Lue keskustelun säännöt.
Valmistumisen jälkeinen työttömyys - miehen ajatukset
11.12.2014 |
Olen valmistumassa pian eikä työnhaku näytä tuottavan tuloksia, mikä vaikuttaa omaan mielialaani huomattavasti. Mies on kannustava, mutta on todennut, että parhaat saavat aina töitä. Minä en kuitenkaan taida kuulua niihin parhaisiin. Olen monta kertaa ollut kahden viimeisen joukossa ja mies on aina innostunut ja hehkuttanut, että nyt on varma paikka. No, sivu suun on mennyt. Tuntuu, että epäonnistumiseni alkaa vaikttaa väleihimme. Toivottavasti vain kuvittelen.. Mies aina menestynyt työelämässä, samoin hänen lähipiirinsä ja kaverinsa. I'm the loser. Tekisi mieli sanoa miehelle, että etsi tasoistasi seuraa. Sitä saisi ihan varmasti.
Kohtalotovereita?
Kommentit (29)
Mulla vähän sama juttu. Valmistuin kylläkin jo mutta olin 1,5 vuotta työttömänä kun en yksinkertaisesti kelvannut mihinkään, hain kuitenkin 200km säteeltä töitä mutta ei napannut. Olen nuori ja vailla työkokemusta, oman alan tehtäviin vaaditaan lähes aina "5-10 vuotta työkokemusta", mustä hitosta mä sitä saan kun en kelpaa minnekkään! Mies taas on kultalusikka suussa syntynyt, ei ole koskaan joutunut hakemaan töitä kun on aina työskennellyt isänsä firmassa, ei ymmärrä miten mun voi olla niin vaikea saada töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota asia puheeksi miehesi kanssa. Tällä hetkellä valmistuvan on vaikea löytää työtä, hyvät eivät todellakaan löydä aina töitä. Miehesi arvomaailma kuulostaa vähän kovalta.
Kuulostaapa hyvältä parisuhteelta.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:37"]
Mulla vähän sama juttu. Valmistuin kylläkin jo mutta olin 1,5 vuotta työttömänä kun en yksinkertaisesti kelvannut mihinkään, hain kuitenkin 200km säteeltä töitä mutta ei napannut. Olen nuori ja vailla työkokemusta, oman alan tehtäviin vaaditaan lähes aina "5-10 vuotta työkokemusta", mustä hitosta mä sitä saan kun en kelpaa minnekkään! Mies taas on kultalusikka suussa syntynyt, ei ole koskaan joutunut hakemaan töitä kun on aina työskennellyt isänsä firmassa, ei ymmärrä miten mun voi olla niin vaikea saada töitä.
[/quote]
Miten teille on käynyt? Mikä tilanne nyt ja miten suhde voi?
Itse valmistuin reilu kuukausi sitten ja töitä saa kokopäiväisesti hakea, ei siis ole tällä hetkellä helppoa jos meinaa päästä omalle alalle. Oma mieheni on sentään ymmärtänyt että stressaan jo itse valmiiksi työllistymistä, joten ei tuputa jokaista ilmoitusta eikä kysele päivittäin mihin olen hakenut. Jos puolison käytös häiritsee, räjähdä ihan rauhassa, silloin toinen huomaa että tilanne häiritsee myös sinua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:47"]
Itse valmistuin reilu kuukausi sitten ja töitä saa kokopäiväisesti hakea, ei siis ole tällä hetkellä helppoa jos meinaa päästä omalle alalle. Oma mieheni on sentään ymmärtänyt että stressaan jo itse valmiiksi työllistymistä, joten ei tuputa jokaista ilmoitusta eikä kysele päivittäin mihin olen hakenut. Jos puolison käytös häiritsee, räjähdä ihan rauhassa, silloin toinen huomaa että tilanne häiritsee myös sinua
[/quote]
Itkin yhden illan ihan pohjattomasti, kun olin saanut kaksi viime hetken hylkäystä. Sen jälkeen mies on tainnut lähinnä sääliä.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:37"]
Mulla vähän sama juttu. Valmistuin kylläkin jo mutta olin 1,5 vuotta työttömänä kun en yksinkertaisesti kelvannut mihinkään, hain kuitenkin 200km säteeltä töitä mutta ei napannut. Olen nuori ja vailla työkokemusta, oman alan tehtäviin vaaditaan lähes aina "5-10 vuotta työkokemusta", mustä hitosta mä sitä saan kun en kelpaa minnekkään! Mies taas on kultalusikka suussa syntynyt, ei ole koskaan joutunut hakemaan töitä kun on aina työskennellyt isänsä firmassa, ei ymmärrä miten mun voi olla niin vaikea saada töitä.
