Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö vanhempiesi isovanhempien etu- ja sukunimet?
13.10.2021 |
Osaatko sinä sanoa, että minkä nimisiä olivat vanhempiesi isovanhemmat? Minä hieman järkytyksekseni tajusin, että en kerta kaikkiaan tiedä. Omat vanhempani eivät tainneet juuri koskaan puhua mistään isovanhemmista, koska he kuolivat jo joskus vuosisadan puolivälissä. Nyt vanhemmilta on liian myöhäistä edes kysyä asiaa.
Kommentit (58)
En tiedä isäni vanhempien nimiä enkä osaa nimetä serkuistani kuin yhden ja senkin vain lempinimeltä.
Ei hirveesti sukulaiset kiinnosta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän 1200-1600 luvuille asti. Riippuen sukuhaaroista. Tietämys näin kauaksi menneisyyteen ei olisi mahdollista, ellei sukuni olisi ollut aatelinen.
Tottakai tiedän. Millainen ihminen ei tiedä?
Isän isän vanhempien ja äidin äidin vanhempien nimet tiedän, sillä hautakivet ovat vielä tallella.
Mutta heidän toisia isovanhempia en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai tiedän. Millainen ihminen ei tiedä?
Varmaan sellainen, jolle niitä ei ole ikinä kukaan kertonut...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän 1200-1600 luvuille asti. Riippuen sukuhaaroista. Tietämys näin kauaksi menneisyyteen ei olisi mahdollista, ellei sukuni olisi ollut aatelinen.
1600-luvun alkuun saakka löytyy tietoja aivan tavan tallaajistakin. Ainakin kun suvut ovat olleet talollisia ja sivistyneistöä.
Tiedän nimet sekä syntymä- ja kuolinajat. 4/8 on ollut elossa niin että minäkin muistan heidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai tiedän. Millainen ihminen ei tiedä?
Varmaan sellainen, jolle niitä ei ole ikinä kukaan kertonut...
Nimethän näkee ihan sukuhautojen hautakivistä.
Tiedän nimiltä kaikki iso- ja isoisovanhempani. Kolme isoisovanhempaa olen myös nähnyt elävänä/tuntenut heidät. Syntymä- ja kuolinvuodet tiedän, sekä hautapaikat. Isoisoisovanhemmista tiedän niiden osalta nimet, joista ei ole tehty sukututkimusta. Isän puolelta onkin sitten tutkittu sukua 1600-luvulle asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt sukututkimusta 1990-luvun alusta, mutta kukaan tuntemistani sukulaisista ei ole tippaakaan kiinnostunut aiheesta. Tuntuu vähän turhalta jatkaa ennen 1700 eläneista taapäin enää, se alkaa olla vaivalloista kun pitäisi tutkia tuomiokirjoja sun muita. Kirkonkirjathan ovat sentään melko selkeitä, on kyllä hyvä osata ruotsia.
Mutta siis ei oikein tiedä enää kenelle sitä tietoa jakaisi, kun ketään ei tunnu kiinnostavan. Harmittaa oikein.
En tiedä isovanhempieni vanhempien nimiä kuin äidin isän puolelta.
Äitini kyllä kertoi myös äitinsävanhemmista,mutta he olivat kuolleet jo varmaan 1900-luvun alussa,mummosta äidilläni oli htara muistikuva,vaari oli kai jo kuollut.
Mutta äitini isän vanhemmat elivät pitkälle ja olivat äitini lapsuuskodissa läheisiä,oli tärkeä mummula/vaarila.Mummu oli Elisbet ja vaari Daavid.Oli raamatulliset nimet,ja nyt meitä Elisabetteja on toiselta nimeltä monta,jo neljässä polvessa.
Isäni puolelta en myöskään tiedä nimiä.Kyllä isäkin heistä puhui,mutta olivat kai jo kuolleet ennen isäni syntymää,1915.
Sen tiedän,että isän äiti on syntynyt vanhempiensa esikoisena ja perheen isä kuoli kohta.Eli oikea isovaari kuoli kun mummoni oli ihan pieni.Saivat sitten isäpuolen ja tuli lisää sisaruksia.
Näin paljon tiedän,mutta nimiä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän. Meillä on suvussa monta sukututkimusta harrastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, sukututkimus tehty. Itse en harrasta aihetta, mutta exä selvitti minunkin suvun juuria melko pitkälle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai. Vain alaluokka tai nousukkaat voivat olla niin historiattomia, etteivät tietäisi.
No sieltäpä tuli taas kekseliäs sivallus!! Onnittelut rouva aatelisakalle siitä.
Mutta asiaan: en tiedä. Käsittääkseni molemmat vanhempani olivat pieniä lapsia kun heidän isovanhempansa kuolivat ja en muista että isä tai äiti olisivat koskaan puhuneet isoisästä tai isoäidistä.
Tätähän on ihan tutkittu eli ylimmissä sosiaaliluokissa on ihan tavallista tietää isovanhempiensa isovanhempienkin nimet, ammatit, asuinpaikat jne., mutta alimmissa sosiaaliluokissa moni ei tiedä edes isäänsä. Ns. yläluokkaisissa perheissä kerrotaan tarinoita isovanhemmista ja näiden vanhemmista, joten lapsille muodostuu yhteinen muisti siitä, mitä on ollut ennen. Siksi Ida Matildat, Tekla Mariat, Johann Evertit ja Karl Emilit ovat tuttuja kerrotuista tarinoista, vaikka heitä ei olisi ikinä tavannut.
Isoäitini kuoli ennen syntymääni ja silti tiedän hänestä monia asioita.
Ulkomuistista nimet 6/8:lle, loput kaksi saan helposti selville omista papereista. Pitemmällekin sukulinjoja löytyisi tehty kummallakin puolen sukua. Vain 1 isoisovanhemmistani oli elossa syntyessäni ja hänestä myös omia muistikuvia.
Arvelisin kyllä, että on kyllä ihan yleistä, että noita isoisovanhempien nimiä ei ainakaan kaikkia muista, vaikka olisi ne kuullutkin.
Isänlinjani menee 1480-luvulle (ja on vahvistettu geenitesteillä). Maajusseja. Minulla on esivanhempia eräässä aatelissuvussa mutta niiden varhaisimmat tiedot alkaa vasta 1600-luvulta.
Kiinnostava vinkki tuo sivusto, en ole aiemmin kuullut.