Naisten vaikea löytää tasoistaan miestä?

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:40"]

Olen nähnyt, mun vanhemmat ^^ Mutsi rikas, faijalla ei mitään omaisuutta :D

[/quote]

Näitä on ilman muuta, mutta jotain voidaan pitää aika yleisenä tapana ja käytäntönä jos sitä harjoittaa peräti 80% väestöstä. Nämä tavat ja asenteet kumppania valitessa muuttuu aika hitaasti, ei tämä mitään rakettitiedettä ole, jos naiset ovat sukupolvi toiselta ovat paremmin pärjääviä ja tienaavia, eihän niitä paremmin tienaavia miehiä riitä millään kaikille. Eli pitäisi miettiä vähän muitakin asioita kuin rahaa, statusta, asemaa kun miestä valitsee, varsinkin jos itse tienaa jo niin hyvin että ei ole mitään tarvetta elättäjälle.

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 21:34"]

Joo, tulee mieleen tää joku suomalaisista akateemisista sinkkunaisista kertonut sarja. Siinä oli naisilla niin kovat vaatimukset esim. nettideitissä ja speed datessa. Perusmukavat ja rehdinoloiset, mutta hieman ujot, särmättömät tai kouluttamattomat miehet eivät kelvanneet. Itse olen kaksi maisterintutkintoa suorittanut mies, jolla on kaunis ja fiksu akateeminen vaimo. En nähnyt kyseisissä naisissa yhtään mitään. Ehkä yhdeksi yöksi jos ei ole vähään aikaan parempaa irronnut, mutta mitään sellaista vetoavaa feminiinisyyttä, hauskuutta, tyttömäistä spontaanisuutta tai vastaavaa ei niissä naisissa ollut. Ulkonäölläkään ei ollut erikoisemmin ketään siunattu. Voivat he olla älykkäitä ja hyvät sosiaaliset taidot, mutta ei se nyt vaan riitä. Olen tavannut paljon paljon heitä kiinnostavampia naisia, joita harkinnut jopa parisuhteeseenkin, joilla on vain joku amk-koulutus tai lukio/kampaajalinja. Ei kiinnosta pätkääkään, jos pitää valita tylsän, särmättömän ja vähemmän kauniin akateemisen ja sitten ihan erilaisen kampaajan väliltä. Sehän on myös tunnettu fakta, että naistohtoreista 40 % on lapsettomia. Olisiko tässä joku yhteys?

Kuvitellaan että sillä akateemisuudella saavutetaan se mieskin ja sitten kun joku sellainen Mr. Big / Chris O'Neill -tyypin huippumies ei uikaan liiveihin, niin valitetaan että ei löydy hyvää miestä. Ei, sä vaan olet tavallinen tylsä nainen joka ei ole edes erityisen kaunis ja luulee siksi saavansa huippumiehen. Se on ihan yhtä realistista kuin jos sellainen luonteeltaan sydämellinen ja reilu, mutta äärimmäisen nössö firman atk-vastaava kuvittelee aina omaavansa mahkuja siihen koulun/duunin parhaimman näköiseen kaunottareen. Ei tapahdu.

[/quote] Jälleen yksi ylemmyydentuntoinen äijänkuvatus sepustamassa hömppää. Sanoisit sen ihan suoraan: miehet etsivät naisista sitä ulkonäköä, naiset etsivät miehistä menestyjää, pärjääjää. Kummankin valinnat voi nähdä pinnallisina ja älyttöminä, mutta ne ovat jokaisen omia valintoja. Edes luomakunnan ehdoton kruunu ei voi alkaa sanella niitä sääntöjä, millä joku koulutettu tai kouluttamaton naikkonen seuransa hankkii.

Hauskasti tekstissäsi (kuinka monta kertaa?) toistuu tuo vaatimus ulkonäöstä. Et siis miten nainen voikaan kuvitella olevansa jotain ja vaativansa jotain, kun ei sillä edes ole ulkonäköä. Kun se juuri on se ainoa, mitä miehet naisista hakevat.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 21:34"]

Joo, tulee mieleen tää joku suomalaisista akateemisista sinkkunaisista kertonut sarja. Siinä oli naisilla niin kovat vaatimukset esim. nettideitissä ja speed datessa. Perusmukavat ja rehdinoloiset, mutta hieman ujot, särmättömät tai kouluttamattomat miehet eivät kelvanneet. Itse olen kaksi maisterintutkintoa suorittanut mies, jolla on kaunis ja fiksu akateeminen vaimo. En nähnyt kyseisissä naisissa yhtään mitään. Ehkä yhdeksi yöksi jos ei ole vähään aikaan parempaa irronnut, mutta mitään sellaista vetoavaa feminiinisyyttä, hauskuutta, tyttömäistä spontaanisuutta tai vastaavaa ei niissä naisissa ollut. Ulkonäölläkään ei ollut erikoisemmin ketään siunattu. Voivat he olla älykkäitä ja hyvät sosiaaliset taidot, mutta ei se nyt vaan riitä. Olen tavannut paljon paljon heitä kiinnostavampia naisia, joita harkinnut jopa parisuhteeseenkin, joilla on vain joku amk-koulutus tai lukio/kampaajalinja. Ei kiinnosta pätkääkään, jos pitää valita tylsän, särmättömän ja vähemmän kauniin akateemisen ja sitten ihan erilaisen kampaajan väliltä. Sehän on myös tunnettu fakta, että naistohtoreista 40 % on lapsettomia. Olisiko tässä joku yhteys?