[/quote]
Miten teille on käynyt? Mikä tilanne nyt ja miten suhde voi?
[/quote]
Sain pätkätöitä ihan eri alalta kuin koulutukseni on keväästä tähän päivään asti. Eilen sain potkut koska tein yhden huonon päivän koeajalla. Joten taas työttömänä ja hakemuksia lähetetty jo varmasti kymmenen. Niin kauan meni taas hyvin kun olin töissä, nyt kun sain potkut niin mies tuntui suuttuvan mulle. Ei kyllä muutenkaan ole tässä mennyt kovin hyvin niin voi olla että meidän tarina alkaa kohdata loppunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei parhaat saa aina töitä. Sopivan keskinkertaiset, joista ei ole uhkaa rekrytoijalle itselleen, tai sitten sukulaiset tai muuten vaan tehdään virhearviointia. Itse jäin kerran kakkoseksi paikassa, jossa valittu sitten osoittautui virhearvioinniksi, mutta vasta koeajan jälkeen. Ulkoistivat ne hommat, niin saivat tutasyistä sanottua irti. Työelämässä tehdään niin paljon yksinkertaisiakin virheitä, että ehkä joku toinen ei olisi tehnyt. Itse olen töissä, enkä ole takuulla paras tehtävään, mutta tietyiltä ominaisuuksiltani sopivin.
Mitä alaa olet opiskellut? Tällä hetkellä on kyllä tosi vaikee työllisyystilalle alalla kuin alalla.. :/ Mutta älä luovuta, kyllä sä joskus lopulta sen paikan löydät! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville!
Olin itsekin työttömänä valmistumisen jälkeen ja sukulaisilta tuli aika monenlaisia kommentteja asiaan liittyen... Älkää menettäkö toivoanne, jaksakaa yrittää niin kyllä se työpaikka vielä löytyy.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 20:00"]
Mitä alaa olet opiskellut? Tällä hetkellä on kyllä tosi vaikee työllisyystilalle alalla kuin alalla.. :/ Mutta älä luovuta, kyllä sä joskus lopulta sen paikan löydät! :)
[/quote]
Olen opiskellut yliopistossa soveltavaa kaupallista alaa. Saa nähdä miten käy!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:37"]
Mulla vähän sama juttu. Valmistuin kylläkin jo mutta olin 1,5 vuotta työttömänä kun en yksinkertaisesti kelvannut mihinkään, hain kuitenkin 200km säteeltä töitä mutta ei napannut. Olen nuori ja vailla työkokemusta, oman alan tehtäviin vaaditaan lähes aina "5-10 vuotta työkokemusta", mustä hitosta mä sitä saan kun en kelpaa minnekkään! Mies taas on kultalusikka suussa syntynyt, ei ole koskaan joutunut hakemaan töitä kun on aina työskennellyt isänsä firmassa, ei ymmärrä miten mun voi olla niin vaikea saada töitä.
[/quote]
Miten teille on käynyt? Mikä tilanne nyt ja miten suhde voi?
[/quote]
Sain pätkätöitä ihan eri alalta kuin koulutukseni on keväästä tähän päivään asti. Eilen sain potkut koska tein yhden huonon päivän koeajalla. Joten taas työttömänä ja hakemuksia lähetetty jo varmasti kymmenen. Niin kauan meni taas hyvin kun olin töissä, nyt kun sain potkut niin mies tuntui suuttuvan mulle. Ei kyllä muutenkaan ole tässä mennyt kovin hyvin niin voi olla että meidän tarina alkaa kohdata loppunsa.
[/quote]
Voi ei, tuli ihan paha mieli sun puolesta :/ Mikä virhe nyt niin paha voi olla? Ja huh, kymmenen hakemusta päivässä?!!
