Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskausuutisia kuullessani onnittelen ja tahdon hyvää. Samalla mielessäni
11.12.2014 |
hyvästelen ystävän. Perhe ja lapsi menee ystävyyden edelle. Turha piiskata kuollutta hevosta vaan antaa ystävän mennä.
Kommentit (49)
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:43"]
Hylkäät ystäväsi elämäntilanteessa jossa ystäviä tarvitaan.
[/quote]
Jännä miten jos ihminen on masentunut, niin hänestä tulee negatiivinen, itseensäkeskittynyt energiasyöppö joka pitääkin hylätä mutta jos ihmistä tulee itseensäkeskittynyt syöppö-äiti, niin sitten ei saa hylätä. Double standards!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:15"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:08"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:40"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:38"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:34"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:26"]
Totta kai lapsi menee ystävyyden edelle, mutta ei lapsi sulje ystävyyttä pois. Kun mun paras ystäväni sai lapsen (aika nuorena), mä kävin heillä suunnilleen joka päivä. Ei tarvinnut hyvästellä ystävyyttä. Ystävyys on kahden kauppa.
[/quote]
Millaista lienee teidän ystävyys on sävyltään, mutta itseäni ärsyttäisi aina mukana kulkeva vauva joka vetää kaiken äidin huomion itseensä eikä muusta voi puhuakaan kuin vauvasta. Spontaanit näkemiset menisivät vauvan ehdoilla. Vaivan vaippaa pitää vaihtaa ja huolehtia ruokailu. En mä pidä siitä että ystävä on vain puoliksi paikalla.
[/quote]
No mä olin jo tuolloin aikiunen ihminen, joka kesti sen, ettei saa toisen aikuisen ihmisen jakamatonta huomiota jokainen hetki. Pystyin jo nuorena ymmärtämään, että vauvan tarpeet menevät edelleni.
[/quote]
Silloin kun sä lähdet mun kanssa lounaalle, edellytän paikalla olemista niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.
Kännykän voi laittaa laukkuun, vauvaa ei. Siksi näin.
[/quote]
Joo, on ihmisiä, joiden mielestä toisten pitää olla just eikä melkein niin kuin he haluavat. Sellaisia joustamattomia ihmisiä. Heille on varmasti vaikeaa kestää ihmisten erilaisia elämäntilanteita, kyllä mä sen ymmärrän.
[/quote]
Ei tarvetta hyökkäävään sävyyn.
Ja ei. En vaadi muuta kuin täyden läsnäolon.
Minun ei ole vaikea kestää ihmisten eri elämäntilanteita. Tunnustan tosiasiat ja toimin sen mukaan.
[/quote]
Ei ole vaikeaa kestää ihmisten erilaisia elämäntilanteita, paitsi jos niihin liittyy vauva tai joku muu asia, joka vie sinulta sataprosrenttisen huomion.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:43"]
Huh, onneksi mulla oli oikeita ystäviä kun sain vauvan. Elämänikäiset ja aidot ystävät kulkevat rinnalla, vaikka elämäntilanteet muuttuvat!
[/quote]
Kyllähän sä sen tunnustat, että vauva muutti elämääsi paljonkin? Miten vaikutti ystävyyssuhteisiin? Menemisiin, näkemisiin?
Jos homma ei natsaa niin no hard feelings ja hei hei.
[/quote]
Heh, totta kai vauva vaikuttaa elämään :D Elämään vaikuttavat monet muutkin asiat. Kyllähän kuulemma monet hylkäävät ystäviä muunkinlaisissa elämäntilanteissa, vaikkapa surun kohdatessa. Eivät kaikki todella osaa mukautua ystäviensä elämään.
[/quote]
Surutilanteessa hylkääminen ja vauva-arjen väistäminen eivät ole sama asia.
No joo, rehellisyyden nimessä olen ollut samanlainen kuin ap, ja niin on moni muukin tuntemani. Sehän vaikuttaa aivan olennaisesti siihen ystävyyssuhteeseen, varsinkin jos kaveri ei pääse ollenkaan menemään ilman vauvaa.