Kuvitellaan että sillä akateemisuudella saavutetaan se mieskin ja sitten kun joku sellainen Mr. Big / Chris O'Neill -tyypin huippumies ei uikaan liiveihin, niin valitetaan että ei löydy hyvää miestä. Ei, sä vaan olet tavallinen tylsä nainen joka ei ole edes erityisen kaunis ja luulee siksi saavansa huippumiehen. Se on ihan yhtä realistista kuin jos sellainen luonteeltaan sydämellinen ja reilu, mutta äärimmäisen nössö firman atk-vastaava kuvittelee aina omaavansa mahkuja siihen koulun/duunin parhaimman näköiseen kaunottareen. Ei tapahdu.

[/quote] Jälleen yksi ylemmyydentuntoinen äijänkuvatus sepustamassa hömppää. Sanoisit sen ihan suoraan: miehet etsivät naisista sitä ulkonäköä, naiset etsivät miehistä menestyjää, pärjääjää. Kummankin valinnat voi nähdä pinnallisina ja älyttöminä, mutta ne ovat jokaisen omia valintoja. Edes luomakunnan ehdoton kruunu ei voi alkaa sanella niitä sääntöjä, millä joku koulutettu tai kouluttamaton naikkonen seuransa hankkii.

Hauskasti tekstissäsi (kuinka monta kertaa?) toistuu tuo vaatimus ulkonäöstä. Et siis miten nainen voikaan kuvitella olevansa jotain ja vaativansa jotain, kun ei sillä edes ole ulkonäköä. Kun se juuri on se ainoa, mitä miehet naisista hakevat.

[/quote]On ulkonäöllä merkitystä, mutta sen merkitystä liioitellaan. Kauniskin nainen muuttuu hetkessä rumaksi, jos on sisältä ruma. Ja tavallisesta naisesta tulee kaunotar jos sydän on kultaa ja luonne mahtava.

T.M38v

Minä en akateemisena naisena ymmärrä muiden korkeakoulutettujen valitusta siitä, miten miehiä on vaikea löytää. Minusta Suomen kaupungit ovat täynnä hyviä miehiä. Sympaattisen näköisiä, maalta kotoisin olevia insinöörejä, jotka osaavat korjata kotona kaikenlaista ja ovat hyviä kuuntelijoita. Monet ovat hauskojakin, ja yleensä vähemmän hauskojenkin huumoria oppii ymmärtämään ja siitä nauttimaan, kun heihin kunnolla tutustuu ja löytää yhteisen sävelen. Pukeutuvatkin ihan siististi, ovat luotettavia, tarjoavat treffeillä ja omaavat hyvän työmoraalin. Näitä miehiä on aivan älyttömästi.

Monien mielestä on kuitenkin pakko ihastua tulisesti jo ensi tapaamisella, jotta suhteesta voisi tulla ikinä mitään. Tämä on ok, jos ulkonäkö ja ulkoinen ulosanti on tärkein kriteeri kumppania valitessa. Moni ei kuitenkaan näin koe, mutta käyttäytyy silti niin kuin näin olisi. Oikea kiintymys syntyy vasta, kun toiseen tutustuu, ja siihen vaiheeseen monella ei ole kärsivällisyyttä. Valitetaan siitä vaan, kun komea mies osoittautuukin kusipääksi, tai siitä, että kukaan ei ole kiinnostava, koska kaikkein komeimmat eivät lähesty ja ne vähemmän karismaattiset eivät kiinnosta.

Miettikää esimerkiksi ystäviänne ja sukulaisianne. Ovatko ne, jotka ovat vähemmän kauniita tai joilla ei ole vaikuttava ulosanti, mielestänne tutustumisen arvoisia? Onko heissä kumppaniainesta edes jollekin? Ajatelkaa tätä, kun kohtaatte miehiä, eikä kenelläkään ole seksikästä ääntä tai edes kiehtovaa tapaa puhua. Monen persoonallisuuteen saa oikeasti kosketuksen vasta useamman tapaamisen myötä. Valtaosa meistä on "taviksia", mutta harvassa meistä ei ole yhtään mitään kiinnostavaa, kun ajatuksiimme oikeasti tutustuu.

