Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko ystävyyssuhteisiin toisen kritisoiminen?
11.12.2014 |
Alkaa olemaan tiettyjen henkilöiden kohdalla sellainen olo, että koko ajan saa olla varpaillaan sillä jos kerron avoimesti elämästäni ja tunteistani (kuten naisten välisessä ystävyydessä nyt vuorotellen jaetaan tunteita ja kokemuksia esim. ihmissuhteista) niin saan paljolti vaan vastustusta tai kritiikkiä siitä miten teen väärin - vaikka en kaipaisi noista kumpaakaan, en edes neuvoja.
Vai pitääkö tähän vaan tottua, että pitää sietää sitä, että joku neuvoo ja pitää omaa mielipidettään oikeana? En jaksais aikuisena enää tällaista, mutta sitten jään miltenpä yksin jos alan etääntymään noiden aiemmin kuvaillun kaltaisista henkilöistä. Kai vaan olen liian herkkä kun harvoin tunnen löytäväni samanhenkisiä naisia kavereiksi :( Aina pitäisi puolustaa itseään muita naisia vastaan koska jos et sitä tee jäät alakynteen ihmissuhteen dynamiikassa.
Kommentit (16)
Tosin mullahan on vastaus jo tuohon aloitukseen, jos olisin oikeasti ystäviä niin voisin tuostakin huomauttaa niille suoraan. Tällä hetkellä jos sanoisin kokevani jonkun taholta lyttäämistä jne niin suhtautuminen menisi luultavasti siihen, että välit viilenisivät.
Tiedän kyllä, että en ole itsekään täydellinen, mutta ei mulle tule mieleenkään kritisoida esim. toisen puolison valintaa ulkonäön perusteella. Jotenkin vaan sitä miettii, että olenko itse tässä omituinen kun pidän sellaista törkeänä? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö voi sanoa niille ihmisille, että et halua neuvoja ja kritiikkiä, vaan vain kuuntelijan? Ei ne ihmiset varmaan ilkeyttään neuvo ja kritisoi vaan oikeasti luulevat auttavansa.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:57"]
Tiedän kyllä, että en ole itsekään täydellinen, mutta ei mulle tule mieleenkään kritisoida esim. toisen puolison valintaa ulkonäön perusteella. Jotenkin vaan sitä miettii, että olenko itse tässä omituinen kun pidän sellaista törkeänä? ap
[/quote]
Millaiset aikuiset ihmiset oikeasti ajattelee, että puoliso valitaan ulkonäön perusteella, edes sellaiset, joille se ulkonäkö on tärkeää? Kyllä nyt itse ainakin haluaisin puhua tuollaisesta kommentista, että se on loukkaava.
Ei minusta. Ystävyys on hyvä ja kaunis asia, aito ystävyys on kuin aito rakkauskin; lempeää, avarakatseista ja toista sellaisenaan rakastavaa. Viholliset tai merkityksettömät tyypit ovat sitten asia erikseen. En itse silti heidänkään suhteen jaksa olla oma-aloitteinen kriitikko, tosin lopulta takaisin pesee, jos mulle alkaa. Tai ennemmin välttelen ja jätän elämästäni, kun riittävästi tulee otettua asioita vastaan.
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:02"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:57"]
Tiedän kyllä, että en ole itsekään täydellinen, mutta ei mulle tule mieleenkään kritisoida esim. toisen puolison valintaa ulkonäön perusteella. Jotenkin vaan sitä miettii, että olenko itse tässä omituinen kun pidän sellaista törkeänä? ap
[/quote]
Millaiset aikuiset ihmiset oikeasti ajattelee, että puoliso valitaan ulkonäön perusteella, edes sellaiset, joille se ulkonäkö on tärkeää? Kyllä nyt itse ainakin haluaisin puhua tuollaisesta kommentista, että se on loukkaava.