Äitiyttä ei voi oikein ymmärtää, ainakaan minä en ymmärtänyt, ennen omaa kokemusta. Sehän näyttää siltä, että naisesta tulee pieniaivoinen hössöttäjä, omassa pienessä kuplassa elävä mammeli, vaikka äiti itse kokisi että on päin vastoin kasvanut kovasti ihmisenä ja on enemmän kiinni elämässä kuin ikinä ennen. Se lapsen ja äidin välinen suhde vaan on sellainen, että kaikki muu jää kakoseksi. Minusta on ihan normaalia, että aikuista ihmistä harmittaa, että hän on varannut aikaa ja nähnyt vaivaa että näkee kaveriaan, mut sitten kaveri näkeekin siinä tilanteessa vain vauvansa, eikä kunnolla keskity kenenkään muun sanomisiin. Saa siinä ollakin vähän torjuttu ja väheksytty olo.
Minä myös etäännyin monista ystävistäni jotka saivat lapsen. Alussa, kun lapsi olisi ollut niin suloinen paketti, että häneen olisi mielellään tutustunut, lapset ovat sekä vielä niin kiinni äidissään, että äiti lapsessa, että hyvä jos lapseen saa ottaa edes katsekontaktia, saati että hänen kanssaan saisi oikeasti vuorovaikuttaa. Ja siinä vaiheessa, kun kaveri kovasti haluaisi lastenhoitoapua ja hänen lastensa kanssa saisi olla, lapset ovat olleet jo minun, silloin lapsettoman, silmissä kovin työläässä ja paljon vähemmän söpössä iässä. Lisäksi ajatus siitä on ollut loukkaava, että minua ei voi nähdä ilman lapsia, mut minua pyydetään lapsenvahdiksi jotta kaveri pääsisi näkemään jotakuta toista ilman lapsia!
Samat temput tehtiin minullekin kun sain lapsia. Tiesin että niin käy, se vaan on asia mitä tuppaa käymään, ja olin valmistautunut siihen. Eihän se kivaa ollut mutta elämää vaan, tuli uusia kavereita, ja myöhemmin lapsettomatkin kaverit saivat lapsia ja heillä ymmärrys vähän laajeni.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:43"]
Huh, onneksi mulla oli oikeita ystäviä kun sain vauvan. Elämänikäiset ja aidot ystävät kulkevat rinnalla, vaikka elämäntilanteet muuttuvat!
[/quote]
Kyllähän sä sen tunnustat, että vauva muutti elämääsi paljonkin? Miten vaikutti ystävyyssuhteisiin? Menemisiin, näkemisiin?
Jos homma ei natsaa niin no hard feelings ja hei hei.
[/quote]
Heh, totta kai vauva vaikuttaa elämään :D Elämään vaikuttavat monet muutkin asiat. Kyllähän kuulemma monet hylkäävät ystäviä muunkinlaisissa elämäntilanteissa, vaikkapa surun kohdatessa. Eivät kaikki todella osaa mukautua ystäviensä elämään.
[/quote]
Surutilanteessa hylkääminen ja vauva-arjen väistäminen eivät ole sama asia.
[/quote]
Ei ole sama asia, mutta molemmat skenaariot kertovat siitä, että ystävyys ei kanna elämänmuutoksissa. Monet pelkäävät muutosta, kyllä mä sen ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kirjoitettu, 24.
Itse aion olla lapsetta koko loppuelämäni ja olenkin hakeutunut muiden lapsettomien aikuisten seuraan. Ihminen hakeutuu yleensä luonnostaan kaltaiseensa seuraan. Toiset tietoisesti. ei siinä ole mitään pahaa. Täällä joku on selvästi vähän suuttunut.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:43"]
Huh, onneksi mulla oli oikeita ystäviä kun sain vauvan. Elämänikäiset ja aidot ystävät kulkevat rinnalla, vaikka elämäntilanteet muuttuvat!