Tähän on tultu kun tytöt katsoo vain prinsessa-viihdettä. Kukapa nainen kun on prinsessa haluaisi vähempää kuin prinssin.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 07:11"]

Tässä vielä teille jankuttajille....http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/685771/Miten+suomalaiset+oikein+pariutuvat

Kaunis, vaalea suomalainen au pair liittyi perheeseemme elokuussa ja pienen paikkakunnan tytölle on riittänyt suurkaupungissa uutuuksia. Ehkä suurin ihmetyksen aihe ovat englantilaiset miehet ja heidän hanakkuus tulla juttelemaan. Jo ensimmäisellä Lontoon vierailulla oli joku tullut pyytämään au pairia treffeille, kun tämä hetkeksi pysähtyi kadun kulmalla karttaa lukemaan. Tämä teki melkein yhtä suuren vaikutuksen kun Buckinghamin palatsin näkeminen.

“Eikö ne Suomessa tule sulle juttelemaan,” kysyin, sillä olisin kuvitellut että sinisilmäisellä, herkästi hymyilevällä tytöllä olisi flaksi käynyt missa vaan.

“No ei ainakaan tollain, siis selvin päin,” tokaisi au pair-tyttömme.

RUPESIN MUISTELEMAAN omia, muinaisia ennen-lapsia-ja-miestä kokemuksia Suomen yöelämässä. Ne olivat kieltämättä aina kummallisia. Usein joku täysin tuntematon mies tiivisti illan lopussa koko tutustumisen kolmeen öristyyn sanaan: ”Sulle vai mulle?” Se osasi aina häkellyttää, varsinkin kun en siihen asti ollut edes katsekontaktissa kyseisen herran kanssa.

Kerran parrakas nuori mies katsoi minua lempeästi silmiin ja ojensi minulle sanattomasti noin pyyhekumin kokoisen, harmaan-ruskean, hieman rosoisen kiven. Tähänkään en osannut vastata, vaikka myöhemmin ajattelin, että hän oli ehkä lainannut eleen pingviinien pariutumisriitistä, jossa uros antaa valitsemalleen naaraalle kiven. Olisiko minun pitänyt röyhistää rintahöyheniä ja oksentaa puolisulanutta kalalientä miehen varpaille? Ja mitä sen jälkeen olisi tapahtunut? Olisimmeko heti ruvenneet neuvottelemaan tulevan munamme hoitovuoroista?

Usein tuntui, etten ymmärtänyt suomalaisen sosiaalisen kanssakäynnin sääntöjä ja merkkejä. Mutta au pairin kanssa jutellessa ymmärsin, etteivät kokemukseni suomalaisista miehistä ehkä olleetkaan kovin epätavallisia.

HUVITTAVINTA ON, etteivät englantilaiset miehetkään ole mitään maailmankuuluja naistenmiehiä. Italialaisiin “Ciao bellaa” huuteleviin tyyppeihin verrattuna he ovat kankeita ja estyneitä.

Englannissakin käytetään paljon alkoholia uuden tuttavuuden solmimiseen. Mutta englantilaiset osaavat tuon kuuluisan ”small talkin”. Täällä on tapana vaihtaa ainakin muutama lause – vaikka säästä jos ei parempaa keksitä – ennen kuin edetään illan “sulle vai mulle” -vaiheeseen.

Kun ensimmäisen kerran tapasin englantilaisen mieheni ystäväni syntymäpäiväjuhlilla juttelimme koko illan – niin hartaasti, että rupesin jo pelkäämään, ettei hän koskaan yrittäisikään suudella minua.

Ja sekin kalju ja harvahampainen englantilainen herra, joka pyysi minua pubi-seuralaisekseen kun myin koulun arpajaisiin lippuja supermarketin aulassa, esitteli minulle ensin kohteliaasti tatuointejaan ja kysyi vaunuissa nukkuvan lapseni nimeä. Small talkia kai sekin.

Suomessa ei taida edes olla käännöstä englantilaiselle ilmaisulle “chat up”, joka tarkoittaa flirttailevaa jutustelua.

Olenkin miettinyt, että Suomen ja Englannin välille pitäisi perustaa joku kansainvälinen vaihto, jossa englantilaiset sinkkumiehet matkustavat Suomeen tyttöystävää hakemaan. Silloin ujoimmatkin olisivat kuin sulavasuisia Don Juaneja, ja suomalaiset naisetkin saisivat hieman vaihtelua. Jos en nyt ole ymmärtänyt tätä taas ihan väärin. Ehkä suomalaiset naiset eivät pidä hölösuisista miehistä, vaan odottavat, että joku vaan tulee hiljaa painamaan pienen harmaan kiven käteen?

[/quote]

Heh, tutulta kuulostaa.

t. Ujohkon, mutta minua aktiivisesti kosiskelleen, englantilaisen miehen vaimo.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 11:30"]

Siis valitseeko naiset muka miehen jonkun tason perusteella ylipäätänsä?? Turhahan tästä on keskustella jos näin ei ole. Jos valitsee, linkkiä tutkimukseen kiitos :)

Ja onko miesten ja naisten tasomittarit samanlaiset keskenään? Vai onko ongelma nimenomaan se, etteivät ne kohtaa? Esimerkiksi: 185 cm pitkä lihaksikas lakimiehes. Mitä tuossa on enemmän kun hoikassa kouluttautuneessa naisessa? Ja tuo pituus on minusta enemmänkin miinusta, aika lyhyt.

