellään hyväksyntää kiusaajan käytökselle.

6) Puolustajat yrittävät lopettaa kiusaamisen ja lohduttavat uhria jälkeenpäin ja

7) ulkopuoliset käyttäytyvät ikään kuin kiusaamista ei olisikaan.

Tottakai asiasta pitää keskustella ja tehdä selväksi, että kiusaaminen on väärin. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että koska ei tiedetä ketä on kiusannut ja miten on kiusannut niin ketään ei voi leimata kiusaajaksi.
-
Kiusaamista on myös toisesta valehteleminen ja syyttely mikä on myös mahdollista tässä tapauksessa.
-
Toiset kokevat herkemmin tulevansa kiusatuksi. Esimerkiksi yksi tyttö jonka mielestä oli kiusaamista jos hänen kaverinsa halusi leikkiä muidenkin kanssa(ei jäänyt ulkopuolelle mutta ei halunnut jakaakkaan), jos joku ei sanonut moi (ei mahdollisesti huomannut), jos hävisi jossain pelissä kuten sellaisissa yleensäkkin joku häviää.
-
Tottakai asia on selvitettävä ja vaikka luonnollisesti puolustat lastasi niin tee tälle selväksi, että kiusaaminen on väärin ja toisille ei saa tehdä ja sanoa asioita joita ei halua muiden tekevän tai sanovan itselleen.
-
Kaikki kiusaajat ei edes tajua olevansa kiusaajia.