[/quote]
Kyllähän sä sen tunnustat, että vauva muutti elämääsi paljonkin? Miten vaikutti ystävyyssuhteisiin? Menemisiin, näkemisiin?
Jos homma ei natsaa niin no hard feelings ja hei hei.
[/quote]
Heh, totta kai vauva vaikuttaa elämään :D Elämään vaikuttavat monet muutkin asiat. Kyllähän kuulemma monet hylkäävät ystäviä muunkinlaisissa elämäntilanteissa, vaikkapa surun kohdatessa. Eivät kaikki todella osaa mukautua ystäviensä elämään.
[/quote]
Surutilanteessa hylkääminen ja vauva-arjen väistäminen eivät ole sama asia.
[/quote]
Ei ole sama asia, mutta molemmat skenaariot kertovat siitä, että ystävyys ei kanna elämänmuutoksissa. Monet pelkäävät muutosta, kyllä mä sen ymmärrän.
[/quote]
Olet ilmeisesti päättänyt, että hylkään ystävän surutilanteessa. Luule kuten haluat. Se ei tosin liity aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:24"]
Hyvin kirjoitettu, 24.
Itse aion olla lapsetta koko loppuelämäni ja olenkin hakeutunut muiden lapsettomien aikuisten seuraan. Ihminen hakeutuu yleensä luonnostaan kaltaiseensa seuraan. Toiset tietoisesti. ei siinä ole mitään pahaa. Täällä joku on selvästi vähän suuttunut.
[/quote]
"Yleensä luonnostaan"... tai sitten on kuitenkin niin, että suurin osa ihmisistä tuleekin toimeen erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa. Mulla on ystävinä lapsettomia, pikkulapsiperheellisiä, perheitä, joista lapset ovat jo muuttaneet pois, eläkeläisiä ja sinkkuja. Koen kyllä erilaisten ihmisten tunteminen on kliseisesti sanottuna rikkaus.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:43"]
Huh, onneksi mulla oli oikeita ystäviä kun sain vauvan. Elämänikäiset ja aidot ystävät kulkevat rinnalla, vaikka elämäntilanteet muuttuvat!
[/quote]
Kyllähän sä sen tunnustat, että vauva muutti elämääsi paljonkin? Miten vaikutti ystävyyssuhteisiin? Menemisiin, näkemisiin?
Jos homma ei natsaa niin no hard feelings ja hei hei.
[/quote]
Heh, totta kai vauva vaikuttaa elämään :D Elämään vaikuttavat monet muutkin asiat. Kyllähän kuulemma monet hylkäävät ystäviä muunkinlaisissa elämäntilanteissa, vaikkapa surun kohdatessa. Eivät kaikki todella osaa mukautua ystäviensä elämään.
[/quote]
Surutilanteessa hylkääminen ja vauva-arjen väistäminen eivät ole sama asia.
[/quote]
Ei ole sama asia, mutta molemmat skenaariot kertovat siitä, että ystävyys ei kanna elämänmuutoksissa. Monet pelkäävät muutosta, kyllä mä sen ymmärrän.
[/quote]
Olet ilmeisesti päättänyt, että hylkään ystävän surutilanteessa. Luule kuten haluat. Se ei tosin liity aiheeseen.
[/quote]
No ainakin hylkäät ystäväsi siinä vaiheessa kun hän saa vauvan, hylkäämistä sekin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:29"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:24"]
Hyvin kirjoitettu, 24.
Itse aion olla lapsetta koko loppuelämäni ja olenkin hakeutunut muiden lapsettomien aikuisten seuraan. Ihminen hakeutuu yleensä luonnostaan kaltaiseensa seuraan. Toiset tietoisesti. ei siinä ole mitään pahaa. Täällä joku on selvästi vähän suuttunut.