[/quote]
Tällä hetkellä en ole parisuhteessa, mutta aina kun on ollut jotain juttua uuden ehdokkaan kanssa osan mielipide on heti siihen suuntaan, että saisin ulkonäöllisesti paremman tai ei todellakaan ole mun tyyppiä. Vaikka mies on vain minun ja ainoastaan minun valintani (en näissä jutuissa kuuntele ystävieni mielipidettä tietenkään).
Mutta tuo on juuri sitä, että tunnen ystävieni puuttuvan mun elämän osa-alueille oli kyse noista tai muista mielipideasioista - kun tuntee saavansa vaan kritiikkiä ei toisille halua edes enää jakaa mitään kun vastaanotto tulee olemaan nihkeä jostain syystä. Voi olla sekin, että en vaan oikein jaksa kilpailla kenenkään kanssa huomiosta tai muusta, joten tästä syystä mut on varmaan "helppo" voittaa argumentoinnissa - mutta kaverisuhteet ei sitä varten musta kyllä ole, eihän? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:58"]
Etkö voi sanoa niille ihmisille, että et halua neuvoja ja kritiikkiä, vaan vain kuuntelijan? Ei ne ihmiset varmaan ilkeyttään neuvo ja kritisoi vaan oikeasti luulevat auttavansa.
[/quote]
Neuvominen on ihan ok tietyissä määrin, mutta en tunne olevani yksilönä kauhean hyväksytty jos kerta mun tekemisistä löytyy koko ajan jotain vikaa. ap
No jos toi teidän välinen keskustelu seurustelukumppaneista on jo tasoa "saisit paremman" tai "ei ole sun tyyppiä" niin ei teidän ystävyys kovin syvälliseltä kuulosta. Minusta ystävyyteen kuuluu se, että voidaan molemminpuolisesti jutella odotuksista ja toiveista, tuollaiset em. toteamukset on aika pinnallisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli joskus tuollainen ystävä. Kerroin että lapsi oli syönyt aamupalalla kaksi vaniljajugurttia, niin alkoi päivittely että "siis oikeesti, niitä sokerijugurtteja, siis apua!?!?!?!?". Hän jatkuvasti paasasi mulle kestovaipoista ja kritisoi kertisten käyttöäni. Lisäksi hän beti ihan hirveät henkilökohtaiset kilarit, kun vein lapsen päiväkotiin yhden kuumeettoman päivän jälkeen. Hänen mielestään niitä olisi pitänyt olla ainakin kaksi ja olin suorastaan vastuuton vanhempi kun pidin vain yhden. Lisäksi hän jatkuvasti moitti minua siitä, että lapseni on niin villi (Oli ihan normaali alle 2v, mutta hänen omansa oli suorastaan laamaantunut). Kaiken huippu oli, kun lapseni joskus keinui keinussa ja nauroi kovaan ääneen, niin tämä "kaveri" tokaisi sanasta sanaan että "mä en kyllä tykkää vieraista lapsista. Paitsi jos ne on sellaisia että ne istuu nätisti ja lukee kirjoja. Ihan niinkun tää mun omani". Ja tämän tokaistessaan hänen omansa ei osannut vielä edes kävellä...
Minä olen tosi herkkä, ja vaikka ymmärrän, että ihmisillä nyt on tapana päästellä sammakoita (itsellänikin on) enkä niistä niin ota pulttia, niin niin siinä vaan käy, että etäännyt ihmisistä jotka selvästi antavat ymmärtää että en elä tätä elämääni oikein. Pulison arvostelua en siedä ollenkaan, koska en ikinä arvostele kenenkään muun puolisoa, lapsia, lemmikkejä tai muita ystävälle tärkeitä asioita. Ystävän tehtävä on tukea niitä ystävän elämässä olevia hyviä ihmissuhteita ja hyviä asioita, jakaa ilo niistä ja kuunnella jos on murheita mutta ei lähteä besserwisseröimään toisen elämää. Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, jokainen tekee virheitä, ei se ole sen kummempaa kuin elämää vaan.
