Olenko huono äiti, kun en raaskinut ostaa

Mistäköhän johtuu, että vaikka mun lapset ovat saaneet toivottuja lahjoja esim. Schleissien talleja on useampi, hevosia mieletön määrä, ratsastajia, tarvikkeita jne. on älyttömän paljon, niin silti rakentelivat itse pahvista ja puusta talleja ja karsinoita jne.? Te kun yritätte aina selittää, että rahalla ei saa rakkautta eikä mielikuvitusta. Kasvatuksesta se kaikki on kiinni. Mä sain aina jotain typeriä halppiskopioita ja omat lapseni saavat laatua ja toteutuneita toiveita ja samalla hyvän kasvatuksen.

Mä en lapsena saanut ikinä oikeaa Barbia, vaan kopio-Daisyn, vaikka mun vanhemmilla oli kyllä ihan normaalit tulot eli ei oltu mitään pienituloisia. Omille tyttärille ostin kyllä Barbiet, enemmänkin kuin yhdet.

Itse ostin tyttöjeni Schleich-hevosille Micki-tallin, jossa tulee mukana myös kenttä, aitaus ja esteitä. Ja on paljon paremman näköinen kuin ruma Schleich-talli. Ja älkää pelätkö, katsottiin etukäteen lelukirjasta tyttöjen kanssa että tuo talli käy heillekin. :)

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 14:42"]Tallihan maksaa vain 49! piti ihan googlettaa tämä asia, mä ajattelin että talli maksaa varmaan 200, mut eihän tuo ole kallis.

Poika haluaa bruderin rekkalavetin raktori kyydissä, hinta 62, ja toinen toive oli polkuauto, mies kustantaa sen; hinta 300, se on jo kallis. Pieniä juttuja lisäksi.
[/quote]mä kans kävin googlettaan kun ajattelin et maksaa satasia.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 14:19"]

Mua oikeasti vitutti, kun vuodesta toiseen sain aina jäljitelmiä. Suurin osa kavereistani sai oikean vauvanuken, mulla oli joku jäykkä vaahtomuovinukke. Nukkekoti oli itse halvalla tehty ja se näkyi. Muilla oli nukkekodit, joissa oli jopa valot. Toivoessani stigaa sain sellaisen muovisen "stigan". Aina mä sain huonoimmat lahjat enkä koskaan ihan sitä mitä toivoin.

Omat lapseni ovat saaneet aika pitkälle mitä ovat halunneet. Joskus kun oli 50 lahjatoivetta, niin ei tietenkään, mutta olen heidät opettanut pienestä pitäen laittamaan lahjat tärkeysjärjestykseen, niin on ollut helppo toteuttaa toiveita. Eikä ne koskaan ole olleet järjettömiä. Kertaakaan en ole ostanut mitään halpaversiota enkä aio ostaakaan. Meillä on myös se Schleisin talli (Googlailin kauan kunnes löysin sen kaikista halvimmalla).

[/quote]

Voi apua... varhaiskasvattaja kiittää, tämä selittääkin osan lasten käytöksestä päiväkodissa...

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:24"]Mä sain feikkitamagotchin ja feikkisyntikan, feikkibarbeja, feikkiponeja. Toi syntikka todella häiritsee. Olin tosi kiinnostunut musiikista ja toivoin oikeaa sähköpianoa lapsena. Sitten sain sellasen halvan leikkipianon. Lähtihän siitä ääniä mutta kai te tajuatte ettei sellaisella kunnolla soiteltu. Vanhemmat ei KOSKAAN raaskineet ostaa mitään aitoa. 
[/quote]sama meillä. Olin tosi lahjakas ja halusin soittaa mutta pianoa tai edes syntikkaa en saanut, vain lelun jossa pari oktaavia hirveällä äänellä ja sillä pystyi soittamaan vain yhtä kosketinta kerrallaan. Omille lapsilleni ostin laatupianon kun pääsivät ekalla haulla konservatorioon. Lelut on olleet Brioa ja Legoa ja niillä leikkii vielä seuraavakin sukupolvi.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 14:19"]

Mua oikeasti vitutti, kun vuodesta toiseen sain aina jäljitelmiä. Suurin osa kavereistani sai oikean vauvanuken, mulla oli joku jäykkä vaahtomuovinukke. Nukkekoti oli itse halvalla tehty ja se näkyi. Muilla oli nukkekodit, joissa oli jopa valot. Toivoessani stigaa sain sellaisen muovisen "stigan". Aina mä sain huonoimmat lahjat enkä koskaan ihan sitä mitä toivoin.

