Romaanin kirjoittaminen englanniksi - riittääkö maisteri englannin kielestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos englanti ei ole toinen äidinkielesi, et pääse siinä koskaan äidinkielentasolle. Romaanista tulee pintapuolinen, jos se kirjoittaa vajaalla kielitaidolla. Iso osa äidinkielellään kirjoittavistakaan ei osaa kieltä niin syvällisesti, että saisi romaanista kielellisesti monipuolista ja moniulotteista. Kielitaidon lisäksi pitää siis osata kirjoittaa. Enkä tarkoita nyt kielioppisääntöjä, vaan kerronnallista syvyyttä. 

Höpöhöpö. Kirjoitan ja olen kirjoittanut lapsesta saakka lyhyitä kertomuksia, sarjakuvia jne, kaikenlaista molemmilla kielillä ja käynyt koulua sekä Suomessa että englanninkielisessä maassa. Silti englanti ei ole äidinkieleni enkä enää käytä sitä päivittäin. Tästä huolimatta olen saanut ihan natiiveilta positiivista palautetta kirjoittamastani fiktiosta, mm siitä se että se on ollut kielellisesti rikasta ja kerronta kuvailevaa. Tärkeintä on, että omaa jonkinlaisen mielikuvituksen ja osaa kertoa tarinoita. Kieltä voi aina opiskella lisää.

Nyt mä tunnistan sinut. Sinä olet se, joka on aikaisemmin ollut perustamassa milloin mitäkin firmaa, ja tällä olet aina kysymässä, että oisko hyvä idea. Ja aina sulla on joku MBA tai ktm tutkinto ja kaikki maailman ekspertit valmiina odottamassa lähtölaukaisua. 🤣

Sinänsä kielitaitoa on, mutta esim. sanasto on hyvinkin erilaista kuin kaunokirjallinen sanasto. Olisi eri asia, jos olisit asunut Briteissä tai jossain muussa englanninkielisessä maassa useamman vuoden ja oppinut sujuvan yleiskielen.

Esimerkiksi kirjailija Emmi Itäranta (Teemestarin kirja) kirjoittaa romaaninsa samanaikaisesti suomeksi ja englanniksi, eli voi siis onnistuakin.

Ja onhan sitäpaitsi paljon menestyneitä kirjailijoita jotka eivät kirjoita/kirjoittaneet äidinkielellään.

Mm Milan Kundera, Vladimir Nabokov, Yann Martel, Jack Kerouac, Samuel Beckett, Jung Chang, Kahlil Gibran, Jhumpa Lahiri.

Sitäpaitsi eihän me tiedetä mitä AP haluaa kirjoittaa, literary fiction ja commercial fiction ovat ihan eri asiat joita mitataan ihan eri mittapuilla. Ei esim 50 shades of gray ole todellakaan hyvää kieltä tai monipuolista sanastoa, mutta romaani se on, ja menestynyt.

Kirjailijan uralle ei kielen osaaminen riitä. Se on isompi ongelma kuin kielitaito.

Ainahan kirjan päähenkilö voi olla rallienglantia puhuva suomalainen, mikä selittää kaikki tekstin kömpelyydet.

Kääntäjätkin kääntävät lähes aina nimenomaan vieraalta kieleltä äidinkielelleen. On mahdollista saavuttaa niin korkea englannin taso, että pystyy kirjoittamaan fiktiotakin englanniksi, mutta sanoisin, että se vaatii kyllä todella paljon. Ei pelkästään opiskelua, vaan myös ihan jossain englanninkielisessä maassa asumista ja elämistä. Suomalaisista kirjailijoista Emmi Itäranta on eräs, joka on tässä onnistunut: hän on kirjoittanut kaikki kirjansa samanaikaisesti sekä englanniksi että suomeksi. Mutta hän onkin asunut vuosikaudet Briteissä. Pelkästään englantia yliopistossa opiskelemalla ei ainakaan mitenkään automaattisesti saavuta näin hyvää tasoa.