Totta kai olen miettinyt, et olenko sitten yksinäinen jos en pidä aktiivisesti yhteyttä ihmiseen jonka mielestä minussa on aina jotain vikaa, mut olen todennut, että ihmiset ei tässä elämässä kesken lopu. :) Aina olen saanut uusia kavereita, enkä muutenkaan ole ystävyyssuhteissa kovin dramaattinen ihminen, joten ystävyyssuhteeni alkavat ja hiipuvat ilman suurta draamaa. Ja aina, ihan aina olen todennut, että olen jotenkin paremmin tasapainossa kun en vietä aikaa ihmisten kanssa joden pitää koko ajan kommentoida elämästäni ja olemuksestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:14"]
No jos toi teidän välinen keskustelu seurustelukumppaneista on jo tasoa "saisit paremman" tai "ei ole sun tyyppiä" niin ei teidän ystävyys kovin syvälliseltä kuulosta. Minusta ystävyyteen kuuluu se, että voidaan molemminpuolisesti jutella odotuksista ja toiveista, tuollaiset em. toteamukset on aika pinnallisia.
[/quote]
Niin. Sitä tässä olen miettinyt jo jonkin aikaa, että vaadinko liikaa ja miksi joidenkin kanssa ei tunnu asiat kauheasti sujuvan. ap
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:15"]
Mulla oli joskus tuollainen ystävä. Kerroin että lapsi oli syönyt aamupalalla kaksi vaniljajugurttia, niin alkoi päivittely että "siis oikeesti, niitä sokerijugurtteja, siis apua!?!?!?!?". Hän jatkuvasti paasasi mulle kestovaipoista ja kritisoi kertisten käyttöäni. Lisäksi hän beti ihan hirveät henkilökohtaiset kilarit, kun vein lapsen päiväkotiin yhden kuumeettoman päivän jälkeen. Hänen mielestään niitä olisi pitänyt olla ainakin kaksi ja olin suorastaan vastuuton vanhempi kun pidin vain yhden. Lisäksi hän jatkuvasti moitti minua siitä, että lapseni on niin villi (Oli ihan normaali alle 2v, mutta hänen omansa oli suorastaan laamaantunut). Kaiken huippu oli, kun lapseni joskus keinui keinussa ja nauroi kovaan ääneen, niin tämä "kaveri" tokaisi sanasta sanaan että "mä en kyllä tykkää vieraista lapsista. Paitsi jos ne on sellaisia että ne istuu nätisti ja lukee kirjoja. Ihan niinkun tää mun omani". Ja tämän tokaistessaan hänen omansa ei osannut vielä edes kävellä...
[/quote]
Siis juuri tuota myös, en esim. jaksa kauheasti enää puhua millaista ruokavaliota itse noudatan tai mihin tuotteisiin päätän rahani laittaa, koska siitä alkaa myös luennointi miten kuuluisi tehdä ja miten teen väärin. Varmaan sekoitus ihan hyvää tahtoa mutta myös pätemisen tarvetta.
Mulla on töiden puolesta jo sen verran tekemistä, etten oikeasti vapaa-ajalla vaan yksinkertaisesti jaksa olla missään asiantuntijaroolissa yhtään kenenkään elämäntyylien-tai valintojen puolesta. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:18"]
Minä olen tosi herkkä, ja vaikka ymmärrän, että ihmisillä nyt on tapana päästellä sammakoita (itsellänikin on) enkä niistä niin ota pulttia, niin niin siinä vaan käy, että etäännyt ihmisistä jotka selvästi antavat ymmärtää että en elä tätä elämääni oikein. Pulison arvostelua en siedä ollenkaan, koska en ikinä arvostele kenenkään muun puolisoa, lapsia, lemmikkejä tai muita ystävälle tärkeitä asioita. Ystävän tehtävä on tukea niitä ystävän elämässä olevia hyviä ihmissuhteita ja hyviä asioita, jakaa ilo niistä ja kuunnella jos on murheita mutta ei lähteä besserwisseröimään toisen elämää. Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, jokainen tekee virheitä, ei se ole sen kummempaa kuin elämää vaan.