Omat lapseni ovat saaneet aika pitkälle mitä ovat halunneet. Joskus kun oli 50 lahjatoivetta, niin ei tietenkään, mutta olen heidät opettanut pienestä pitäen laittamaan lahjat tärkeysjärjestykseen, niin on ollut helppo toteuttaa toiveita. Eikä ne koskaan ole olleet järjettömiä. Kertaakaan en ole ostanut mitään halpaversiota enkä aio ostaakaan. Meillä on myös se Schleisin talli (Googlailin kauan kunnes löysin sen kaikista halvimmalla).

[/quote]

Voi apua... varhaiskasvattaja kiittää, tämä selittääkin osan lasten käytöksestä päiväkodissa...

[/quote]

Ei mun lasten. He ovat aina arvostaneet lahjojaan ja hoitajista opettajiin kehuttu kuinka osaavat ottaa muut huomioon eivätkä ole ensimmäisenä jonossa, kun tietävät että jokainen saa omalla vuorollaan sen mitä jonotetaankin.

Enemmän hallaa tehdään lapsille, kun he saavat aina jotain sinnepäin, ei ikinä toivottuja lahjoja.

Mitäs minä teen, kun tyttäreni haluaa oikean tallin 4 hevoselle? Arvatkaa vaan, mitä semmoinen maksaa! Hevoset saa jo ilmaiseksi, kun on itse niitä kasvattanut ja hoitanut.

56 jatkaa vielä: ei ollut minunkaan lapsilla lahjoina aitoja ja kalliita merkkituotteita, mutta hevoset olivat ihan oikeita!

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 16:52"]

Muistan vielä kun itse olin ala-asteella ja hevoset kiinnostivat. Tehtiin kavereiden kanssa kepeistä ja vanhoista sukista keppihevoset ja perustettiin hevostalli ulkorakennukseen. Keksittiin hevosille nimet ja luonteet, pidettiin toisillemme ratsastustunteja ja estekilpailuita, käytiin maastoratsastuksilla ja leikittiin tallielämää. Ei tarvinnut ostaa mitään ja tätä jaksettiin leikkiä valehtelematta monta vuotta. Oli mielikuvitusta ja saatiin liikuntaa ulkoilmassa.

Kaikille heppatyttöjen (miksei poikienkin) vanhemmille voin suositella, auttakaa vaikka alkuun keppihevosten askartelussa ja tehkää vanhoista laudoista esteitä, kengännauhoista riimunnaruja, metsästä heinää ruuaksi tai muroja "kauraksi".. Mitä enemmän porukkaa leikissä mukana, sen hauskempaa :)

[/quote]

Juu, ja sitte toi Suomisen Olli pyöritti kepillä vannetta, ja Pipsa kokosi käpylehmiä... Eiku oootas, tää olikin joku erihyvä Suomifilmi tuolta 50-luvulta... Sä näyttelit siinä myös?

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 15:42"]Huhhuh. Ite olin lapsena kanssa heppalelujen perään. Mutta ei sillä merkillä koskaan ollut merkitystä. Oli pari erilaista tallia ja niillä leikittiin pitkään. Onko nykyajan lapset noin merkkitietoisia?
[/quote]

"Merkkitietoisia". Kyllä minun lapsuudessa jotkut ihan KERÄILI jotain tiettyä sarjaa. Miksei lapsen harrastusta voisi ottaa yhtä tosissaan kuin aikuisenkin?