Muistuttaisin aloittajaa myös siitä, että vaikka englanniksi kirjoittamalla on mahdollista saavuttaa suurempi yleisö, niin myös kilpailu on englanniksi monta kertaa kovempaa. Saatat olla niin hyvä kirjoittaja, että Suomessa saavutaisitkin jonkinlaista menestystä, mutta englanninkielisillä markkinoilla on niin paljon muitakin hyviä kirjoittajia, että et välttämättä pääsisi etenemään sitä kautta. Kustannusala toimii muutenkin vähän erilailla isossa maailmassa, yleensä tarvitaan vähintäänkin agentti, että kustantamot edes ottaa tekeleitäsi vastaan. Suomen pieni kielialue voi tässä mielessä olla kirjailijalle myös positiivinen juttu: niitä oikeasti hyviä on niin harvassa, että he erottuvat kyllä edukseen. Toki kirjamyynti ei useimmille laskuja maksa, mutta ihan yhtälailla englanniksikin julkaisevista iso osa tekee leipätyökseen jotain muuta. Mietipä hetki miten paljon englanniksi julkaistaan vuodessa kirjoja! Suurin osa kirjailijoista on keskinkertaisia ja jos kuulut siihen pieneen prosenttiin, joka todella menestyy niin hyvin, että voi elättää itsensä kirjoittamalla, niin se onnistuu kyllä kielestä riippumatta.

Sanoisin, että vielä kielitaitoakin suurempi kysymys on genre, aihepiiri ja se, mihin paikkaan tarina sijoittuu. Suomalaiseen ympäristöön sijoittuva fantasiaromaani sujuisi varmasti suomalaiselta ja Suomessa asuvalta kirjailijalta englanniksikin helpommin kuin nykypäivän Lontooseen sijoittuva realistinen trilleri. Mitä kauempana hahmojen kokemuspiiri ja eletyn elämän kieli on kirjoittajan vastaavista, sitä enemmän se prosessi muistuttaa vatsastapuhumista: sitä enemmän on feikattavaa, sitä enemmän kirjailijan pitää yrittää häivyttää itseään ja kiinnittää huomio muualle. Jos kyseessä on historiallinen ympäristö tai 100% fantasia, prosessi on tässä mielessä helpompaa, koska ympäristö on lukijallekin vieras; maailmanrakennuksessa on omat haasteensa, mutta siinä ei tarvitse esittää jotain mitä et ole. Jos kirjoitat maailmasta, joka on muualla asuvien ihmisten tosielämää, epäuskottavat sanavalinnat jne. käyvät nopeasti todella häiritseviksi. Ja lukija huomaa sen helposti, vaikkei olisi itsekään tuon maailman asukki. Esimerkiksi itse en yleensä pysty lukemaan amerikkalaisten kirjailijoiden brittifiktiota, on se sitten historiaan tai nykypäivään sijoittuvaa. Särähtää jatkuvasti korvaan (tai siis silmään...).

En itse ainakaan tarvinnut paperilappua kirjan kirjouttamiseen englanniksi ja kuvittamiseen. Ja olen siis amis. Mies24

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi kirjailija Emmi Itäranta (Teemestarin kirja) kirjoittaa romaaninsa samanaikaisesti suomeksi ja englanniksi, eli voi siis onnistuakin.

Ja onhan sitäpaitsi paljon menestyneitä kirjailijoita jotka eivät kirjoita/kirjoittaneet äidinkielellään.

Mm Milan Kundera, Vladimir Nabokov, Yann Martel, Jack Kerouac, Samuel Beckett, Jung Chang, Kahlil Gibran, Jhumpa Lahiri.

Sitäpaitsi eihän me tiedetä mitä AP haluaa kirjoittaa, literary fiction ja commercial fiction ovat ihan eri asiat joita mitataan ihan eri mittapuilla. Ei esim 50 shades of gray ole todellakaan hyvää kieltä tai monipuolista sanastoa, mutta romaani se on, ja menestynyt.

Toki. Mutta en haluaisi aloittelevana kirjailijana joutua samalle viivalle nykypäivän ja tulevaisuuden kunderoiden ja lahirien kanssa. Englanninkielisen kirjallisuuden kilpailu on monta kertaa kovempaa kuin suomenkielisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi kirjailija Emmi Itäranta (Teemestarin kirja) kirjoittaa romaaninsa samanaikaisesti suomeksi ja englanniksi, eli voi siis onnistuakin.

Ja onhan sitäpaitsi paljon menestyneitä kirjailijoita jotka eivät kirjoita/kirjoittaneet äidinkielellään.

Mm Milan Kundera, Vladimir Nabokov, Yann Martel, Jack Kerouac, Samuel Beckett, Jung Chang, Kahlil Gibran, Jhumpa Lahiri.

Sitäpaitsi eihän me tiedetä mitä AP haluaa kirjoittaa, literary fiction ja commercial fiction ovat ihan eri asiat joita mitataan ihan eri mittapuilla. Ei esim 50 shades of gray ole todellakaan hyvää kieltä tai monipuolista sanastoa, mutta romaani se on, ja menestynyt.