Totta kai olen miettinyt, et olenko sitten yksinäinen jos en pidä aktiivisesti yhteyttä ihmiseen jonka mielestä minussa on aina jotain vikaa, mut olen todennut, että ihmiset ei tässä elämässä kesken lopu. :) Aina olen saanut uusia kavereita, enkä muutenkaan ole ystävyyssuhteissa kovin dramaattinen ihminen, joten ystävyyssuhteeni alkavat ja hiipuvat ilman suurta draamaa. Ja aina, ihan aina olen todennut, että olen jotenkin paremmin tasapainossa kun en vietä aikaa ihmisten kanssa joden pitää koko ajan kommentoida elämästäni ja olemuksestani.
[/quote]
Kuulostat silti optimistiselta ja sellaiselta, joka on joutunut myös miettimään näitä asioita. Tässä elämässä onneksi kohtaa hyvin erilaisia ihmisiä, joten harvoin kukaan yksittäinen ihminen pääsee määrittelemään sen millainen ystävyyssuhteen tulisi olla. Mulla on nyt kyllä miettimistä miten jatkaisin tästä. Seura on kyllä kivaa, mutta en oikein tiedä tuleeko siitä lopulta enemmän positiivista vai negatiivista elämääni. ap
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:58"]
Etkö voi sanoa niille ihmisille, että et halua neuvoja ja kritiikkiä, vaan vain kuuntelijan? Ei ne ihmiset varmaan ilkeyttään neuvo ja kritisoi vaan oikeasti luulevat auttavansa.
[/quote]
Neuvominen on ihan ok tietyissä määrin, mutta en tunne olevani yksilönä kauhean hyväksytty jos kerta mun tekemisistä löytyy koko ajan jotain vikaa. ap
[/quote]
Sano näille ihmisille tuo suoraan. On nimittäin ihan mahdollista etät kun niin teet, tavat muuttuu ja ystävyys paranee. On toki myös mahdollista, että kaveri suuttuu ja haukkuu sinut pystyyn ja häipyy lopullisesti. Mutta mitä siitä sitten, kyllä ystävyydessä pitää saada kertoa miltä aidosti tuntuu, ja jos siitä ystävyys katkeaa että sen tekee, antaa mennä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:46"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 10:58"]
Etkö voi sanoa niille ihmisille, että et halua neuvoja ja kritiikkiä, vaan vain kuuntelijan? Ei ne ihmiset varmaan ilkeyttään neuvo ja kritisoi vaan oikeasti luulevat auttavansa.
[/quote]
Neuvominen on ihan ok tietyissä määrin, mutta en tunne olevani yksilönä kauhean hyväksytty jos kerta mun tekemisistä löytyy koko ajan jotain vikaa. ap
[/quote]
Sano näille ihmisille tuo suoraan. On nimittäin ihan mahdollista etät kun niin teet, tavat muuttuu ja ystävyys paranee. On toki myös mahdollista, että kaveri suuttuu ja haukkuu sinut pystyyn ja häipyy lopullisesti. Mutta mitä siitä sitten, kyllä ystävyydessä pitää saada kertoa miltä aidosti tuntuu, ja jos siitä ystävyys katkeaa että sen tekee, antaa mennä vaan.
