En ole koskaan tajunnut sosiaalisia sääntöjä

En ole aina tullut toimeen ihmisten kanssa, ja osasyy siihen varmaan on, etten aina ymmärrä miksi joku toinen saa sanoa jotain, mutta minä en saa siihen vastata mitään? Esimerkiksi ihan typerä keskustelu viime vuodelta, kun miehen sisko ja esikoisemme kummi kommentoi huvittuneena, että olisit nyt antanut lasten askarrella kortit tai niiden edes laittaa omat nimet niihin. Oli ihan tylsä kortti teiltä postilaatikossa.

Mietin että mitä hittoa, voiko tuollaisestakin keksiä sanomista. Olin väsynyt, joten vastasin kiukkuisena että minä olen ollut niin poikki koko syksyn eikä joulu juuri kiinnosta niin olisit iloinen että sait edes kortin. Niin hän sitten veti herneen nenään tuosta. En oikein ymmärrä, että miksi? Eikö hän olisi voinut kuunnella että ai, veljen vaimo on ollut väsynyt ja kysyä että miksi ja että voiko auttaa? Miksi hän suuttui? 

En ymmärrä ihmisiä. Koko ikäni on tuntunut siltä että muut saavat sanoa vaikka mitä, jos minä sanon niin se on katastrofi ja siltoja palaa.