Toki. Mutta en haluaisi aloittelevana kirjailijana joutua samalle viivalle nykypäivän ja tulevaisuuden kunderoiden ja lahirien kanssa. Englanninkielisen kirjallisuuden kilpailu on monta kertaa kovempaa kuin suomenkielisen.

Se ei pelaa joka pelkää :P

Mutta tämä on siitä hankala kysymys, että kirjailijanplantun pitäisi ihan oikeasti tuntea oma tasonsa, ennen kuin voi vastata rehellisesti itselleen, millä kielellä kannattaa yrittää kirjoittaa ja mitä.

Useimmat jotka yrittävät dollarinkuvat silmissä kirjoittaa jotain 50 Shades of Greytä isolle yleisölle, epäonnistuvat siinä surkeasti, vaikka puhuisivat englantia ihan äidinkielenään.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi kirjailija Emmi Itäranta (Teemestarin kirja) kirjoittaa romaaninsa samanaikaisesti suomeksi ja englanniksi, eli voi siis onnistuakin.

Ja onhan sitäpaitsi paljon menestyneitä kirjailijoita jotka eivät kirjoita/kirjoittaneet äidinkielellään.

Mm Milan Kundera, Vladimir Nabokov, Yann Martel, Jack Kerouac, Samuel Beckett, Jung Chang, Kahlil Gibran, Jhumpa Lahiri.

Sitäpaitsi eihän me tiedetä mitä AP haluaa kirjoittaa, literary fiction ja commercial fiction ovat ihan eri asiat joita mitataan ihan eri mittapuilla. Ei esim 50 shades of gray ole todellakaan hyvää kieltä tai monipuolista sanastoa, mutta romaani se on, ja menestynyt.

Toki. Mutta en haluaisi aloittelevana kirjailijana joutua samalle viivalle nykypäivän ja tulevaisuuden kunderoiden ja lahirien kanssa. Englanninkielisen kirjallisuuden kilpailu on monta kertaa kovempaa kuin suomenkielisen.

Tottakai on. En sanonut että se on helppoa vaan että se on mahdollista. 

Noin keskimäärin taloudellisesti menestyviä kirjailijoita, jotka pystyvät elättämään itsensä pelkästään kirjoittamalla on hurjan vähän, niin Suomessa kuin muuallakin. Esim täällä Briteissä kirjailijan keskivertoansiot on £10,500 vuodessa, sillä elää ehkä jossain Isle of Mullin erätuvalla, muuten voi olla haastavaa.

Mutta aina joku jossain sattuu kirjoittamaan juuri sen romaanin jota maailma on odottanut, se saapuu agentin spostiin juuri sellaisena päivänä että tämä ehtii sen lukea, kustantajat heittäytyvät tarjouskilpaan ja Hollywoodkin kiinnostuu.  Unelmointi on ilmaista ja niiden tavoittelu hauskaa.

Seuraan duunini vuoksi kustannusalaa hyvinkin läheltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi kirjailija Emmi Itäranta (Teemestarin kirja) kirjoittaa romaaninsa samanaikaisesti suomeksi ja englanniksi, eli voi siis onnistuakin.

Ja onhan sitäpaitsi paljon menestyneitä kirjailijoita jotka eivät kirjoita/kirjoittaneet äidinkielellään.

Mm Milan Kundera, Vladimir Nabokov, Yann Martel, Jack Kerouac, Samuel Beckett, Jung Chang, Kahlil Gibran, Jhumpa Lahiri.

Sitäpaitsi eihän me tiedetä mitä AP haluaa kirjoittaa, literary fiction ja commercial fiction ovat ihan eri asiat joita mitataan ihan eri mittapuilla. Ei esim 50 shades of gray ole todellakaan hyvää kieltä tai monipuolista sanastoa, mutta romaani se on, ja menestynyt.

Toki. Mutta en haluaisi aloittelevana kirjailijana joutua samalle viivalle nykypäivän ja tulevaisuuden kunderoiden ja lahirien kanssa. Englanninkielisen kirjallisuuden kilpailu on monta kertaa kovempaa kuin suomenkielisen.

Tottakai on. En sanonut että se on helppoa vaan että se on mahdollista. 

Noin keskimäärin taloudellisesti menestyviä kirjailijoita, jotka pystyvät elättämään itsensä pelkästään kirjoittamalla on hurjan vähän, niin Suomessa kuin muuallakin. Esim täällä Briteissä kirjailijan keskivertoansiot on £10,500 vuodessa, sillä elää ehkä jossain Isle of Mullin erätuvalla, muuten voi olla haastavaa.