[/quote]
Ei kai siinä muu auta. Sen verran mitä olen sivusta seurannut kys. olevien ihmisten muita ihmissuhteita olen miltei varma, että välit tulevat viilenemään. ap
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:26"]
[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:18"]
Minä olen tosi herkkä, ja vaikka ymmärrän, että ihmisillä nyt on tapana päästellä sammakoita (itsellänikin on) enkä niistä niin ota pulttia, niin niin siinä vaan käy, että etäännyt ihmisistä jotka selvästi antavat ymmärtää että en elä tätä elämääni oikein. Pulison arvostelua en siedä ollenkaan, koska en ikinä arvostele kenenkään muun puolisoa, lapsia, lemmikkejä tai muita ystävälle tärkeitä asioita. Ystävän tehtävä on tukea niitä ystävän elämässä olevia hyviä ihmissuhteita ja hyviä asioita, jakaa ilo niistä ja kuunnella jos on murheita mutta ei lähteä besserwisseröimään toisen elämää. Elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, jokainen tekee virheitä, ei se ole sen kummempaa kuin elämää vaan.
Totta kai olen miettinyt, et olenko sitten yksinäinen jos en pidä aktiivisesti yhteyttä ihmiseen jonka mielestä minussa on aina jotain vikaa, mut olen todennut, että ihmiset ei tässä elämässä kesken lopu. :) Aina olen saanut uusia kavereita, enkä muutenkaan ole ystävyyssuhteissa kovin dramaattinen ihminen, joten ystävyyssuhteeni alkavat ja hiipuvat ilman suurta draamaa. Ja aina, ihan aina olen todennut, että olen jotenkin paremmin tasapainossa kun en vietä aikaa ihmisten kanssa joden pitää koko ajan kommentoida elämästäni ja olemuksestani.
[/quote]
Kuulostat silti optimistiselta ja sellaiselta, joka on joutunut myös miettimään näitä asioita. Tässä elämässä onneksi kohtaa hyvin erilaisia ihmisiä, joten harvoin kukaan yksittäinen ihminen pääsee määrittelemään sen millainen ystävyyssuhteen tulisi olla. Mulla on nyt kyllä miettimistä miten jatkaisin tästä. Seura on kyllä kivaa, mutta en oikein tiedä tuleeko siitä lopulta enemmän positiivista vai negatiivista elämääni. ap
[/quote]
Minulla on kaveripiiri muokkautunut monta kertaa elämässä joko elämäntilanteen tai asuinpaikkakunnan muutosten vuoksi, joten kokemuksen pohjalta tiedän, että vaikka tosiystävät on elämässä harvassa, niin kavereita kyllä saa aikuisiälläkin, ja siksi nimenomaan kaverisuhteissa helposti annan vaan olla ja kumpikin jatkaa omaa elämäänsä. Sitä oppii jo, miten se prosessi etenee, eli alussa on yksinäinen ja ehkä jotenkin epäonnistunutkin tunne. Sitten yhtäkkiä sitä ikäänkuin herää katsomaan ympärillä olevia ihmisiä eri tavalla. Se energia, mikä meni ihmissuhteeseen jossa tuntui että ne tapaamiset vie enemmän enrgiaa kuin antaa, alkaa suuntautua uusiin ihmissuhteisiin. Ja yhtäkkiä sitä vaan löytää itsensä hyvästä seurasta, ehkä sellaisestakin jota ei olisi osannut odottaa. Jokainen ihminen kasvaa ja muuttuu koko ajan, ja on ehkä hyväkin että elämään tulee tasaisin väliajoin uusia ihmisiä, sellaisia joiden kanssa on sillä hetkellä jaettavaa.
No itse ystävänä yritän jättää toiselle tilaa tehdä omat ratkaisunsa asioissa.
Mutta jos joku kokee tarvetta kritisoida, se varmaan tapahtuu siksi, että henkilö kokee, että ystävälle saa puhua suoraan ja siksi, että henkilö ei hyväksyisi jotakin omalle kohdalleen. Mutta tietysti jos arvot ovat erilaiset, niin onhan sellaisten ihmisten kanssa olo vaikeaa.
Voitko antaa jonkun esimerkin kritisoinnista?