[/quote]

Ensinnäkin, 185cm on pitkä. Tuskin sinä olet yli 180cm itse? Ei kukaan lyhyt nainen voi vaatia mieheltä kahden metrin pituutta.

Toiseksi, siinä TODELLAKIN on ero, että mies on lihaksikas ja nainen hoikka. Ei naisen tarvitse tehdä mitään ollakseen hoikka, kunhan vain syö kuin normaalit ihmiset. Miehen täytyy treenata ja nähdä vaivaa ollakseen lihaksikas.

185cm pitkän, lihaksikkaan lakimiehen kanssa samalla tasolla on timmiksi treenattu, keskipituinen ja koulutettu nainen. Ei mikään laihaläski seinäruusu, joita on Suomessa pari miljoonaa.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:57"]Minä en akateemisena naisena ymmärrä muiden korkeakoulutettujen valitusta siitä, miten miehiä on vaikea löytää. Minusta Suomen kaupungit ovat täynnä hyviä miehiä. Sympaattisen näköisiä, maalta kotoisin olevia insinöörejä, jotka osaavat korjata kotona kaikenlaista ja ovat hyviä kuuntelijoita. Monet ovat hauskojakin, ja yleensä vähemmän hauskojenkin huumoria oppii ymmärtämään ja siitä nauttimaan, kun heihin kunnolla tutustuu ja löytää yhteisen sävelen. Pukeutuvatkin ihan siististi, ovat luotettavia, tarjoavat treffeillä ja omaavat hyvän työmoraalin. Näitä miehiä on aivan älyttömästi.

Monien mielestä on kuitenkin pakko ihastua tulisesti jo ensi tapaamisella, jotta suhteesta voisi tulla ikinä mitään. Tämä on ok, jos ulkonäkö ja ulkoinen ulosanti on tärkein kriteeri kumppania valitessa. Moni ei kuitenkaan näin koe, mutta käyttäytyy silti niin kuin näin olisi. Oikea kiintymys syntyy vasta, kun toiseen tutustuu, ja siihen vaiheeseen monella ei ole kärsivällisyyttä. Valitetaan siitä vaan, kun komea mies osoittautuukin kusipääksi, tai siitä, että kukaan ei ole kiinnostava, koska kaikkein komeimmat eivät lähesty ja ne vähemmän karismaattiset eivät kiinnosta.

Miettikää esimerkiksi ystäviänne ja sukulaisianne. Ovatko ne, jotka ovat vähemmän kauniita tai joilla ei ole vaikuttava ulosanti, mielestänne tutustumisen arvoisia? Onko heissä kumppaniainesta edes jollekin? Ajatelkaa tätä, kun kohtaatte miehiä, eikä kenelläkään ole seksikästä ääntä tai edes kiehtovaa tapaa puhua. Monen persoonallisuuteen saa oikeasti kosketuksen vasta useamman tapaamisen myötä. Valtaosa meistä on "taviksia", mutta harvassa meistä ei ole yhtään mitään kiinnostavaa, kun ajatuksiimme oikeasti tutustuu.
[/quote]

Tämä ja se, että pienikin "vika" miehessä voi kaataa suhteen heti alkuunsa. Nyt oli järkinaisen tekstiä.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:38"]

Miehille naisen koulutus, asema, status tai raha ei merkitse niin paljon. Mies voi ihan hyvin ottaa kaupan kassan eikä se tuota minkäänlaista ongelmaa mikäli nainen on muuten sopiva. Oletteko koskaan nähneet naista joka ottaa kumppaniksi kaupan kassan jos on itse korkeassa asemassa, rahaa löytyy, koulutusta ja muuta. Aika harvinainen skenaario.[/quote]

On, mutta ei tuokaan ole kovin yleistä, että koulutettu mies nai kaupan kassan tai lähihoitajan. Minä olen alalta, jossa maisteri/DI on se vähemmän koulutettu ja lähes poikkeuksetta ne miehet pariutuvat suunnilleen oman koulutustasonsa naisten kanssa.  Varmasti siitä muutama sana vaihdettaisiin selän takana, että mitä tuokin meinaa, jos joku naisi jonkun pinnallisen tytönhempukan. On sitä niitäkin, ja tiedän että se on toisilla aloilla, jonne hakeutuu alfamaisempia kavereita, yleisempää, mutta en sanoisi, että naisen koulutuksella ja asemalla ei ole mitään väliä miehille. Rahaa ne rikkaatkin miehet yleensä naivat. Jotkut sortuvat tunteiluun mutta huonosti siinä käy, kun joutuvat roskalehdistön jäätävään käsittelyyn tai kostamaan oikeudessa suhteen kaunoja.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 14:06"]

Varmasti siitä muutama sana vaihdettaisiin selän takana, että mitä tuokin meinaa, jos joku naisi jonkun pinnallisen tytönhempukan.

[/quote]

He pitävät vähemmän koulutettuja naisia pinnallisina? En kyllä tällaiseen ilmiöön ole vielä törmännyt.