Mutta aina joku jossain sattuu kirjoittamaan juuri sen romaanin jota maailma on odottanut, se saapuu agentin spostiin juuri sellaisena päivänä että tämä ehtii sen lukea, kustantajat heittäytyvät tarjouskilpaan ja Hollywoodkin kiinnostuu.  Unelmointi on ilmaista ja niiden tavoittelu hauskaa.

Seuraan duunini vuoksi kustannusalaa hyvinkin läheltä. 

Toki, unelmoimisen hauskuuden vuoksi sitä kirjoitetaankin yleensä. Mutta juuri siksi kannattaa valita kieli, jolla kirjoittaminen on hauskinta, ja se on yleensä äidinkieli.

Ei. Ei riitä että osaat kirjoittaa kieliopillisesti oikein JA että osaat tuottaa hyvää ja sujuvaa tekstiä, vaansinun täytyy todella osata ja ymmärtää vivahteet, jotta saat tekstiin värikkyyttä ja syvyyttä.

Kuinka moni suomen kieltäkään äidinkielenä puhuvista osaisi kirjoittaa hyvän kirjan suomeksi? Niinpä.

Kirjoita suomeksi se kirja ja lyö se sitten Google Translateen. Siitä sitten lopputulosta oikolukemaan ja pian käsissäsi onkin ulkomaankielinen romaani.

Vierailija kirjoitti:

Yrittämällähän se selviää. Epäilen kyllä vahvasti, että yliopiston opeilla saisi romaania aikaan. 

Onhan niitä kirjailijoita jotka ovat kirjoittaneet englanniksi, vaikka äidinkieli jokin muu, esim. Joseph Conrad.

Mutta se kyllä melkein edellyttää sitä että elää englanninkielisellä alueella riittävän pitkään, niin että kielen käyttö ja kielen denotaatiot ja konnotaatiot ovat tulleet luontevaksi osaksi omaa ajattelua ja ilmaisua.

Tuohon pääsemiseksi yliopistonkin opeilla saattaa olla oma avustava, vaikkei mitenkään ratkaiseva, vaikutuksensa,

Vierailija kirjoitti:

Eihän siihen välttämättä mitään oppiarvoja, tutkintoja,tai todistuksiakaan vaadita.

Riittää näet aivan täysin ja ihan pelkästään se  että OSAAT kirjoittaa englanniksi ja että tekstistäsi se myös NÄKYY.

Miten sen osaamisesi hankit on täysin oma asiasi.

TEKSTI itsessään kyllä puhuu sitten puolestaan.

Yep.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siihen välttämättä mitään oppiarvoja, tutkintoja,tai todistuksiakaan vaadita.

Riittää näet aivan täysin ja ihan pelkästään se  että OSAAT kirjoittaa englanniksi ja että tekstistäsi se myös NÄKYY.

Miten sen osaamisesi hankit on täysin oma asiasi.

TEKSTI itsessään kyllä puhuu sitten puolestaan.

Yep.

Lukase 50 shades of Grey pohjaksi, ja siitä sitten kirjoitat vähintään yhtä huonon romaanin. Myyt miljoonia.

Suurin ongelma lienee sanavarasto ja se, että osaa käyttää samalle asialle erilaisia vivahteita kun tietää paljon sanoja. Se taas ei ole koulutuksesta kiinni, koska kouluissa ei varsinaisesti keskitytä sanavaraston kerryttämiseen. Joten ei maisterin tutkintokaan sinänsä ole mikään vaatimus tai apu asiassa. Riippuu muista asioista. Varmaan auttaa, jos lukee paljon englanninkielisiä kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Jos englanti ei ole toinen äidinkielesi, et pääse siinä koskaan äidinkielentasolle. Romaanista tulee pintapuolinen, jos se kirjoittaa vajaalla kielitaidolla. Iso osa äidinkielellään kirjoittavistakaan ei osaa kieltä niin syvällisesti, että saisi romaanista kielellisesti monipuolista ja moniulotteista. Kielitaidon lisäksi pitää siis osata kirjoittaa. Enkä tarkoita nyt kielioppisääntöjä, vaan kerronnallista syvyyttä. 

Kyllä natiivitasolle voi päästä vaikka ei olisikaan äidinkieli, jos esim käy lapsesta asti koulun toisella kielellä ja kommunikoi kavereiden kanssa sillä.