[/quote]
"Yleensä luonnostaan"... tai sitten on kuitenkin niin, että suurin osa ihmisistä tuleekin toimeen erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa. Mulla on ystävinä lapsettomia, pikkulapsiperheellisiä, perheitä, joista lapset ovat jo muuttaneet pois, eläkeläisiä ja sinkkuja. Koen kyllä erilaisten ihmisten tunteminen on kliseisesti sanottuna rikkaus.
[/quote]
Niin on. On ihanaa kun on erilaisia ystäviä eri ikäkausilta, kulttuureista ja sukupuolista. Maailmassa on paljon upeita tyyppejä joihin ei läheskään kaikkiin ehdi yhdessä elämässä valitettavasti tutustua.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:43"]
Huh, onneksi mulla oli oikeita ystäviä kun sain vauvan. Elämänikäiset ja aidot ystävät kulkevat rinnalla, vaikka elämäntilanteet muuttuvat!
[/quote]
Kyllähän sä sen tunnustat, että vauva muutti elämääsi paljonkin? Miten vaikutti ystävyyssuhteisiin? Menemisiin, näkemisiin?
Jos homma ei natsaa niin no hard feelings ja hei hei.
[/quote]
Heh, totta kai vauva vaikuttaa elämään :D Elämään vaikuttavat monet muutkin asiat. Kyllähän kuulemma monet hylkäävät ystäviä muunkinlaisissa elämäntilanteissa, vaikkapa surun kohdatessa. Eivät kaikki todella osaa mukautua ystäviensä elämään.
[/quote]
Surutilanteessa hylkääminen ja vauva-arjen väistäminen eivät ole sama asia.
[/quote]
Ei ole sama asia, mutta molemmat skenaariot kertovat siitä, että ystävyys ei kanna elämänmuutoksissa. Monet pelkäävät muutosta, kyllä mä sen ymmärrän.
[/quote]
Olet ilmeisesti päättänyt, että hylkään ystävän surutilanteessa. Luule kuten haluat. Se ei tosin liity aiheeseen.
[/quote]
No ainakin hylkäät ystäväsi siinä vaiheessa kun hän saa vauvan, hylkäämistä sekin on.
[/quote]
Kyllä, se on aivan totta, kuten aloitusviestissäkin totean. Itse en sanoisi sitä hylkäämiseksi mutta sinä voit sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hylkäät ystäväsi elämäntilanteessa jossa ystäviä tarvitaan.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:17"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:43"]
Huh, onneksi mulla oli oikeita ystäviä kun sain vauvan. Elämänikäiset ja aidot ystävät kulkevat rinnalla, vaikka elämäntilanteet muuttuvat!
[/quote]
Kyllähän sä sen tunnustat, että vauva muutti elämääsi paljonkin? Miten vaikutti ystävyyssuhteisiin? Menemisiin, näkemisiin?
Jos homma ei natsaa niin no hard feelings ja hei hei.
[/quote]
Heh, totta kai vauva vaikuttaa elämään :D Elämään vaikuttavat monet muutkin asiat. Kyllähän kuulemma monet hylkäävät ystäviä muunkinlaisissa elämäntilanteissa, vaikkapa surun kohdatessa. Eivät kaikki todella osaa mukautua ystäviensä elämään.
[/quote]
Surutilanteessa hylkääminen ja vauva-arjen väistäminen eivät ole sama asia.
[/quote]
Ei ole sama asia, mutta molemmat skenaariot kertovat siitä, että ystävyys ei kanna elämänmuutoksissa. Monet pelkäävät muutosta, kyllä mä sen ymmärrän.
[/quote]
Olet ilmeisesti päättänyt, että hylkään ystävän surutilanteessa. Luule kuten haluat. Se ei tosin liity aiheeseen.
[/quote]
No ainakin hylkäät ystäväsi siinä vaiheessa kun hän saa vauvan, hylkäämistä sekin on.
[/quote]
Kyllä, se on aivan totta, kuten aloitusviestissäkin totean. Itse en sanoisi sitä hylkäämiseksi mutta sinä voit sanoa.