Itse nauran näille, joiden vaatimukset on akateemisuus (koska duunareistahan ei löydy fiksuja), pituus vähintään 185cm (alle 185cm kainalos ei oo turvallista olla, vaikka itse olisi 150cm) ja kropan ja naaman täytyy olla kondikses.
Itselle tärkeintä oli löytää ihminen, jonka kanssa synkkaa ja on hyvä olla ja sellaisen sainkin itselleni.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:57"]

Minä en akateemisena naisena ymmärrä muiden korkeakoulutettujen valitusta siitä, miten miehiä on vaikea löytää. Minusta Suomen kaupungit ovat täynnä hyviä miehiä. Sympaattisen näköisiä, maalta kotoisin olevia insinöörejä, jotka osaavat korjata kotona kaikenlaista ja ovat hyviä kuuntelijoita. Monet ovat hauskojakin, ja yleensä vähemmän hauskojenkin huumoria oppii ymmärtämään ja siitä nauttimaan, kun heihin kunnolla tutustuu ja löytää yhteisen sävelen. Pukeutuvatkin ihan siististi, ovat luotettavia, tarjoavat treffeillä ja omaavat hyvän työmoraalin. Näitä miehiä on aivan älyttömästi.

Monien mielestä on kuitenkin pakko ihastua tulisesti jo ensi tapaamisella, jotta suhteesta voisi tulla ikinä mitään. Tämä on ok, jos ulkonäkö ja ulkoinen ulosanti on tärkein kriteeri kumppania valitessa. Moni ei kuitenkaan näin koe, mutta käyttäytyy silti niin kuin näin olisi. Oikea kiintymys syntyy vasta, kun toiseen tutustuu, ja siihen vaiheeseen monella ei ole kärsivällisyyttä. Valitetaan siitä vaan, kun komea mies osoittautuukin kusipääksi, tai siitä, että kukaan ei ole kiinnostava, koska kaikkein komeimmat eivät lähesty ja ne vähemmän karismaattiset eivät kiinnosta.

Miettikää esimerkiksi ystäviänne ja sukulaisianne. Ovatko ne, jotka ovat vähemmän kauniita tai joilla ei ole vaikuttava ulosanti, mielestänne tutustumisen arvoisia? Onko heissä kumppaniainesta edes jollekin? Ajatelkaa tätä, kun kohtaatte miehiä, eikä kenelläkään ole seksikästä ääntä tai edes kiehtovaa tapaa puhua. Monen persoonallisuuteen saa oikeasti kosketuksen vasta useamman tapaamisen myötä. Valtaosa meistä on "taviksia", mutta harvassa meistä ei ole yhtään mitään kiinnostavaa, kun ajatuksiimme oikeasti tutustuu.

[/quote]

Aivan huikea nainen, ihan sydän melkein pysähtyi kuin luin näin järkevää tekstiä. Taisin jopa pikkuisen rakastua ♥

Jumalauta että oli virkistävä poikkeus tähän marinaan ja vinkumiseen mitä täältä saa lukea yötä päivää. Naisia joilla on sydäntä ja järkeä, heitä on olemassa, kyseessä ei siis ole pelkkä urbaanilegenda.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:57"]

Minä en akateemisena naisena ymmärrä muiden korkeakoulutettujen valitusta siitä, miten miehiä on vaikea löytää. Minusta Suomen kaupungit ovat täynnä hyviä miehiä. Sympaattisen näköisiä, maalta kotoisin olevia insinöörejä, jotka osaavat korjata kotona kaikenlaista ja ovat hyviä kuuntelijoita. Monet ovat hauskojakin, ja yleensä vähemmän hauskojenkin huumoria oppii ymmärtämään ja siitä nauttimaan, kun heihin kunnolla tutustuu ja löytää yhteisen sävelen. Pukeutuvatkin ihan siististi, ovat luotettavia, tarjoavat treffeillä ja omaavat hyvän työmoraalin. Näitä miehiä on aivan älyttömästi.

Monien mielestä on kuitenkin pakko ihastua tulisesti jo ensi tapaamisella, jotta suhteesta voisi tulla ikinä mitään. Tämä on ok, jos ulkonäkö ja ulkoinen ulosanti on tärkein kriteeri kumppania valitessa. Moni ei kuitenkaan näin koe, mutta käyttäytyy silti niin kuin näin olisi. Oikea kiintymys syntyy vasta, kun toiseen tutustuu, ja siihen vaiheeseen monella ei ole kärsivällisyyttä. Valitetaan siitä vaan, kun komea mies osoittautuukin kusipääksi, tai siitä, että kukaan ei ole kiinnostava, koska kaikkein komeimmat eivät lähesty ja ne vähemmän karismaattiset eivät kiinnosta.