Valmistuin kuukausi sitten sote-alalle, työttömänä mennään. Sijaisuuksia ja työhakemuksia laittanut joka paikkaan ja ennen ku valmistuin sama homma, mutta ei vaan irtoo töitä! Alkaa jo taantumaan tähän kotona homehtumiseen sekä ainaiseen "sinua ei valitettavasti tällä kertaa valittu" sähköpostiviestiin.
Paha sitä on kokemusta mistään kerryttää, ku ei töihin ota. Ja koulussa vielä niin toilotettiin, että " töitä on niin paljon ku vaan jaksaa tehä ja enemmän". Paskanmarjat sanon minä ja ne opettajat jotka tuota lausetta hoki, voi mun puolesta hypätä suohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 20:08"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:37"]
Mulla vähän sama juttu. Valmistuin kylläkin jo mutta olin 1,5 vuotta työttömänä kun en yksinkertaisesti kelvannut mihinkään, hain kuitenkin 200km säteeltä töitä mutta ei napannut. Olen nuori ja vailla työkokemusta, oman alan tehtäviin vaaditaan lähes aina "5-10 vuotta työkokemusta", mustä hitosta mä sitä saan kun en kelpaa minnekkään! Mies taas on kultalusikka suussa syntynyt, ei ole koskaan joutunut hakemaan töitä kun on aina työskennellyt isänsä firmassa, ei ymmärrä miten mun voi olla niin vaikea saada töitä.
[/quote]
Miten teille on käynyt? Mikä tilanne nyt ja miten suhde voi?
[/quote]
Sain pätkätöitä ihan eri alalta kuin koulutukseni on keväästä tähän päivään asti. Eilen sain potkut koska tein yhden huonon päivän koeajalla. Joten taas työttömänä ja hakemuksia lähetetty jo varmasti kymmenen. Niin kauan meni taas hyvin kun olin töissä, nyt kun sain potkut niin mies tuntui suuttuvan mulle. Ei kyllä muutenkaan ole tässä mennyt kovin hyvin niin voi olla että meidän tarina alkaa kohdata loppunsa.
[/quote]
Voi ei, tuli ihan paha mieli sun puolesta :/ Mikä virhe nyt niin paha voi olla? Ja huh, kymmenen hakemusta päivässä?!!
[/quote]
Vähän oon itsekkin ollut maassa tässä, ensimmäisen kerran nautin oikeasti työstäni :( En saanut edes varoitusta että olisin voinut korjata tilanteen ja tarjouduin jopa tekemään palkattomana muutaman tunnin mutta ei kelvannut vaan kenkää tuli. En yhtenä päivänä päässyt tavoitteisiin joten esimies päätti pistää pihalle. Muuten olin reilut kaksi viikkoa ihan rehellisesti sanottuna porukan parhaita tuloksentekijöitä, mutta yksi huono päivä näköjään riitti..
En halua ap pelotella sinua, mutta mun mieheni jätti mut 1,5 vuoden työttömyyden jälkeen. Eksä on ollut aina uraohjus ja hänelle töiden teko on jotenkin osa ihmisarvoa - vaikkei ihan noin sitä myöntäisikään. Hain töitä aivan epätoivon vimmalla, välillä itkin salaakin, välillä miehen edessä. Mies tiesi että haen ahkerasti töitä, muttei jotenkin pystynyt ymmärtämään, miksen niitä saanut. Vaihtoi sitten minut lennossa duunikaveriin, joka on yhtä uraohjus kuin hänkin. Voit kuvitella, että itsetunto meni aika nolliin.
Mulla vähän sama. Mies on menestyvä nuori yrittäjä ja minä luuseri jolla rahaa ei ole. Rassaa suhdetta. Mulla oli hyvä duuni, mutta se meni alta ja sen jälkeen oon ajelehtinut paskaduunista toiseen. Niin luuseriolo.