[/quote]
Mitä se sitten on? Miksi muuten haet tälle asialle huomiota? Mikset voi vain toimia haluamallasi tavalla ja jättää täällä valittamisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat tunteet itsellä. Kuullessani raskausuutisen onnittelen toki ja kyselen asiasta jne, mutta samalla sisimmän valtaa pieni paniikki "eijei, tämäkin ihmissuhde on nyt mennyttä!". Ja kun on rapiat kolmekymmentä ja kaverilistalta löytyy enää se yksi ainoa ihminen, jolla ei ole lapsia, alkaa sitä aika kovasti toivoa ettei tuo koskaan hankikaan. Ja alkaa myös kovasti katsella ympärilleen, mistä saisi samanhenkistä seuraa, jotta omassa elämässä olisi jotain muutakin kuin kaverin lapsen huudon kuuntelu.
Lapsia hankkinut elää lapsia hankkineen elämää. Aika harvakseltaan siihen kuuluvat pitkät ravintolaillalliset, baari-illat, kolmipäiväiset festarit, ulkomaanmatkat kaveriporukassa, taeatterissa käynti, leppoisat roadtripit, juoksulenkit tms nuorehkossa kaveriporukassa tavallinen toiminta. Onko se sitten itsekkyyttä olla pahoillaan siitä, että menettää yhteyden? Minusta ei. Lapseton ei voi olettaa, että toista kiinnostaa bilettäminen tai hiihtovaellus kun lapset ovat alle teini-ikäisiä. Mutta ei myöskään se lapsia hankkiva voi olettaa, että muut lakkaavat käymästä ulkona, matkustamasta jne, ja omistautuvat vain hänen vauvansa ihailulle. Tilanteessahan hän on se, joka muuttuu, se joka päättää "lähteä". Ei voi olettaa, että ne kymmenen muuta seuraavat tätä yhtä.
Ei se homma vaan toimi. Lapseton tapaa lapsia hankkinutta tämän lapsellisen ehdoilla. Tai sitten ei näe ollenkaan.
Sekään ei ole hyvä, jos tuore vanhempi yrittää saada kaiken. Tunnen näitäkin ihmisiä, jotka viilettävät kapakoissa rintapumppu käsilaukussa ja ovat hämmästyneitä kun kaveriporukka ei haluakaan jatkoille sinne kehyskunnan omakotitaloon, jossa lapset ja puoliso ovat nukkumassa, niitä jotka raahaavat lastenvaunut intiimiin ravintolaan ja kuvittelevat ettei muita muka haittaa jos se lapsi nyt vähän huutaa ja välillä lutkuttaa tissiä.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:44"]
Mitä se sitten on? Miksi muuten haet tälle asialle huomiota? Mikset voi vain toimia haluamallasi tavalla ja jättää täällä valittamisen?
[/quote]
En mä valita mistään. Sua selvästi suututtaa tämä aihe.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:43"]
Hylkäät ystäväsi elämäntilanteessa jossa ystäviä tarvitaan.
[/quote]
Jaa mihinkä niin?
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:51"][quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:44"]
Mitä se sitten on? Miksi muuten haet tälle asialle huomiota? Mikset voi vain toimia haluamallasi tavalla ja jättää täällä valittamisen?
[/quote]
En mä valita mistään. Sua selvästi suututtaa tämä aihe.
[/quote]
Olen kiinnostunut. Vastaa nyt vain kysymykseen.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:59"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:43"]
Hylkäät ystäväsi elämäntilanteessa jossa ystäviä tarvitaan.
[/quote]
Jaa mihinkä niin?
[/quote]
Esim. lapseton voisi auttaa siivoamisessa, ruokaakin voisi tehdä meille jääkaappiin valmiiksi (lasten kanssa ei aina ehdi), meidän koiran voi kans ulkoiluttaa.
Kyllä lapsettomia ystäviä tarvitaan, kun on saanut lapsen!
[/quote]
Onko tämä vitsi?