Miettikää esimerkiksi ystäviänne ja sukulaisianne. Ovatko ne, jotka ovat vähemmän kauniita tai joilla ei ole vaikuttava ulosanti, mielestänne tutustumisen arvoisia? Onko heissä kumppaniainesta edes jollekin? Ajatelkaa tätä, kun kohtaatte miehiä, eikä kenelläkään ole seksikästä ääntä tai edes kiehtovaa tapaa puhua. Monen persoonallisuuteen saa oikeasti kosketuksen vasta useamman tapaamisen myötä. Valtaosa meistä on "taviksia", mutta harvassa meistä ei ole yhtään mitään kiinnostavaa, kun ajatuksiimme oikeasti tutustuu.

[/quote]

Tämä selittää sitä, miksi niin moni ihastuu esimerkiksi työkavereihinsa, naapureihinsa jne. Samanlaisia "tylsiä", mitäänsanomattomia tavismiehiä kuin kaikki ne, joille on baarissa annettu pakit. Mutta kun niihin olosuhteiden pakosta tutustuu, niin ne alkavatkin kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 14:06"][quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:38"]

Miehille naisen koulutus, asema, status tai raha ei merkitse niin paljon. Mies voi ihan hyvin ottaa kaupan kassan eikä se tuota minkäänlaista ongelmaa mikäli nainen on muuten sopiva. Oletteko koskaan nähneet naista joka ottaa kumppaniksi kaupan kassan jos on itse korkeassa asemassa, rahaa löytyy, koulutusta ja muuta. Aika harvinainen skenaario.[/quote]

On, mutta ei tuokaan ole kovin yleistä, että koulutettu mies nai kaupan kassan tai lähihoitajan. Minä olen alalta, jossa maisteri/DI on se vähemmän koulutettu ja lähes poikkeuksetta ne miehet pariutuvat suunnilleen oman koulutustasonsa naisten kanssa.  Varmasti siitä muutama sana vaihdettaisiin selän takana, että mitä tuokin meinaa, jos joku naisi jonkun pinnallisen tytönhempukan. On sitä niitäkin, ja tiedän että se on toisilla aloilla, jonne hakeutuu alfamaisempia kavereita, yleisempää, mutta en sanoisi, että naisen koulutuksella ja asemalla ei ole mitään väliä miehille. Rahaa ne rikkaatkin miehet yleensä naivat. Jotkut sortuvat tunteiluun mutta huonosti siinä käy, kun joutuvat roskalehdistön jäätävään käsittelyyn tai kostamaan oikeudessa suhteen kaunoja.
[/quote]

Mulla on DI-miehenä ihan duunarinainen tyttöystävänä. Asiat nyt menivät näin, koska: En ole komea, vaan pikemminkin ruma ja en ole millään tasolla sosiaalisesti lahjakas. Pitkä ja liikuntaa harrastava toki olen, mutta tällä naamalla se ei auta.

Ei tätä kukaan ole ihmetellyt ja omalla tavallaan rakastan tyttöystävääni, vaikka juuri yhteistä meillä ei ole.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 14:06"]

Varmasti siitä muutama sana vaihdettaisiin selän takana, että mitä tuokin meinaa, jos joku naisi jonkun pinnallisen tytönhempukan.

[/quote]

He pitävät vähemmän koulutettuja naisia pinnallisina? En kyllä tällaiseen ilmiöön ole vielä törmännyt.

[/quote]

Ei sinänsä, mutta jostain kumman syystä se porukka ei koskaan ihastu oman ikäiseen tavallisen näköiseen lähihoitajaan, vaan hakevat ulkonäkökeskeisiä, nuoria ja kauniita naisia. On aivan turha tulla nassuttamaan, että se on kumminkaan puolin mitään muuta kuin pintakiillon hakua, kun keski-ikäinen keskiluokkainen äijä nai parikymppisen naisen.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:40"]

Joo, olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että jotkut naiset taitavat arvottaa markkina-arvonsa liian yläkanttiin. Kannattaisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ottaa sellainen mies minkä saa koska muuten jää ilman. Ja yli-ikäistä vanhaapiikaa ei sitten enää huoli kukaan.

[/quote]

Tai olla ottamatta ketään. Ehkä se olisi tällaisessa tapauksessa paras valinta. Jotta parisuhteen kannattaa muodostaa, toisesta pitää tykätä todella. Muuten suhteesta saattaa tulla raskasta olemista ja sietämistä. 

Takana ovat ajat, joilloin ihmisten oli lähes pakko pariutua, jotta he olisivat selvinneet. Yksin ihminen on luultavasti onnellisempi kuin huonossa liitossa. 

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 14:21"][quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:40"]

Joo, olen aloittajan kanssa samaa mieltä, että jotkut naiset taitavat arvottaa markkina-arvonsa liian yläkanttiin. Kannattaisi ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ottaa sellainen mies minkä saa koska muuten jää ilman. Ja yli-ikäistä vanhaapiikaa ei sitten enää huoli kukaan.

[/quote]

Tai olla ottamatta ketään. Ehkä se olisi tällaisessa tapauksessa paras valinta. Jotta parisuhteen kannattaa muodostaa, toisesta pitää tykätä todella. Muuten suhteesta saattaa tulla raskasta olemista ja sietämistä. 