Huvittavinta oli kun olen tässä melkein kaksi vuotta etsinyt oppisopimuspaikkaa, kävin uudella paikkakunnalla kysymässä ja liikkeen omistaja sanoi että käy ensin yliopisto ja tule sitten kysymään uudestaan. Hei haloo, kyseessä on kuitenkin ihan tavallinen ammattitutkinto jonka haluaisin suorittaa oppisopimuksella ja oma ammattitutkintoni tukee tätä haluamaani uutta ammattia aivan täysin...
t. 3
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 20:16"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 20:08"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:55"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 19:37"]
Mulla vähän sama juttu. Valmistuin kylläkin jo mutta olin 1,5 vuotta työttömänä kun en yksinkertaisesti kelvannut mihinkään, hain kuitenkin 200km säteeltä töitä mutta ei napannut. Olen nuori ja vailla työkokemusta, oman alan tehtäviin vaaditaan lähes aina "5-10 vuotta työkokemusta", mustä hitosta mä sitä saan kun en kelpaa minnekkään! Mies taas on kultalusikka suussa syntynyt, ei ole koskaan joutunut hakemaan töitä kun on aina työskennellyt isänsä firmassa, ei ymmärrä miten mun voi olla niin vaikea saada töitä.
[/quote]
Miten teille on käynyt? Mikä tilanne nyt ja miten suhde voi?
[/quote]
Sain pätkätöitä ihan eri alalta kuin koulutukseni on keväästä tähän päivään asti. Eilen sain potkut koska tein yhden huonon päivän koeajalla. Joten taas työttömänä ja hakemuksia lähetetty jo varmasti kymmenen. Niin kauan meni taas hyvin kun olin töissä, nyt kun sain potkut niin mies tuntui suuttuvan mulle. Ei kyllä muutenkaan ole tässä mennyt kovin hyvin niin voi olla että meidän tarina alkaa kohdata loppunsa.
[/quote]
Voi ei, tuli ihan paha mieli sun puolesta :/ Mikä virhe nyt niin paha voi olla? Ja huh, kymmenen hakemusta päivässä?!!
[/quote]
Vähän oon itsekkin ollut maassa tässä, ensimmäisen kerran nautin oikeasti työstäni :( En saanut edes varoitusta että olisin voinut korjata tilanteen ja tarjouduin jopa tekemään palkattomana muutaman tunnin mutta ei kelvannut vaan kenkää tuli. En yhtenä päivänä päässyt tavoitteisiin joten esimies päätti pistää pihalle. Muuten olin reilut kaksi viikkoa ihan rehellisesti sanottuna porukan parhaita tuloksentekijöitä, mutta yksi huono päivä näköjään riitti..
[/quote]
Saattoi hyvin olla tekosyy. Mut laitettiin koeajan lopulla viimeisestä duunipaikasta pihalle. Syyksi esitettiin mm. etten osannut täysin yhtä tiettyä ohjelmistoa - kerroin tämän puutteeni työt aloittaessani, työnantaja lupasi siihen koulutuksen, en sitä saanut -> pihalle kun en osaa ohjelmistoa. Lopulta tajusin, että työpisteeni oli varattu äitiyslomalta palaavalle, eikä minua ollut tarkoituskaan pitää talossa. Oltiin valehdeltu vakipaikasta, että paahtaisin koeajan kunnolla loppuun.
t: 17
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 20:18"]
En halua ap pelotella sinua, mutta mun mieheni jätti mut 1,5 vuoden työttömyyden jälkeen. Eksä on ollut aina uraohjus ja hänelle töiden teko on jotenkin osa ihmisarvoa - vaikkei ihan noin sitä myöntäisikään. Hain töitä aivan epätoivon vimmalla, välillä itkin salaakin, välillä miehen edessä. Mies tiesi että haen ahkerasti töitä, muttei jotenkin pystynyt ymmärtämään, miksen niitä saanut. Vaihtoi sitten minut lennossa duunikaveriin, joka on yhtä uraohjus kuin hänkin. Voit kuvitella, että itsetunto meni aika nolliin.
[/quote]
Voi ei! Itsetuntoon tuli varmasti syvä kolhu! Olen kuitenkin sitä mieltä, että hyvä että pääsit eroon. Ymmärrät varmaan jo itsekin ja jos et, niin jossain vaiheessa kyllä.
Voi meitä. En ilmeisesti ole yksin ongelmineni.
ap
JSSAP?