Takana ovat ajat, joilloin ihmisten oli lähes pakko pariutua, jotta he olisivat selvinneet. Yksin ihminen on luultavasti onnellisempi kuin huonossa liitossa. 
[/quote]

Tämä on totta. Miehet ovat useammin kurjempia yksin. Ja jos tarjolla olevat miehet eivät kelpaa, niin loppupeleissä sitä olisi kuitenkin kumpikin onneton suhteessakin.

Sitä en vain ymmärrä, että miksi kitistään miesten huonoudesta, jos alunperinkään ei olla millään tasolla ns. pariutuvaa sorttia?

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 14:10"][quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:57"]

Minä en akateemisena naisena ymmärrä muiden korkeakoulutettujen valitusta siitä, miten miehiä on vaikea löytää. Minusta Suomen kaupungit ovat täynnä hyviä miehiä. Sympaattisen näköisiä, maalta kotoisin olevia insinöörejä, jotka osaavat korjata kotona kaikenlaista ja ovat hyviä kuuntelijoita. Monet ovat hauskojakin, ja yleensä vähemmän hauskojenkin huumoria oppii ymmärtämään ja siitä nauttimaan, kun heihin kunnolla tutustuu ja löytää yhteisen sävelen. Pukeutuvatkin ihan siististi, ovat luotettavia, tarjoavat treffeillä ja omaavat hyvän työmoraalin. Näitä miehiä on aivan älyttömästi.

Monien mielestä on kuitenkin pakko ihastua tulisesti jo ensi tapaamisella, jotta suhteesta voisi tulla ikinä mitään. Tämä on ok, jos ulkonäkö ja ulkoinen ulosanti on tärkein kriteeri kumppania valitessa. Moni ei kuitenkaan näin koe, mutta käyttäytyy silti niin kuin näin olisi. Oikea kiintymys syntyy vasta, kun toiseen tutustuu, ja siihen vaiheeseen monella ei ole kärsivällisyyttä. Valitetaan siitä vaan, kun komea mies osoittautuukin kusipääksi, tai siitä, että kukaan ei ole kiinnostava, koska kaikkein komeimmat eivät lähesty ja ne vähemmän karismaattiset eivät kiinnosta.

Miettikää esimerkiksi ystäviänne ja sukulaisianne. Ovatko ne, jotka ovat vähemmän kauniita tai joilla ei ole vaikuttava ulosanti, mielestänne tutustumisen arvoisia? Onko heissä kumppaniainesta edes jollekin? Ajatelkaa tätä, kun kohtaatte miehiä, eikä kenelläkään ole seksikästä ääntä tai edes kiehtovaa tapaa puhua. Monen persoonallisuuteen saa oikeasti kosketuksen vasta useamman tapaamisen myötä. Valtaosa meistä on "taviksia", mutta harvassa meistä ei ole yhtään mitään kiinnostavaa, kun ajatuksiimme oikeasti tutustuu.

[/quote]

Aivan huikea nainen, ihan sydän melkein pysähtyi kuin luin näin järkevää tekstiä. Taisin jopa pikkuisen rakastua ♥

Jumalauta että oli virkistävä poikkeus tähän marinaan ja vinkumiseen mitä täältä saa lukea yötä päivää. Naisia joilla on sydäntä ja järkeä, heitä on olemassa, kyseessä ei siis ole pelkkä urbaanilegenda.
[/quote]

Kyllä meitä on muitakin :). Rakastuin mieheeni pikkuhiljaa, olimme ystäviä ensin. Ujona introverttinä ei osannut aina olla mikään supliikki sanamies, mutta silloin kun puhui, herätti kiinnostuksen. Hän sulautuu enemmin tapettiin, kuin on esillä. Ei höpöttele kummemmin jne. Ihmettelin suuresti, kun hän kertoi, ettei flaksia ole juurikaan ollut naisten kanssa. Maailman ihanin mies! Alkukankeuden jälkeen löytyy mielenkiintoisia näkökulmia, on hellä, oikeudenmukainen, reilu, alkujännityksen jälkeen todella hyvä sängyssä, todella älykäs jne. Joku pitää häntä varmasti tylsänä nössönä, minä iskin kultasuoneen. On tällä hetkellä työtön, mutta se ei haittaa.

Minulla on todella hyvä ja harvinaislaatuinen mies! Älkää naiset nyrpistäkö nokkaanne ujoille, alkuun vähän kankeille miehille. Älkääkä säikähtäkö, jos sängyssäkin homma on kohellusta aluksi. Sillä nämä miehet ovat niitä hyviä puolisoita, joilla hellyyttä piisaa, loistavia isäehdokkaita empaattisuutensa takia.

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 13:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.12.2014 klo 21:34"]

Joo, tulee mieleen tää joku suomalaisista akateemisista sinkkunaisista kertonut sarja. Siinä oli naisilla niin kovat vaatimukset esim. nettideitissä ja speed datessa. Perusmukavat ja rehdinoloiset, mutta hieman ujot, särmättömät tai kouluttamattomat miehet eivät kelvanneet. Itse olen kaksi maisterintutkintoa suorittanut mies, jolla on kaunis ja fiksu akateeminen vaimo. En nähnyt kyseisissä naisissa yhtään mitään. Ehkä yhdeksi yöksi jos ei ole vähään aikaan parempaa irronnut, mutta mitään sellaista vetoavaa feminiinisyyttä, hauskuutta, tyttömäistä spontaanisuutta tai vastaavaa ei niissä naisissa ollut. Ulkonäölläkään ei ollut erikoisemmin ketään siunattu. Voivat he olla älykkäitä ja hyvät sosiaaliset taidot, mutta ei se nyt vaan riitä. Olen tavannut paljon paljon heitä kiinnostavampia naisia, joita harkinnut jopa parisuhteeseenkin, joilla on vain joku amk-koulutus tai lukio/kampaajalinja. Ei kiinnosta pätkääkään, jos pitää valita tylsän, särmättömän ja vähemmän kauniin akateemisen ja sitten ihan erilaisen kampaajan väliltä. Sehän on myös tunnettu fakta, että naistohtoreista 40 % on lapsettomia. Olisiko tässä joku yhteys?

Kuvitellaan että sillä akateemisuudella saavutetaan se mieskin ja sitten kun joku sellainen Mr. Big / Chris O'Neill -tyypin huippumies ei uikaan liiveihin, niin valitetaan että ei löydy hyvää miestä. Ei, sä vaan olet tavallinen tylsä nainen joka ei ole edes erityisen kaunis ja luulee siksi saavansa huippumiehen. Se on ihan yhtä realistista kuin jos sellainen luonteeltaan sydämellinen ja reilu, mutta äärimmäisen nössö firman atk-vastaava kuvittelee aina omaavansa mahkuja siihen koulun/duunin parhaimman näköiseen kaunottareen. Ei tapahdu.

[/quote] Jälleen yksi ylemmyydentuntoinen äijänkuvatus sepustamassa hömppää. Sanoisit sen ihan suoraan: miehet etsivät naisista sitä ulkonäköä, naiset etsivät miehistä menestyjää, pärjääjää. Kummankin valinnat voi nähdä pinnallisina ja älyttöminä, mutta ne ovat jokaisen omia valintoja. Edes luomakunnan ehdoton kruunu ei voi alkaa sanella niitä sääntöjä, millä joku koulutettu tai kouluttamaton naikkonen seuransa hankkii.

Hauskasti tekstissäsi (kuinka monta kertaa?) toistuu tuo vaatimus ulkonäöstä. Et siis miten nainen voikaan kuvitella olevansa jotain ja vaativansa jotain, kun ei sillä edes ole ulkonäköä. Kun se juuri on se ainoa, mitä miehet naisista hakevat.

[/quote]

Ja kielsinkö jossain nämä väitteesi? Ulkonäöllä on paljon väliä, mutta ei se nyt ainoa asia ole. Kauniita naisia on paljon maan päällä. Juuri näinhän se on, jos johtajanasemassa oleva hoikka ja kovatuloinen tohtorisnainen on ruma, ei hän voi kuvitella olevansa sitä samaa, mitä samoilla spekseillä varustettu mies. Rahalla, asemalla ja itsevarmuudella pääsee rumempikin mies pitkälle, nainen ei.

T. Äijänkuvatus

[quote author="Vierailija" time="11.12.2014 klo 14:11"]

Tämä selittää sitä, miksi niin moni ihastuu esimerkiksi työkavereihinsa, naapureihinsa jne. Samanlaisia "tylsiä", mitäänsanomattomia tavismiehiä kuin kaikki ne, joille on baarissa annettu pakit. Mutta kun niihin olosuhteiden pakosta tutustuu, niin ne alkavatkin kiinnostaa.

[/quote]

Kauan sitten yritin pokata yhtä neitoa baarissa, joka antoi aika tylysti pakit, vaikka lähestyin häntä kohteliaasti enkä ollut edes kännissä. 

Vuotta myöhemmin huomasin, että naapurikuutioon töissä tuli "jostain tutun näköinen" pimu ja kun muistin että se oli se aika tyly nainen sieltä baarista, en pahemmin viitsinyt tutustua. Hän sen sijaan sinkkunaisena teki paljonkin tuttavuutta ja pikkuhiljaa olimme aina tekemisissä toistemme kanssa töissä ja vähän työajankin ulkopuolella. Muistutin häntä tuosta tylyttämisestä ja hän muisti myös tilanteen, oli hiljattain mennyt poikki kundikaverin kanssa eikä karvanaamat kiinnostanut yhtään...

Meistä tuli hyvtä kaverit, niin hyvät että hän oli hääpäivänäni paikalla, mutta ei morsiamenani vaan minun ja vaimon yhteisenä hyvänä kaverina. Noissa pippaloissa hän tunnusti, että jos olisi tiennyt millainen heppu olin oikeasti, hän ei todellakaan olisi tylyttänyt baarissa vaan antanut mahdollisuuden...